ViiniExpo järjestettiin 17.-19.3.2016 ja poikkesimme viettämässä Viininystävän päivää sekä perjantaina että lauantaina. Tällä kertaa näytteilleasettajien joukossa oli myös kymmenkunta kotimaista pienpanimoa, mikä oli hyvä juttu. Mielenkiintoisimmat juomat tuntuivat olevan juuri panimopuolella ja viihdyimme siellä juttelemassa mukavia.
Humaloven maitokauppavahvuinen (4,5 %) Black Moo Milk Stout päätyi Marjutin kaikkien aikojen top 4 -listalle. Se oli riittävän kuivaa ja helppoa, mukavaa juotavaa. Aiemmin Viron pienpanimoviikoilla Bryggerissa juotu Põhjalan Valge Öö PX oli toki maukkaampi, mutta myös imelämpi. Se sopisi jälkiruoaksi, tämä ihan arkeenkin.
Hopping Brewsters oli tehnyt gruit ale -muinaisoluen, jota suositteli meille Finnviinin osastolla päivystänyt mies Amiata Lura -oluen takaa. Sinne siis kyselemään, mikä se "I am Groot":ilta -kuulostava olut taas olikaan. Kyseessä oli Grimr, joka oli tehty tavallisella pullahiivalla ja maustettu mm. tammella, voikukalla ja kardemummalla. Humalaa ei oltu käytetty lainkaan, koska sellainen uusi keksintö ei sovi muinaisolueeseen. Makuelämystä voisi verrata lähinnä saisonin ja sahdin yhdistelmään, jota on höystetty marjoilla. Mielenkiintoinen olut, jota ei valitettavasti enää valmisteta.
Humaloven osastolla oli myös yhteistyö- ja tuontioluita. Finnish Export Stout oli maustettu puolukoilla ja kahvipavuilla. Puolukka maistui hivenen, samoin kahvi. Tätä voisi juoda uudelleenkin. Raduga Forbidden Planet taas vetosi scifistisellä etiketillään, mutta muuten kyseessä oli aika tavallinen Imperial IPA.
Pyynikin käsityöläispanimon Papan Vanilja Stout oli mukavan paahteinen, kahvinen ja vaniljainen. Ei ihme, että olut palkittiin viime vuonna Suomen Paras Olut 2015 -kilpailussa. Radbrew'n imperial stout Together in the Dark (ja muutkin oluet) sai scifi-pisteitä apokalyptisesta brandistaan. Ihan vielä Marjutin maku ei laajene imperial stouteihin, mutta ei tästä suuresti traumojakaan jäänyt.
Lauantai alkoi puoleltapäivin Riedel-tastingissa (Club One -alennuksen kanssa 69 €). Siellä oli hyvä virittäytyä tunnelmaan. Varsinainen tasting oli jo tuttu juttu, tällä kertaa maitosuklaa oli jäänyt pois testattavien suklaiden listalta.
Servaalin osastolla valittelimme valinnan vaikeutta ja runsauden pulaa. Ystävällinen messuisäntä nappasikin heti käteensä pullon ja kysyi, olemmeko maistaneet valkoista Cabernet Sauvignonia. Emme! Se oli oranssiin vivahtava, maultaan kuiva ("trocken") ja hedelmäinen, runsas ja hapokas. Maussa oli kypsiä hedelmiä, persikkaa, ananasta ja mangoa. Tällä hämäämme taatusti jotakuta (paitsi että mainostimme tätä jo kaikille, joten se siitä hämystä).
Anselmann Cabernet Sauvignon Blanc de Noir trocken 2014 on saatavilla Alkon tilausvalikoimasta (11,90 €).
Candialle Circe 2010 (Petit Verdot, Cabernet Franc, Merlot) oli maukas, marjaisa ja tanniininen, hieman pippurinen.
Brygon Reserve Wines Wiseguy 2012 (Shiraz) oli tuoksultaan tumman herukkainen, suklainen ja luumuinen. Maku oli makean marjainen ja hieman vaniljainen. Tanniineja oli kohtalaisesti.
Seifried Nelson Zweigelt 2014 ei ollutkaan Itävallasta niin kuin zweigeltit yleensä, vaan Uudesta Seelannista. Vastapäisellä standilla olleen parmesaanin kanssa marjaisa, pehmeätanniininen viini toimi todella hyvin.
Illan hämmennys syntyi, kun paljastui, että Suomen kuninkaan eli Prinz von Hessenin rieslingit vaihtavat etikettiä. Emme antaneet pisteitä uudelle designille.
Makeista viineistä testasimme Finnviinin Kaamos-glögin ja Heinrich Beerenauslese 2010:n (Zweigelt, Blaufränkisch). Kaamos oli mukavan hillityn mausteinen glögi, jossa hunaja ja puolukka toimivat hyvin yhdessä. Beerenauslese 2010 oli marjaisa, hunajainen eikä liian makea, vaan ennemminkin raikas. Sopiva hapokkuus tasoitti makeutta (jäännössokeria 126 g/l).
Makeista viineistä puheenollen... ViiniExpo ja Viini, ruoka ja hyvä elämä -messut on aina pakko päättää Château Carsinin makeiden valkoviinien parissa. Ne vain ovat niin herkkua ja messuilta on mukavaa lähteä kotiin hunajaisissa ja aprikoosisissa tunnelmissa.