Ota olut -tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran Otaniemessä, tällä kertaa hieman eri paikassa kuin aiemmin eli ravintola Fat Lizardin parkkipaikalla vain kivenheiton päässä metroasemasta. Aiempiin tapahtumiin emme ollet ehtineet, mutta nyt kävimme tapahtumassa lauantaina.
Oluiden lisäksi tarjolla oli myös siidereitä (joihin emme ehtineet perehtyä) ja kahden suomalaisen viinitilan viinejä: vanhan tuttumme ja aina yhtä hyvän Ainoa Wineryn lisäksi paikalla oli meille uusi tuttavuus, Alahovin viinitila Kuopiosta.
Ainoa Wineryn Paola esitteli jälleen uuden kuohuviinin Craft Beer Helsingin tavoin, Maiden's Blush Hunaja & Mansikka 2014:n. Kuiva, mukavan mansikkainen ja hieman hunajainen kuohuviini maistui meille oikein hyvin kuten muutkin Ainoa Wineryn viinit - niiden pariin palaa mielellään aina uudestaan.
Tilaisuuden tullen ja vertailun vuoksi testasimme myös toisen tarjolla olleen mansikkakuohuviinin, puolimakean Alahovin Mansikkaskumppiksen. Makeasta skumpasta tuli heti mieleen Marjutin Leila-tädin mansikkamehu, ja kuten Leila-tädin mehu, myös mansikkaskumppa oli parhaimmillaan kylmänä.
Toinen maistamamme Alahovin viini oli jälkiruokaviini Makea unelma, johon karviainen toi hieman hapokkuutta mansikan makeuden seuraksi. Jussi luonnehti viiniä sanoilla "kolmen puttonyuksen Tokaji".
Oluista Marjutin mieleen jäivät seuraavat:
Panimoyhtiö Tuju Hapan Kataja (4,0 %)
Instagramista bongattu olut piti hakea heti ensimmäisenä lasiin. Kohtalaisen hapan ja katajaisen havuinen olut oli mukava, pelkistetyn tyylikäs aloitus.
Sakiskiu Alus Sour Beetroot Ale (3,5 %)
Ainoa Wineryn punajuuriviinin takia oli pakko kokeilla myös punajuuriolutta. Se oli iloinen yllätys! Olut ei ollut erityisen hapan, mutta sitäkin enemmän punajuurinen - onneksi kuitenkin raikkaan punajuurinen eikä maakellarisen punajuurinen.
Etko Brewing Tart & Tangy (3,8 %)
Mango-vadelma berliner weisse oli marjainen, ennemmin vadelmainen kuin mangoinen. Kaiken kruunasi mukava happamuus.
Jussin mieleen jäivät nämä oluet:
Sakiškių Alus Imperial Kvass (5,9 %)
Kvassi on venäläistä kotikaljaa, jota tehdään viljasta ja ruisleivästä. Alkoholia siinä on yleensä korkeintaan 2,2 %, joten vahva imperial kvass kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Olut oli odotetusti makean ruisleipäinen ja karamellinen. Alkoholi toi olueen ryhtiä, mutta kokonaisuus oli silti mukavan raikas. Kvassi kiinnosti muitakin, sillä se loppui jo alkuillasta.
Panimoyhtiö Tuju Manaatti NEIPA (6,5 %)
Aromeissa oli trooppista hedelmää, mangoa, ananasta ja hieman greippiä. Maun pieni katkeruus tasapainotti kivasti hedelmäisyyttä. Mainio perus-NEIPA.
Alahovin Viinitila Sarastro Lager (4,7 %)
Taikahuilu-oopperan Sarastron mukaan nimetty olut on maustettu mintulla ja katajanmarjoilla. Minttu maistui hieman, mutta katajanmarjaa ei löytynyt. Sen sijaan aromeissa oli vähän savua.
Ruosniemi R&D Dept. Sour IPA (4,7 %)
Ruosniemen panimon oluet ovat yleensä olleet hyviä, mutta tämän kohdalla ei ole tuotekehitys ole mennyt ihan putkeen. Tarkoitus on varmaan ollut yhdistää IPA:n ja hapanoluen hyvät puolet, mutta tämä oli IPA:n ystävälle liian hapan ja hapanoluista pitävälle liian katkera. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.
Yleisiä havaintoja
Yhden päivän lippu oli 10 € ja se sisälsi Spiegelaun Barrel-Aged-lasin. (Kahden päivän lippu olisi ollut suhteessa varsin kohtuullinen 12 €.) Maistelua varten ladattiin rahaa Seamchip-kortille, joten vaikka kokoelmiin kertyi taas yksi uusi kortti, oli se näppärä ratkaisu varsinkin, kun kortille pystyi lataamaan rahaa kännykkäsovelluksen kautta. (Sitä vain ihmettelimme, miksi rahaa ladatessa nettipankissa ei voinut käyttää mobiilitunnistautumista, vaan lompakosta oli kaivettava tunnuslukulista? Mene ja tiedä.)
Maisteluannokset (1,5 dl) olivat kohtuullisen hintaisia, 3-6 € oluen tyypin ja vahvuuden mukaan. Valikoimaa oli mukavasti, vanhoja tuttuja, uutuuksia ja harvinaisuuksia.
Sää oli melko mukava, mutta siitä huolimatta porukkaa ei ollut tungokseen saakka ja istumapaikat löytyivät helposti.
Ruokatarjonta oli hyvää ja enimmäkseen rasvaista, Fat Lizardin burgereita ja lángosia eli unkarilaista uppopaistettua pizzaa - toisaalta tarjolla oli myös BarLaurean vegaanisia annoksia, mistä plussaa.
Paskaolutvitsibattlen missasimme, mutta Tommi Läntisen Via Dolorosa -karaokea ikävä kyllä emme. Onneksi kärsimysten tien varrella oli olutta.