Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa Tuomo Laitinen Carelia Winesiltä veti sokkotastingin, jossa oli kaksi eri teemaa: jokin yhdisti kahta valkoviiniä ja jokin kolmea punaviiniä. Meille kerrottiin, että tastingin viinit ovat Carelia Winesin maahantuomia ja vain yksi niistä on Alkon valikoimassa.
Ennen sokkotastingia treenasimme ankarasti... tai no, tutkimme Carelia Winesin nettisivuja etukäteen tärppien toivossa ja löysimme yhden: Kalifornian viineihin tutustuessamme Jussi maistoi Bogle Cabernet Sauvignonia. Lisäksi meille kerrottiin, että sen maahantuoja järjestäisi huhtikuun tastingin. Marjut alkoikin aavistella, että viini saattaisi olla mukana... Harmi vain, että Cabernet Sauvignonin sijaan Marjut oli testannut Chardonnayta - tai ehkä tastingissa olisi myös Chardonnay?
Ensimmäinen valkoviini oli haalea, lähes väritön. Sen miedossa ja hedelmäisessä tuoksussa oli petroolia ja öljyä sekä aavistus sitrusta. Maku oli sitruksisen hapokas, lähes pirskahteleva. Hedelmäisyys toi siihen hieman makeutta.
Tunnistaminen oli helppoa: Jussi totesi viinin olevan rieslingiä ennen kuin Marjut ehti edes koskea lasiin. Alueen arvaaminen oli vaikeampaa kuin rypäleen, mutta viimein joku ehdotti Moselia. Viini oli Weingut Schloss Lieser - Thomas Haag Riesling Trocken 2014. Maistelulautasen sitruuna pyöristi viinin makua makeammaksi, feta taas korosti hapokkuutta.
Toisen viinin tunnistaminen oli helppoa, koska illan isäntä ennätti hitaan hämäläisen edelle ja kertoi kakkosviininkin olevan rieslingiä. Sen väri oli hieman tummempi kuin ensimmäisen viinin, mutta vain hieman. Tuoksussa oli voimakkaasti petroolia ja sen alla hedelmää, ananasta ja sitrusta, aprikoosia ja pähkinää. Maku oli hedelmäinen, ananaksinen, öljyisen petroolinen ja mausteinen, hieman pippurinen. Petrooli jäi häilymään makeahkossa jälkimaussa. Viini tuntui pyöreämmältä ja pehmeämmältä kuin ensimmäinen riesling.
Alueeksi arvattiin lopulta Alsace ja viiniksi paljastui Domaine Joseph Scharsch Riesling de Wolxheim 2013. Lohen kanssa viini toimi hyvin ja leikkasi sen rasvaisuutta.
Kahden ensimmäisen viinin teemaksi paljastui Riesling-rypäle. Vaikea sanoa, kumpi viineistä oli parempi: Marjutille jäi ensimmäinen paremmin mieleen pirteän hapokkuuden takia, Jussi piti toisesta enemmän, koska se oli erikoisempaa.
Ensimmäinen punaviini oli väriltään violettiin vivahtava tummahko punainen. Makeassa tuoksussa oli puolukkaa ja mansikkaa, marjahyytelöä ja hedelmäkarkkia. Jussin mielestä tuoksu muistutti Riga Black Balsamia, Marjutin mielestä tuoksu oli lähes äitelä. Maku oli Marjutin mielestä makea, voimakas, melkein siirappinen ja karkkinen, Jussin mielestä taas puolukkamehuisan hapokas. Tanniineja ei ollut kovinkaan paljon, niitä tuntui lähinnä jälkimaussa.
Rypälettä oli vaikea arvata, mutta se paljastui Merlot'ksi ja tarkemmin vielä ranskalaiseksi Merlot'ksi. Ensimmäinen punaviini Sylvain Bock Suck A Rock 2014 on myös natural wine. Suolaisen fetan ja rucolan kanssa viini toimi hyvin. Tämä oli Marjutin suosikkipunaviini.
Toinen punaviini oli myös väriltään tumma, mutta ei niin sinertävä. Tuoksu oli makea, hilloinen, luumuinen ja kinuskinen ja siinä oli myös nahkaa, tallia ja mausteita. Maku oli marjaisa, mutta kevyehkö ja tuoksun mukaisesti mausteinen, pippurinen ja nahkainen. Jälkimaussa tanniinit kuivattivat suuta jonkin verran.
Rypäleen ja alueen arvailu oli jälleen haastavaa. Lopulta viini paljastui Merlot-vetoiseksi Bordeaux-sekoitteeksi, jossa oli mukana Cabernet Sauvignonia ja Cabernet Francia: Jean-Claude Fabris Domaine du Petit-Brouard 2008 (AC Lalande de Pomerol).
Viimeinen viini oli väriltään tummanpunainen. Sen tuoksu oli makea, hieman karkkinen, nahkainen, pippurinen ja mausteinen, Jussin mielestä myös hieman minttuinen. Maku oli makeahko, tanniininen ja tumman marjaisa, puolukkainen ja pippurinen.
Ennakkoaavistukset osuivat oikeaan, vaikka viiniä ei tastingissa tunnistettukaan: se oli Bogle Cabernet Sauvignon 2013 (15,93 €). Cabernet Sauvignonin lisäksi viinissä on myös Merlot'a ja Petit Verdot'a. Fetan ja rucolan kanssa viini toimi hyvin - oikeastaan kaikki punaviinit olivat hyviä salaattiviinejä. Tämä oli Jussin suosikkipunaviini.
Punaviinien teemana oli siis Merlot joko sellaisenaan tai sekoitteen osana. Teema oli mielenkiintoinen - myönnetään, että Merlot-parka on meillä jäänyt paitsioon.
Viiniklubin jälkeen jäimme syömään ja Marjut tilasi lasin Suck a Rockia ruoan kanssa. Isommassa lasissa viinin luonne muuttui - toki se oli edelleen vähätanniininen ja helppoa juotavaa, mutta ylitsepursuva makeus katosi ja sen tilalle tuli käyneen mehun maku, joka tuntui vielä kotonakin. Ei viini silti huono ollut, tähän mennessä maistetuista natural wineistä ehkä paras kuitenkin.