Grand Champagne Helsinki 9.5.2015 ja Essi Avellanin Blanc de Blancs Prestige Cuvée Master Class -tasting

Ensimmäinen Grand Champagne Helsinki-tapahtuma järjestettiin Vanhalla 8. ja 9.5.2015. Suuntasimme sinne lauantaina. Ensimmäisenä vuorossa oli Essi Avellanin vetämä tasting.

Essi Avellan: Blanc de Blancs Prestige Cuvée Master Class -tasting

Joku ehti hörppiä ensimmäisen samppanjan jo ennen kuvan ottoa

G.H. Mumm Blanc de Blancs Mumm de Cremant NV
(n. 80 €)

M: Tastingissa opimme, että Cramantin kylän samppanjat ovat kepeitä, kukkaisia ja eteerisiä - niin tämäkin cremant-tyylinen samppanja. Maku oli raikas, kevyt ja mineraalinen, aavistuksen voinen ja paahteinen. Oikein kiva, tykkäsin.

J: Tämä samppanja on tehty kokonaan Cramantin kylän viinistä ja siihen on käytetty vain yhden vuoden satoa. Samppanja oli kevyt ja mineraalinen, myös voita löytyi mausta. Suositeltiin aperitiiviksi.

Salon 2002
(n. 450 €)

M: Kukaan ei (onneksi) kertonut samppanjan hintaa ennen maistamista, mutta sen mainetta hehkutettiin kyllä. Tuoksu oli hedelmäinen, päärynäinen, paahteinen ja tamminen, maussa oli paahtoleipää ja toffeeta, jälkimaku oli pitkä. Pieni ilmaantuminen sai viinin maun muuttumaan raikkaammaksi ja makeammaksi. Tykkäsin tästäkin.

J: Salonia tuotetaan vain parhaina satovuosina ja sitä on tuotettu vuodesta 1921 lähtien ainoastaan 38 vuosikertaa. Tuoksusta löytyi päärynää, limeä, omenaa ja aavistus toffeeta. Mausta löytyi näiden lisäksi myös voita ja paahteisuutta.

Deutz Amour de Deutz 2005
(n. 150 €)

M: Tätä viiniä olen wannabe-romantikkona katsellut Arkadian Alkon valikoimissa, mutta en ole raatsinut ostaa. Opimme, että vuosi 2005 oli huono vuosi homeongelmien takia ja se heijastui myös tämän samppanjan makuun tekemällä siitä aavistuksen maanläheisen. Muuten viini oli maukas, täyteläinen ja hedelmäinen, jälleen kerran hieman toffeinen. Tykkäsin tästäkin, mutta ehkä odotan toista vuosikertaa ennen kuin säntään ostoksille.

J: Tätäkään samppanjaa ei valmisteta joka vuosi. Ensimmäinen vuosikerta valmistettiin 1993 ja sen jälkeen on valmistettu kahdeksan vuosikertaa. Tuoksu toi ensimmäisenä mieleen valkopippurin. Tuoksusta löytyi myös vihreää omenaa ja villaa. Maku oli hedelmäinen, päällimmäisenä maistui ananas.

Tasting-viinejä

Dom Ruinart 2004
(n. 150 €)

J: Vuonna 1729 perustettu Dom Ruinart on maailman vanhin samppanjatalo. Ensimmäinen mielikuva tuoksusta oli rieslingmäisyys, jonka lisäksi tuoksusta löytyi mineraalisuutta ja paahteisuutta. Paahteisesta mausta erottui myös voita, sitrusta ja aavistus salmiakkia.

M: Tässä vaiheessa tastingia samppanja muuttui kepeästä ja raikkaasta toisenlaisiksi. Tämän tuoksu ei ollut enää hedelmäinen, vaan ennemminkin savuinen ja mineraalinen. Maku oli hedelmäisempi kuin tuoksu, tasapainoinen ja ehkä aavistuksen salmiakkinen ja heijasteli sitä, että 2004 on eloisa vuosikerta verrattuna vetiseen vuosikertaan 2003. Tästä en osannut muodostaa mielipidettä.

Taittinger Comtes de Champagne 1998 
(n. 150 €)

J: Taittinger on perustettu 1743 ja on maailman kolmanneksi vanhin samppanjatalo. Tuoksusta erottui mandariinia, kumia, kardemummaa ja voita. Maku toi mieleen lähinnä voisen paahtoleivän.

M: Samppanja tuoksui domppamaisesti kumille ja sen lisäksi mausteille. Maussa palattiin taas kepeälle, hedelmäiselle ja toffeiselle linjalle ja samalla kypsyminen oli tehnyt mausta täyteläisen. Klassinen Cotê des Blancs -samppanja (pakko käyttää tätä, kun opin termin). Tykkäsin.

Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995 
(n. 150 €)

J: Tätä samppanjaa on valmistettu vain neljä vuosikertaa: 1983, 1985, 1990 ja 1995. Tuoksu oli hyvin paahteinen ja voinen. Maku oli hyvin täyteläinen, siitä löytyi hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Tämä oli suosikkini maistetuista samppanjoista.

M: Tuoksu oli intensiivinen, voinen ja toffeinen. Maku oli makeahko ja hunajainen, tasapainoinen ja täyteläinen. Paras oli säästetty viimeiseksi, tämä oli ehdottomasti suosikkini.

PS. Jos jollakin on pullo Charles Heidsieck Blanc des Millénairesia kohtuuhintaan ja kykenee toimittamaan sen meille pääkaupunkiseudulle viimeistään lauantaina 16.5.2015, niin yst. vast. tämän blogin sähköpostiin.

Muita messuhavaintoja

Ensimmäisenä testasimme Concha y Toron kuplivat. Guy Charlemagne Réserve Brut Grand Cru Blanc de Blancs NV oli mukavan kepeä ja hyvä aloitus. Brut Nature NV oli luomu, mistä plussaa, mutta ei tehnyt vaikutusta pliisun makunsa takia.

Seuraavana maistettu Mailly Brut Millesimé 2006 oli tuhtia ja sopisi vaikka ensi talven blinibileisiin. Mailly Grand Cru Brut Rosé taas myytiin lauseella "tapahtuman paras rosé" ja se piti täysin paikkansa. Helppoa, kepeää ja mukavaa samppanjaa, parempaa kuin Charles Heidsieck Rosé Réserve NV (toim. huom: Heidsieckin samppanjoiden maussa on jokin vivahde, josta M ei pidä - Blanc des Millénairesissa sitä ei ollut havaittavissa, mutta tästä se löytyi taas) tai Ayala Rosé NV. Ayala pääsi roseista kakkossijalle.

Larmandier-Bernier Latitude NV oli raikas ja mukava, samoin Ayala Brut Nature. Brut Naturea mainostettiin erittäin kuivana, mutta maun raikkaus ja hedelmäisyys kantoi pitkälle ja tekivät mausta oikein mukavan.

Yhden lipukkeen samppanjat olivat pettymyksiä, Jacquart Ritz Brut ei saanut hyräilemään Puttin' on the Ritziä ja varaamaan huonetta nimikkosamppanjan toivossa. François Vallois Cuvée Extra Brut NV oli laimeahko perussamppanja. Ehkä näistä olisi kannattanut aloittaa ja siirtyä sitten arvokkaampien juomien pariin, nyt ne jäivät hieman jalkoihin.

Suurin määrä lipukkeita panostettiin Philipponnatin standilla. Kuuden lipukkeen samppanjoista maistettiin Réserve Spéciale 1985 ja Clos des Goisses 2002. Réserve Spéciale 1985 oli ehkä messujen paras Charles Heidsieckin Blanc des Millénairesin lisäksi. Clos des Goisses 2002 taas oli oikein hyvä, mutta J epäilee, että hänen makunsa ei ehkä ole tarpeeksi kehittynyt huomaamaan sitä, mikä samppanjasta teki hintansa arvoisen.

Ruokaa!

Suomen Sommelierit ry:n pisteessä pääsi tutustumaan ruoan ja samppanjan yhdistämiseen. G.H Martel Cuvée Victoire 2005 oli varsin mainio samppanja, jota maistettiin ensin ovella jaetusta Lehmann Glassin Opale 21 tasting-lasista ja sen jälkeen Lehmann Glassin Grand Champagne -lasista. Riedel-uskovaisena lasin vaikutuksen arvasi jo etukäteen. Lisäksi samppanja sopi hyvin chilillä maustettujen katkarapujen eli alkuruoan, salamin ja majoneesin eli pääruoan ja jälkiruokana olleen macaronsin kanssa. M kasvoi ihmisenä ja söi katkarapuja, koska samppanja huuhteli niiden maun hyvin pois - voidaan siis päätellä, että äyriäisten mahdollinen lisääminen Casa Loppasuiden ruokalistalle tulee kalliiksi niiden vaatiman vuosikertasamppanjan takia.

Pastiksen marinoidusta parsasta tehty salaatti oli herkullinen välipala, samoin Kaartin hodari ja hummerin hummeririsotto oli hyvää runsaasta tomaattisuudestaan huolimatta. Finlandia Caviarin kaviaari oli hyvää ja edullista ja Carelian savulahnakeitto hauenmädin ja kurkun kanssa oli kuin olisi juonut savukalaa, mutta mätiä ei erityisemmin huomannut.

Summa summarum

Kivaa oli. Tasting oli ehdottomasti hintansa (100 euroa) arvoinen, suurin osa samppanjoista oli kohtuuhintaisia (2-3 lipuketta á 2 euroa) eikä pääsylippukaan ollut pahan hintainen (15 euroa ennakkoon, hintaan kuului tasting-lasi). Nyt vuoden verran ankaraa treenausta makuaistien kehittämiseksi ja ensi vuonna muutama täsmäisku parhaiden samppanjoiden pariin.