Ravintola Basen olutklubissa 4.11.2019 (25 €) oli aiheena oluen ja ruoan yhdistäminen. Illan veti Basen Aki Tiittanen.
Tasting oli suunniteltu ruoka edellä, joten oluiksi oli valittu neljä tuttua klassikko-olutta tai klassikko-oluttyylin edustajaa.
Vaaleita oluita edusti maailman ensimmäinen, vuodesta 1842 lähtien valmistettu pilsner: maltainen, kevyen katkera ja raikas Pilsner Urquell (pils; 4,4 %). Vehnäoluena oli vuonna 1878 perustetun Brauerei Ayingin banaaninen, vehnäinen, korianterinen ja sitruksinen Ayinger Bräuweisse (5,1 %). Kyseinen olut on maailman myydyin saksalainen vehnäolut. Näistä ei tarvinne kertoa sen enempää.
Vuodesta 1971 saakka valmistettu, aina yhtä luotettava Fuller's ESB (ale / extra special bitter; 5,9 %) tarjosi karamellista, makean maltaista ja jopa toffeista aromimaailmaa. Olutta valmistava Fuller, Smith & Turner -yhtiö perustettiin vuonna 1845.
Neljäs ja viimeinen pääruokaolut oli hieman nuoremman Fat Lizard Brewing -panimon (perustettu 2013) Fat Lizard 101 California Pale Ale (5,4 %), jota luonnehdittiin alkeis-IPA:ksi, viittaahan oluen nimikin jo yliopiston alkeiskurssiin. Se oli aromeiltaan trooppisen hedelmäinen ja appelsiininen, maussa oli lisäksi greippisyyttä. Oluen gyyyh oli Marjutin mielestä ilahduttavan vähäistä.
Pääruokia oli neljä. Kylmäsavulohella ja mummonkurkulla päällystetyn ruisleivän kanssa suositeltiin Pilsner Urquellia. Ayinger Bräuweissen seuraksi ehdotettiin vuohenjuustoa ja myskikurpitsaa. Poron sisäfile ja suppilovahvero puolestaan sopisivat Fuller's ESB:n aromimaailmaan. 101 California Pale Alelle ruoaksi suositeltiin chilillä maustettua thai-tyylistä katkarapusalaattia.
Suositellut olut- ja ruokayhdistelmät toimivat oikein hyvin. Pilsner Urquellin raikas katkeruus tasapainotti lohen rasvaisuutta. Se sopisi hyvin joulupöytäänkin kalaruokien seuraksi. Suositusruoan lisäksi Pilsner Urquell kävi hyvin myös poron seuraksi. Sen kanssa suositeltiin ruoaksi myös metsäkanalintuja, sushia ja mausteisia makkaroita. Ayinger Bräuweissen banaanisuus puolestaan kävi makeahkon myskikurpitsan tapaan vuohenjuuston kanssa. Olut sopisi myös katkaravuille ja porolle.
Fuller's ESB:n karamellisuus kävi hyvin yhteen lihan ja sienien maun kanssa. Se oli toisaalta oluista ainoa, jolle löytyi täysin toimimaton yhdistelmä: Fuller's ESB ei sopinut lainkaan yhteen vuohenjuuston kanssa, mikä oli hieman yllättävää, sillä makeahkon oluen olisi voinut odottaa sopivan suolaisen juuston kanssa. 101 California Pale Ale paljastui yleiskäyttöisimmäksi olueksi, sillä se sopi oikeastaan kaikkien ruokien kanssa.
Jälkiruokaolueksi oli valittu karamellinen, kahvinen ja aavistuksen katkera La Trappe Bockbier (7,0 %). Olutta valmistava De Koningshoeven Brewery perustettiin vuonna 1884 ja se on yksi maailman neljästätoista panimosta, jotka saavat kutsua oluitaan trappistioluiksi. Panimon omistaa nykyään Swinkels Family Brewers -suurpanimo, mutta La Trappe valmistetaan edelleen Koningshoevenin luostarissa.
La Trappe Bockbier sai vastaansa todellisen makujen vyörytyksen. Jälkiruokana oli Sweet Lifen vaniljajäätelöä, suklainen financier-leivos, mascarponevaahtoa, suolakinuskia ja vaahterasiirapilla sekä ruokosokerilla karamellisoitu karkkipekoni. (Mmm, pekonia. Karamellisoitua pekonia. Mmm.) La Trappe sopi tästä kimarasta parhaiten vaniljajäätelön seuraksi, mutta kävi muidenkin jälkiruoan elementtien kanssa.
Tasting oli suunniteltu ruoka edellä, joten oluiksi oli valittu neljä tuttua klassikko-olutta tai klassikko-oluttyylin edustajaa.
Vaaleita oluita edusti maailman ensimmäinen, vuodesta 1842 lähtien valmistettu pilsner: maltainen, kevyen katkera ja raikas Pilsner Urquell (pils; 4,4 %). Vehnäoluena oli vuonna 1878 perustetun Brauerei Ayingin banaaninen, vehnäinen, korianterinen ja sitruksinen Ayinger Bräuweisse (5,1 %). Kyseinen olut on maailman myydyin saksalainen vehnäolut. Näistä ei tarvinne kertoa sen enempää.
Vuodesta 1971 saakka valmistettu, aina yhtä luotettava Fuller's ESB (ale / extra special bitter; 5,9 %) tarjosi karamellista, makean maltaista ja jopa toffeista aromimaailmaa. Olutta valmistava Fuller, Smith & Turner -yhtiö perustettiin vuonna 1845.
Neljäs ja viimeinen pääruokaolut oli hieman nuoremman Fat Lizard Brewing -panimon (perustettu 2013) Fat Lizard 101 California Pale Ale (5,4 %), jota luonnehdittiin alkeis-IPA:ksi, viittaahan oluen nimikin jo yliopiston alkeiskurssiin. Se oli aromeiltaan trooppisen hedelmäinen ja appelsiininen, maussa oli lisäksi greippisyyttä. Oluen gyyyh oli Marjutin mielestä ilahduttavan vähäistä.
Pääruokia oli neljä. Kylmäsavulohella ja mummonkurkulla päällystetyn ruisleivän kanssa suositeltiin Pilsner Urquellia. Ayinger Bräuweissen seuraksi ehdotettiin vuohenjuustoa ja myskikurpitsaa. Poron sisäfile ja suppilovahvero puolestaan sopisivat Fuller's ESB:n aromimaailmaan. 101 California Pale Alelle ruoaksi suositeltiin chilillä maustettua thai-tyylistä katkarapusalaattia.
Suositellut olut- ja ruokayhdistelmät toimivat oikein hyvin. Pilsner Urquellin raikas katkeruus tasapainotti lohen rasvaisuutta. Se sopisi hyvin joulupöytäänkin kalaruokien seuraksi. Suositusruoan lisäksi Pilsner Urquell kävi hyvin myös poron seuraksi. Sen kanssa suositeltiin ruoaksi myös metsäkanalintuja, sushia ja mausteisia makkaroita. Ayinger Bräuweissen banaanisuus puolestaan kävi makeahkon myskikurpitsan tapaan vuohenjuuston kanssa. Olut sopisi myös katkaravuille ja porolle.
Fuller's ESB:n karamellisuus kävi hyvin yhteen lihan ja sienien maun kanssa. Se oli toisaalta oluista ainoa, jolle löytyi täysin toimimaton yhdistelmä: Fuller's ESB ei sopinut lainkaan yhteen vuohenjuuston kanssa, mikä oli hieman yllättävää, sillä makeahkon oluen olisi voinut odottaa sopivan suolaisen juuston kanssa. 101 California Pale Ale paljastui yleiskäyttöisimmäksi olueksi, sillä se sopi oikeastaan kaikkien ruokien kanssa.
Jälkiruokaolueksi oli valittu karamellinen, kahvinen ja aavistuksen katkera La Trappe Bockbier (7,0 %). Olutta valmistava De Koningshoeven Brewery perustettiin vuonna 1884 ja se on yksi maailman neljästätoista panimosta, jotka saavat kutsua oluitaan trappistioluiksi. Panimon omistaa nykyään Swinkels Family Brewers -suurpanimo, mutta La Trappe valmistetaan edelleen Koningshoevenin luostarissa.
La Trappe Bockbier sai vastaansa todellisen makujen vyörytyksen. Jälkiruokana oli Sweet Lifen vaniljajäätelöä, suklainen financier-leivos, mascarponevaahtoa, suolakinuskia ja vaahterasiirapilla sekä ruokosokerilla karamellisoitu karkkipekoni. (Mmm, pekonia. Karamellisoitua pekonia. Mmm.) La Trappe sopi tästä kimarasta parhaiten vaniljajäätelön seuraksi, mutta kävi muidenkin jälkiruoan elementtien kanssa.