Hei mekin täytetään viisi vuotta!
Viisi vuotta sitten ilmassa taisi olla jotain suotuisaa, koska näin helmikuussa syntyi enemmänkin viiniblogeja: ensin Blanc de Blancs ja heti perään Pullon henki. Onnittelemme!
Nyt mekin täytämme viisi vuotta. Aikanaan menimme suoraan asiaan, emme kirjoittaneet minkäänlaista esittelytekstiä tai muutakaan johdantoa. Tarkoituksena oli tehdä muistiinpanoja omaa käyttöä varten - toisaalta samaan aikaan sekä toivoimme että pelkäsimme, että muutkin löytäisivät ne.
Ensin esiinnyimme nimikirjaimilla, sitten etunimillämme ja nyt sivupalkissa on kuvakin. Siinä olemme Saksassa viinitilalla vuonna 2010.
Marjut blogista
Jos olisin arvannut, että kirjoitan blogia omalla etunimelläni ja naamallani ja vielä viiden vuoden päästäkin ja että sen ansiosta saan kutsuja eri tapahtumiin, olisin miettinyt nimeä kahteen kertaan ja keksinyt jotain vähemmän noloa. Anonyymina voi hyvin olla loppasuu, näin Marjutina se vaatii hieman enemmän pokkaa. Toisaalta blogin nimi herättää huomiota ja huvittaa ihmisiä! Onko se hyvä vai huono asia, en tiedä.
Viiden vuoden aikana olen saanut runsaasti lisää itsevarmuutta. Aiemmin kuuntelin paljon sitä, mitä muut sanovat, mutta nyt uskallan luottaa enemmän omaan nenääni ja makuaistiini. Viimeksi kävin tastingissa ilman Jussia viime syyskuussa. Aluksi tuntui aivan kamalalta kirjoittaa postaus ilman toista mielipidettä, mutta sujui se kuitenkin.
Muiden asiantuntevien ihmisten kanssa maisteleminen on mukavaa, koska joskus iskee ajatuskatkos enkä keksi muuta kuin "ööö, maistuu punaviiniltä". Toisaalta enemmän viinejä harrastaneiden ja alan asiantuntijoiden kanssa tunnen oloni täydelliseksi tumpeloksi ja kumarran nöyrästi heidän tietämyksensä edessä, samoin arvostan suuresti ihmisiä, joiden nenä tuntuu olevan tarkempi kuin vainukoiralla.
Työnjakokin on selvä. Oluet jätän suosiolla Jussille, niistä en osaa sanoa mitään - tosin olen oppinut tunnistamaan jo eri oluttyyppejä kuten "onks tää joku IPA?":n ja "tää on varmaan stoutia":n.
Yleensä otan blogin viinikuvat (kun ruoka jäähtyy jo lautasella, joten peli on monesti niiden suhteen menetetty). Samoin kirjoitan melko pitkälti yleiset ja yhteiset osuudet - se lienee ammatin kiroja. Pääsisipä viinialalle töihin!
Bloggaajana yritän kehittyä koko ajan varsinkin nyt, kun lukijoita on kertynyt eivätkä postaukset ole vain omaksi iloksi. Alkuaikojen tekstit tuntuvat nykyisin melko tyhjänpäiväisiltä, kun luen niitä. Yritän koko ajan kirjoittaa monipuolisempia ja analyyttisempia viiniarvioita ja ottaa parempia kuvia. Tarkoituksena oli merkitä muistiin, mitkä viinit ovat muistamisen arvoisia, mutta jos en itsekään enää muista postausta lukiessani, millainen viini oli, niin saako satunnainen lukijakaan mitään arviosta irti?
Mieleen jääneitä hetkiä ovat olleet viinibloggaajien yhteiset tempaukset: Vylyan Pinot Noirin yhteisarvio ja sokkopullo.
Jussi blogista
Aluksi hieman arvelutti ryhtyä bloggaamaan viineistä, sillä pidin itseäni aloittelijana. Aikaa myöten on tullut lisää itsevarmuutta ja rohkeutta sanoa oma mielipide. Yksittäisestä viinistä kirjoittaminen on helpompaa kuin tastingista kirjoittaminen, sillä suurta määrää viinejä voi olla vaikea verrata keskenään, varsinkin jos ne ovat hyvin samantyyppisiä.
Oluista bloggaaminen tuntuu helpommalta ja luontevammalta. Blogin ansiosta olen tutustunut monenlaisiin oluisiin, joita ei ehkä olisi tullut muuten maistettua.
Tavoitteenani on kirjoittaa jatkossa mielenkiintoisempia arvioita sen sijaan, että vain listaisin asioita tuoksusta ja mausta. Blogin ansiosta on tullut myös laajennettua kulinaarista osaamista, kun eksoottisempien viinien seuraksi on pitänyt kehittää sopivaa ruokaa. Yksi huippuhetkistä bloggaajan uralla oli se, kun 69 Eyes jakoi Facebookissa arvion heidän Borderline Pinot Grigiostaan.
Marjut Jussista
Jussi on bloggaajana kovin lyhytsanainen eikä sitä ole muuttanut uhkailu, lahjonta tai kiristys. Jussille riittäisi arvioksi varmaankin pelkkä "hyvä", "huono" tai "ihan kiva". (Ei aina uskoisi, että Jussi on palkittu novellisti.) Toisaalta keskustelu viineistä sujuu hyvin ja Jussi on yleensä se, joka kommentoi viiniä ensin. Toisen maku on tullut tutuksi - jos tarjolla on kaksi erilaista viiniä, osaan melko hyvin arvata, kummasta Jussi pitää enemmän. Usein otammekin eri viinejä ravintolassa tai lasillisella käydessämme, jotta voimme vertailla niitä.
Jussi Marjutista
Viineistä Marjut osaa blogata ehkä minua paremmin, mutta oluen suhteen hänen arvionsa ovat yleensä aika lyhyitä. Noin ylipäätään minä olen lyhytsanaisempi. Marjut pitää erityisesti Italian viineistä, kun taas minä kallistun enemmän etelä-amerikkalaisten punaviinien suuntaan. Yleensä arviomme viineistä osuvat melko yksiin. Bloggaajana Marjut on tarkempi ja etsii usein tietoa rypäleiden, viinien ja viinialueiden historiasta.
 |
| Hardysin kriketti-illassa, kuva Tero Ahonen |
Nyt mekin täytämme viisi vuotta. Aikanaan menimme suoraan asiaan, emme kirjoittaneet minkäänlaista esittelytekstiä tai muutakaan johdantoa. Tarkoituksena oli tehdä muistiinpanoja omaa käyttöä varten - toisaalta samaan aikaan sekä toivoimme että pelkäsimme, että muutkin löytäisivät ne.
Ensin esiinnyimme nimikirjaimilla, sitten etunimillämme ja nyt sivupalkissa on kuvakin. Siinä olemme Saksassa viinitilalla vuonna 2010.
Marjut blogista
Jos olisin arvannut, että kirjoitan blogia omalla etunimelläni ja naamallani ja vielä viiden vuoden päästäkin ja että sen ansiosta saan kutsuja eri tapahtumiin, olisin miettinyt nimeä kahteen kertaan ja keksinyt jotain vähemmän noloa. Anonyymina voi hyvin olla loppasuu, näin Marjutina se vaatii hieman enemmän pokkaa. Toisaalta blogin nimi herättää huomiota ja huvittaa ihmisiä! Onko se hyvä vai huono asia, en tiedä.
Viiden vuoden aikana olen saanut runsaasti lisää itsevarmuutta. Aiemmin kuuntelin paljon sitä, mitä muut sanovat, mutta nyt uskallan luottaa enemmän omaan nenääni ja makuaistiini. Viimeksi kävin tastingissa ilman Jussia viime syyskuussa. Aluksi tuntui aivan kamalalta kirjoittaa postaus ilman toista mielipidettä, mutta sujui se kuitenkin.
Muiden asiantuntevien ihmisten kanssa maisteleminen on mukavaa, koska joskus iskee ajatuskatkos enkä keksi muuta kuin "ööö, maistuu punaviiniltä". Toisaalta enemmän viinejä harrastaneiden ja alan asiantuntijoiden kanssa tunnen oloni täydelliseksi tumpeloksi ja kumarran nöyrästi heidän tietämyksensä edessä, samoin arvostan suuresti ihmisiä, joiden nenä tuntuu olevan tarkempi kuin vainukoiralla.
Työnjakokin on selvä. Oluet jätän suosiolla Jussille, niistä en osaa sanoa mitään - tosin olen oppinut tunnistamaan jo eri oluttyyppejä kuten "onks tää joku IPA?":n ja "tää on varmaan stoutia":n.
Yleensä otan blogin viinikuvat (kun ruoka jäähtyy jo lautasella, joten peli on monesti niiden suhteen menetetty). Samoin kirjoitan melko pitkälti yleiset ja yhteiset osuudet - se lienee ammatin kiroja. Pääsisipä viinialalle töihin!
Bloggaajana yritän kehittyä koko ajan varsinkin nyt, kun lukijoita on kertynyt eivätkä postaukset ole vain omaksi iloksi. Alkuaikojen tekstit tuntuvat nykyisin melko tyhjänpäiväisiltä, kun luen niitä. Yritän koko ajan kirjoittaa monipuolisempia ja analyyttisempia viiniarvioita ja ottaa parempia kuvia. Tarkoituksena oli merkitä muistiin, mitkä viinit ovat muistamisen arvoisia, mutta jos en itsekään enää muista postausta lukiessani, millainen viini oli, niin saako satunnainen lukijakaan mitään arviosta irti?
Mieleen jääneitä hetkiä ovat olleet viinibloggaajien yhteiset tempaukset: Vylyan Pinot Noirin yhteisarvio ja sokkopullo.
 |
| Behind the Scenes eli Pöyhöpartiona tunnetut kissamme Zico ja blogissakin vilahtanut Takku |
Aluksi hieman arvelutti ryhtyä bloggaamaan viineistä, sillä pidin itseäni aloittelijana. Aikaa myöten on tullut lisää itsevarmuutta ja rohkeutta sanoa oma mielipide. Yksittäisestä viinistä kirjoittaminen on helpompaa kuin tastingista kirjoittaminen, sillä suurta määrää viinejä voi olla vaikea verrata keskenään, varsinkin jos ne ovat hyvin samantyyppisiä.
Oluista bloggaaminen tuntuu helpommalta ja luontevammalta. Blogin ansiosta olen tutustunut monenlaisiin oluisiin, joita ei ehkä olisi tullut muuten maistettua.
Tavoitteenani on kirjoittaa jatkossa mielenkiintoisempia arvioita sen sijaan, että vain listaisin asioita tuoksusta ja mausta. Blogin ansiosta on tullut myös laajennettua kulinaarista osaamista, kun eksoottisempien viinien seuraksi on pitänyt kehittää sopivaa ruokaa. Yksi huippuhetkistä bloggaajan uralla oli se, kun 69 Eyes jakoi Facebookissa arvion heidän Borderline Pinot Grigiostaan.
Marjut Jussista
Jussi on bloggaajana kovin lyhytsanainen eikä sitä ole muuttanut uhkailu, lahjonta tai kiristys. Jussille riittäisi arvioksi varmaankin pelkkä "hyvä", "huono" tai "ihan kiva". (Ei aina uskoisi, että Jussi on palkittu novellisti.) Toisaalta keskustelu viineistä sujuu hyvin ja Jussi on yleensä se, joka kommentoi viiniä ensin. Toisen maku on tullut tutuksi - jos tarjolla on kaksi erilaista viiniä, osaan melko hyvin arvata, kummasta Jussi pitää enemmän. Usein otammekin eri viinejä ravintolassa tai lasillisella käydessämme, jotta voimme vertailla niitä.
Jussi Marjutista
Viineistä Marjut osaa blogata ehkä minua paremmin, mutta oluen suhteen hänen arvionsa ovat yleensä aika lyhyitä. Noin ylipäätään minä olen lyhytsanaisempi. Marjut pitää erityisesti Italian viineistä, kun taas minä kallistun enemmän etelä-amerikkalaisten punaviinien suuntaan. Yleensä arviomme viineistä osuvat melko yksiin. Bloggaajana Marjut on tarkempi ja etsii usein tietoa rypäleiden, viinien ja viinialueiden historiasta.