Pressipassit tarjosi Tuska Open Air Metal Festival
Tuska. Kolme päivää. 45 000 kävijää. 25 000 litraa olutta, siideriä ja lonkeroa. Ja me.
Olemme olleet teinivuosista saakka raskaan rockin ystäviä, mutta Tuska-festivaali on jostakin mystisestä syystä jäänyt meiltä väliin. Tänä vuonna palaset loksahtivat viimein kohdalleen ja kalenterissa oli sopivasti tilaa. Saimme Tuskalta pressipassit ja pääsimme viettämään Jussin syntymäpäiväviikonloppua metallimusiikin merkeissä Suvilahdessa perjantaina ja lauantaina.
Kävijät oli ohjattu kulkemaan paikan päälle legendaarisen sekavan ostoskeskus Redin kautta, jossa oli mm. rannekkeenvaihtopiste. Hieman pelottikin, että täysin suuntavaistoton Marjut jää ostoskeskukseen harhailemaan ja osaa ulos vasta Flow Festivaleille... Mutta onneksi opasteet olivat hyvät ja mustiin pukeutunutta massaa seuraamalla pääsi sujuvasti perille.
Musiikin lisäksi meitä kiinnosti myös festarin ruoka- ja juomatarjonta. Tuskassa vaihtoehtoja oli niin paljon, että kaikkea ei olisi varmastikaan ehtinyt kokeilla, vaikka olisi jättänyt kaikkina kolmena päivänä moshaamisen väliin ja keskittynyt vain syömiseen. Valikoimaa oli burgereista ribseihin, poro- ja kalaruoista välimerelliseen ja pohjoisafrikkalaiseen keittiöön ja premium-vietnamilaisesta flammkucheniin - mikäs sen mukavampaa nälkäisen festarikävijän mielestä.
Tässä siis pieni katsaus Tuskan ulkomusiikillisiin puoliin.
Garden by Olo
Meidän laillamme ensimmäistä kertaa Tuskassa mukana ollut Garden by Olo vaikutti etukäteen ehdottomasti kiinnostavimmalta. Toki muutama vuosi sitten lanseerattu Black Dining houkutteli konseptillaan, mutta koska sen listalla näytti olevan vain burgereita, se ei ollut aivan ehdoton ykkösvaihtoehto Jussin syntymäpäiväaterialle.
Pääsimme haastattelemaan Garden by Olon keittiöpäällikköä Mikko Pakolaa ja ehdimme jutustella myös operatiivisen päällikön Jenna Naukkarisen kanssa lauantaina ennen festarien alkua.
Mikä sai Garden by Olon lähtemään mukaan?
Olo on palkittu Michelin-tähdellä ja nyt sen rennompi "takatasku" Garden by Olo oli mukana vielä astetta rennompana - mutta miksi? Ajatus oli lähtenyt henkilökunnan keskuudesta: metallimusiikin ystävät saivat muutkin lämpenemään ajatukselle.
Konsepti
Mikon mukaan Garden by Olon tavoitteena oli tarjota hyvää festivaaliruokaa "tosissaan, mutta ei vakavasti": laadukkaasti suomalaisista raaka-aineista käsityönä valmistettua ruokaa pohjoisafrikkalaisilla mausteilla höystettynä, mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa sekä vegaanista ruokaa, toisin sanoen he halusivat tuoda pienen palan fine diningia festarien lomaan.
Menu
Menulla oli kolme annosta: The Attack of the Killer Tomatoes eli falafeleja, kirsikkatomaatteja ja tahinia, Jaws eli pinnalta paistettua, gomashiolla maustettua lohta, perunapannuleipää ja merilevää sekä Silence of the Lamb, pitkään haudutettua lammasragua kukkakaalitabboulehin kanssa. Lisukkeeksi sai valita joko ranskalaiset perunat joko sellaisenaan tai harissalla, sipulilla ja korianterilla tuunattuina tai vesikrassipestolla höystetyn salaatin.
Jälkiruokana oli festivaalin väreihin sopiva mustaksi värjätyllä valkosuklaalla kuorrutettu eskimo-puikko, jossa oli mausteena raakalakritsaa.
Palaute
Mikon ja Jennan mukaan palaute oli hyvää ja monet palasivat varta vasten kiittämään - emmekä ihmetelleet sitä ollenkaan sen jälkeen, kun palasimme myöhemmin syömään. Ruoka oli erinomaisen herkullista ja lupauksien mukaisesti odotusaika oli lyhyt, koska annosten ainesosat olivat suurimmaksi osaksi valmiina. Vaikka jonoista yleensä valitetaan, jonojen puute kuulemma hämmensi joitakin ihmisiä, koska kaikkialle muualle joutui jonottamaan.
Festariruoan tulevaisuus
Festariruoka on kokenut viime vuosina huimaa evoluutiota: rasvassa käristettyjen muikkujen ja makkaraperunoiden sekä pyttipannun jälkeen meitä ilahdutti street food -trendi burgereineen, ja nyt festariruoka näytti taas siirtyvän uudelle tasolle, kun siinä on mukana hitunen fine diningin henkeä. Kannatamme lämpimästi tätä trendiä, ja Mikon ajatukset olivat samoilla linjoilla. Hän maalaili kasvis- ja vegaaniruoan sekä lähiruoan suosion jatkavan kasvuaan.
Entä ehtiikö henkilökunta katsomaan bändejä?
Kyllä ehtii. Garden by Olon henkilökunta pujahti vuorojen salliessa katsomaan ainakin Dimmu Borgiria, Slayeria ja Amorphista.
Ensi vuonna uudelleen?
Emme saaneet varmaa vastausta, sillä kaikki riippuu tietenkin siitä, kuinka festarit kokonaisuutena sujuivat. Toivomme, että Garden by Olo on mukana myös ensi vuonna, sillä hyvää festariruokaa ei koskaan ole liikaa. Mikon sanoja lainataksemme: "Muistakaa vaatia hyvää, niin sitä tulee."
Mitä me tykkäsimme?
Oi kyllä, tykkäsimme! Vaikka ruokalajeja oli vain kolme, valinta oli vaikeaa, sillä kaikki kuulostivat hyviltä. Pähkäilyn jälkeen Jussi tilasi lammasta ja Marjut arpoi lohen ja falafelien välillä, joten loppujen lopuksi päädyimme syömään kaikkea. Tappajatomaattien tomaatit ja sipuli olivat ihanan hapokkaita ja falafelit kastikkeineen/tahnoineen herkullisia. Lohi oli juuri täydellisen kypsää ja suussasulavaa, ja lammasragu taas pitkän haudutuksen ansiosta mureaa ja maukasta.
Vaikka lähtökohtana olikin fine dining, ruoka ei todellakaan ollut turhaa hienostelua, vaan hyvin maistuvaa festariruokaa. Makuyhdistelmät olivat toimivia ja vaikka ensin annokset näyttivät siltä, että vatsa ei ehkä täyty, huomasimme pian olevamme hyvin väärässä ja hyvin kylläisiä. Aiemmin kehumamme street food -burgerit ja kanansiivet eivät taida tuntua enää miltään, kun annokset on viety ns. nextille levelille.
|
| Perjantain samppanjaa ja flammkuchenia |
Perjantaina aloitimme piccolopullollisella samppanjaa, mutta harmittavasti lauantaina lasituoppien ja -pullojen myynti oli Slayerin toiveesta kielletty (toisaalta kukaan ei varmastikaan halua, että niitä viskotaan lavaa kohden), joten emme saaneet pullollista synttärisamppanjaa ruoan kyytipojaksi. Sen sijaan tyydyimme isoihin laseihin X-Bergin rieslingiä. Kieltämättä oli mukavaa, kun karsinoita ei ollut ja ruoan kanssa sai hakea juoman vapaasti mistä halusi - ja mehän halusimme viinibaariin.
Jos nyt jotain saisi toivoa, niin puuttumaan jäi vain mukava lounge, jonne olisi voinut ruoan jälkeen kierähtää hetkeksi vatsansa viereen makaamaan ja viettämään pari laiskanpulskeaa elpymishetkeä. Lisää tällaista!
