Kävimme viimeisen lomaviikon kunniaksi ravintola KarlJohanin olut- ja menutastingissa (69 €). Tapahtuma oli toinen laatuaan - ensimmäisestä emme tienneet, joten missasimme sen. Vastaisuudessa lienemme viisaampia.
Illan aikana yhdistettiin La Trappe -luostarioluita kalaruokien kanssa. La Trappe -oluiden valmistaja Bierbrouwerij de Koningshoeven sijaitsee Etelä-Hollannissa Tilburgin kaupungin lähellä, Onze Lieve Vrouwe van Koningshoevenin benediktiiniläisessä trappistimunkkiluostarissa noin 20 kilometriä Belgian rajalta.
Vrouwe van Koningshoevenin luostarin historia alkaa vuodesta 1880. Benedictuksen luostarisäännöstön mukaan munkkien on elätettävä itsensä työnteolla, joten melko pian, vuonna 1884, luostariin perustettiin panimo. Oluet tehdään yhä luostarissa, ja niiden nimi La Trappe on kunnianosoitus Ranskan Normandiassa sijainneelle ensimmäiselle trappistiluostarille La Grande Trappelle.
Trappist on suojattu nimi ja sitä saa käyttää maailmanlaajuisesti vain yksitoista panimoa: Achel, Chimay, De Koningshoeven (La Trappe), Engelszell, Orval, Rochefort, Spencer Brewery, Tre Fontane, Westmalle, Westvleteren ja Zundert. Trappistioluet ovat pintahiivaoluita, ne käyvät lähes aina pullossa ja niissä on yleensä runsaasti alkoholia. Väriltään ja maultaan trappistioluet ovat hyvin erilaisia.
Savusardellia, hollandaisekastiketta, kananmunaa ja varhaisperunaa
La Trappe Trappist Blond (6,5 %) ja La Trappe Trappist Tripel (8
%)
Blondin tuoksu oli maltainen, hedelmäinen ja hunajainen. Mieto ja raikas maku myötäili tuoksun aromeja. Maussa oli myös hieman sitrusta.
Tripel muistutti tuoksultaan Blondia, mutta mukana oli myös mausteisuutta. Maku oli samankaltainen kuin Blondin, mutta vahvempi ja ryhdikkäämpi.
Marjutin mielestä Blond toimi paremmin voimakkaan makuisen savusardellin kanssa, koska se pehmensi mukavasti makuja ja sulautti niitä yhteen. Runsaalla kananmunalla höystetty hollandaisekastike oli niin hyvää, että sitä olisi voinut syödä ihan sellaisenaan. Varhaisperuna jäi mietona hieman paitsioon.
Myös Jussin mielestä Blond oli parempi vaihtoehto alkuruoalle. Varsinkin suolaisen ja rasvaisen sardellin kanssa se toimi erinomaisesti. Ei Tripelkään huono vaihtoehto ollut, mutta ruoan maut jäivät hieman sen varjoon.
Paahdettua saaristomeren siikaa, tuorehernerisottoa ja sahramikastiketta
La Trappe Trappist Witte Trappist (5,5 %) ja
La Trappe Puur (4,7 %)
Witte on maailman ainoa vehnätrappist. Sen tuoksussa oli vehnää, sitrusta, korianteria, mausteisuutta ja vähän pippurisuutta. Maku oli vehnäinen, sitruksinen ja mausteinen.
Puur on puolestaan maailman ainoa luomutrappist, ja se on tulossa Alkoon myöhemmin syksyllä. Puur muistutti hyvin paljon pils-oluita. Sen tuoksussa oli maltaisuutta ja sitrusta. Raikas maku oli maltainen ja hedelmäinen.
Marjutin mielestä Witte toimi ruoan kanssa paremmin kuin Puur, tosin erot eivät olleet suuria ja tilanne olisi voinut kääntyä toisin päinkin. Joka tapauksessa risotto oli erinomaista ja siika herkullista, vaikka pääruoka jäi hieman voimakkaan makuisen alkuruoan jalkoihin.
Jussin mielestä Puur sopi paremmin pääruoan kanssa. Witte oli hieman liian vahvan makuista siian kanssa, mutta parempaa sellaisenaan juotuna. Puur oli muutenkin mielenkiintoinen olut: sellaisenaan sen tuoksu ja maku olivat hyvin mietoja, mutta ruoka nosti oluen aromit voimakkaasti esiin.
Suklaafondant,vaniljajäätelöä ja mansikkamelba
La Trappe Trappist Quadrupel (10 %) ja
La Trappe Trappist Oak Aged (11 %)
Quadrupelin tuoksussa oli karamellisuutta, viikunaa, mausteisuutta ja paahteisuutta. Maku oli hieman mausteinen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja maltainen. Alkoholi ei maistunut läpi, mutta tuntui lämpimänä jälkimakuna.
Nyt jo loppuunmyyty Oak Aged (batch 19) oli samaa Quadrupel-pohjaa, mutta sitä oli ikäännytetty Banyuls-tynnyrissä 1,5 vuoden ajan. Eri batcheja eli olutkokeiluja tehdään kolme vuodessa ja nyt on menossa batch 27. Oak Aged oli tuoksultaan sherrymäisen makea ja aavistuksen vaniljainen. Makea maku toi myös mieleen sherryn. Siinä oli karamellisuutta, rusinaa, kypsää hedelmää ja hieman vaniljaa.
Suklaafondant oli edellisten ruokien tapaan hyvää, sen sisus oli mukavan muhea ja juokseva. Marjutin mielestä Quadrupel toimi varsinkin mansikan ja suklaan kanssa hyvin, mutta Oak Aged räjäytti potin täydentämällä lämmintä fondantia ja kylmää vaniljajäätelöä lähes sanattomaksi vievällä tavalla. Jussin mielestä Quadrupel oli parempi vaihtoehto jälkiruoalle, erityisesti suklaafondantille.
Marjutin mielestä paras yhdistelmä oli joko savusardelli ja Blond tai sitten suklaafondant ja Oak Aged - vaikea päättää, kallistuisiko suolaisen vai makean puoleen. Jussin mielestä paras yhdistelmä oli savusardelli ja Blond.
Paras olut oli Marjutin mielestä Oak Aged, samoin Jussin mielestä. Sitä ei tosin saa enää mistään, joten seuraava vaihtoehto olisi Witte. Alkosta saa vain Dubbelia ja Tripeliä, ja niistä valinta olisi Tripel.
***
Seuraava KarlJohanin olut- ja menutasting on todennäköisesti lokakuun
loppupuolella ja rakentuu jonkin suomalaisen pienpanimon tuotteiden ja kauden
raaka-aineiden ympärille. Seuraa ravintolan
Facebook-sivua, niin
pysyt ajan tasalla! (Tämä ei ollut maksettu mainos.)