Jussin syntymäpäivän kunniaksi lähdimme syömään Sue Elleniin. Olimme jo hiihtolomalla käyneet syömässä tarjouksessa olleen menun ja havainneet sen hyväksi. Kun silloin huomasimme listalla olevan kokonaisen pikkupossun (250 €, 6-8 hlölle, tilattava 3-4 päivää ennakkoon), Jussin syntymäpäiväillallista ei tarvinnut pohtia kovinkaan pitkään.
Saavuttuamme paikalle meille kerrottiin, että porsaan valmistelussa menisi puolisen tuntia. Päätimme tarjota porukalle alkudrinkiksi samppanjaa ja pohtia sen ääressä, tilaisimmeko alkuruokaa vai odottaisimmeko samppanjan voimalla. Deutz Rosé Brut (148 €) tuntui tällä kertaa houkuttelevammalta kuin Legras & Haas Grand Cru Blanc de Blancs Brut. Samppanja oli hyvää niin kuin Deutz aina: raikas, hieman mineraalinen ja marjainen rosé maistui hyvin kaikille, jopa enemmän oluen ystävinä itseään pitäville.
Päätimme optimistisesti jättää alkuruoan väliin ja keskittyä samppanjaan. Odotusaika kului mukavasti rupatellessa ja viinivalintaa pohtiessa. Oluttakin pohdittiin, mutta emme löytäneet listalta mitään sopivaa ja päätimme jakaa viinipullollisen (ja ehkä toisenkin). Tarjoilijamme suositteli meille listan ulkopuolelta Frei Brothers Zinfandel 2015:tä (64 €) ja se osoittautuikin oivaksi valinnaksi. Mausteinen, pikkuisen pippurinen, viikunainen ja tumman marjainen Zinfandel oli mukavan hedelmäinen, mutta ei liian raskas tai hilloinen.
Pian pöytään kannettiin ruokaa niin, että tila tuntui loppuvan kesken. Valkosipuli-cheddarperunat, vihreä salaatti juustokuutioineen ja sinappikastikkeineen, coleslaw sekä biscuits and dips eli skonssin tapaiset leivät ja erilaiset barbecue-kastikkeet jäivät kakkossijalle, kun pöydälle sijoitettiin illan pääasia eli herneenpalkopedillä lepäävä, kasviksilla täytetty pikkupossu. (Marjut uhkasi tässä vaiheessa ryhtyä kasvissyöjäksi, sillä onhan kokonainen porsas brutaali näky.)
Tarjoilijamme mukaan porsas oli 30 päivää vanha ja peräisin Saksasta. Porsaita menee noin yksi viikossa, pikkujouluaikaan hieman enemmän kuin kesäisin. Tarjoilijamme poisti aluksi porsaalta nahan ja sen jälkeen saimme paloitella sen itse. Joulukinkun leikkaamiseen verrattuna paloittelu oli melkoista askartelua. Meille kerrottiin myös lohduttavasti, että Sue Ellen ei ole fine dining -paikka, joten päättelimme, että pieni porsastelu (sic) on sallittua.
Porsas ei ollut maultaan kovinkaan savuista, mutta sitäkin mehevämpää. Maku muistutti hieman Schweinshaxea. Lisukkeet olivat myös maukkaita ja niitä sai pyytämällä lisää - perunat tekivätkin hyvin kauppansa. Kuudelle hengelle (neljä miestä, kaksi naista) annos riitti paremmin kuin hyvin, mutta kahdeksan hengen seurueen kannattaa harkita alkupalojen tilaamista.
Yksi viinipullo puolestaan ei riittänyt kovinkaan pitkään, joten seuraavaksi valitsimme listalta Robert Mondavi Private Selection Pinot Noir 2015:n (65 €). Kypsän marjaisa viini oli mukavan hapokas, mutta ei kuitenkaan mehumainen. Jos olisi arvannut, olisi voinut taktikoida: Mondavin Pinot Noir olisi ollut pirteä, ruokahalua herättelevä ensimmäinen porsasviini ja sen jälkeen Frei Brothers Zinfandel pehmeän hedelmäinen nautiskeluviini, kun vatsa alkoi olla täysi, mutta menivät nämä näinkin päin.
Jälkiruoaksi Jussi tilasi lasillisen Basen viiniklubin illalliselta tuttua, mukavasti pirskahtelevaa ja puolukkaista makeaa Elio Perrone Bigaróa (7,50 €) sekä espresson, koska muuta ei vain enää kyennyt. Marjut taas sortui Oreo Ice Cream Sandwichiin (10,50 €) ja sen kanssa suositeltuun Bigaróon. Puffet-jäätelön ystävään suklainen ja vaniljainen jäätelö upposi ihan täysillä, minttuvaahto oli pirteää ja paahdetut pähkinät mukavan rapsakoita. Loistava lopetus - tätä kun saisi kaupasta, niin sitä voisi syödä koko kesän.