lauantai 8. lokakuuta 2016

Norex Grand Open Tasting

Norex Selected Brands järjesti syyskuussa Grand Open Tasting -kiertueen. Pullon henki poikkesi Tampereen tapahtumassa, me taas pari päivää myöhemmin Helsingissä 22.9.



Aloitimme Parés Baltàn viinien parissa. Emme (ikävä kyllä) ehtineet cava-tastingiin, joten tämä sai kompensoida tilannetta - ja hyviähän nämä olivat niin kuin aina. Blanca Cusine 2010 (Xarel·lo, Chardonnay, Pinot Noir) oli samppanjamainen ja paahteinen, Cosmic (Xarel·lo, Sauvingon Blanc) taas sauvignonblancmaisen raikas, yrttinen ja herukanlehtinen. Indigena Rosé (Grenache) oli maukas ja roteva, Pink (Garnatxa, Macabeo, Parellada) taas mukavan kesäisen kepeä.



Ensimmäisessä tastingissa tutustuimme Allegrinin Palazzo della Torre -viineihin (Corvina Veronese, Rondinella, Sangiovese; vuosikerta 2012 26,90 € Alkon tilausvalikoimassa). Palazzo della Torre -viinit valmistetaan Ripasso-menetelmää mukaillen niin, että rypäleistä 70 % tehdään viiniksi ja 30 % kuivataan, jotta ne saadaan makeiksi ja täyteläisiksi. Myöhemmin viini ja kuivatut rypäleet sekoitetaan ja viinin annetaan käydä toisen kerran, minkä jälkeen se kypsyy 15 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tastingissa oli tarjolla kolme vuosikertaa: 1999, 2001 ja 2013.

Vuosikerran 1999 viini oli jo ehtinyt kehittyä. Se olikin väriltään rusertavan punainen. Sen tuoksu oli makeahko ja melkeinpä hilloisen marjainen, luumuinen, kirsikkainen, hieman toffeinen ja nahkainen. Rustiikkinen maku oli lämmittävä, makeahko ja kirsikkainen, tanniinit olivat pehmeät ja tasapainossa mukavan hapokkuuden ja kypsän marjaisuuden kanssa.

Vuosikerran 2001 viini oli myös hyvässä vaiheessa. Sen tuoksu oli marjaisan makeahko, mansikkainen, karhunvatukkainen, mustaherukkainen ja kirsikkainen, myöskin nahkainen ja pippurinen. Edelliseen viiniin verrattuna kaksi vuotta nuoremman viinin tanniinit olivat ärhäkämmät ja maku kevyempi, puolukkainen, kirsikkainen ja hieman nahkainen.

Vuosikerta 2013 oli vielä nuori. Väriltään viini oli sinertävän punainen. Sen tuoksu oli punaherukkainen, kirsikkainen ja hapokas, herukanlehtinen ja karviaismarjainenkin, hieman nahkainen ja yrttinen - ehkä nokkosta ja jopa aavistus kumia. Nuoruuden huomasi myös mausta. Vaikka se oli nahkainen ja marjainen aiempien vuosikertojen tapaan, tanniinit olivat vielä kireät.

Jos tätä hankkisi Alkosta nyt, sen voisi ihan hyvällä omallatunnolla unohtaa viinikaappiin kymmeneksi vuodeksi, jos kärsivällisyys vain sallisi.



Tastingien välillä ehdimme tutustua pikaisesti kahteen etelä-afrikkalaisen Stellar Wineryn luomuviiniin.

The Storyteller (Cabernet Sauvignon) oli tuoksultaan herukkainen ja hieman kuminen. Maku oli pehmeä ja mehumainen, mutta tanniineja oli silti kohtalaisesti. Viini sopisi ribsien tai pataruokien seuraksi.

Running Duckin (Shiraz) tuoksussa oli tummia marjoja, mustaherukkaa, pippuria ja vaniljaa. Maku oli makean herukkahilloinen ja pippurinen, tanniineja oli tässäkin kohtalaisesti. Tämä viini soveltuisi juotavaksi pihvin tai grilliruoan kanssa.


Toisessa tastingissa pääsimme sekoittamaan omat konjakit. Marjutin suhde konjakkeihin on hieman hankala (syistä voimme jaaritella joskus lisää), joten Camus'n masterblender-tasting oli oiva tilaisuus avartaa maailmankuvaa ja kokeilla, voisiko konjakeille sittenkin antaa mahdollisuuden.

Saimme neljä eri tislettä neljältä eri crulta: Grande Champagne, Petite Champagne, Fins Bois ja Borderies. Tutustuimme ensin tisleiden ominaispiirteisiin ja sen jälkeen pääsimme sekoittamaan yrityksen ja erehdyksen kautta omat konjakkimme. Marjut päätyi käyttämään eniten pehmeää Borderies-tislettä ja hakemaan ryhtiä Fins Bois'sta ja Petite Champagnesta, Jussi taas hylkäsi Borderies'n ja sekoitti Grande Champagnea Petite Champagneen ja Fins Bois'n. Lopullista tulosta on maltettava odottaa vielä hetki: maailman parhaat konjakit (tietenkin!) ovat tarpeeksi kypsiä joulun aikaan.

Masterblender-class oli mielenkiintoinen ja Marjut kasvoi taas ihmisenä. Pitää myöntää, että tyttökonjakit, kuten Camus'n Borderies-konjakki, voisivat olla tutustumisen arvoisia. Vaikka ensin hieman arvelutti, mihin tulikaan lähdettyä, kannatti omalta mukavuusalueelta irrota. Tämä oli ehdottomasti päivän mielenkiintoisin osuus!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti