Viime kesän tunnelmallisimman oluttapahtuman Craft Beer Garden Festivalin taustavoimat CoolHead Brew ja Kulttuuritehdas Korjaamo järjestivät nyt talven ihmemaan Craft Beer Winter Wonderlandin tammikuun keskelle.
Kävimme paikalla lauantaina 12.1. Neljän aikaan jono ei ollut vielä pitkä, jouduimme odottamaan vain muutaman minuutin. Yhden päivän lippu tapahtumaan oli 7 €, lasipantti 3 € ja maistelulipukkeet 3 €/kpl. Yhdellä lipukkeella sai aina yhden maisteluannoksen (15 cl) eli kesän hinnoittelusta poiketen kaikki oluet olivat nyt saman hintaisia sourista porteriin ja IPAsta meadiin.
Paikkana ollut Vaunusali toimi hyvin: tila ei ollut suuren suuri, mutta riittävä. Taustalla soinut hypnoottinen disco toimi myös hyvin - osan biiseistä tunnisti, mutta mieleen jäi vain komppi. Hetken aikaa tuntui siltä, että lavalla pitäisi olla Laibach lausumassa "Der Mensch ist ein Seil, eine Brücke", koska viimeksi olimme käyneet Vaunusalissa Laibachin keikalla toissa vuonna.
Paikalla oli 11 panimoa, joista osa oli sellaisia, joita ei kovinkaan usein Suomessa olutfestareilla näe: ulkomailta AF Brew (Venäjä), Alefarm Brewing (Tanska), Brew By Numbers (Iso-Britannia), Brew Your Mind (Unkari), Furst Wiacek (Saksa), Lervig (Norja) ja Malmö Brewing Co (Ruotsi) sekä Suomesta CoolHead Brew, Etko Brewing, Panimoyhtiö Tuju ja Sonnisaari Panimo.
Tässä muutamia Marjutin mieleen jääneitä oluita - ja yksi mead:
Malmö Meaderyn Here's Honey! (6,9 %) oli tahmean makea ja mustaherukkainen mead, josta tuli mieleen mummon marjamehu - tosin jos mummo olisi tarjoillut tällaista mehua, ehkä mummolassa olisi käynyt vähän useammin... Herukoista mustaherukka ei ole suuri suosikkini, mutta kyllä se tässä toimi ehkä juuri riittävän makeutuksen ansiosta.
Sokerisen raskaan mustaherukkameadin vastapainoksi piti testata Sonnisaaren Kurantti (blackcurrant sour, 5,7 %). Sekin oli herukkainen, mutta ei kovinkaan hapan ja hämmentävästi sen tuoksussa ja maussa tuntui kahvia. Jos lasissa olisi ollut tätä ennen stoutia, sillä olisi voinut selittää jotain, mutta stoutien vuoro oli tulossa vasta myöhemmin.
Seuraavana parivaljakkona olivat passionhedelmällä maustetut oluet. Niistä AF Brew'n Passion is My Confession (berliner weisse, 5,3 %) oli raikas ja kevyt, ehkä myös hieman pihlajanmarjainen ja Lervigin Passion Tang Sour (7 %) puolestaan makeahko, hitusen limonadimainen. Jotain lapsuusajoista tuttua tuli siitäkin mieleen, mutta vielä ei sytyttänyt, mitä. Pommac? Mehukatin jo lopetettu hedelmämehutiiviste?
Oli vaikea valita, kumpi olisi parempi, sillä molemmat olivat hyviä omalla tavallaan - ehkä Passion is My Confessionin raikkaus vetosi tällä kertaa aavistuksen enemmän.
Happamien jälkeen oli stoutien vuoro. Niistä unkarilaisen Brew Your Mindin Luckies Oatmeal Stout (6,2 %) oli täyteläistä herkkua, ihan kuin olisi suklaapirtelöä juonut - tai vaniljalla maustettua kahvia, jossa on runsaasti maitovaahtoa. Runsas oatmeal stout olisi toiminut hyvin jälkiruokana ja erinomaisena lopetuksena, mutta poislähtiessä bongasin vielä AF Brew'n tiskiltä aiemmin puuttuneen Sweat, Tears and Swamp Dew'n (imperial gose with salt and cloudberry, 7 %) ja pitihän se käydä maistamassa.
AF Breweryn ja Lovecraft Weird Breweryn yhteistyöolut oli odotetusti lakkainen, hitusen suolainen ja hapan - ja hei, Lovecraft, sillä saa aina meikäläisen huomion! Eiköhän tämä olut kelpaisi suurille muinaisillekin.
Jussin mieleen jäivät seuraavat oluet:
ETKO Brewing Brutus WTF Brut IPA (6,7 %) oli kuiva, leipäinen ja hieman sitruksinen. Katkeruutta oluessa oli kohtuullisesti. Panimoyhtiö Tujun Vermont Ravit 1/19 IPA:n (7,2 %) aromimaailmassa oli puolestaan trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, ananasta, appelsiinia ja mangoa. Melkoinen hedelmäpommi siis.
Molemmat oluet tuli totta puhuen valittua hassun nimen ja etiketin perusteella, mutta kumpikaan ei jäänyt pelkäksi vitsiksi. Näiden juominen peräjälkeen osoitti hyvin, kuinka monipuolinen oluttyyli IPA on.
AF Brewn Old Sparky Triple IPA (10 %) on saanut nimensä sähkötuolin lempinimen mukaan. Voltteja oluessa olikin paljon, mutta alkoholi ei maistunut läpi. Sekä oluen tuoksussa että maussa oli sitrusta, ananasta, havua ja hedelmäisyyttä. Katkeruutta oli jonkin verran.
Sähkötuolin jälkeen edessä oli tapaaminen Vihtahousun kanssa. Tämä Panimoyhtiö Tujun stout (12 %) oli vaniljainen, kahvinen ja hieman yllättäen mustaherukkainen. Vanilja oli peräisin kypsytykseen käytetystä bourbontynnyristä.
Lervigin Dark Orbit Porter (7,0 %) oli tuoksultaan kahvinen ja paahteinen. Maussa oli niiden lisäksi myös tummaa suklaata ja lakritsaa. Illan viimeiseksi olueksi valikoitui Lervigin ja espanjalaisen Basqueland Brewingin yhteistyö Pepper Johnson Stout (11,5 %). Sen aromeissa oli pippuria, vaniljaa, lakritsaa ja luumua, ja se oli Jussin mielestä tapahtuman paras olut.
Summa summarum: mukava pienimuotoinen tapahtuma, vaikka Korjaamon kesäistä terassia tuli ikävä. Jos jotain haluaisi marista, niin ruokatarjonta olisi voinut olla hieman napostelulautasia monipuolisempaa ja runsaampaa.
Kävimme paikalla lauantaina 12.1. Neljän aikaan jono ei ollut vielä pitkä, jouduimme odottamaan vain muutaman minuutin. Yhden päivän lippu tapahtumaan oli 7 €, lasipantti 3 € ja maistelulipukkeet 3 €/kpl. Yhdellä lipukkeella sai aina yhden maisteluannoksen (15 cl) eli kesän hinnoittelusta poiketen kaikki oluet olivat nyt saman hintaisia sourista porteriin ja IPAsta meadiin.
Paikkana ollut Vaunusali toimi hyvin: tila ei ollut suuren suuri, mutta riittävä. Taustalla soinut hypnoottinen disco toimi myös hyvin - osan biiseistä tunnisti, mutta mieleen jäi vain komppi. Hetken aikaa tuntui siltä, että lavalla pitäisi olla Laibach lausumassa "Der Mensch ist ein Seil, eine Brücke", koska viimeksi olimme käyneet Vaunusalissa Laibachin keikalla toissa vuonna.
Paikalla oli 11 panimoa, joista osa oli sellaisia, joita ei kovinkaan usein Suomessa olutfestareilla näe: ulkomailta AF Brew (Venäjä), Alefarm Brewing (Tanska), Brew By Numbers (Iso-Britannia), Brew Your Mind (Unkari), Furst Wiacek (Saksa), Lervig (Norja) ja Malmö Brewing Co (Ruotsi) sekä Suomesta CoolHead Brew, Etko Brewing, Panimoyhtiö Tuju ja Sonnisaari Panimo.
Tässä muutamia Marjutin mieleen jääneitä oluita - ja yksi mead:
Malmö Meaderyn Here's Honey! (6,9 %) oli tahmean makea ja mustaherukkainen mead, josta tuli mieleen mummon marjamehu - tosin jos mummo olisi tarjoillut tällaista mehua, ehkä mummolassa olisi käynyt vähän useammin... Herukoista mustaherukka ei ole suuri suosikkini, mutta kyllä se tässä toimi ehkä juuri riittävän makeutuksen ansiosta.
Sokerisen raskaan mustaherukkameadin vastapainoksi piti testata Sonnisaaren Kurantti (blackcurrant sour, 5,7 %). Sekin oli herukkainen, mutta ei kovinkaan hapan ja hämmentävästi sen tuoksussa ja maussa tuntui kahvia. Jos lasissa olisi ollut tätä ennen stoutia, sillä olisi voinut selittää jotain, mutta stoutien vuoro oli tulossa vasta myöhemmin.
Seuraavana parivaljakkona olivat passionhedelmällä maustetut oluet. Niistä AF Brew'n Passion is My Confession (berliner weisse, 5,3 %) oli raikas ja kevyt, ehkä myös hieman pihlajanmarjainen ja Lervigin Passion Tang Sour (7 %) puolestaan makeahko, hitusen limonadimainen. Jotain lapsuusajoista tuttua tuli siitäkin mieleen, mutta vielä ei sytyttänyt, mitä. Pommac? Mehukatin jo lopetettu hedelmämehutiiviste?
Oli vaikea valita, kumpi olisi parempi, sillä molemmat olivat hyviä omalla tavallaan - ehkä Passion is My Confessionin raikkaus vetosi tällä kertaa aavistuksen enemmän.
Happamien jälkeen oli stoutien vuoro. Niistä unkarilaisen Brew Your Mindin Luckies Oatmeal Stout (6,2 %) oli täyteläistä herkkua, ihan kuin olisi suklaapirtelöä juonut - tai vaniljalla maustettua kahvia, jossa on runsaasti maitovaahtoa. Runsas oatmeal stout olisi toiminut hyvin jälkiruokana ja erinomaisena lopetuksena, mutta poislähtiessä bongasin vielä AF Brew'n tiskiltä aiemmin puuttuneen Sweat, Tears and Swamp Dew'n (imperial gose with salt and cloudberry, 7 %) ja pitihän se käydä maistamassa.
AF Breweryn ja Lovecraft Weird Breweryn yhteistyöolut oli odotetusti lakkainen, hitusen suolainen ja hapan - ja hei, Lovecraft, sillä saa aina meikäläisen huomion! Eiköhän tämä olut kelpaisi suurille muinaisillekin.
Jussin mieleen jäivät seuraavat oluet:
ETKO Brewing Brutus WTF Brut IPA (6,7 %) oli kuiva, leipäinen ja hieman sitruksinen. Katkeruutta oluessa oli kohtuullisesti. Panimoyhtiö Tujun Vermont Ravit 1/19 IPA:n (7,2 %) aromimaailmassa oli puolestaan trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, ananasta, appelsiinia ja mangoa. Melkoinen hedelmäpommi siis.
Molemmat oluet tuli totta puhuen valittua hassun nimen ja etiketin perusteella, mutta kumpikaan ei jäänyt pelkäksi vitsiksi. Näiden juominen peräjälkeen osoitti hyvin, kuinka monipuolinen oluttyyli IPA on.
AF Brewn Old Sparky Triple IPA (10 %) on saanut nimensä sähkötuolin lempinimen mukaan. Voltteja oluessa olikin paljon, mutta alkoholi ei maistunut läpi. Sekä oluen tuoksussa että maussa oli sitrusta, ananasta, havua ja hedelmäisyyttä. Katkeruutta oli jonkin verran.
Sähkötuolin jälkeen edessä oli tapaaminen Vihtahousun kanssa. Tämä Panimoyhtiö Tujun stout (12 %) oli vaniljainen, kahvinen ja hieman yllättäen mustaherukkainen. Vanilja oli peräisin kypsytykseen käytetystä bourbontynnyristä.
Lervigin Dark Orbit Porter (7,0 %) oli tuoksultaan kahvinen ja paahteinen. Maussa oli niiden lisäksi myös tummaa suklaata ja lakritsaa. Illan viimeiseksi olueksi valikoitui Lervigin ja espanjalaisen Basqueland Brewingin yhteistyö Pepper Johnson Stout (11,5 %). Sen aromeissa oli pippuria, vaniljaa, lakritsaa ja luumua, ja se oli Jussin mielestä tapahtuman paras olut.
Summa summarum: mukava pienimuotoinen tapahtuma, vaikka Korjaamon kesäistä terassia tuli ikävä. Jos jotain haluaisi marista, niin ruokatarjonta olisi voinut olla hieman napostelulautasia monipuolisempaa ja runsaampaa.