Ravintola Basen vuoden viimeisessä viiniklubissa Antti Uusitalo esitteli meille harvinaisia rypälelajikkeita.
Vóila Vineyard Assyrtiko 2015
(Assyrtiko; Kreeta, Kreikka; 11,62 €)
Illan ensimmäinen valkoviini oli pirteän hapokas, sitruksinen ja vihreän omenainen. Sen hyvin hedelmäisessä tuoksussa oli myös valkoista herukkaa ja karviaista. Viinin maku oli myöskin hapokas ja sitruksinen, hieman mineraalinen ja herukkainen. Jälkimaussa oli aavistus makeutta. Maistelulautasen päärynä sopi Assyrtikon kanssa hyvin, ja muutenkin se oli ennemminkin lipittelyviini kuin ruokaviini. Mainio kesäviini - tai reissun hittiviini, jos nyt lähtisi lomalle Kreikkaan - oli Marjutin suosikki.
Assyrtiko on Santorinilta peräisin oleva rypälelajike, joka sopii hyvin sekoiteviineihin. Siitä saadaan tehtyä raikkaita, mineraalisia ja hapokkaita valkoviinejä, joissa on päärynää, omenaa ja sitrusta sekä makeaa, pähkinäistä Vinsantoa.
Triade della Campania 2015
(Fiano, Greco, Falanghina; Campania, Italia;
9,99 €)
Illan toisen valkoviinin tuoksu oli mieto ja ensimmäiseen viiniin verrattuna jopa sulkeutunut. Se oli kypsemmän hedelmäinen kuin ensimmäinen, aprikoosinen, sitruksinen, kukkaisa ja hieman paahteinen. Viinin suutuntuma oli öljyinen, maku hedelmäinen, sitruksinen ja makeahkon mausteinen. Jälkimaku oli hieman kitkerä, mutta muuten hyvän hinta-laatusuhteen viini sopisi pastaruokien kanssa tai miksei sellaisenaankin. Maistelulautaselta kana toimi tämän kanssa parhaiten.
Fiano on Campanian alueelle tyypillinen rypälelajike, josta valmistetuissa viineissä on pähkinää, hunajaa, kukkaisuutta ja trooppisia hedelmiä kuten ananasta. Siitä voidaan tehdä myös makeita viinejä, joissa on kuivattujen luumujen ja viikunoiden aromeja.
Grecosta saadaan hapokkaita, selkeitä viinejä, jotka on paras nauttia nuorena. Ne oksidoituvat herkästi ja muodostavat pähkinäisiä, karamellisia aromeja.
Falanghinasta tehdyissä viineissä saattaa olla mäntymäinen tuoksu, mutta tyypillisesti niiden maku on kukkainen ja sitruksinen, erityisesti pomeranssinen. Maussa on omenaa ja päärynää ja alueen mukaan mausteita tai mineraalisuutta.
Feiler-Artinger Zweigelt 2015
(Zweigelt; Burgenland, Itävalta;
14,99 €)
Ensimmäisen punaviinin marjaisassa tuoksussa oli kirsikkaa, karhunvatukkaa, karpaloa, puolukkaa ja hieman mustikkaa, ilmaantumisen jälkeen tuoksu oli jopa hieman makea. Viinin pehmeä maku oli keskitäyteläinen, hapokas, mausteinen ja myöskin marjainen, puolukkainen, karpaloinen ja vadelmainen. Tyylikäs ja tasapainoinen viini, mutta toisten mielestä hieman liian pliisu ja mehumainen.
Esporão Reserva 2013
(Aragonez/Tempranillo, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet, Trincadeira;
Alejento, Portugali;
20,90 €)
Toinen punaviini edusti Iberian niemimaan tumman marjaisia, mausteisia ja
täyteläisiä viinejä. Sen maanläheisen muhevassa tuoksussa oli nahkaa,
mustetta, mustikkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa, vaniljaa ja kahvia. Roteva
maku oli tanniininen, marjainen ja pippurinen. Tämä oli Jussin suosikki illan
viineistä.
Trincadeira on rypälelajike, jota käytetään lähinnä sekoiteviineissä tuomaan makua ja parfyymisyyttä viineihin, yksinään se on melko simppeli.
Nugan Estate Durif 2013
(Durif/Petite Sirah; New South Wales, Australia;
14,99 €)
Kolmannen punaviinin tuoksussa oli tummia, hilloisia marjoja, mustaherukkaa, nahkaa, mausteita ja vaniljaa sekä hieman paahteisuutta. Sen maku oli aluksi kova ja tanniininen, joten viini kaipasi seurakseen ruokaa. Maussa oli tuoksun mukaisesti nahkaa, kypsää hedelmää, marjoja, mausteita ja mokkaa. Tämä viini kannattaisi ehkä jättää vielä hetkeksi kypsymään, muutaman vuoden päästä se voisi yllättää ruokapöydässä iloisesti.