Suuret Oluet - Pienet Panimot Helsinki järjestettiin toisen kerran Kaisaniemen puistossa 28.-31.7.2021 Rautatientorin sijaan. Suomalaisten pienpanimoiden lisäksi Ranskaa edustivat pienpanimoiden yhteisosasto ja viinitila Château Carsin.
Kävimme paikalla lauantaina. Sisäänpääsy oli ilmainen klo 18 saakka. Lasimaksu oli 5 €, josta sai 2 € takaisin lasin palauttaessaan, ja oluiden hinnat alkoivat noin 2-3 €:sta per dl. SOPP Shopista sai ostaa kauppavahvuisia juomia mukaan ja lisäksi tapahtuman aikana järjestettiin tastingeja (joissa emme kuitenkaan käyneet).
Kun meille heti ensimmäisenä huudeltiin, että saisiko olla Cadillacia, yritimme vastustaa - ja noin 30 sekunnin päästä päädyimme aloittamaan tapahtuman Château Carsinin Cadillac & Tonic -drinkillä (8 €). Se olikin varsin raikas ja miellyttävä juoma jälleen kerran, kun Cadillac-viinin hedelmäisyys ja makeus yhdistyivät mukavasti tonicin katkeruuteen.
Juomaa siemaillessamme kiersimme aluetta ja totesimme, että paikalla oli useita meille uusia suomalaisia pienpanimoita ja päätimme keskittyä niihin.
Panimo OlutMylly sijaitsee Forssassa kakkostien varrella. Mylläri Lager (4,7 %) oli tuhdin maltainen ja sen humalointi tuntui jälkimaussa. Mylläri Neipa (5,0 %) tarjosi puolestaan trooppista hedelmää ananastwistillä ja sitruksella.
Joutsalainen Varastopanimo toimii ravintola Kellarin yhteydessä. Varasto-olut lager (5,3 %) oli maltainen ja siinä oli mukavan rapsakka humalointi. Sahti (7 %) on tyyliltään itähämäläinen vaalea sahti. Se oli makea, vehnäinen ja täyteläinen, mutta myös sahdiksi yllättävän raikas.
Karvilan Panimo sijatsee nimensä mukaisesti Karvilassa, hieman Savonlinnasta pohjoiseen. Korven Kutsu Helles Lager (5,2 %) oli raikkaan maltainen. Panimon Kanto-sarja tarjoaa erikoiseriä Korvesta. Sarjan Imperial Red Lager (7 %) oli ensimmäistä kertaa myynnissä nyt SOPP:issa. Sen aromeissa oli karamellia ja hieman greippiä.
Yhteistyöolut Karvilan Panimo x Pekkale: SOUR GULP Vol. 2 (5 %) on maustettu mangolla, aprikoosilla, guavalla sekä passionhedelmillä. Se oli kepeän kevyttä kesäkulauteltavaa, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.
Loimaan Panimo sijaitsee Loimaalla Forssan lähettyvillä. Rusko Dinkel-Weizen (4,8 %) oli täyteläinen ja rukiinen. Puska IPA (5,3 %) oli kivan katkera, sen aromeissa oli mangoa ja trooppista hedelmää.
Kotka Steam Breweryn Skipper's Ginger Beer (5,2 %) maistui kohtalaisen tukevasti inkiväärille. Pieni annos sitä oli riittävä, vaikka inkivääri yleensä miellyttääkin.
Seinäjokelainen Mallaskosken Panimo puolestaan oli vanha tuttavuus, onhan sillä on ikääkin jo sata vuotta. Päätimme tutustua tällä kertaa panimon raskaampaan puoleen. Kaarina Imperial Sour (8,5 %) oli mustikalla ja vadelmalla maustettu tuhti, marjainen jälkiruokaolut, joka sopisi suklaakakun tai juuston kanssa. Cerberos Bourbon Barrel Aged Imperial Stoutin (11,8 %) aromeissa oli lakritsaa, kahvia ja bourbonvaniljaa.
Fiskarissa sijaitsevalla Noita Wineryllä oli tarjolla neljä viiniä, joten maistelimme ne kaikki oluiden lomassa. Viinit on valmistettu itävaltalaisista rypäleistä mahdollisimman pienellä puuttumisella, toisin sanoen ne ovat omien hiivojensa avulla käyneitä natuviinejä.
Kolme pullotetun viinin lisäksi hanassa oli Pet-Nat (Pinot Blanc, Welschriesling, Furmint, Zweigelt, Blaufränkisch; 10,5 %) eli luontaisesti pirskahteleva kuohuviini. Vaikka hanaviinistä tulevat ensimmäisenä mieleen laivan buffetien bulkkiviinit, on kevyesti kuplivan viinin tarjoaminen hanasta oikeastaan aika toimiva ratkaisu ja perustelut sen käytölle olivat vakuuttavat, kun vaihdoimme aiheesta tiskillä muutaman sanan. Itse roseeviini oli pirteän hapokasta, kuivaa ja marjaista.
Flux Lumen (Welschriesling, Furmint, Grüner Veltliner; 10,5 %) puolestaan oli lähes samoista rypäleistä valmistettu valkoviini, varsin jännä hedelmäinen ja aromikas tapaus. Toinen valkoviini Riesling (9,5 %) oli hedelmäinen - kyllä sen risukaksi tunnisti, vaikka sitä ei oltukaan viilattu yhtä hapokkaaksi ja selkeäpiirteiseksi kuin monia muita rieslingejä. Viini oli hieman samea, ja sen maussa oli karviaista ja omenaa. Space Echo (Zweigelt, Blaufränkisch; 11 %) puolestaan oli kevyt, hapokas, hieman maanläheinen ja marjainen punaviini.
Teerenpelin WoodGinistä tammitynnyrikypsytyksen vaikutuksen huomasi selvästi. Ikävä kyllä lämpimänä päivänä se oli hieman liikaa ja tuntui tunkkaiselta, mutta tulipa nyt sekin maistettua - ehkä talvella asiasta voisi olla eri mieltä. Savu-viski oli tuttuun tapaan hyvää.
Loimaan Panimon long drink Kraakku (josta ei ole kuvaa) oli tummanpunainen ja marjainen sekä Panimo Kiisken Authors's Distilleryn giniin pohjautuva long drink Tursas taas raikas ja puhdaspiirteinen, tosin sen harmaus voisi aiheuttaa monelle kouvolalaiselle koti-ikävää.
Ranskan osastolta maistoimme kolmea olutta. Les Brasseurs de Lorrainen
Noiraude Witbier (4,5 %) oli ihan mainio witbier. Sen aromeissa oli
belgihiivaa, ruohoa ja hieman mausteisuutta. Popihn
NEIPA DDH - Citra / Mosaic (6,5 %) oli puolestaan hedelmäinen, kypsän
sitruunainen ja mangoinen. Kokonaisuutena se oli raikkaan ja vetisen
rajamailla.
Piggy Brewingin Rhubarb Affair (6 %) oli nimensä mukaisesti hapokkaan raparperinen ja raikas. Ainakaan happamuuden puutteesta sitä ei voinut syyttää - tosin Marjutin mieli teki siinä vaiheessa jo voimakkaasti naapuritiskille Château Carsinin Cadillacin pariin, joten happamuudesta ei malttanut nautiskella.
Cadillac 2013 ei ollut aivan yhtä makeaa kuin joinakin aiempina vuosina, sokeria oli tässä vuosikerrassa "vain" 85 g/l. Herkullista se oli joka tapauksessa - aprikoosia, persikkaa ja hunajaa.
Ruokapuolelta maistoimme Ruisherkun Pekonitouhua eli valkosipulivoissa paahdettuja ruisleipäsiivuja, jotka oli tuunattu pekonilla lihaisammaksi. Hyvää oli! Jussi söi jälkiruoaksi OlutMyllyn Mylläri NEIPA-jäätelöä. NEIPA oli hyvää myös jäätelömuodossa.
Summa summarum
Tapahtuma oli mukava kuten aina ja valikoimaa riitti, mutta näin koronan aikaan käsienpesumahdollisuuksia ja käsidesiä olisi voinut olla enemmänkin. Ilmaisen veden pistettä ei myöskään ollut niin kuin monessa muussa oluttapahtumassa nykyään.