torstai 18. helmikuuta 2016

Finnviinin marjaviinit Decanter Wine Bar & Shopissa 18.2.2016



Ison Omenan Decanter Wine Bar & Shopissa järjestettiin 18.2. marjaviinien tasting. Finnviinin Paola ja David esittelivät yhden pöytäviinin, neljä jälkiruokaviiniä ja yhden bonusviinin. Lähdimme tastingiin (hinta 12 €) avartamaan maailmankuvaamme ja tutustumaan paikallisiin marjaviineihin ja niiden kanssa sopiviin ruokiin. Kyllä, paikallisiin! Finnviinin kotipaikka on täällä Espoossa.

Tähän mennessä kotimaiset marjaviinit eivät ole tehneet vaikutusta. Entä nyt?

For a brief summary in English, please scroll down. 



Silkki
(mustikka; pöytäviini)
Silkin tavoitteena on olla täyteläinen pöytäviini, joka sopii ruoan seuraksi. Sitä on kypsytetty 9 kk terästankeissa. Viini yllätti heti ensinuuhkaisulla: sen tuoksu oli runsaan mustikkainen, hieman puolukkainen ja yllättävän viinimäinen, pinotnoirmainen. Viinin maku oli mustikkaisen makea, mutta hapokas ja marjaisen pehmeä. Ankan kanssa viini sopi hyvin, sen makeus ja mediumiksi paistetun ankan rasvaisuus toimivat hyvin yhdessä. Tämän viinin voisi ujuttaa mukaan sokkotastingiin ja katsoa, mitä siitä arvataan.

Valokki
(lakka; jälkiruokaviini, alkoholia 12 %, sokeria 14 %)
Oijoi, mikä tuoreen lakan tuoksu! Makeahkossa, mutta raikkaassa tuoksussa oli mukana myös aavistus rusinaa. Viinin maku oli makea, mutta ei liian makea, hapot tasapainottivat sitä hyvin. Viinin lakkaisuus hiipi viipeellä ja tuntui jälkimaussa hyvin. Leipäjuuston kanssa viini oli hyvä yhdistelmä. Tämä oli toinen suosikkiviineistämme.

Vaapukka
(vadelma; jälkiruokaviini, alkoholia 10 %, sokeria 12,8 %)
Viinin tuoksu oli - niin, melko itsestäänselvästi - vadelmainen. Sen maku oli hapokas ja kirpeä, mutta kuitenkin marjaisan vadelmainen ja hieman taatelinen. Tämän viinin kanssa tarjoiltiin sekä brownie että juustokakkua - juustokakku voitti 2-0. Vaikka vadelma ja suklainen brownie olivat herkullisia, suklaa jyräsi viinin alleen liian makeana. Sen sijaan juustokakun kanssa viinistä tuli mieleen vadelmamelba.

Red Root
(punajuuri; jälkiruokaviini, alkoholia 14 %, sokeria 10 %)
Kyllä, tämä viini oli todellakin tehty mehuksi keitetyistä punajuurista. Kuulemma se myös jakaa mielipiteet voimakkaasti puolesta tai vastaan. Mielenkiintoista! Viinin väri oli todella kaunis ja sherrymäisen oranssinruskea, ei punajuurimaisen tummanpunainen. Tuoksu oli punajuurinen ja siinä oli maata ja multaa. Maku oli makeahko, punajuurinen ja multainen kuin juuri kynnetty pelto. Davidin mukaan kypsytys vie punajuuriviinistä maanläheiset maut pois - tätä viiniä oli nyt kypsytetty lähes vuosi, mutta sen maussa oli vielä jonkin verran maakellaria makeuden alla. Sinihomejuuston kanssa viini sopi hyvin, sellaisenaan sen yllättävä maku vaatii vielä totuttelua.

Sametti
(mustikka; jälkiruokaviini, alkoholia 14 %, sokeria 15 %)
Tämän viinin oli tarkoitus olla portviinin tyylinen, mutta ilman väkevöintiä. Sen tuoksu oli makea ja mustikkainen ja siinä oli tummien marjojen lisäksi nahkaa. Maku oli täyteläinen, marjainen ja makea, jälkimaku on aavistuksen hapokas ja mustikkainen. Tämä oli mainio, tasapainoinen jälkiruokaviini. Camembert-juuston kanssa viini sopi hyvin, miksei muidenkin juustojen. Tämä oli toinen suosikkiviinimme.

Kynsilaukka
(ruoanlaittoviini, valkosipuli; 10,70 € Alkon paikallisessa tilausvalikoimassa)
Bonuksena saimme maistaa vielä ruoanlaittoon tarkoitettua valkosipuliviiniä. Tämä viini valmistui viime elokuisille Keravan valkosipulifestivaaleille ja se on myös päässyt Alkon paikallisesti saatavien tuotteiden tilausvalikoimaan. Sen valkosipulinen tuoksu karkoittaa varmasti sitkeimmätkin vampyyrit! Maku on kuitenkin pehmeä, melkeinpä makea, käyminen on pehmentänyt valkosipulin voimakkuuden ja kitkeryyden. Tätä voisi lorauttaa vaikkapa risoton sekaan tai siitä voisi tehdä yrttisen marinadin.

Lopuksi
Marjaviinit voivat olla hyviä! Tämä oli varsin opettavainen kokemus ja positiivinen yllätys kaikkien pliisujen herukkaviinien jälkeen. Mustikka, lakka ja vadelma toimivat hyvin viinien raaka-aineina ja jälkiruokaviinien tekeminen niistä on varsin hyvä ajatus. Valokkia ostaisimme heti, samoin Samettia, jos niitä vain myytäisiin jossain. (Alkon valikoimiin viinit eivät ole vielä päässeet ja tilamyynti ei onnistu ilman tilaa.) Olisi myös mukavaa testata näitä rinnakkain muiden jälkiruokaviinien kanssa.




Summa summarum

The Finnish berry wines are usually made of red, black or white currants and so far they have not impressed us much. The Finnviini wines proved to be different, though. Bilberries, cloudberries and raspberries seem to be a much better choice for winemaking, they keep their original flavours and aromas as wine and the result is rich but not too complex. You can even make tasty dessert wine from beetroots and cooking wine from garlic!

Silkki (table wine from bilberry) was surprisingly wine-like and it would be interesting to see what people would say about it in a blind tasting. Its slight sweetness was a good complement to the grease of medium-roast duck. Valokki (cloudberry) was a sweet but fresh dessert wine, one of our favourites. The cloudberry aroma was lovely! Vaapukka (raspberry) was zestier but still sweet, pretty much like raspberry melba sauce. Red root (beetroot) was sweet with earthy tones, something surprising that would take a little time to get used to. Sametti (bilberry) was a portwine-like, full-bodied wine, our other favourite. Kynsilaukka (garlic) was a cooking wine. Though its smell surely keeps all vampires away, the taste was soft and you could use the wine in risotto or as a marinade.

All in all, the wines were a pleasant surprise. We also appreciated the not-so-obvious choices for the names.

Thank you, Paola and David! This was an eye-opening experience.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti