Koska syksyn Helsinki Beer Festival(kin) peruttiin tältä vuodelta, sen taustajoukot päättivät polkaista kasaan pienimuotoisen oluttapahtuman Suvilahteen 21.-30.8.2020.
|
|
Yhyy. Ennemmin tähän laittaisi kuvan aurinkoisesta päivästä ja iloisista
ihmisistä. |
Kävimme paikalla 22.8.2020, varmaankin yhtenä tapahtuman sateisimmista päivistä. Avajaispäivä oli ollut upean aurinkoinen ja lämmin, joten hieman harmitti, että sää muuttui yön aikana lähes täysin - toisaalta sille ei kukaan mitään voi eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun sade yllättää ulkoilmatapahtumassa kävijän, joten asianmukaista varustusta ylle ja menoksi!
Paikalla olivat joko koko ajan tai osan aikaa suomalaisista panimoista CoolHead Brew, Fat Lizard Brewing Co., Fiskarsin Panimo ja Noita Winery, Maistila, Mallassepät, Olarin Panimo, Salama Brewing Co., Savu Sirkka -olut, Stadin Panimo ja Vakka-Suomen Panimo, Tired Uncle Brewing Co. ja Brewcats. Lisäksi Imbibe Internationalin tiskillä oli edustettuina venäläisiä panimoita (AF Brew, Black Cat Brewery, Green Street Brewery, Stamm Brewing ja Green Street Brewery).
Sisäänpääsy oli ilmainen ja lasipantti oli 4 €, josta sai lähtiessään takaisin 2 €. Oluiden hinnat olivat suunnilleen 4-5 € / 2 dl.
Istumapaikoista ei siis ollut puutetta, telttaan sateensuojaan mahtui paremmin kuin hyvin - ja onneksi suurin osa istumapaikoista oli teltoissa. Muut panimot (ja viinipiste, jonka onnistuimme sivuuttamaan melko sujuvasti) olivat mahtuneet lasipisteen kanssa saman katoksen alle, vain Fat Lizard autoineen ja Tired Uncle Brewing olivat kentän toisella puolella, joten sijoituimme taktisesti hanojen enemmistön läheisyyteen.
Marjut testasi taas (enimmäkseen) hapanoluita.
CoolHead Brew'n Basil Strawberry Lemonade (Nordic Sour, 5 %) oli nimensä mukaisesti basilikainen ja mansikkainen ja kohtalaisen hapan, mukava aloitusolut. Stamm-Wild Ale-Zagovor -kollaboraatio Consider Me with Tropical Fruits (American Wild Ale, 7 %) oli myös luvatun hedelmäsmoothiemainen ja sen mausta sai hyvin arvailla, ovatko trooppiset hedelmät ehkä banaania, appelsiinia, persikkaa vaiko ananasta. (Oikea vastaus on mango-ananas-passiohedelmä.)
Sen sijaan Salama Brewingin Znap Znap Gose (5,0 %) ei tehnyt vaikutusta. Aiemmin Salamalla on ollut hienoa perusgosea, mutta tämän Citra-humalointi ei nyt toiminut omaan makuuni, kun muuten kikkailemattomalta goselta kaipasi ennemminkin suolaisuutta ja happamuutta.
Kopparbergin makeat siiderit ovat vanhoja tuttuja, varsinkin päärynäsiideri oli aikanaan mukavan makeaa saunajuomaa. Mainitsinko siis jo, että Kopparbergistä tulee mieleen makeus? Täksi kesäksi ruotsalaiset olivat lanseeranneet marjaisia hard selzereitä eli käytännössä maustettuja kossuvissyjä sekä ginipohjaisia valmisjuomasekoituksia. Pitihän ne ihan uteliaisuuttaan ottaa testiin.
Mixed Berries Hard Selzer (5,0 %) oli oletetun marjainen, tosin sen makeus tuntui heti ensi hörpyllä hieman terävältä ja syykin paljastui, kun purkkia tutkaili tarkemmin: vaikka marjojen maun sanotaankin olevan luonnollisia, juoma on makeutettu aspartaamilla ja sen huomaa äkkimakeudesta. Ei jatkoon, ei edes pienen kalorimäärän takia. Sen sijaan ginipohjainen Strawberry & Lime Gin (5,0 %) oli ihan kivaa juotavaa, mansikan ja limen yhdistelmä toimii ja jos itse ei jaksa sekoitella ginidrinksuja, niin kyllä tämä hetken verran auttaa.
Marjutin mielestä tapahtuman paras olut oli Imbibe Internationalin maahantuontia. Naapuripöydässä näkyi tuopissa jotain paksua ja punaista, joten hetken harkinnan jälkeen oli pakko käydä kysymässä, että MITÄ IHMETTÄ se oikein on. Juoma paljastui Black Cat Breweryn Culture Code: Pastila Cherryksi (sour, 5,0 %). Untappdin mukaan mausteena on kirsikan lisäksi omenaa ja vaniljaa. Sokkona sitä ei olisi olueksi tunnistanut, Jussikin sanoi, että se oli kuin mustikkapiirakkaa olisi juonut. Paksu ja marjainen hapanolut ei ollut oikeastaan yhtään hapan, vaan hieman makea ja herkullinen marjasmoothie. Lisää tällaista! Onneksi olut ei ollut tuon vahvempaa, sillä se katosi hyvin nopeasti tuopista.
Jussi testasi taas perinteisesti (enimmäkseen) IPA-tyylin oluita.
Tired Uncle Brewing Co.:n Kera Uncle IPA (6,5 %) oli kivan hedelmäinen ja hieman maltainen, katkeruutta oli kohtuullisesti. AF Brewn Mosaic IPA (6,7 %) puolestaan tymäkän greippinen ja sitruksinen ja sen hedelmäisyys kallistui enemmän trooppisten hedelmien suuntaan. Olarin Panimon Thro' Up NEIPA (7,1 %) sijoittui näiden kahden välimaastoon. Siinä oli enemmän hedelmäisyyttä kuin Kerassa, mutta ei yhtä paljon katkeruutta kuin Mosaic IPA:ssa.
CoolHeadin Roll Call NEIPA (5,5 %) on tehty yhteistyössä Facebookin Suomen Olutharrastajat -ryhmän kanssa. Sen aromeissa oli greippiä, sitrusta, mangoa ja makeahkoa trooppista hedelmää. Maitokauppavahvuiseksi olueksi melko mainio.
Erikoisin olut ainakin valmistustapansa puolesta oli Perhon panimon Savu Sirkka Pale Ale (7,2 %), joka on nimensä mukaisesti maustettu savustetuilla sirkoilla. Oluessa oli mukava savuaromi, mutta eksoottista raaka-ainetta ei mausta erottanut.
Stadin Panimolta maistoin American Farmhouse IPA:a (7 %) ja Witbieriä (5,5 %). Molemmissa oli kivasti belgivivahdetta. Farmhousen humalointi ja täyteläisyys miellyttivät tällä kertaa enemmän kuin Witbierin kevyt korianteriaromi.
Viileä sää sai kaipaamaan tuhdimpaa olutta ja siihen tarkoitukseen sopi XP Brewn ja Wild Labin yhteistyö Peanut Planet Imperial Stout (14 %). Pähkinäinen, vaniljainen ja sopivan makea olut lämmittikin mukavasti. Siihen olikin hyvä lopettaa.
Summa summarum
Kiva tapahtuma, mutta nälkä ja sade ajoivat meidät turhan pian kotia kohden ja kun lähtökin oli ollut myöhäinen, viinit ja belgioluet jäivät ikävä kyllä kokonaan väliin. Seuraavalla viikolla taas oli niin paljon rientoja, että emme ehtineet paikalle uudelleen. Lisäksi tapahtuman ajaksi olisi toivonut vain ja ainoastaan aurinkoa varsinkin viikonlopuiksi, sillä oluttapahtumia ei tänä kesänä ole turhan paljon ollut eikä sään soisi karkoittavan kävijöitä.