Loppasuut laivalla

Loppasuut huomasivat Club One -pistesaldon karttuneen riittävästi ja suuntasivat talviloman kunniaksi Ruotsin-risteilylle. Silja Symphonyn viinibaari kutsui, samoin laivan myymälä ja Alkoa edullisempi Don Melchor, mutta tällä kertaa viinibaarista ei löytynyt mitään erityisen mieleenpainuvaa. Stefano Accordini Acinatico Amarone della Valpolicellaa tarttui yksi pullo mukaan.

Sen sijaan ruokaviinit olivat mukavia tuttavuuksia. (Etikettien kuvat ovat viinitilojen sivuilta, koska emme huomanneet kuvata viinejä itse.)

Jekel Riesling 2011
(30 € Happy Lobsterissa)

Jekel Vineyards on ensimmäisiä Kalifornian Montereyn viinitiloja. Se perustettiin 1972 ja ensimmäinen Riesling tuli markkinoille 1978. Tila tuottaa rieslingin lisäksi myös Pinot Noiria, Cabernet Sauvignonia ja Chardonnayta.

Jekel Riesling oli mielenkiintoinen tuttavuus. Odotimme helposti juotavaa viiniä ja sellaista se olikin, tosin samalla myös hieman ristiriitainen. Tuoksu oli petroolinen ja johdatti ajatukset kuivemman viinin suuntaan, mutta maku olikin makeahko, melkein gewürztraminermainen. Jälkimaku oli hapokas. Äyriäisten ja seitin kanssa viini meni hyvin. Jos tuoksu ei olisi ollut niin petroolinen, se olisi päässyt luokkaan "lipittelin huomaamattani pullollisen", nyt petroolisuus hämäsi hieman. Tasapainoinen kokonaisuus silti, kaikki Rieslingin perusominaisuudet samassa viinissä.

Mastroberardino Taurasi Radici 2009 
(40 € Tavolàtassa)

Mastroberardinon perhetila valmistaa viinejä Campanian perinteisistä rypäleistä. Talon viineistä kiinnostavin on Villa dei Misteri, vuonna 79 tuhoutuneen Pompeijin kaupungin alueelle uudelleen istutetuista tyypillisistä viinilajikkeista perinteisillä tavoilla tehty viini.

Mastroberardino Radici Taurasi päätyi neljän ruokalajin menun seuraksi tarjoilijan suosituksesta. Se oli täyteläisehkö, aromikas, marjaisa, luumuinen ja hitusen makea, ei kovin tanniininen, mutta oikein maukas. Viini sopi koko aterian ajan kohtalaisen hyvin (leikkeleet, risotto/raviolit, pihvi ja suklaakakku/juustot), mitä nyt medium-pihvien kanssa olisi ehkä voinut kaivata hieman lisää tanniinisuutta. Toisaalta viini toimi melko hyvin jopa suklaakakun kanssa.

(Tavolàtan annokset olivat muuten aivan järkyttävän suuria, kaikkea ei millään jaksanut syödä. Harmi heittää hyvää ruokaa pois.)