19. huhtikuuta 2018

Ravintola Basen viiniklubi 10.4.2018: illallinen

Ravintola Basen huhtikuun viiniklubissa syötiin kolmen ruokalajin illallinen (65 €). Viinit oli valinnut Basen sommelier Elijah Nelson.



Amuse-bouche: Parsapannacotta
Champagne de Castelnau Cuvée Brut (Chardonnay, Pinot Noir; Ranska)

Alkumaljana tarjottiin mukavan kuivaa ja hillityn paahteista Champagne de Castelnau Cuvée Brutia. Raikas samppanja sopi hyvin alkumaljaksi eikä säikähtänyt silloinkaan, kun saimme sen seuraksi keittiön tervehdyksenä parsapannacottaa. Päällä ollut parsa oli ehkä hieman aavistuksen liian al dente, mutta muuten suolainen pannacotta oli hyvää ja lupaava aloitus.



Jokirapukeittoa, hiillostettua lohta ja tillivaahtoa
Marieta Albariño 2016 (Espanja)
Siefersheim Scheurebe Trocken 2016 (Saksa)

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli tomaattinen jokirapukeitto, jonka päällä oli mukavasti hiillostettua lohta. Viinikandidaatteja oli kaksi: puolimakea espanjalainen Marieta Albariño ja hapokas saksalainen Siefersheim Scheurebe.

Marieta Albariño oli lupausten mukaisesti hieman makea, hedelmäinen ja kukkaisa, mutta myös hapokas. Sen raikkaassa tuoksussa oli kypsää hedelmää, karviaista, omenaa ja sopivasti sitrusta, samat aromit jatkuivat myös maussa. Viinin suutuntuma oli öljyinen ja hieman viipyilevä.

Olimme juuri edellisenä päivänä ehtineet tutustua eri Scheurebeihin Riesling & The Other Grapes -tapahtumassa ja havaita ne hyviksi, joten oli mukavaa, että ruoan kanssa tarjolla oli tapahtumassa väliin jäänyt Siefersheim Scheurebe. Sen aromit muistuttivat Sauvignon Blancista: kirpeässä ja hapokkaassa viinissä oli havaittavissa herukanlehteä, nokkosta ja ruohoa. Toisaalta se ei muistuttanut kuitenkaan liian Sauvignon Blancia (onneksi!), vaan oli mukavan hedelmäinen, sitruksinen ja jopa seljankukkainen.

Seurueemme oli yksimielinen: Albariño sopi ruoan seuraksi paremmin pienen makeutensa ansiosta, mutta sellaisenaan Scheurebella oli parempi dokabiliteetti.



Karitsan paahtopaistia, puy-linssejä ja valkosipulikastiketta
Chianti Riserva Renzo Masi 2014 (95 % Sangiovese, 5 % Colorino; Italia)
Meinklang Blauburgunder 2016 (Itävalta)

Pääruokana oli maukasta ja mureaa karitsaa, jonka seurana oli herkullisia linssejä ja kastiketta, jota santsasi mielellään reilun kauhallisen. Nytkin ruoan seurana oli kaksi erilaista viiniä: Chianti Riserva Renzo Masi ja Meinklang Blauburgunder.

Chianti Riserva Renzo Masi oli maukas ja Chiantille tyypillisesti siitä havaitsi karpaloa, kirsikkaa, luumua ja nahkaa. Samaan aikaan sekä hapokas että tanniininen viini oli jo miellyttävästi kehittynyt, oikein kiva.

Meinklang Blauburgunder (eli Itävallan Pinot Noir) taas yllätti - jopa niin, että meidän päätymme pöydästä päätyi improvisoimaan oman version Rammsteinin Mein Teilista. Biodynaamisesti viljellyn viinin pullokohtaiset erot olivat suuria: pullon yläosasta lasiin kaatui makean mustikkaista ja boysenmarjaista, tuoksultaan melkeinpä portviinimäistä viiniä, kun taas myöhemmin kaadetuista laseista löytyi enenevässä määrin metsänpohjaa ja tallia ja pöydän toisesta päästä huudeltiin jopa keitettyä kaalia. Hapokkuudesta olimme kaikki suunnilleen samaa mieltä.

Seurueestamme kaikki valitsivat ruoan seuraksi lisää Chiantia - paitsi erilainen nuoremme Jussi, joka päätyi Blauburgunderiin.



Meule du Jura -juustoa

Ennen jälkiruokaa tarjoiltu Meule di Jura -juusto oli hyvää, mutta olisipa sen kanssa saanut viikunahilloa. Tai pähkinöitä. Tai jotain.

Suklaamarkiisia, vadelmasorbettia ja mantelicrumblea
Elio Perrone Bigarò (Moscato, Brachetto; Italia)

Toisaalta se, mitä juustosta jäi puuttumaan, päätyi jälkiruoan aikana monikertaisesti lautaselle. Vadelmasorbetti oli marjaisaa ja raikasta ja suklaamarkiisi - ällistyttävää kyllä - melkein jopa liian tuhtia ja suklaista. Mantelicrumblea olisi voinut syödä kipollisen sellaisenaan.

Jälkiruokaviinimme Bigarò oli pirskahteleva ja puolukkainen, hyvin helppoa ja hauskaa juotavaa. Vaikka siinä oli sokeria 125 g/l, sopiva hapokkuus tasapainotti kuitenkin mansikkaista ja kukkaista makua. Lisäksi viinissä on alkoholia vain 5 % eli teoriassa sitä voisi saada lähikaupasta!

Summa summarum: hieno illallinen viineineen ja vain 30 € tavallista viiniklubia kalliimmalla.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti