Viinipostin tammikuun uutiskirje kertoi, että helmikuun alussa olisi Charles Heidsieckin samppanjoiden tasting (18 €). Sinne siis! Paikkana oli Perelada-tastingista tuttu Le Petit Pastis. Tastingin pitäjäksi paljastui hurmaavalla skottiaksentilla puhuva Charles Heidsieckin toimitusjohtaja Stephen Leroux.
Charles Heidsieck perusti omaa nimeään kantavan samppanjatalon vain 29-vuotiaana vuonna 1851. Jos nimi kuulostaa tutulta, ei ihme: Heidsieckin klaani on myös kahden vanhemman samppanjatalon taustalla. Charlesin isosetä Florens-Louis Heidsieck perusti Heidsieck & co:n vuonna 1785, ja sittemmin talo jakautui Piper-Heidsieckiksi ja Heidsieck & Co Monopoleksi.
Heti samppanjatalon perustamista seuraavana vuonna Charles Heidsieck seurasi visiotaan ja suuntasi valloittamaan Amerikan samppanjamarkkinoita. Hän huolehtikin siitä niin perusteellisesti, että sai lempinimen "Champagne-Charlie". Yhdysvaltojen sisällissodan aikana liiketoimet kärsivät vakavia iskuja eikä diplomaattiselta selkkaukseltakaan vältytty, kun Charles Heidsieck pidätettiin vakoilusta epäiltynä vuonna 1862. Niinpä hän palasi Ranskaan pahasti velkaantuneena. Seuraavana vuonna onni kääntyi, ja uudelleen vaurastunut Charles Heidsieck pystyi muutaman vuoden kuluttua jatkamaan samppanjatalonsa toimintaa.
Myös viime vuosikymmeninä talo on kulkenut vuoristorataa. Vuonna 1986 Charles Heidsieck myi lähes yhtä paljon samppanjaa kuin Veuve Clicquot, mutta vain parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 2011 Rémy Cointreaun omistuksessa ollut talo oli jo lopettamisen partaalla. Sen osti ranskalainen luksustuotteisiin keskittynyt EPI, ja sen myötä talon toiminta on lähtenyt uuteen nousuun.
Tällä hetkellä Charles Heidsieck haluaa pysyä pienenä, mutta tunnistettavana tuottajana. Samppanjoiden tyyli on roteva ja paahteinen (melkein tekisi mieli sanoa "äijämäinen"), mikä selittyy pitkälti sillä, että viinien annetaan kypsyä rauhassa: esimerkiksi 40 % talon vakiosamppanjaan ja tyylinnäyttäjään Brut Réserveen käytetyistä varastoviineistä on keskimäärin 10 vuotta vanhaa.
Charles Heidsieck Rosé Réserve
(sekoitteesta 80 % on vuosikertaviinejä, joiden suhde on 1/3 Pinot Noir, 1/3
Chardonnay, 1/3 Pinot Meunier ja 20 % varastoviinejä, joiden suhde on 1/2
Pinot Noir, 1/2 Chardonnay)
Illan ensimmäinen samppanja oli hedelmäinen ja mausteinen rosé, jossa oli punaisia marjoja, mansikkaa ja mausteita. Lohenpunainen väri on hämäävän vaalea, sillä samppanja on roteva ja kermainen.
Charles Heidsieck Brut Réserve
(sekoitteesta 60 % on vuosikertaviinejä, joiden suhde on 1/3 Pinot Noir, 1/3
Chardonnay, 1/3 Pinot Meunier ja 40 % varastoviinejä, joiden suhde on 1/2
Pinot Noir, 1/2 Chardonnay)
Brut Réserve on meille tuttu jo monesta yhteydestä: se on hedelmäinen ja hyväksi havaittu Viking Linen laivan samppanja, jota tarjosimme viime vuonna blinien kanssa erilaisista samppanjalaseista. Samppanja ei pettänyt tälläkään kertaa, ja sitä on varmaankin haettava Viikkarilta vielä muutama pullo varastoon.
Charles Heidsieck Vintage Brut 2005
(60 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay)
Illan ensimmäisessä vuosikertasamppanjassa on marsipaania, pähkinää ja kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja viikunaa. Kermainen ja hedelmäinen samppanja oli Jussin suosikki.
Charles Heidsieck Rosé Vintage 2006
(63 % Pinot Noir, 37 % Chardonnay)
(Charles Heidsieckin nettisivuilta ei vielä löydy tätä vuosikertaa, vain vuosikerta 1999.) Samppanjan maussa on puolukkaa, kirsikkaa ja viikunaa sekä hieman mausteita. Maukas ja aromikas rosé oli Marjutin mielestä illan toiseksi paras samppanja.
Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995
(100 % Chardonnay)
Viiniin käytetyt rypäleet ovat peräisin viidestä kylästä (neljä Grand Cruta, yksi Premier Cru). Sen maku on pehmeä ja samettinen, aavistuksen mausteinen ja pähkinäinen, hunajainen ja vaniljainen, paahteisuudesta huolimatta kuitenkin raikas. Herkullinen ja tasapainoinen, Marjutin mielestä illan paras samppanja.
Maistoimme Blanc des Millénairesia Grand Champagne Helsingissä 2015 ja ihastuimme. Nyt Suomen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden kanssa samaa vuosikertaa olevaa samppanjaa onkin pullo odottamassa seuraavaa mestaruutta. Blanc des Millénaires kypsyi kellareissa yli 15 vuoden ajan ja julkaistiin 2013, joten vuoden 2011 mestaruutta sillä ei olisi ehtinytkään juhlia. Onneksi samppanjalla on hyvä ikääntymispotentiaali, joten jos sitä ei korkata ensi toukokuussa joko mestaruuden kunniaksi tai lohduksi, sen voi siirtää taas vuodeksi viinikaappiin odottamaan.