Muita festarikuulumisia
Tänä vuonna Tuska oli ensimmäisen kerran K-18, joten koko alue oli anniskelualuetta. Emme ehtineet kokea olutkarsinoita, joten vertailukohde puuttuu, mutta näin ensikertalaisen näkökulmasta festarialue tuntui toimivan. Osa ruoka- ja juomakojuista oli sijoitettu ylätasanteelle sisäänkäynnin lähistölle eikä päälavalla soitettu musiikki kuulunut sinne kovin hyvin, osa taas oli alhaalla festarikentän reunoilla.
Oluen ja viinin lisäksi tarjolla oli muutakin juotavaa. Kattilahallin Famous Barista sai viskejä - Famous Grouseja, Laphroaigia ja Highland Parkia - sekä viskipohjaisia drinkkejä. Kokeilimme mm. Fistful of Mintiä, joka oli raikkaan minttuinen.
Teerenpelin PyyGin -kojulta sai ginipohjaisia drinkkejä, ja Lignell & Piispasen Get(over) Hangover myi funktionaalisia vodkashotteja. Maistoimme shoteista mustikkaista Blueberry Fieldsiä ja Dill Me:tä. Jälkimmäinen oli tillivodkaa, jonka kanssa sai pienen sillivoileivän. Lauantaina shottien ostajat saivat myös ilmaisen niskahieronnan - ihan parasta!
Olutpuolella oli Koffin oluen ja lonkeron ohella tarjolla esimerkiksi Brooklyn Breweryn oluita ja Guinnessia. Myös Stadin panimon baari oli auki, mutta sieltä ei saanut viedä juotavia festarialueelle. Alueella kiersi lisäksi kärryjä, joista myytiin viskiä ja viinejä.
Ai niin, musiikki!
Perjantain pääesiintyjä Amorphis ja lauantain pääesiintyjä Slayer olivat tietenkin loistavia.
Amorphis esitti teemakeikalla viime vuonna julkaistun Queen of Time -levynsä kokonaan. Ehkä olisi ollut vielä loistavampaa, jos levy olisi ollut tutumpi - tai jos bändi olisi soittanut keikan loppupuolella House of Sleepin tai Silver Briden muiden klassikkojensa sijaan.
Slayerin näimme edellisen kerran vuonna 2014 Sonispheressä tunnin mittaisella keikalla, ja nyt bändi jyräsi puolentoista tunnin ajan ehkä viimeistä kertaa Suomessa (tosin jäähyväiskiertueista ei koskaan tiedä, ainahan niitä voi tehdä toisen tai viidennen). Slayerin hittikimaraan oli hyvä päättää Jussin syntymäpäiväkin.
|
| Lauantain aloitti Fear of Domination, jonka versio Bloodhound Gangin Bad Touchista oli riemastuttava |
Muista artisteista Marjut odotti eniten yhtä neljästä suuresta trash metal -bändistä eli Anthraxia (oi teinivuodet! Cry for the Indians!). Kasariheviä pääsi fiilistelemään myös Japanin suuruuden Loudnessin keikalla, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen tukkahevinuoruus.
Tuskassa oli myös loistava tilaisuus tutustua meille uusiin bändeihin. Jussi tykästyi kunnollista soturimetallia esittäneeseen ja Manowarinsa tarkkaan kuunnelleeseen Warkingsiin. Marjut taas visioi, että Cult of Luna toimisi hyvin myös instrumentaaliversiona, vähän kuin Sigur Rós raskaammalla otteella.
Tapahtuman ehdottomasti kovimman keikan veti kuitenkin uusiseelantilainen Alien Weaponry. Alle parikymppiset kundit räimivät trash metalia maorin kielellä ja englanniksi niin, että Kattilahallissa kiehui. Sen muistaa vielä pitkään!
Musiikista kiinnostuneille meitä asiantuntevampaa raportointia on esimerkiksi seuraavilla sivustoilla:
Meidän puolestamme näihin kuviin, näihin tunnelmiin: