Tämänvuotista Taste of Helsinkiä päästiin viettämään lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Kävimme paikan päällä avajaispäivänä torstaina 15.6. ja lauantaina 17.6. lounasaikaan.
Tuttuun tapaan tapahtumassa maksettiin markoilla, yksi markka vastasi taas yhtä euroa. Kiertävien rahanvaihtajien ansiosta markkapankkiin ei tarvinnut jonottaa, vaan rahan vaihtaminen sujui hyvin. Vaihdettuja markkoja ei vain lunastettu takaisin, vaan jos niitä jäi, ne sai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. (Muista tapahtumista tutut SeamChip-kortit olisivat olleet irtonaisia pelimerkkejä kätevämpiä, mutta niillä mentiin nyt.)
André Clouet & Friends -samppanjatasting ja samppanjabaari
Tänä vuonna samppanjabaari oli viiniteltan päädyssä, mikä oli oikein mainio ratkaisu, ja ajauduimme sinne jo torstaina. Fiilistelimme André Clouet'n samppanjoita ennakkoon ja Dream Vintage 2006 ja 2009 maistuivat oikein hyvin kauniina kesäiltana.
Viime vuoden tapaan ostimme liput (28 € + paikan päällä kerätty 10 markkaa) André Clouet -samppanjatastingiin. Tasting oli tällä kertaa avonaisessa teltassa ja naapuriteltasta kuuluva musiikki häiritsi hieman alussa, mutta se tai tastingin alkana selkään ripsimisen aloittanut sade eivät siltikään tulleet droppaamaan meidän tunnelmaa.
Lauantain tastingissa tarjottiin ensin kaksi muuta Vindirektin maahantuomaa samppanjaa: rapsakka ja vihreän omenainen Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut ja hyvän dokabiliteetin limettinen ja omenainen Billecart-Salmon Réserve Champagne Brut.
André Clouet'n kolme samppanjaa olivat jo
tuttuja viime vuodelta: Grande Réserve Blanc de Noirs Brut, Silver Brut Nature ja
Rosé Brut. Ne piti kulautella kerralla, koska silloin
zö myys paljastaa, onko samppanja laadukasta vai ei - väriä ja kuplia
on ihan turha tiirailla. Show oli jälleen mainio ja sen jälkeen oli mukava
jatkaa päivää, pieni vesisadekaan ei haitannut.
Jussin suosikkeja olivat Silver Brut Nature ja Rosé, Marjut piti
eniten Billecart-Salmonista ja Rosésta.
Taste Spirits -paviljonki
Tämän vuoden uutuutena oli Taste Spirits -paviljonki, jossa tuotteitaan esittelivät Ägräs Distillery, Helsinki Distilling Company, Kyrö Distillery ja Lignell & Piispanen. HDCO:n ja Kyrön ginit on aiemmin testattu ja hyviksi havaittu, siispä tällä kertaa tutustuimme Ägräsin giniin, josta tehty mustikalla ja timjamilla maustettu GT (8 mk) oli varsin mainio ja Lignell & Piispasen Gustav-tillivodkaan, joka sopisi rapujuhliin snapsiksi.
Ägräsin Crunchy Cricket -drinkkiä ei saanut vielä torstaina, kun poikkesimme paviljongissa, joten heinäsirkat jäivät tällä kertaa... öh... ikävä kyllä... onneksi väliin.
Muista juomista mainittakoon HDCO:n tyrnipontikka grappan ystäville ja Ägräsin akvaviitti.
Tartarien taisto
Tartarien taistoon päätyivät ravintoloiden nimikkoannokset: Bistro O Matin
luomunaudanlihatartar vesikrassikreemin ja macadamiapähkinöiden kanssa (10 mk,
ylhäällä), Ludun härkätartar, selleri-kurkkusalaattia, briossia ja
sinappihollandaisea (10 mk, alhaalla vasemmalla) ja Grönin raakakypsennetty
nauta sinapilla maustetun lehtikaalin, lipstikan ja savustetun luuydinrasvan
kanssa (10 mk, alhaalla oikealla).
Taiston voitti Bistro O Matin tartar. Yksinkertaisessa ja selkeässä annoksessa
kaikki maut olivat kohdallaan ja vesikrassikreemi oli niin hyvää, että
lautasen olisi voinut nuolla puhtaaksi (jos se ei olisi ollut pahvia). Myös
Ludun tartar oli maukas ja kaikki sen komponentit maistuivat todella
mahtaville, mutta kokonaisuus oli loppujen lopuksi hieman ylitsepursuva -
kyllä, joskus ruoka voi olla melkein liiankin herkullista. Grönin salaatin
alle haudattu liha oli valitettavasti hieman mautonta ja annoksessa salaatti
olikin se parempi osa.
Sorbettien sota
Tartarien taiston lisäksi järjestimme myös sorbettien sodan, jossa vastakkain olivat Savoyn lime-basilikaposset, valkosuklaakristalli ja mansikka-sitruunamelissasorbet (5 mk, ylhäällä), Bistro O Matin omenasorbetti paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa (6 mk, alhaalla vasemmalla) ja Shelterin marinoitu raparperi seljankukkasherbetin ja paahdetun valkosuklaan kanssa (5 mk, alhaalla vasemmalla).
Sorbettien sota päättyi Savoyn selkeään voittoon. Lime, basilika ja sitruunamelissa maistuivat annoksessa selkeästi ja raikkaina ja valkosuklaakristalli oli ihanan rapsakkaa - ja hei, koska muuten pääsee maistamaan Savoyn jälkiruokia vitosella? Bistro O Matin omenasorbetti oli sellaisenaan kesäisen hyvää ja annoskin oli tartarin tapaan pelkistetyn kaunis, mutta liian voimakas kinuski jyräsi sorbetin herkän maun alleen. Shelterin raparperi oli varsin jees, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen.
Muu ruoka ja juoma
Savoyn nimikkoannos Vorschmack (7 mk) oli oikein maukasta. Ravintola oli varannut sitä tapahtumaan 150 kg per päivä - tarina ei vain kerro, menikö kaikki, mutta emme yllättyisi, jos niin olisi käynyt. Bistro O Matin grillattu porsas seuranaan parsaa ja farrotto (6 mk) oli hyvää ja täyttävää. Farrotto oli meille täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on risotto, joka on tehty farrosta eli joko emmervehnästä (farro medio), speltistä (farro grande) tai yksijyvävehnästä (farro piccolo).
Shelterin 24 tuntia haudutettu luomukaritsankylki (6 mk) ehti lauantaina loppua välillä kesken ja täydennystä joutui odottelemaan, mutta onneksi sitä saatiin lisää. Karitsan seurana oli pikkelöityä keltavahveroa ja savustettua jogurttia.
Pastorin Bistek Tataki con Shiitake sisälsi Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa ja soijamajoneesia (6 mk). Tämä oli maistamistamme annoksista tulisin ja jalapeño jyräsi harmillisesti muut maut alleen.
Ruokavalintamme olivat näköjään hyvin lihapainotteisia - mutta minkäs teet, kun esimerkiksi mustekala ei maistu ja "pakko saada" -annoksia on niin paljon, että "voisihan tätä kokeilla" -annoksia ei vain enää pysty ja kykene syömään?
Kala-annoksista kiinnostavin oli myös tapahtuman kallein, tallinnalaisen Noan nimikkoannos "Kilohaili & Chips" (rapeaksi savustettua kilohailia, suolakurkkua, karhunlaukkamajoneesia ja ranskalaisia, 12 mk). Ranskalaiset olivat erinomaisia, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä, mutta kilohailit olivat kuivia ja maistuivat lähinnä leivitykselle. Lisukkeena ollut salaatti oli hyvää ja sitä oli runsaasti - mutta näin jälkeenpäin mietityttää, että missä oli suolakurkku? Oliko se korvattu tuoreella vai tuliko tuo vain ahmaistua niin nopeasti, että se jäi huomaamatta?
Passion valikoimasta maistoimme makkaraperunat eli lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa (6 mk) ja makeiden sorbettien sodan ulkopuolelle jääneen gazpachosorbetin. Sorbetti oli... mielenkiintoista. Aluksi oli vaikea sanoa, oliko se hyvää vai ei, mutta sille lämpeni vähitellen. Kumpikaan meistä ei ole veriruokien suuri ystävä, mutta palttu sopi makkaraperunoiden seuraksi hyvin.
Viinit ja oluet päätyivät lähinnä komppaamaan ruokaa. Niistä voitaisiin mainita kuvaamatta jäänyt Sighardt Donabaum Grüner Veltliner 2016 (17,98 €), joka toimi kilohailien kanssa hyvin, muuten vain hyvä ja kulauteltava Beck Ink 2015 (16,53 €) ja Loxarel A Pèl, viinikatsauksessa esitellyn oranssin natural-viinin punainen versio. Hewitsonin Le Secateuria ja Miss Harrya muuten kaatoi meille itse Dean Hewitson - viinintekijöiden tapaaminen on aina yhtä hienoa.
Kahvia!
Jossain vaiheessa iltapäivää kahvi alkaa kutsua ja niinpä istahdimme Good Life Coffeen telttaan kahvikupin ääreen. Jussi haki kahvin seuraksi Tuohin ehkä maailman suloisimman miniblinin (ternimaitoblini, pihkakermaa ja hapatettua tattarihunajaa, 5 mk), joka oli niin hyvää - ja ah, niin pieni, kolikon kokoiseksi tiivistettyä herkullisuutta.
Peruskahvien lisäksi saatavilla oli kaksi tastingia. Suodatinkahveista pääsi testaamaan rinnakkain etiopialaista Banko Gutitia ja kolumbialaista Tarqui PB:tä (5 mk). Sen lisäksi tarjolla oli Banko Gutitia kolmella eri tavalla valmistettuna: kylmäuutettuna, tavallisena suodatinkahvina ja espressona (6 mk). Suodatinkahveista suklainen Tarqui PB oli Marjutin mieleen enemmän kuin hedelmäinen ja mangoinen Banko Gutiti, Jussi taas piti kolmesta valmistusvaihtoehdosta eniten espressosta.
Mitä jäi mieleen?
Kehitys kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Olisivatkohan 20 vuotta nuoremmat minämme uskoneet, että aivan Helsingin keskustassa pyörii viinikärry? Mukavaa, että tapahtumassa viinit tulivat ihmisten luo eikä lasin täydennystä tarvinnut aina jonottaa viiniteltassa.
Tapahtuman annokset olivat maistelukokoa ja yksinään edullisia (5-12 mk), mutta niiden koko oli sekä hyvä että huono asia: toisaalta tapahtumassa pystyi maistamaan useita huippuravintoloiden annoksia samalla kertaa - ja toisaalta taas kun lähes kaikkia annoksia teki mieli maistaa, pelimerkkejä sai iskeä pöytään melkoisen runsaasti.
Tänä vuonna Taste of Helsinki järjestettiin viimeisen kerran Kansalaistorilla, joten toivottavasti ensi vuodelle löytyy yhtä keskeinen paikka - ja toivottavasti hinnat pysyvät kohtuullisina, jotta kynnys osallistua tapahtumaan pysyy matalana.
PS. Kissamme Zico kiittää: yöllä näpistetty markkapussi oli maailman paras lelu.
