30. kesäkuuta 2018

Laudum Nature Barrica Monastrell Petit Verdot 2015



Laudum Nature Barrica Monastrell Petit Verdot 2015 
DO Alicante, Espanja; Monastrell, Petit Verdot; 8,98 €
Näytepullo / Norex Selected Brands
Luomu

Tuottaja Bodegas Bocopa

Etiketin mukaan Alicanten ensimmäiseltä luomutilalta

Rypäleen mukaan
Monastrell: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä
Petit Verdot: käytetään usein sekoitteissa; voimakkaat tanniinit, kirsikkaa, luumua, orvokkia, parfyymiä, yrttisyyttä, mausteita, salviaa, nuorena banaania, vanhana orvokkia ja nahkaa

Ruokana burgerit

Lyhyesti: erinomainen hinta-laatusuhde

Kommentit 

M: Tummanpunaisen, lähes läpinäkymättömän viinin tuoksu on paahteinen, makean mausteinen ja tumman marjainen. Sen lisäksi mukana häivähdys vaniljaa ja kaakaota ja jopa hieman savua, yrttisyyttä sekä pippuria. Viinin maku on tuoksun mukaisesti mausteinen ja marjainen sekä hieman suuta kuivattavan tanniininen, tanniinit ovat kuitenkin pehmeät eivätkä hyökkää kovin vahvasti. Tammikypsytyksen tuoma vanilja tuntuu hennosti, ei mitenkään hallitsevasti. Jälkimaussa tuntuu pientä paahteisuutta, pippurisuutta ja yrttisyyttä.

Burgerien kanssa viini sopi hyvin ja loppu viini maistui sellaisenaan, vaikka varsinainen seurusteluviini se ei ole. Hinta-laatusuhde on erinomainen, joten viini saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään hyvin tummaa rubiinia. Sen tuoksussa on tummaa marjaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta, luumua ja häivähdys kahvia. Pehmeän tanniininen maku toistaa tuoksun aromeja, mutta on tuoksua mausteisempi. Jälkimakua hallitsee mausteisuus, siinä on myös savua ja herukkahilloa. Tammikypsytys on tuonut viiniin vain hentoa vaniljaisuutta. Hampurilaisten kanssa viini sopi hyvin. Tanniineja ei ole kuitenkaan niin paljon, että viini sopisi välttämättä pihvin kanssa. Oikein maukas viini, joka saa hinta-laatusuhteen vuoksi arvosanakseen +.



Burgeriin päätimme testata Vaasan The BRGR -sämpylöitä, joiden väliin kasasimme perinteiseen tapaan jauhelihapihvin, cheddaria, salaattia, punasipulia, tomaattia ja suolakurkkua. Sämpylät olivat ihan OK, kostuttuaan hieman höttöisiä ja hajoilevia (olisi pitänyt laittaa juusto alimmaksi), mutta muuten maukkaita ja lupausten mukaan hieman makeita.

28. kesäkuuta 2018

Lahden Erikois -olutvertailu







Vuonna 1930 perustettu Lahden Erikois -tuotemerkki poistui myynnistä 1998. Viime vuonna Lahden Erikois -olut palasi markkinoille  hiihdon MM-kisojen kunniaksi Pilsinä ja IPA:na, joista Pils päätyi arvioitavaksi jo aiemmin. Tänä vuonna valikoima on kasvanut ja tarjolla ovat myös Lahden Erikois A, Lahden Erikois Kesä ja Lahden Erikois Vehnä. Arviointiin pääsivät tällä kertaa A, Kesä ja IPA. Jokaisen hinta oli tölkissä kolmen euron tienoilla.



Lahden Erikois A (5,3 %) on tuoksultaan maltainen ja hieman makea. Maku jatkaa samalla linjalla, siinä on myös hieman hedelmäisyyttä. Katkeruutta on vähän ja kokonaisuus on pehmeä. Olut sopisi saunajuomaksi tai makkaran kanssa. Ei tämä vahvaksi lageriksi kovin erikoinen ole.



Lahden Erikois Kesän (4,5 %) tuoksussa on trooppista hedelmää, sitrusta ja maltaisuutta. Oluen oltua jonkin aikaa lasissa maltaisuus alkoi korostua ja hedelmäisyys katosi lähes tyystin. Raikkaan kesäinen olut, mutta ei hirveän erikoinen tämäkään. Menee hyvin sellaisenaan kuumana kesäpäivänä.



Lahden Erikois IPA (4,7 %) on aromeiltaan perinteisen ipamainen. Tuoksussa sekä maussa on greippiä, appelsiinia, sitrusta ja ruohoa. Maussa on myös hieman trooppista hedelmää. Katkeruutta on kohtuullisesti. Ihan kelpo IPA, joka ei kuitenkaan aiheuta kovin suuria tunteita. Tämä oli kuitenkin maistetuista oluista paras.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Erikois -tuotemerkistä huolimatta oluet olivat omien tyyliensä perusversioita - paitsi Marjutin mielestä, koska Lahesta tulee tietenkin maailman parasta olutta.

26. kesäkuuta 2018

Laivan viinit: Tallink Silja Line vs. Viking Line


Juhannuksen kunniaksi päätimme vertailla Tallink Silja Linen ja Viking Linen laivan viinejä. Meillä niistä suurin osa oli kätevästi pikkupulloissa (Tallink Silja Linen viinit 18,7 cl ja Viking Linen 37,5 cl). Vaikka kuvissa onkin kaiken kokoisia pulloja, alempana on mainittu vertailun helpottamiseksi 0,75 l pullojen hinnat.


Samppanjat: Bauchet Brut vs. Piper-Heidsieck Essentiel


Bauchet Brut (70 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay), 28,90 €
Piper-Heidsieck Essentiel (50-55 % Pinot Noir, 30-35 % Meunier, 15-20 % Chardonnay ), 35,90 €

Tallink Silja Linen laivan samppanja on runsas ja paahteinen Bauchet Brut. Sen tuoksussa on greippiä ja kypsää omenaa sekä kirpeitä marjoja kuten valkoherukkaa ja karviaista. Maussa on kypsien trooppisten hedelmien ja greippisen hapokkuuden lisäksi pientä mineraalisuutta.

Viking Linen laivan samppanja Piper-Heidsieck Essentiel on tuoksultaan vain aavistuksen paahteinen, marmeladinen ja sitruksinen. Sen maku on kepeähkö ja hedelmäinen, viheromenainen ja persikkainen, sitruksisuus taittuu limen suuntaan.

Äänet jakautuivat tasan: jos paahteinen samppanja miellyttää enemmän (tai jos on talvi), valintasi on Bauchet Brut ja jos taas pidät kepeän hedelmäisistä samppanjoista (tai jos on kesä), valintasi on Piper-Heidsieck Essentiel.


Kuohuviinit: Brioso Spumante Extra Dry vs. Mezza di Mezzacorona


Tenuta Barbin Brioso Spumante Extra Dry (Veneto, Italia; Glera, Chardonnay), 8,50 €
Mezza di Mezzacorona (Trentino Alto Adige, Italia; Chardonnay, Pinot Bianco, Muller Thurgau), 7,90 €

Tallink Silja Linen kuohuviini on Glera- ja Chardonnay-rypäleistä tehty Brioso Spumante Extra Dry. Sen tuoksu on jopa aavistuksen paahteinen, muuten aromimaailmaa dominoi greippinen sitruksisuus sekä kypsä omena. Extra Dry -nimityksestä huolimatta maku on makeahko. (Toim. huom: Briososta saa myös mainioita Aperol Spritzejä.)

Viking Linen kuohuviini Mezza di Mezzacorona on valmistettu Dolomiittien vuoriston alarinteillä kasvaneista rypäleistä. Se on tuoksultaan pirteän sitruksinen ja päärynäinen ja tuntumaltaan raikkaampi ja hedelmäisempi kuin Tallink Silja Linen skumppa.

Näitä viinejä maistellessa tuli kyllä ikävä aiempia kuohuviinejä, Viking Linen Codorníu 1551 -cavaa ja Silja Linen Heretat El Padruell -cavaa. Näillä mentiin kuitenkin nyt, ja Viking Line voitti täpärästi tämän erän. Jos haluat tummasävyistä kuohuviiniä, valintasi on hedelmäinen Brioso ja jos taas kepeää proseccomaista skumppaa, valintasi on kevyt ja kukkainen Mezza di Mezzacorona.


Valkoviinit: Geil Riesling Trocken vs. de Bortoli The Astronomer Chardonnay


Geil Riesling Trocken (Rheinhessen, Saksa; Riesling), 8,50 €
de Bortoli The Astronomer (Australia; Chardonnay), 9,50 €

Tallink Silja Linen valkoviini Geil Riesling Trocken tuntuu nimestään huolimatta makealta. Sen tuoksussa on aavistus petroolia ja tietenkin tuttua sitrusta ja persikkaa sekä niiden lisäksi omenaa, päärynää ja valkoherukkaa. Viini on raikas, hapokas ja kypsän hedelmäinen, mineraalinen ja viheromenainen.

Viking Linen valkoviini The Astronomer Chardonnay on suutuntumaltaan pehmeän kermainen. Se on raikkaan hedelmäinen, aromeissa on aprikoosia, ananasta, omenaa, valkoisia marjoja, voita ja hunajaa. Hento tammitus alkaa tuntua vaniljaisuutena viinin lämmetessä.

Valkoviinien kisa päättyi tasapeliin. Toisaalta Geil Riesling on aina Riesling, mutta myös The Astronomer Chardonnay tuntui monipuoliselta ruokaviiniltä eikä sitä oltu pilattu liiallisella tammituksella. Jos pidät enemmän rapsakasta sitruksisuudesta ja pienestä makeudesta, valintasi on Geil Riesling Trocken ja jos taas hedelmäisestä ja pyöreästä valkoviinistä, valintasi on The Astronomer.


Punaviinit: Zonin Velluto Appasimento vs. Gérard Bertrand Solensis Organic Syrah-Cabernet Sauvignon


Zonin Velluto Appassimento (IGT Veneto, Italia; Corvina, Corvinone, Rondinella), 8,50 €
Gérard Bertrand Solensis Organic Syrah-Cabernet Sauvignon (Languedoc, Ranska; Syrah, Cabernet Sauvignon), 9,50 €

Tallink Silja Linen punaviini Zonin Velluto Appassimento on valmistettu appassimento-menetelmällä, ts. osa rypäleistä on kuivattu, mikä tuo viiniin makeutta ja täyteläisyyttä. Viinin aromeissa on tummia marjoja, karhunvatukkaa, karpaloa ja kirsikkaa sekä mausteita ja hieman nahkaa. Pieni hapokkuus tuo viiniin ryhtiä.

Viking Linen punaviini on luomu Solensis Organic Syrah-Cabernet Sauvignon. Myös se on marjainen, mutta kuiva. Tuntumaltaan tummasävyisen ja maanläheisen viinin aromeissa on karhunvatukkaa ja viikunaa.

Nytkin äänet jakautuivat tasan. Jos haluat lasillisen punaviiniä sellaisenaan, valintasi on Zonin Velluto Appassimento, jos taas enemmän ruokaviiniä, valintasi on Solensis.

Summa summarum


Laivan viinien valinta ei ole helppoa: edullisen hinnan lisäksi niiden on sovittava monien ruokien kanssa ja maistuttava myös sellaisenaan. Lisäksi viinejä pitää olla saatavilla suuria määriä, sillä niiden kulutus ja myynti lasketaan sadoissa tuhansissa pulloissa.

Valkoviinejä sekä samppanjoita kokeilimme savustetun lohen kanssa ja kuohuviinejä sekä punaviinejä racletten kanssa. Lohen seuraksi valitut juomat toimivat ruoan kanssa mainiosti, tosin Chardonnay olisi ehkä päässyt enemmän oikeuksiinsa äyriäisten kanssa. Raclettessa oli juuston lisäksi sipulia, maissia, suolakurkkuja, tomaattia, chorizoa, pekonia ja härkää. Punaviinit suoriutuivat ruokatestistä hyvin, vaikka vastassa olikin viinintappajiksi luokiteltuja aineksia. Kuohuviinit taas kävivät paremmin alkujuomiksi, ruoan kanssa ne jäivät tappiolle.

Vertailussamme äänet menivät koko lailla tasan. Kummankin laivan viinit olivat hyviä perusviinejä, jotka on tarkoitettu nautittaviksi matkalla tai pian laivalta ostamisen jälkeen. Viinikellariin niitä ei kannattane varastoida kypsymään, sitä varten laivojen myymälöissä on muita vaihtoehtoja.

***
Tallink Silja Linen laivan viinit ovat saatavilla toukokuuhun 2019 saakka, Viking Linen viinit kaudella 2018-19.

23. kesäkuuta 2018

Taste of Helsinki 2018

Sisäänpääsyn tarjosi Taste of Helsinki


Taste of Helsinki järjestettiin tänä vuonna Kansalaispuiston sijaan kivenheiton verran kauempana Töölönlahden puistossa. Se ei ollut ainoa muutos: tänä vuonna maksut suoritettiin markkojen sijaan Taste-maksukortilla. Saimme tapahtumalta ilmaiset pressipassit ja 50 € rahaa, ja poikkesimme paikalla torstaina ja lauantaina.

Lisäksi ostimme lauantaille paikat Laurent-Perrier -samppanjatastingiin ja Whisky Blending Workshopiin.

Laurent-Perrier -samppanjatasting


Laurent-Perrierin samppanjatastingin veti vientipäällikkö Eduard Cossy. Tarjolla oli neljä samppanjaa (30 €).


Vuonna 1981 lanseerattu Ultra Brut (55 % Chardonnay, 45 % Pinot Noir; 67,98 €) oli odotetusti kuiva. Siihen ei ole lisätty sokeria, joten monsieur Cossyn mukaan se edustaa samppanjaa paljaimmillaan. Sitruksinen ja hedelmäinen samppanja oli raikas ja rapsakka ja sen mousse oli pirteä. Kyllä se maistui sellaisenaankin, mutta ruoan kanssa se olisi toiminut vielä paremmin. Jonkin verran paahteisen samppanjan jälkimaussa oli limeä ja aavistus vaniljaa.

La Cuvée (55 % Chardonnay, 35 % Pinot Noir, 10 % Meunier; 48,98 €) ei ollut aivan yhtä rapsakka kuin Ultra Brut, vaan paahteinen ja kypsän hedelmäinen, hieman greippinen ja omenainen. Lisäksi se tarjosi ananasta, valkoherukkaa ja limeä. Oikein kiva samppanja - eikä hintakaan ole paha.


Brut Millésimé 2007 (50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir; 129,98 € / 1,5 l) tarjoiltiin magnum-pullosta. Kevyen paahteinen, mutta raikas ja sitruksinen samppanja oli omenaisen hedelmäinen. Mukavasti kehittyneestä samppanjasta havaitsi kivihedelmien aromeja sekä pientä mineraalisuutta.

Cuvée Rose (100 % Pinot Noir; 78,98 €) oli tastingin viineistä meidän suosikkimme. Sen marjaisessa ja aavistuksen paahteisessa tuoksussa oli karpaloa, mansikkaa ja vadelmaa, samoin maussa. Mukavan hapokas ja raikas viini saa muuten kauniin värinsä kuorikontaktin ansiosta, ei sekoittamalla.



Eikä siinä vielä kaikki! Ehdimme jo torstaina poiketa viiniteltan puolella tutustumassa samppanjoihin ennakkoon. Grand Siècle (n. 55 % Chardonnay, 45 % Pinot Noir; 20 €/lasi) oli tyylikäs, mukavan paahteinen ja kypsän hedelmäinen - ja ihanan kallis. Harmony Demi-Sec (45 % Chardonnay, 40 % Pinot Noir, 15 % Meunier; 9 €/lasi) oli nimensä mukaisesti puolimakea ja maistui Jussille oikein hyvin.

Viskin sekoittamisen jalo taito - Whisky Blending Workshop


Viski-workshopissa (30 €) pääsi maistamaan erilaisia viskejä ja sekoittamaan niistä mieluisensa blendin.


Tarjolla oli neljä erilaista Single Malt -viskiä.

Old Pulteney 12 yo (25,99 € / 0,35 l) oli aromeiltaan makean kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Siinä oli myös hieman merisuolaa ja aavistus turvetta. Pari tippaa vettä lisäsi viskiin hedelmäisyyttä.

AnCnoc 12 yo (54,98 €) oli tuoksultaan hedelmäinen, aprikoosinen, mandariininen, karamellinen ja nallekarkkimainen. Makua hallitsivat appelsiini ja kypsä omena. Veden lisääminen toi aromeihin myös savua. Jos sortuisi helppoihin määritelmiin, niin tämä olisi tyttöviski.

Inchmurrin 12 yo (ei vielä Alkossa) oli aromeiltaan aprikoosinen, appelsiininen, pähkinäinen ja mausteinen. Aromimaailmaa verrattiin myös Earl Grey -tyyliseen teehen. Tuoksu ja maku eivät juurikaan muuttuneet, vaikka viskiin lisäsi vähän vettä. Tämä oli Marjutin suosikki.

Inchmurrin Madeira Wood Finish Single Maltissa (49,98 €) huomasi selvästi tynnyrin vaikutuksen. Viski oli makea, kuivahedelmäinen ja marjainen. Tuoksussa ja maussa oli myös hieman vaniljaa. Vesi pehmensi viskiä ja lisäsi sen savuisuutta. Tämä oli viskeistä Jussin suosikki.



Alkumaistelun jälkeen vuorossa oli blendaaminen. Marjutin mielestä paras sekoitussuhde oli (Jussin mielestä bourbonmaisen lopputuloksen aikaansaanut) 3 x Inchmurrin 12 yo tuomaan ryhtiä, 2 x AnCnoc 12 yo pehmentämään ja 1 x Inchmurrin Madeira Wood Finish, koska vaan tuntui siltä.

Jussin mielestä maukkain blendi oli 2 x Inchmurrin Madeira Wood Finish, 2 x Inchmurrin 12 yo, 1 x Old Pulteney 12 yo ja 1 x AnCnoc 12 yo. Lopputulos oli hedelmäinen, tosin vaikka sekoitteet ovatkin kiinnostavia, mielummin single malteja juo sellaisenaan ennemmin kuin keskenään sekoitettuna.

Muita havaintoja



Marjutin mielestä huisin ruoan ja viinin yhdistelmä oli Tbilvino Qvevris Saperavi 2015 ja Olon härkätataki. Viini päätyi lasiin sattumalta vanhan kunnon "mitä sulla olisi" -menetelmän perusteella - ihan mahtavaa, että Amkan osastolla suositeltiin ennakkoluulottomasti viiniä eikä vedetty varman päälle. Vaikka Olon tatakista tuli ennemminkin mieleen tartar, se oli maistuvaa ja viinin kanssa loistava yhdistelmä. Varsinkin savustettu majoneesi toi tatakiin hyvän säväyksen.


Savustetuista ruoista puheenollen... Latvan luomu Charolais-härkä ja savustettu munavoi oli niin herkullista, että söimme sen kaksi kertaa. Savuisissa ruoissa on vain sitä jotain. Myös bonuksena tarjoiltu alkoholiton Bloody Mary oli maukasta.


Esperanton kananpojan munaa ja hiillostettua hollandaisea piti kärkkyä kolmeen kertaan: torstaina kananmunat ehtivät loppua ensin ja sen jälkeen hollandaise, mutta lauantaina tärppäsi viimein. Ikävä kyllä Marjut ei osaa arvostaa löysiä kananmunia, joten odotus oli turhaa, mutta Jussin mielestä hollandaise ja kananmuna olivat maukas yhdistelmä.


Myös Wino tarjosi tartaria pirteän hollandaise-kastikkeen kanssa sekä rasvaista ja hieman savuista kampelarilletteä, joka sopi erinomaisesti Grüner Veltlinerin seuraksi.



Mainitsemisen arvoisia valkoviinejä olivat pirteän hapokas ja hedelmäinen Schloss Schönborn Hattenheim Pfaffenberg Riesling 2013 (16,99 €)  € sekä sitruksinen ja viheromenainen Sighardt Donabaum Grüner Veltliner 2016 (18,39 €). Riesling sopi hyvin Olon yuzumarinoidun siian kanssa ja Grüner Veltliner puolestaan oli hyvä valinta kampelarilletten seuraksi.

Punaviinien puolelta mieleen jäivät makean marjainen, mausteinen ja keskitanniininen Barbazul 2016 (14,99 €) sekä kypsän marjainen, kirsikkainen ja hieman paahteinen Kalfu Kuda Pinot Noir 2016 (13,98 €). Molempia suositeltiin meille, eikä suosittelu pettänyt kummankaan kohdalla.


Viihdyimme myös Stoli-cocktailbaarissa muutaman drinkin verran. Moscow Mule maistui sekä kinuskisena Salted Caramel- että appelsiinisena Ohranj-versiona. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli sveitsiläinen mansikoiden kanssa valmistettu Ginuine-gini, josta sai kesäisen mansikkaisia GT:itä.

Summa summarum


Jälleen kerran tapahtuma oli viihtyisä varsinkin, kun sää suosi ja ilma oli aurinkoinen. Vanhan paikan nurmikkoa tuli ikävä, muuten uudessa paikassa ei ollut valittamista.

Uusi maksujärjestelmä oli kätevä, tosin jälleen yksi kokoelmiin jäänyt Seamchip-kortti tuntui turhalta. (Kehtaisikohan joskus tuoda jonkun muun tapahtuman kortin mukaansa, ettei aina tarvitsisi hankkia uutta?) Kännykkäsovellus oli erittäin näppärä: siitä näki kartan, ravintoloiden menut ja sen kautta sai tarkistettua saldon ja ladattua kortille (vähän turhankin helposti) lisää rahaa. Vielä kun jossakin tapahtumassa maksut saisi tehtyä omalla NFC-sirullisella kännykällä...

Jälleen kerran paljon hyviä annoksia jäi syömättä, varsinkin jälkiruokia, joten ensi vuonna taas uudelleen!

21. kesäkuuta 2018

Marina Espumante Moscato Zero



Marina Espumante Moscato Zero
Alicante, Espanja; 100 % Muscat d’Alexandrie; 8,49 €
Näytepullo / Norex Selected Brands
Alkoholiton

Tuottaja Bodegas Bocopa

Etiketin mukaan alkoholiton kuohuviini

Rypäleen mukaan
Muscat / Muscat d'Alexandrie: aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa

Ruokana sushi

Lyhyesti: pirteä ja makea alkoholiton kuohuviini vaikkapa aperitiiviksi

Kommentit 

M: Alkoholitonta kuohuviiniä ei ole tullut kovinkaan usein maistettua, joten otimme tämän mielellämme testiin. Monissa juhlissa kaivataan alkumaljalle alkoholitonta vaihtoehtoa. Olisiko tästä sellaiseksi, jos limsa ei jostain syystä tunnu hyvältä ajatukselta?

Viinin tuoksu on pirteän sitruksinen ja raikkaan hedelmäinen, kypsän omenan ja päärynän lisäksi siitä erottaa kukkaisuutta ja pientä parfyymisyyttä. Viini on makea, sokeria on 100 g/l, mutta mukavan raikas hapokkuus kantaa viiniä eikä se tunnu pelkästään imelältä. Maku taittuu hunajaiseen makeuteen ja jälkimaussa tuntuu myös makeita mausteita, kuten hillottua inkivääriä. Sushin kanssa viini sopii hyvin, miksei myös mausteisen itämaisen ruoan kanssa tai vaikka jälkiruokien seurana.

Mutta miksi ostaa alkoholitonta kuohuviiniä, kun kaupasta saa limonadia? Ei ainakaan kalorien takia: tässä viinissä on suunnilleen saman verran sokeria kuin Coca-Colassa tai Pepsissä (n. 110 g/l), mutta enemmän kuin vaikkapa Pommacissa (79 g/l) tai Spritessä (66 g/l).

Toisaalta on tässä enemmän tunnelmaa. Pelkästään korkin poksauttaminen luo aivan erilaiset odotukset kuin kruunu- tai kierrekorkin sihauttaminen, viinipullo näyttää juhlavammalta kuin limsapullo ja maku on monipuolisempi kuin limonadissa. Hapokkuuden ansiosta viini ei myöskään tunnu niin äkkimakealta. Kyllä tätä nauttii lasillisen... ja toisenkin. Arvosanaksi viini saa +.

J: Makeassa, aromaattisessa tuoksussa on päärynää, kypsää omenaa, hunajamelonia ja limeä. Maku toistaa tuoksun aromeja. Kevyt hapokkuus taittaa mukavasti maun makeutta. Jälkimaku on hunajaisen makea. Viini sopisi parhaiten piknikille aperitiiviksi, mutta se kävi kohtuullisen hyvin myös sushin kanssa. Viini voisi käydä myös jälkiruokien seuraksi. Arvosana 0.

19. kesäkuuta 2018

Viski & juusto -tasting Teerenpelissä 18.4.2018

Arkistojen kätköistä paljastui tällainen, joten julkaistaan se viimein.

Ravintola Teerenpeli Kampissa järjestettiin 18.4. Viski & juusto -tasting, jonka veti Teerenpeli Whisky Ambassador Saila Ruohonen. Tastingin hinta oli 25 €, ja sillä pääsi maistamaan neljää Teerenpelin viskiä sekä niille valittuja juustoja. Jussi kävi tutustumassa uusiin makuelämyksiin.

Ensimmäinen viski oli Teerenpeli Single Malt 10 yo (82,41 € Alkossa), joka on Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa kymmenen vuotta kypsytetty viski. Viskistä 80 % on kypsytetty bourbontynnyrissä ja 20 % sherrytynnyrissä. Aromeiltaan viski oli kypsän hedelmäinen ja vaniljainen. Maussa oli kuivattua aprikoosia ja kypsää omenaisuutta.

Toinen viski oli Teerenpeli Distiller's Choice Kaski (64,90 € Alkossa). Kaski on kypsytetty pienissä sherrytynnyreissä. Viskin aromimaailma oli ehkä juuri tästä johtuen makea. Aromeissa oli rusinaa, kuivahedelmää, fariinisokeria ja jouluisia mausteita. Tämä oli suosikkini maistetuista viskeistä.

Kolmas viski oli Teerenpeli Savu, joka oli nimensä mukaisesti kohtuullisen savuinen. Kevyt sitruksisuus tasapainoitti savuisuutta mukavasti. Tästäkin viskistä 80 % on kypsytetty bourbontynnyrissä ja 20 % sherrytynnyrissä.

Viimeinen viski oli Karhi, jota on kypsytetty ensin 5-7 vuotta bourbontynnyrissä ja sen jälkeen vuoden verran madeiratynnyrissä. Hedelmäisessä aromimaailmassa oli appelsiinia ja hieman vaniljaa. Jälkimaku taittui mausteiseksi, jopa valkopippuriseksi. Tämä oli mielestäni toiseksi paras maistetuista viskeistä.

Juustovalikoima oli hyvin goudapainotteinen. Mukana oli tammisavugoudaa, kymmenen kuukautta kypsytettyä goudaa ja tryffeligoudaa. Neljäs juustoista oli Aurajuusto.




Ensiksi maisteltiin suositellut yhdistelmät. Single Malt 10 yo ja kymmenen kuukautta kypsytetty gouda olivat ihan toimiva pari. Kaski ja Aurajuusto sopivat myös ihan hyvin yhteen. Tässä parissa Juusto heikensi viskin makeutta ja viski puolestaan korosti juuston suolaisuutta.

Kolmantena olivat vuorossa Savu ja tammisavugoudaa. Juusto oli näistä savuisempi ja laimensi viskin savuisuutta. Yhdessä maistettuna viski ja juusto loivat uudenlaisen savuaromin, jota ei löytynyt sellaisenaan kummastakaan. Viimeinen ja mielestäni paras yhdistelmä olivat Karhi ja tryffeligouda. Kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Lopuksi viskejä ja juustoja sai kokeilla vapaasti keskenään. Myös Karhi ja tammisavugouda olivat erinomainen yhdistelmä, vaikka se ei vetänyt vertoja tryffeligoudalle. Kaikkein huonoin yhdistelmä olivat Single Malt 10 yo ja Aurajuusto. Juusto tappoi viskistä kaikki aromit ja alkoi maistua lähinnä pontikalta. Aurajuusto vaikutti olevan kaikkein hankalin juusto yhdistää viskiin.

Kokonaisuutena tapahtuma oli hyvä ja mielenkiintoinen. Seuraavan kerran, kun tekee mieli maistella juustoja, kannattaa kokeilla viinin sijaan vaikka omaa suosikkiviskiään.

16. kesäkuuta 2018

Wolfberger Pinot Blanc 2016


Wolfberger Pinot Blanc 2016
AC Alsace, Ranska; 100 % Pinot Blanc; 8,48 € / 0,375 l
Näytepullo / Norex Selected Brands

Tuottaja Wolfberger

Etiketin mukaan hedelmäinen (persikkaa, päärynää ja omenaa) ja kukkainen

Rypäleen mukaan
Pinot Blanc: hedelmäisyyttä, omenaa, päärynää, melonia, aprikoosia, sitrusta, kukkaisuutta, jonkin verran mineraalisuutta ja hapokkuutta, joskus myös pähkinää ja mantelia, mausteita ja savua

Ruokana parsaa ja lohta

Lyhyesti: mausteisen maukas käyttöviini

Kommentit 

M: Pienet viinipullot ovat käteviä silloin, kun mieli tekee vähän viiniä, mutta ei jostain syystä viitsi korkata normaalikokoista pulloa. 0,375 litran pullosta riittää juuri sopivasti lasillinen kahdelle.

Wolfberger Pinot Blanc on tuoksultaan raikas, hedelmäinen ja mausteinen, päällimmäisenä erottuu sitrusta, omenaa ja päärynää. Maultaan viini on kohtalaisen hapokas sekä aavistuksen kukkainen ja hunajainen, tuoksusta tuttu hedelmäisyys ja makeahko mausteisuus jatkuu myös maussa. Kiva, maukas ruokaviini sopii kalaruokien tai salaattien kanssa hyvin. Arvosanaksi se saa +.

J: Viinin hedelmäisessä tuoksussa on vihreää omenaa, päärynää, mineraalisuutta ja limeä. Maku on myös hedelmäinen ja toistaa tuoksun aromeja. Maussa on myös vähän yrttisyyttä ja häivähdys etiketin lupaamaa persikkaa. Hapokkuutta on kohtuullisesti. Lohen ja parsan kanssa viini sopi mainiosti. Sopisi todennäköisesti myös kanan tai aasialaisen ruoan seuraksi. Maukas Pinot Blanc, arvosanaksi annan +.

14. kesäkuuta 2018

I ♥ Wine Teatteri Forumissa 7.6.2018


Viinilinna järjesti 7.-8.6.2018 ensimmäisen I ♥ Wine -tapahtuman Teatteri Forumissa. Saimme kutsun tapahtumaan ja kävimme siellä heti torstaina. Maisteltavana oli yli 150 viiniä ympäri maailman sekä muitakin Viinilinnan tuotteita, kuten viskejä.

Maistelulipukkeiden hinta oli 2,5 euroa ja viinit maksoivat 1-2 lipuketta/annos, drinkit (esimerkiksi Moscow Mule, GT ja Limoncello Tonic) olivat yhden lipukkeen verran.


Heti saliin astuttuamme löysimme alsacelaisen Pierre Sparrin ständin, jossa oli valkoviinien tarjolla lisäksi mukavan marjainen, vadelmainen ja hapokas Crémant d'Alsace Rosé Brut (14,29 €).

Valkoviineistä jäivät parhaiten mieleen One 2016 (13,40 €) ja Riesling Grande Reserve 2016 (7,69 € / 0,375 l). Puolikuiva, päärynäinen ja hedelmäinen One on sekoitus Rieslingiä, Muscatia ja Pinot Gristä ja sopisi parhaiten äyriäisten kanssa. Grande Reserve oli puolestaan kuiva, petroolinen, mineraalinen ja sitruksisen hapokas.


Samppanjapuolella oli tarjolla Alexandre Bonnetin samppanjoita. Viinilinna Champagne Brut (32,99 €) on Bonnetin tuottamaa ja se oli erittäin kuiva sekä hapokkaan sitruksinen. Perle Rosée Champagne Brut (34,99 €) oli myös hapokas, mutta sen aromimaailmaa hallitsivat punaherukka ja vadelma.

Pääsimme maistamaan myös Champagne Trésor Caché Brutia, jota oli tuotu Suomeen tuottajan varastossa olleet viimeiset neljä pulloa. Tämä paahteinen, omenainen ja hieman aprikoosinen samppanja oli maistetuista kaikkein paras.


Italia oli tapahtumassa hyvin edustettuna. Cantina Valpantenan viinit olivat kaikki hyviä, mutta erityisesti pitää mainita Armigero Barbera d´Asti Superiore 2013 (14,98 €), Armigero Valpolicella Ripasso 2015 (13,99 €) ja Amarone Armigero 2014 (25,98 €).

Erikoisuutena oli tarjolla Roberto Sarotto Barbaresco Riserva 1999, joka oli erinomaista, kuivaa, nahkaista ja marjaista, mutta jota ei valitettavasti saa Suomesta.


Mondo del Vinon tarjonnasta parhaita olivat kypsän marjainen Codici Negroamaro Primitivo (9,98 €) ja luumuinen Ricossa Barbera Appassimento (14,98 €). Tarjolla oli myös tonkkaviinejä hauskoissa pyöreissä pakkauksissa, joita osaa koristivat pöllöt. Näistä paras oli Ricossa Barbera (36,98 € / 3 l), joka sopisi näin kesällä grilliruoan kanssa.

Muita mainitsemisen arvoisia viinejä olivat Dopff & Irionin Cuvée René Dopff Riesling 2013 (5,99 € / 0,2 l) ja Cuvée René Dopff Muscat 2017 (12,99 €) sekä Vicarage Lane Pinot Noir 2014 (15,48 €) - ja tietenkin tarjolla oli myös Henry of Pelhamin / Speckin veljesten vanhoja tuttuja Sibling Rivalrya ja House Wine Co Rediä, Zensa-sarjan viinejä ja Les Dauphinsin puna-valko-rosé-luomuviinitrio.


Viinien lisäksi tapahtumassa oli tarjolla myös viskejä, joista Jussia miellyttivät eniten Speyburn 10 yo, Old Pulteney 12 yo ja Inchmurrin 12 yo.

Speyburn 10 yo oli aromeiltaan sitruksinen, appelsiininen ja yrttinen. Tilkka vettä avasi viskin aromeja vielä lisää. Old Pulteney oli puolestaan makean kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Inchmurrin muistutti aromimaailmaltaan Old Pulteneytä, mutta oli maultaan runsaampi, pähkinäinen ja hieman mausteinen. Näistä kolmesta Inchmurrin oli Jussin suosikki.

Speyburn 10 yo ja Old Pulteney 12 yo ovat saatavilla Alkon valikoimassa.

Mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan. Tila ei tuntunut suuresta yleisömäärästä huolimatta ruuhkaiselta eikä ständeille syntynyt jonoja, lisäksi oli mukava päästä juttelemaan tuottajien kanssa. Ensi vuonna (toivottavasti) uudelleen!

12. kesäkuuta 2018

Ravintola Vinkkelin Riesling- ja Spätburgunder-menu 2018

Viime vuoden tapaan kävimme Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aikana porukalla syömässä ravintola Vinkkelin tarjoaman teemamenun viineineen (ruoka 54 €, viinit 52 €). Ikävä kyllä tämän vuoden tapahtuma ehti jo loppua ja sen myötä myös teemamenun tarjoilu, mutta ruoka oli (jälleen kerran) niin hyvää, että sitä voi fiilistellä vielä pitkään jälkeenpäin ensi vuoden tapahtumaa odotellessa.


Ennen varsinaista menua päädyimme (ei laisinkaan yllättäen) samppanjaan. Clément Perseval Chamery 1er Cru (50 % Pinot Noir, 30 % Pinot Meunier, 20 % Chardonnay) oli lyhyen kuorikontaktin ansiosta väriltään kaunis pronssiin vivahtava kullankeltainen. Kuiva, runsas, hedelmäinen ja aavistuksen paahteinen viini oli makuhermoja kutkutteleva aperitiivi ja toimisi varmasti myös ruokaviininä.


Limettimarinoitu lohi
Weingut Horst Sauer Escherndorfer Silvaner 2017 (Franken)

Alkuruoka tarjosi puhtaita perusmakuja: limemajoneesin, retiisin ja kurkun kanssa yhdistetty lohi ei tarvinnut turhia kikkailuja, vaan maistui erinomaisesti pelkistetyssä muodossaan.

Perinteisestä Bocksbeutel-pullossa ollut Horst Sauer Eschendorfer Silvaner oli miellyttävän hapokas ja hedelmäinen kesäinen viini. Raikkaiden hedelmien, melonin, aprikoosin ja persikan maut toimivat rasvaisen lohen ja majoneesin seurana loistavasti samalla, kun hapokkuus taittoi lohen rasvaisuutta.

Pitää myös mainita, että vaikka Vinkkeli onkin laadukas valkoisten pöytäliinojen ravintola, annokset tarjoiltiin hauskasti erilaisilta vanhoilta Arabian lautasilta, joista tuli mieleen mummola.


Crème Ninon
Raumland Riesling Sekt (Rheinhessen)

Illan odotetuimpaan annokseen ladattiin paljon toiveita: viimeksi se voitti herneskeptikot puolelleen, joten tälläkin kertaa odotimme suuria elämyksiä. Aivan samanlaisiin sfääreihin emme tällä kertaa päässeet, koska positiivinen yllätysmomentti puuttui, mutta kyllä, täydellisyyden äärellä nytkin oltiin. "Hernari" (kuten se meille tarjoiltiin) oli niin hyvää, että yritimme taas lanseerata ajatusta koko illan Crème Ninon -menusta.

Raumland Riesling Sekt oli pirteän hapokasta, omenaista ja persikkaista, oikeastaan hyvin prototyyppistä Rieslingiä. Pieni paahteisuus yhdistyi hunajaan ja mineraalisuuteen ja muodosti hienon kokonaisuuden Crème Ninonin kanssa.


Ankanrintaa, ankkarilletteä, kirsikkakastiketta, sipulipyrettä ja parsaa
Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunder 2014 (Rheinhessen)

Pääruokana menulla oli viime vuoden tapaan ankkaa, tällä kertaa kahdella tavalla: ankanrinnan seurana oli koipipaloista tehty ankkarillettä sekä höysteinä kirsikkakastiketta, parsaa ja paahdetusta sipulista tehtyä pyrettä. Yhdistelmä oli herkullinen, varsinkin rillette oli mehevää.

Vaikka Riesling maistuukin poikkeuksetta aina, ankan kanssa saimme illan parasta viiniä, Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunderia. Sen runsaassa ja herkullisessa tuoksussa oli punaisia marjoja - punaherukkaa, karpaloa, mansikkaa ja kirsikkaa. Mineraalinen maku jatkoi samalla marjaisella linjalla. Viinissä tuntui kaikki olevan tasapainossa eikä yhtään harmittanut, kun sitä kaadettiin lasiin lisää.


Välijuustot ja puolipakollinen portviini

Ennen jälkiruokaa tilasimme menun ulkopuolelta juustoja, joiden tarkemmat speksit pääsivät jo unohtumaan. Jussi tilasi Brie de Meauxin, sinihomejuuston ja kovan, pitkään kypsytetyn lampaanmaitojuuston seuraksi Burmeisterin portviiniä. Makean Burmeisterin rusinainen, pähkinäinen ja hennon vaniljainen aromimaailma sopi hyvin yhteen suolaisten ja rasvaisten juustojen kanssa.


Haudutettu persikka ja persikka-vaniljajäätelö, valkosuklaacrumble
Weingut Weegmüller Pegasus Rieslaner 2016 (Pfalz)

Jälkiruoaksi saimme haudutettua persikkaa persikka-vaniljajäätelön kanssa sekä valkosuklaacrumblea. Aluksi mieleen tuli, että persikka on hieman tylsä valinta, eikö jälkiruokana voisi olla vaikka sesonkiin sopivasti raparperia? Huoli oli kuitenkin turha, sillä jälkiruoka oli hyvää, rapea crumble toimi jäätelön ja mehevän persikan kanssa loistavasti.

Viinin tarkempien tietojen metsästys taas oli sitäkin jännempää, koska Google-Fu ei toiminut: Pegasus Auslesea ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, eri etiketillä oleva Pegasus Spätlese kylläkin. Oli miten oli, Rieslaner on Rieslingin ja Silvanerin risteytys, vuonna 1921 kehitetty rypälelajike, ja viinikin oli hyvää, kepeän hedelmäistä ja sopivan makeaa. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä.

Jälleen kerran erinomainen kokonaisuus - ensi vuonna taas uudelleen!

9. kesäkuuta 2018

Ruppertsberger Hofstück Gewürztraminer 2016



Ruppertsberger Hofstück Gewürztraminer 2016 
Pfalz, Saksa; 100% Gewürztraminer; 4,49 € Rimi Hyper, Tallinna, joulukuu 2017

Tuottaja Ruppertsberger

Etiketin mukaan tyylikäs bukee, täyteläinen, hennosti ruusuinen ja kukkainen

Rypäleen mukaan
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa

Ruokana lohi-omenavartaat

Lyhyesti: Jos tätä makeahkon mausteista perusviiniä saisi täältäkin vitosella marketista, ei harmittaisi.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on makean mausteinen ja kunnon hedelmäsalaattia: vaaleat kivihedelmät, kuten persikka, yhdistyvät appelsiiniin, höysteenä on inkivääriä ja kukkaisuutta. Maku on samoin pirteän hapokas, hedelmäinen ja makean mausteinen. Viini on helppoa juotavaa varsinkin, jos Gewürztraminereiden mausteisuus ja parfyymisyys miellyttää.

Ruoan kanssa viini sopi myös hyvin, sen hapokkuus riitti rasvaisen lohen seuraksi eikä riidellyt omenan ja salaatinkaan kanssa. Ei tämä mikään elämää suurempi viini ole ja hieman lämmettyään makeus alkoi korostua hitusen liikaa, mutta sopivan viileänä se on oikein miellyttävä ja edullinen arkiviini ja ihan kiva tuliainen Tallinnasta. Arvosanaksi se saa +.

J: Viinin makeassa tuoksussa on aromaattisuutta, kukkaisuutta, kypsää omenaa, persikkaa ja aavistus hunajaa. Maku toistaa tuoksun aromeja, mutta on samalla myös pirteän hapokas. Jälkimaussa sekoittuvat mausteisuus ja hunaja. Ruoan kanssa viini sopi hyvin, vaikka sen makeus hieman arveluttikin etukäteen. Hapokkuutta oli tarpeeksi rasvaiselle lohelle. Viinin lämmetessä sen makeus korostuu, joten ruokajuomana se kannattaa tarjoilla hyvin viilennettynä. Ei tämä mikään maailman ihmeellisin Gewürztraminer ole, mutta hinta-laatusuhteella arvioituna annan arvosanaksi +.

7. kesäkuuta 2018

CoolHead Brew & Tyrantti Kobra

CoolHead Brew julkaisi 2.6.2018 uuden Kobra NEIPA -oluen, joka on tehty yhteistyössä Tyrantti-yhtyeen kanssa. Olut on nimetty bändin uusimman Kobra-singlen mukaan. Julkaisubileet järjestettiin CoolHead Brewn panimon terassilla Tuusulassa (Sarvivälkkeentie 3), ja Tyrantti oli paikalla vetämässä lyhyen keikan.


Panimon myymälä on auki kesälauantaisin klo 12-18. Joinain viikonloppuina myymälän yhteydessä on myös terassi, jossa voi maistella panimon oluita. CoolHead Brew sijaitsee tosin harmillisesti hieman syrjässä Ristikiven teollisuusalueella eikä sinne pääse kovin helposti julkisilla kulkuneuvoilla. Tämän vuoksi panimo on järjestänyt kesän ajaksi ilmaiset bussikuljetukset Panema-baarin edestä (Helsinginkatu 11). Tarkemmat aikataulutiedot bussikuljetuksesta ja terassin aukiolopäivät ovat CoolHead Saturdays: Terrace & Can Sales -Facebook-sivulta.

Me espoolaiset emme suunnanneet Kallioon saakka ilmaisen bussin takia, vaan lähdimme paikalle omalla kyydillä. Saapuessamme kahdentoista aikaan paikalla ei ollut vielä kovin monta henkeä, joten pääsimme istuskelemaan lepotuoleihin. Mikä sen mukavampaa - aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja muuten melko karu terassi/parkkipaikka tuntui lähes viihtyisältä.

Baarin hinnasto oli edullinen, varsinkin tölkkien kohdalla (3/4 €). Vettä sai ilmaiseksi, mikä olikin hyvä, sillä päivä oli kuuma. Kuumuus ja paiste alkoivat pian tuntua, ja meidän oli jonkin ajan päästä pakko lähteä etsimään aurinkovoidetta myyvää kauppaa. Klo 13 ollut panimokierros jäi siten harmillisesti välistä.


Palatessamme paikalle oli kerääntynyt jo enemmän väkeä. Ensimmäinen bussikuljetus oli ennättänyt saapua sopivasti ennen panimokierrosta ja Tyrantin keikkaa, mutta istumapaikkoja riitti silti. Lienevätkö koulun päättäjäiset/valmistujaisjuhlat verottaneet kävijöitä?

Itse keikka oli noin lyhyt, puoli tuntia, mutta loistava. Suomenkielinen nahkahousuhevi sopi yllättävän hyvin teollisuusalueelle, joten diggailimme täpöllä. Falsetti uppoaa aina!


Millaista Kobra-olut sitten on? NEIPA:n tyylin mukaisesti olut on sameaa ja väriltään oranssiin vivahtavan keltaista. Tuoksua hallitsevat trooppiset hedelmät, ananas ja mango. Kohtuullisen katkera maku toistaa tuoksun aromeja, ja mukana on myös sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Hedelmäinen kesäolut sopi hyvin terassijuomaksi.

Kobraa saa CoolHead Brewin panimokaupan lisäksi ainakin olutkauppa Pienistä.

Ennen lähtöä ostimme vielä Tyrantti-paidan ja tietenkin valikoiman CoolHead Brewn oluita. Samaan aikaan julkistettiin myös Swedish Radio Oat Cream IPA ja Deep Purple Dreams Berliner Weisse, joihin palaamme ehkä myöhemmin. Pikaisesti voisimme mainita, että Deep Purplen marjaisuus ja pieni happamuus puri Marjutiin, ja Jussin mielestä Swedish Radio oli Kobraa kevyempi ja raikkaampi IPA, joka sopisi myös hyvin helteiselle kesäterassille.

5. kesäkuuta 2018

Ravintola Fat Lizard: ronskia ruokaa ja runsaita annoksia

Ruoat ja juomat tarjosi Ravintola Fat Lizard

Fat Lizardin panimo lienee tässä vaiheessa kaikille tuttu (ainakin nimeltään) - ja todennäköisesti myös se, että samaa nimeä kantava ravintola sai alkunsa, kun Herttoniemen Treffi Pub & Bistron porukka lyöttäytyi yhteen panimon poppoon kanssa ja avasi viimein pitkän odotuksen jälkeen 330-paikkaisen ravintolan tammikuussa 2018 Otaonne... Otaniemen kampusalueelle.

Alkuun suurin kuhina oli trendikkäiden sirkkojen, burgerien ja Espoon ensimmäisessä italialaisessa puu-uunissa paistettujen pizzojen ympärillä - ja varmasti syystäkin. Meitä kuitenkin kiinnostivat hiiligrillin herkut. Kun saimme kutsun tulla tutustumaan ravintolaan, otimme sen mielellämme vastaan, sillä vaikka baarin puoli oli jo testattu ja hyväksi havaittu, syömään emme olleet vielä ehtineet.


Alkuun Marjut yritti sulautua paikallisväestöön ja valitsi Otaniemen omena -drinkin, joka oli tehty tammikypsytetystä Kyrö Koskue Ginistä ja Attun suodattamattomasta omenamehusta. Omenamehu komppasi hyvin hieman vaniljaista giniä ja päällimmäiseksi jäänyt vaikutelma oli herkullisen omenainen. Pitää kokeilla tätä joskus kotonakin, kun mieli tekee jotain hedelmäistä eikä niin makeaa drinksua.

Jussi Litsi-coolerissa oli Kyrö Pale Rye Bitteriä, Brugal Whitea, litsiä & Fat Lizard -olutta. Drinkki oli makean litsinen ja makeutta lisäsi lasin reunalle ripoteltu sokeri. Drinkki olisikin sopinut aperitiivin sijaan paremmin jälkiruokajuomaksi.


Poke Bowl

Nälkä oli tässä vaiheessa ehtinyt jo kehittyä varsinkin, kun lounaasta alkoi olla aikaa. Siksi kaikki alkuruoat vaikuttivat houkuttelevilta, ja valinta oli vaikea. Pohdinnan jälkeen Marjut valitsi poke bowlin. Valinta oli onnistunut: mirin-riisi ja seesamilohi olivat maukkaita ja niiden seurana ollut avokado toimii aina. Korianteripesto tuntui hieman ylimääräiseltä, mutta hyvää sekin oli.

Pitää myöntää, että jos olisi slow foodin suuri ystävä, joka aterialla voisi tarjota edamame-papuja, sillä niiden napsiminen syömäpuikoilla ei ole mitenkään nopeaa... Mutta onnistuu kyllä sujuvasti, ei siinä mitään.


Grankulla "Burger" 

Jussi valitsi alkuruoaksi Grankulla "Burgerin". Pikkublinien välissä oli tuoreista katkaravuista tehtyä skagenia ja päällä oli muikunmätiä, smetanaa, punasipulia sekä tilliä. Vaikka blinit ovat enemmän talviruokaa, ne maistuvat myös kesällä. Ohuet blinit olivat maukkaita, samoin täytteet. Syötävää oli sen verran, että tämä annos riittäisi hyvin pikkunälkään. Makea alkudrinkki ei kuitenkaan toiminut blinien kanssa kovin hyvin. Grankulla Burgerin kanssa kannattaakin valita ennemmin joku raikas, vaalea olut - esimerkiksi Fat Lizard Roadkill IPA.


Entrecôte 

Runsaan poke bowlin jälkeen Marjutia alkoi hirvittää - pitäisikö vielä syödä pääruokaa? Olisiko sittenkin pitänyt jättää lounas väliin?

Toisaalta listan entrecôte oli juuri edellisenä päivänä saanut kehuja kavereilta ja houkutteli sen ansiosta hyvinkin paljon, sillä mehevä entrecôte on poikkeuksetta ollut aina hyvää. Niin nytkin. Urheasti Marjut ryhtyi 280 g painoisen entrecôten kimppuun eikä pettynyt. Puuhiilillä grillatussa mureassa pihvissä oli miellyttävä savun maku ja entrecôtelle tyypillinen rasva teki siitä mehevän. Bearnaisekastike oli niin tuhtia, että hetken aikaa näytti siltä, että lautasella on perunasosetta.

Mutta eipä siinä vielä kaikki - Fat 'L' pekoni-parmesan-ranskalaiset vasta olivatkin herkkua. Pekoni ja parmesan - voiko niiden kanssa mennä pieleen? Ei voi. Näitä ranskalaisia ei jaeta kaverin kanssa (eikä edes aviomiehen), ne pidetään visusti omalla puolella. Muut tilatkoon omansa!

Lautasella oli vielä luuydintä, mutta se jäi hieman paitsioon pihvin ja ranskalaisten rinnalla. Lopuksi Marjutin oli myönnettävä, että kaikkea ei vain jaksa.


Surf and Turf Platter

Alkuruoan jälkeen Jussi katseli hieman kateellisena naapuripöydän pizzoja ja mietti, olisiko sittenkin pitänyt tilata sellainen. Mieli muuttui kuitenkin nopeasti.

Kun pääruoka tuotiin pöytään, Jussia alkoi epäilyttää, jaksaako koko annoksen syödä blinien jälkeen. Annoksessa oli puolikas valkosipulivoilla gratinoitu hummeri, Black Angus -härän ‘petite tender’ fileetä ja Duroc-possun ”tomahawk”. Lisukkeina oli ranskalaisia sekä blue cheese creme, kurkku- korianterisalsaa ja béarnaisekastiketta.

Jussi aloitti syömisen hummerista. Mieto savuisuus ja valkosipulivoi olivat yhdistelmä, joka teki hummerista todella maukkaan eikä se kaivannut mitään lisukkeita. Kyseessä oli yksi parhaimmista hummereista, mitä Jussi on syönyt.

Marjut: "Onko hyvää, olisiko sun sittenkin pitänyt tilata pizzaa?"
Jussi (jatkaa syömistä): "Törkeän hyvää!"

Seuraavana oli vuorossa annoksen lihaosuus. Tomahawkeja on tullut syötyä vain naudasta valmistettuna, joten porsaasta valmistettu versio herätti mielenkiintoa varsinkin, kun se esiteltiin sanoilla "tästä possun osasta tehdään yleensä jauhelihaa". Rasvainen ja savunmakuinen porsas maistui erinomaiselta ja erityisesti kurkku-korianterisalsa toimi sen kanssa hyvin. Myös Black Angus -häränfilee oli hyvää, mutta se ei päässyt ihan hummerin ja tomahawkin tasolle. Härän kanssa sopi parhaiten béarnaisekastike.

Alkuepäilyistä huolimatta Jussi jaksoi syödä koko annoksen ja vielä osan Marjutin entrecôtea. Alkuruoan voi jättää huoletta pois, jos aikoo syödä Surf and Turf Platterin.


Donut Trump

Toisaalta vaikka alkupalojen ja entrecôten jälkeen alkoi olla jo erittäin hyvinsyönyt olo, jälkiruoalle on aina tilaa varsinkin, kun listalla on lähes legendaarinen Donut Trump. Let’s make Espoo great again! Annoksen grillatut donitsit ja vaniljajäätelö ovat saaneet hattarasta trumpmaisen (tai ehkä sideshowbobmaisen) kampauksen ja koko komeuden ympärille on ripoteltu marjoja, vaahtokarkkia sekä kinuski- ja suklaakastiketta.

Nyt ei ollut ähkystä enää tietoakaan, vaan kaikki katosi viimeiseen muruseen saakka.


Flaming Alaska

Jussin jälkiruoassa oli vaniljajäätelöä, Oreo-crumblea, marenkia, vadelmaa ja kinuskikastiketta. Savuisen pääruoan jälkeen se oli mukavan raikas, vaikka makeutta löytyikin. Jälkiruoan kanssa Jussi joi Fat Lizard Smooth Lava Red Alen. Oluen tuoksu oli karamellinen, mutta mukana oli myös greippiä, havua ja appelsiininkuorta. Katkerahko maku muistutti aromeiltaan tuoksua. Olut tasapainotti mukavasti jälkiruoan makeutta.



Viinit & oluet

Fat Lizardin viinilista yllätti iloisesti. Valikoima tuntui kattavalta ja suhteellisen kohtuuhintaiselta, puna- ja valkoviinipullojen hinnat vaihtelivat noin neljästä-viidestäkympistä hieman yli sataseen. Lisäksi lista saa bonuspisteitä viihdyttävistä kuvauksista: "Oh silly you, there's no such thing as too much sparkling!" "Sippity doo dah, sippity yay!" "Wine improves with age, do you improve with wine?"

Ruoan seuraksi valitsimme meksikolaisen L.A. Cetto Zinfandel 2015:n, vaikka meille suositeltiinkin Barbera d'Astia. Valinta ei ollut epäluottamuslause henkilökunnan viinitietämystä kohtaan, emme vain olleet koskaan aikaisemmin maistaneet meksikolaista viiniä ja uteliaisuus voitti. Positiivista oli se, että tarjoilijamme kysyi, haluammeko hänen dekantoivan viinin. Kyseessä taisi olla meille oli ensimmäinen kerta, kun kokonainen viinipullo dekantoitiin, yleensä pullo on vain tuotu pöytään. (Pienempiä annoksia on toki tuotu karahvissa valmiina.) Dekantointi tekikin viinille hyvää ja pehmensi sen aluksi tiukkaa makua.

Viiniä ei olisi aivan heti arvannut sokkotastingissä Zinfandeliksi ainakaan, jos on tottunut pehmeisiin ja makeisiin italialaisiin Zinfandeleihin/Primitivoihin, sillä tämä viini kuului mausteisiin, tanniinisiin Zinfandeleihin. Viinin aromeissa oli mustaherukkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja karpaloa. Aluksi tiukkojen, ilmaantumisen myötä pehmenevien tanniinien lisäksi viinissä oli kohtuullisesti hapokkuutta, ja kokonaisuutena viini muistuttikin Cabernet Sauvignonia. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Suositusviini olisi varmaankin ollut parempi, mutta hei - kuinka usein saa meksikolaista viiniä?

Olutlista puolestaan koostuu (itsestäänselvästi) Fat Lizardin oluista sekä muista kotimaisista käsityöläisoluista. Palaamme varmasti oluiden pariin afterworkeilla tai viikonloppubrunssilla varsinkin, jos ja kun kesä jatkuu näin kauniina.


Summa summarum

Ravintola Fat Lizardin menussakin lukeva "Get ready to loosen your belt" pitää todellakin paikkansa. Tarjolla on ronskia ruokaa ja runsaita annoksia. Ainoa puute on, että ravintolasta puuttuu huone, jonne voisi aterian jälkeen mennä makaamaan vatsansa viereen - nyt on vain pyörittävä tyytyväisenä kotiin.

Ruokalista on ilmeisesti vaihtumassa kesäkuun aikana, mutta klassikot tuskin katoavat listalta.

Lopuksi on pakko mainita taustamusiikki: loistavia kasari-, ysäri- ja nollari-klassikkorockbiisejä. Peukku sille!

***
Ravintola Fat Lizard
Tietotie 1, Espoo

Paikan päälle on helppo tulla. Jopa suuntavaistoton humanisti Marjut suoriutui: kun metrosta jää pois Aalto-yliopiston asemalla ja suunnistaa Tietotien suuntaan ulos, ravintola on heti asemaa vastapäätä tien toisella puolella. Reipas diplomi-insinööri Jussi taas päätyi teekkariajalta tuttuihin maisemiin bussilla 550: Innopolin pysäkiltä on muutaman minuutin kävelymatka.