maanantai 27. kesäkuuta 2016

Punkkua ja lakuja 11.6.2016

Pitkästä aikaa raatimme kokoontui viinien ja ruoan ääreen. Tällä kertaa illan teemana oli punkkua ja lakuja (sananmuunnosten ystäville myös "lankkua ja pukuja"). Olimme vitsailleet lakupunkuista eli lakritsin kanssa paremmilta maistuvista punaviineistä jo jonkin aikaa, itse asiassa pitkälti ennen viime syksyn inspiraatiota tarjonneita Lakritsifestivaalejakin, mutta varsinaisen illan aikatauluttamiseen kului aikaa - ja vielä viime metreillä Hardys VR Shiraz onnistui kiilaamaan oman lakupussikaverinsa kanssa eteen.


Ennen varsinaisia viinejä maistelimme Romeo Belliniä (Saksa; 7,50 € - näytepullo Red Beviltä). Valmis Bellini-drinkki oli varsin kesäinen ja persikkainen. Yksi raatilainen taisi jopa löytää uuden suosikin.


Illan ensimmäinen viini oli yrttinen, rosmariininen, puolukkainen ja mustikkainen, aavistuksen pippurinen, mehumainen, ei kovinkaan tanniininen, vaan lähinnä hapokas. Raati ehdotti melko yksimielisesti rypäleeksi Pinot Noiria, mutta viini olikin "idän Pinot Noir" eli Loos Blaufränkish 2013 (Itävalta; 9,99 €).

Toinen viini oli makea, hedelmäinen ja hilloinen, herukkainen ja karhunvatukkainen. Ilmaantuminen ei tehnyt sille hyvää, sen makeus alkoi korostua liikaa ja aluksi tuntuneet viipyilevät tanniinit katosivat makeuden alle. Viini ei myöskään ollut kovin täyteläinen, joten se ei saanut kompensoitua makeutta hyvällä rakenteellakaan. Kukaan ei arvannut viiniä oikein: se oli Montalto Nero d'Avola Passivento 2015 (Italia; 9,99 €). Pidimme tästä viinistä ensin eniten sen makeuden takia, mutta muutimme sitten mieltämme.

Kolmas viini oli marjahilloinen, luumuinen ja mausteinen. Viini muuttui ilmaannuttuaan makeammaksi, mutta ei lähellekään niin makeaksi kuin edellinen viini. Se oli myös täyteläisempi ja ryhdikkäämpi kuin toinen viini. Arvaukset menivät reilusti maalin ohi: viini oli Finca Las Moras Black Label Malbec 2014 (Argentiina; 14,49 €). Tähän viiniin tutustuimme Malbec-päivänä, tällä kertaa vain sen raikkaus ja minttuisuus jäivät huomaamatta.

Neljäs viini oli mausteinen ja marjainen, hieman nahkainen, hedelmäinen ja tanniininen. Viinissä oli neilikkaa ja vaniljaa, joka muuttui ilmaantumisen myötä toffeeksi. Arvaukset menivät taas railakkaasti pieleen: viini oli Baron de Ley Reserva 2010 (Espanja; vuosikerta 2011 16,60 €). Viini oli meidän molempien suosikki, mikä on Marjutin mielestä tosi hyvin Tempranillolta.


Entä lakritsi? Suolalakritsi tuntui toimivan jokaisen punaviinin kanssa suolaisuutensa ansiosta, makean Nero d'Avolan kanssa taas sopivat sekä makea vaniljalakritsi että peruslakritsi. Lakritsavalikoimaan kuului myös salmiakkilakritsia, Pandan lakritsia, Porvoon lakritsia, jäystettävän kovaa lakritsia, ruotsalaista lakritsia... Muita erityisen mieleenpainuvia yhdistelmiä ei illan aikana löytynyt, joskus viini ja lakritsi toimivat ja joskus eivät, mutta emme onnistuneet kehittämään sääntöä punkkujen ja lakujen yhdistämistä varten.


Illan lakritsiteemainen menu oli joka tapauksessa erinomainen ja sopi hyvin viinien seuraksi. Tässäpä reseptit, joiden kehittelystä suuri kiitos illan emännälle:
Lakritsainen mustajuurisosekeitto
Lakritsakastike lihalle (ja tietenkin kastike puuttuu kuvasta)
Lakritsainen créme brûlée

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti