Uisge järjestettiin tänä vuonna 8.-9.2. Vanhalla Ylioppilastalolla. Jussi kävi paikalla lauantaina. Sisäänpääsy maksoi 18 € ja maisteluannosten hinnat alkoivat yhdestä eurosta.
Tapahtuma alkoi kolmelta ja hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista ulkona oli jonoa melkein Stockmannille asti. Jonottajia päästettiin sisään pienissä erissä ja vähän aikaa epäilytti, ehdinkö 15:15 alkavaan Diageo - Perception of flavour in whisky -tastingiin (12 €).
Päästyäni sisään ja vietyäni takin narikkaan suuntasin yläkertaan. Ehdin tastinghuoneen ovelle paria minuuttia ennen alkamisaikaa. Huone vaikutti tyhjältä, joten piti tarkistaa, olinko oikeassa paikassa. Paikka oli oikea ja tastingin vetäjäkin löytyi huoneen nurkasta. Selvisi, että olin ainoa, joka oli ilmoittautunut koko tastingiin. Vetäjän ehdotuksesta siirryimmekin pitämään tastingin alakerran tiskille vapaamuotoisemmin.
Tasting-viskit
Ensimmäinen maistamani viski oli David Beckhamin Haig Club. Sininen neliskulmainen pullo toi mieleen partaveden ja itse viski muistutti lähinnä halpaa bourbonia. Ehkä Beckhamin olisi kannattanut pysytellä jalkapallon parissa. Julkkisviskit eivät muutenkaan vakuuttaneet. Myöhemmin toisella tiskillä maistamani Motörhead-viski olisi ollut ehkä parhaimmillaan colan kanssa.
Tastingin seuraavat viskit olivat paljon parempia. Glen Elgin 12 yo Single Malt oli kuivahedelmäinen, hunajainen ja maltainen. Oban 14 yo Single Malt tarjosi samanlaisia aromeja, mutta mukana oli myös hieman savua ja viikunaa. Lagavulin 16 yo Single Malt sen sijaan oli voimakkaan savuinen ja turpeinen, tosin siinäkin oli kuivahedelmää ja appelsiinimarmeladia. Cragganmore 12 yo Single Malt oli puolestaan kuivahedelmän sijaan keksinen, pähkinäinen ja toffeinen sitruksisella vivahteella.
Maistetuista Taliskereista itseäni miellytti eniten Talisker 18 Year Old Single Maltin aromimaailma, joka oli yhdistelmä savua, tervaa ja toffeeta. Toiseksi eniten pidin Amoroso-sherrytynnyrissä kypsytetystä Talisker The Distiller's Edition 2017 Single Maltista, jossa oli kuivahedelmää, appelsiinia, tummaa suklaata ja savua. Savuinen, mausteinen, pippurinen ja hieman vaniljainen Talisker Storm oli myös ihan mainio ja lämmittää varmasti mukavasti kylmänä talvi-iltana.
Muita viskejä
Bruichladdich pullotti pari vuotta sitten Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea. Viisi vuotta sherrytynnyrissä ja kymmenen vuotta Chateau d'Yquem -tynnyrissä kypsynyt viski oli hunajainen, vaniljainen, kypsän hedelmäinen ja hennon savuinen. Teerenpeli Savu Cask Strength oli nimensä mukaisesti turvesavuinen. Sen lisäksi aromeissa oli kuivahedelmää ja hentoa vaniljaa. Jäkimaussa oli lisäksi häivähdys appelsiinia.
Glenlivet XXV:n kohdalla onnistuin saapumaan tiskille, kun viskiä oli jäljellä enää tilkka pullon pohjalla. Kyseessä oli kuulemma lisäksi viimeinen Suomessa ollut pullo. Oloroso-sherrytynnyrissä kypsynyt viski oli rusinainen, kypsän omenainen, pähkinäinen ja toffeinen. Hyvä, etten myöhästynyt, sillä tämä oli paras maistamistani viskeistä.
Viskien lisäksi tarjolla oli myös oluita. Uisge-festivaalin virallinen olut oli Kanavan panimon yhdessä Juomatalo Pikkulinnun kanssa valmistettu Celtic Gose (4,7 %). En ole hapanoluiden suurin ystävä, mutta hieman suolainen, hedelmäinen ja savuinen gose oli mukavan raikas välijuoma viskien maistelun keskellä. Cafe Vanhan tarjoama Uisgen menu (25 €) sisälsi tänä vuonna pääruokana appelsiiniglaseerattua kanaa, joka ei päässyt viime vuoden viskiglaseeratun porsaankyljen tasolle. Alkuruokavalikoima ja jälkiruokana ollut suklaakakku olivat sen sijaan oikein maukkaita.