Monen monta viihdyttävää Ravintola Basen viiniklubi-iltaa vetänyt Savoyn sommelier Antti Uusitalo avasi huhtikuussa Savoyn keittiömestarien Olli Marttilan ja Matti Vesikkalan kanssa ravintola Vinkkelin Pieni Roobertinkatu 8:n. Uusi ravintola kiinnosti tietenkin viiniklubilaisia ja niinpä suuntasimme sinne kesäretkelle viikko sitten.
Luvassa oli yllätysmenu viineineen (100 €). Vinkkeli kertoo olevansa "rehti, kodikas ja mutkaton ruoka- ja viiniravintola", joka edustaa klassista tyyliä, mutta modernilla otteella. Suuren suuria fuusiokeittiöyllätyksiä ei siis olisi luvassa.
|
| Antti Uusitalo toivotti meidät tervetulleiksi |
Vinkkelin miljöö on hurmaava. Pikku-Roban ja Korkeavuorenkadun kulmassa
sijaitseva uusrenessanssitalo valmistui kahdessa vaiheessa: ensin
Korkeavuorenkadun puoleinen osa vuonna 1889 ja vinkkeliosuus hieman myöhemmin
vuonna 1895. Nyt tila on remontoitu perinteitä kunnioittaen klassisen
tyylikkääksi ravintolaksi.
Ensimmäisenä tarjottiin luomukaritsatartaria Meyer-Näkel Spätburgunder 2014:n kanssa. Hyvää - ja yllättävää, sillä alkuun olisi odottanut kuohuvaa punaviinin sijaan. Puolukkainen ja karpaloinen viini toimi hyvin miedon, mutta maukkaan tartarin kanssa.
Kuohuvaa tuli vasta toisena: paahteinen, kuiva ja sitruksinen Dominique Piron Crémant de Bourgogne. Sen kanssa tarjoiltiin ainakin meidän seurueemme potin täysin räjäyttänyt Crème Ninon. Ensin osa suhtautui hernesosekeittoon hieman epäillen, mutta päädyimme loppujen lopuksi suunnittelemaan menua, jossa alku-, pää- ja jälkiruokana olisi vain Crème Ninonia. Tuoreiden ja raikkaiden herneiden, kerman ja kuohkean sosekeiton yhdistelmää kehuttiin vielä illan päätyttyäkin.
Pääruokana saimme siikaa. Sen kanssa tarjottiin Hiruzta Txakolinaa, valkoviiniä Baskimaalta. Viini tuoksui hunajaisen makealle ja päärynäiselle, mutta sen maku oli mieto, hapokas ja hedelmäinen eikä niin makea kuin tuoksu antoi ymmärtää. Paistetun siian kanssa viini toimi hyvin - siika on mieto kala, joten se ei kaipaa seurakseen vahvoja makuja. Siika oli suussa sulavaa ja peruna-piparjuuripyree, kapris-kananmunahakkelus sekä mummonkurkut olivat erinomaisia seuralaisia. Kun Antti kysyi, olemmeko nyt onnellisia, oli pakko vastata, että vielä onnellisempia olisimme vain, jos syömistä ei olisi tarvinnut lopettaa...
Jälkiruokana oli banaanikakkua rommirusinamoussen kera sekä Disznókő 1413 Late Harvest -tokajia. Tokaji oli hyvää, hunajaista ja raikasta, aprikoosista ja ananaskarkkista eikä niin pähkinäisen siirappista kuin aszu-Tokajit. Samoin banaanikakku oli hyvää ja mukavan mausteista, mutta yhdessä tokaji ja kakku eivät toimineet aivan yhtä hyvin kuin aikaisemmat loistavat viinin ja ruoan yhdistelmät. Kahvin ja armanjakin (14 €) jälkeen pääsimme ryhmäkuvaan ja kierimään tyytyväisinä kotia kohden.
Summa summarum: herkullista ruokaa, sujuvaa palvelua, menisimme uudestaankin. Kiitokset Basen Vuokolle järjestämisestä ja Antille hauskasta illasta.