torstai 10. marraskuuta 2016

Viini ja ruoka -messut 2016: yleisiä tunnelmia

Lopetamme Viini ja ruoka -messukatsaukset yleisiin tunnelmiin.

Yleistä


Kirjamessuilla ja Ruoka ja viini -messuilla kävi neljän päivän aikana hieman yli 80 000 vierailijaa. Vaikka vierailijoita oli enemmän kuin viime vuonna, messut eivät tuntuneet kovinkaan ruuhkaisilta. Lasi- ja lippujonot liikkuivat jokaisena päivänä suhteellisen nopeasti varsinkin, kun messuille saapui tarpeeksi ajoissa. Lauantai oli väkirikkain päivä, mutta vältimme pahimman ryysiksen istumalla tastingeissa.

Koko messualue oli anniskelualuetta, mikä helpotti liikkumista ja sai alueen tuntumaan väljemmältä, kun viinialue ei ollut enää oma pieni karsinansa kaiken keskellä. Hyvä uudistus siis!

Temppurata






Sunnuntaina poikkesimme pitkästä aikaa temppuradalla. Ensimmäisellä pisteellä tutustuttiin viinien väreihin ja siihen, kuinka ikääntyminen vaikuttaa väriin sekä eri rypäleiden aromeihin. Tehtävänä oli tunnistaa valkoviiniin käytetyt rypäleet - siinä Cabernet-kepposen pilkka osui omaan nilkkaan, kun tsekkiläisen Cuvée Fantomen rypäleiksi paljastuivat Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Kakkospisteellä testattiin puna- ja valkoviiniä kahden eri homejuuston kanssa ja kolmospisteellä sai kokeilla, sopiiko tumman suklaan kanssa parhaiten makea valkoviini, punaviini vai madeira.

Viimeinen piste oli lyhennetty versio Elämyslahjojen Dinner in the Darkista. Pimeässä huoneessa kokeiltiin, erottaako siellä vielä etukäteen maistetut puna- ja valkoviinit (Ironstone Zinfandel ja Jacob's Creek Chardonnay) ja tunnistaako, mitä tuttua ruokaa tarjoillaan ennen viiniä. Jussin mielestä pimeä huone oli jännittävä ja Marjutin mielestä kammottava, mutta viinien erottaminen oli kuitenkin helppoa tuoksun ja suutuntuman perusteella.

Ruoka


Aika ei millään riittänyt kaikkien herkkujen maisteluun, koska ruokatarjontaa oli niin paljon. Tässä muutama onnistunut yhdistelmä.



Torstaina Marjut turvautui perinteisesti pizzaan ja Jussi testasi kuohuviinillä maustettua risottoa. Jussin jonottaessa ruokaansa Marjut pääsi etsimään viinit ja niinpä Jussin lasiin päätyi tiukan tenttauksen jälkeen Piccini 1882 -spumante (9,98 €). ("Ei, risotossa ei ole lihaa. Ei, ei edes kanaa, siinä on frizzantea ja sitruunaa.") Jussin ilme oli hieman epäilevä, mutta kepeä, hapokas skumppa toimi juustoisen ja voita säästelemättä kokatun risoton kanssa hyvin. Piccini Memoro Rosso (11,50 €) puolestaan oli mukava pizzansulattelupunkku.

Perjantaina oli pakko päästä maistamaan messujen yllättäjäksi päätynyttä Mielensäpahoittajan karjalanpaistia. Meille suositeltiin sen seuraksi Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir 2013:a (24,90 €) ja Sutherland Syrah 2011:a. Muistiin itselle: ensi kerralla nautitaan karjalanpaistin kanssa Pinot Noiria Bordeaux'n sijaan.



Lauantaina söimme The Avengers -henkisesti shwarmaa - tosin meillä päivän koitokset olivat vielä edessä. Seinän takana viinisuositukset napsahtivat saman tien kohdalleen ja lasiin päätyivät Gnarly Head Viognier 2014 (12,49 €) ja Gnarly Head 1924 Double Black 2015 (13,98 €), Zinfandel-Merlot-Syrah-sekoitus.

Viinit


Askeleet veivät aina päivän aluksi tasaisen varmasti samppanjabaariin. Messujen aikana maistelimme neljä samppanjaa: Joseph Perrier Cuvée Royale Brut (34,90 €), Gosset Excellence Brut (39,90 €), Jaquart Blanc de Blancs (56,90 €) ja Vollereaux Cuvée Marguerite. Emme sen kummemmin analysoineet juomia, joten vaikea sanoa, mikä samppanjoista oli paras - ehkä Vollereaux.

Chileläisen Adobe Gewürztraminer Reserva 2016:n (10,98 €) aromeissa oli kukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja trooppista hedelmää. Ihan kelpo vaihtoehto alsacelaisille Gewürztraminereille.

Biohof Pratsch Grüner Veltliner 2015 (14,99 €) oli laadukas Grüner Veltliner, jonka tuoksusta ja mausta löytyi vihreää omenaa, sitrusta ja yrttisyyttä. Ruokasuositus tälle olisi tietenkin Wiener Schnitzel.

Chilestä tulee myös Mayu Riesling 2015 (11,90 €), jonka tuoksussa oli vihreää omenaa, sitrusta ja mineraalisuutta. Maku oli hapokkaan sitruksinen.

Hahn GSM 2013 (17,99 € vuosikerta 2014) oli tuoksultaan tuhdin mustaherukkainen, karhunvatukkainen ja luumuinen. Maussa oli marjaisuuden lisäksi paahteisuutta ja kahvia sekä pehmeää tanniinisuutta. Se voisi sopia joulupöydän viiniksi.

Surani Heracles Primitivo 2014:n (16,19 € vuosikerta 2013) tuoksussa oli tummia marjoja, mausteisuutta ja kirsikkaa. Keskitanniininen maku myötäili tuoksua ja siinä oli myös lakritsaa. Oikein hyvä Primitivo.

Hahnin entry level -Pinot Noirin maistoimme Discover California Wines -tastingissa, mutta tarjolla oli myös harvinaisempaa herkkua: Lucienne Pinot Noir Doctor's Vineyard 2012 (47,90 €). Maukkaan viinin tuoksussa ja maussa oli tummaa marjaa, mausteita ja vaniljaa.

Marjutin ehdoton messusuosikki oli kuitenkin Emiliana Gê, chileläinen biodynaaminen sekoiteviini (60 % Syrah, 30 % Cabernet Sauvignon, 30 % Carmenere), joka on tulossa Alkon valikoimiin (n. 65 €). oli ryhdikäs ja rapsakan tanniininen ja sen maussa oli tummia marjoja, luumua ja tummaa suklaata. Jos pidät Don Melchorista, pidät todennäköisesti tästäkin.





Italowesternien kunniaksi viinejä esiteltiin saluunassa. The Wanted Zinin ja Big Buckle Shirazin lisäksi tarjolla oli Zensa Organic -sarjan kolme apulialaista punaviiniä sekä Sette Vigne 2011 (11,69 €), seitsemältä eri alueelta tulevasta seitsemästä eri rypäleestä  (Corvina, Nebbiolo, Montepulciano, Sangiovese, Barbera, Aglianico, Primitivo) tehty täyteläinen ja marjaisan mehevä sekoite. Se sopii heille, jotka eivät osaa päättää tai heille, jotka haluavat kaiken.

Punaetikettisessä Zensa Primitivo 2015:ssä (11,99 €) oli tummaa marjaa, hilloisuutta ja mausteisuutta. Keskitanniininen viini sopisi hyvin grilliruokien seuraksi.

Vihreäetikettinen Zensa Rosso Organic 2015 (9,99 €) on sekoitus Negroamaroa, Primitivoa ja Cabernet Sauvignonia. Maku ja tuoksu muistuttivat Primitivon vastaavia, mutta mukana oli myös karpaloa ja kirsikkaa. Tämä oli sarjan perusviini, joka ei tarjonnut mitään ihmeellistä. Sopisi grilliruokien seuraksi.

Sinietikettinen Zensa Nero di Troia Organic 2015 (77,94 € kuuden pullon pakkauksessa) on valmistettu Suomessa vähemmän tunnetusta Nero di Troia -rypäleestä. Aromeiltaan viini muistutti Primitivoa, mukana oli myös kypsiä hedelmiä ja hieman suklaata. Tämä oli kolmikosta ehdottomasti paras.







Perinteiseen tapaan viimeisenä vuorossa olivat Château Carsinin makeat valkoviinit, jotka ovat aina yhtä hyviä. Vuosikerta 2010 on muuten yksi Carsinin Suomi 100 -viineistä nimellä Doux de Carsin. Ikävä kyllä se ei tule Alkoon valko- ja punaviinin lailla, mutta sitä saa tilattua Carsinin verkkokaupasta. 

2 kommenttia :

  1. Nyt harmittaa vielä enemmän etten muka ehtinyt temppuradalle. No ensi vuonna sitten. Tämä ei oikein osannut päättää mikä Zensa olisi mieleisin. Kaikki hyviä. Ehkä kuitenkin tuttu ja turvallinen Primitivo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma, että vaikka kuinka varaa aikaa, niin ei kuitenkaan ehdi kaikkea suunniteltua. Onneksi ensi vuonna on taas uudet messut. :)

      Poista