torstai 11. helmikuuta 2016

Ravintola Basen viiniklubi 9.2.2016: Viinin ja suklaan liitto


Ravintola Basen helmikuisessa viiniklubissa kompensoitiin (viimeinkin!) viime vuoden lopulla peruuntuneen viini- ja suklaaristeilyn tunnelmia, kun Antti Uusitalo saapui puhumaan viinin ja suklaan liitosta. Tarjolla oli yksi frizzante, neljä jälkiruokaviiniä ja suklaalajitelma.

Nyrkkisääntönä viinin ja suklaan yhdistämisessä on, että viinin on oltava suklaata makeampaa, muuten suklaan makeus jyrää viinin maun alleen. Valkosuklaa ei tarvitse seurakseen kovinkaan voimakasta jälkiruokaviiniä, tumman suklaan kanssa taas sopivat tuhdit viinit.

Ylhäältä alas vastapäivään: valkosuklaa, paahdettu valkosuklaa, Fazerin Sininen, Fazerin Tumma suklaa, Marabou Premium 70 % sekä ystävänpäiväyllätyksenä After Eight ja mansikkamarmeladikonvehti



Araldica Brachetto d'Acqui Dolce
(Brachetto, Italia; 11,99 €)
Ensimmäisenä lasissa oli pirteän karkkimainen frizzante, Moscato d'Astin Brachetto-rypäleestä tehty punainen vastine. Alkoholia viinissä on vain 7 %, sokeria taas 100 g/l. Viinin tuoksu oli enimmäkseen makean vadelmainen ja mansikkainen, mutta samalla myös limettinen ja puolukkainen. Maku myötäili tuoksua; pirskahteleva, makea viini oli vadelmalimonadimaista, mutta myös hieman hapokasta ja jopa aavistuksen mausteista.

Parhaiten viini sopi valkosuklaan kanssa. Se vähensi valkosuklaan rasvaisuutta niin, että yhdistelmä oli varsin toimiva. Viinin voisi yhdistää myös muiden kevyiden jälkiruokien kanssa tai ottaa mukaan kesäiselle tyttöjen piknikille.

Krohn Lágrima Fine White Port
(Portugali; 16,75 €)
Valkoinen port on tuttu jo parin vuoden takaa Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilta. Siellä se teki niin hyvän vaikutuksen, että olemme ostaneet sitä vuosien varrella muutaman pullon lahjaksi.

Seitsemän vuotta tammessa kypsytetty port on kauniin meripihkan värinen. Sen tuoksu on kukkaisa, hunajainen, aprikoosinen, pähkinäinen, rusinainen, vaniljainen ja jossain määrin jopa parfyyminen. Maku on aluksi hieman oksidoitunut, viikunainen, pähkinäinen ja aprikoosinen, ei yhtä makea kuin muistikuvissa, mutta varsin mainio kuitenkin. Jälkimaku oli rusinainen.

Lágrima ("kyyneleet") tarkoittaa erityisen makeaa valkoista portviiniä ja viinissä onkin sokeria 150 g/l. Vaikka sitä oli illan viineistä toiseksi eniten, viini ei kuitenkaan maistunut niin makealta kuin olisi voinut odottaa. Se sopi parhaiten maitosuklaan eli perinteisen Fazerin Sinisen kanssa, mutta sen voisi yhdistää myös kovien juustojen tai suolaisten ruokien kanssa tai nauttia aperitiivina. Tämä oli Jussin suosikki, koska muut viinit olivat hieman liian makeita.

Sol de Málaga
(Pedro Ximénez, Muscat de Alejandria, Espanja; 14,55 €)
Malaga-viinin historia ulottuu pitkälle. Malagan kaupungin perustaneet foinikialaiset saattoivat jo istuttaa alueelle viiniköynnöksiä jo 600 eaa. Ensimmäinen dokumentoitu todiste viinintuotannosta on kuitenkin Rooman valtakunnan ajalta noin 300-400-luvuilta. Alunperin malaga oli makeaa, rusinaista viiniä, "Malagan siirappia". Nykyiseen muotoonsa malaga kehittyi 1500-luvulla, kun viinin sekaan lisättiin brandya, jotta se kestäisi pitkiä merimatkoja.

Viinin tuoksu tuo heti hartaan tunnelman: Marjutin kotipaikkakunnalla ehtoollisviini oli malagaa, ja vaikka ripillepääsystä on... köh... muutama vuosi aikaa, muistot ovat säilyneet vahvoina. Viinin tuoksussa oli mustikkaa, kuivattua luumua, taatelia ja rusinaa. Illan suurin sokerimäärä (200 g/l) ei tuntunut maussa, joka oli oikeastaan jouluinen: vahvaa viinimarjamehua, luumua, taatelia ja malagalle tyypillisesti rusinasoppaa. Parhaiten viinin kanssa sopi tumma suklaa, sillä viinin sokeri taittoi hyvin tumman suklaan kitkeryyttä.

Castano Monastrell Dulce 2011
(Monastrell, Espanja; 19,99 €)
Tämä viini oli kiva yllätys jälkiruokaviinien joukossa. Se ei ole väkevöity muiden tarjolla olleiden jälkiruokaviinien tavoin, vaan sen makeus tulee myöhään kerätyistä rypäleistä, joiden sokeripitoisuus on mahdollisimman suuri. Sokeria viinissä onkin "vain" 150 g/l. Sen tuoksu on edellisten sokeripommien jälkeen mieto ja lähes raaka. Tuoksussa on nahkaa, herukkaa ja mustikkaa. Maku sen sijaan on paksu, täyteläinen, hieman tanniininenkin, hedelmäinen, mustaherukkahilloinen ja mustikkainen.

Parhaiten viinin kanssa sopi tumma suklaa, myös muita suklaisia jälkiruokia kuten Sacher-kakkua ehdotettiin sen kumppaniksi. Tämä oli Marjutin suosikki, koska se oli marjaisan makea eikä yhtä siirappinen kuin illan väkevöidyt viinit.

Chapoutier Banyuls Rimage 2013
(Grenache, Ranska; 16,89 €)
Tämä viini oli tuttu jo Decanterin jouluviinitastingista ja olihan se edelleen hyvää. Tuntui vain siltä, että pienestä tastinglasista siitä ei saanut samalla tavalla irti kaikkia herkullisia tuoksuja ja makuja kuin joulukuussa Decanterin isommasta lasista. Tuoksussa oli tuttuun tapaan mustikkaa ja puolukkahilloa, maussa mustikkaa ja kuningatarhilloa.

Parhaiten viini sopi tumman suklaan kanssa. Vaikka sokeria olikin illan viineistä toiseksi vähiten (110 g/l), viini oli tarpeeksi makea leikkaamaan tumman suklaan kitkeryyttä malagan tavoin. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti