Belgian suurlähettiläs Carl Peeters kutsui meidät jälleen oluttapahtumaan residenssiinsä. Viime kerralla tapahtuma oli Belgian Beer and Chocolate Evening, nyt teemana oli Belgian-Finnish Beer & Cheese Evening.
Juusto-osastolla oli tarjolla viittä eri juustoa: Le Grand Chimay, Chimay Rouge, Gouden Carolus, Maredsous ja Old Brugge. Chimayn juustotuotanto alkoi jo 1876, kun veli Benoît lähti Scourmontin luostarista Ranskaan opiskelemaan juuston valmistusta. Chimayn juustot sopivat etikettiensä värien mukaisten Chimayn oluiden kanssa eli Le Grand Chimay on tarkoitettu Chimay Bluelle ja Chimay Rouge on suunniteltu Chimay Redin seuraksi. Juustot sopivat vaaleiden belgioluiden kanssa ja olivat oikein maukkaita.
Kaikki belgialaiset oluet olivat hyviä, mutta mieleen jäivät erityisesti St. Martin Brune ja Val-Dieu Triple. St Martinin luostarissa on pantu olutta jo vuodesta 1096 lähtien. Tumma versio heidän luostarioluestaan oli kahvinen, karamellinen ja hieman luumuinen. Val-Dieun luostari on hieman nuorempi, se on perustettu 1216. Heidän Triplensä oli belgihiivainen, hedelmäinen, omenainen ja hieman mausteinen.
Tarjolla oli myös joitakin suomalaisia oluita. Niistä parhaita olivat Maku Brewingin raikas Lemon Pale Ale ja Top Fuelin hedelmäinen Hippie Juice IPA.
Marjutin olutsuosikeiksi valikoituivat Brasserie Cantillonin tyrnilambic Baie d'Argousier ja Rodenbach Alexander. Cantillon oli hyvin tyrninen, Rodenbach puolestaan happaman kirsikkainen ja hieman vadelmainen. Varsinkin tyrnilambic oli erittäin iloinen yllätys, sen verran harvinainen herkku on kyseessä, Alexander taas oli jo aiemmin hyväksi havaittu. Tarjolla olleissa kriekeissä (Mystic, Kriek de Ranke ja Kriek Boon) ei myöskään ollut valittamista.
Jussi puolestaan tykästyi samalla pöydällä tarjolla olleeseen XX Bitteriin. Näitä maistellessamme kuuntelimme suurlähettilään tervetuliaispuheen sekä olutkirjailija Mikko Salmen muisteluksia kohtaamisistaan belgialaisten oluiden kanssa.
Tammitettu Cornet oli näyttävästi esillä. Sen aromeissa oli vaniljaa, maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Kokonaisuus oli melko raikas ja bourbonmainen, mutta tammitusta ei oltu viety liiallisuuksiin.
Oluiden lisäksi tarjolla jo edelliseltä kerralta tuttuja belgialaisia viskejä sekä hedelmäinen, melkeinpä sellaisenaan maistunut Lindemansin gini.
Summa summarum: jälleen kerran mukava tapahtuma ja erinomaisia oluita sekä juustoja. Jäämme odottamaan seuraavaa kertaa.
Kaikki belgialaiset oluet olivat hyviä, mutta mieleen jäivät erityisesti St. Martin Brune ja Val-Dieu Triple. St Martinin luostarissa on pantu olutta jo vuodesta 1096 lähtien. Tumma versio heidän luostarioluestaan oli kahvinen, karamellinen ja hieman luumuinen. Val-Dieun luostari on hieman nuorempi, se on perustettu 1216. Heidän Triplensä oli belgihiivainen, hedelmäinen, omenainen ja hieman mausteinen.
Tarjolla oli myös joitakin suomalaisia oluita. Niistä parhaita olivat Maku Brewingin raikas Lemon Pale Ale ja Top Fuelin hedelmäinen Hippie Juice IPA.
Marjutin olutsuosikeiksi valikoituivat Brasserie Cantillonin tyrnilambic Baie d'Argousier ja Rodenbach Alexander. Cantillon oli hyvin tyrninen, Rodenbach puolestaan happaman kirsikkainen ja hieman vadelmainen. Varsinkin tyrnilambic oli erittäin iloinen yllätys, sen verran harvinainen herkku on kyseessä, Alexander taas oli jo aiemmin hyväksi havaittu. Tarjolla olleissa kriekeissä (Mystic, Kriek de Ranke ja Kriek Boon) ei myöskään ollut valittamista.
Jussi puolestaan tykästyi samalla pöydällä tarjolla olleeseen XX Bitteriin. Näitä maistellessamme kuuntelimme suurlähettilään tervetuliaispuheen sekä olutkirjailija Mikko Salmen muisteluksia kohtaamisistaan belgialaisten oluiden kanssa.
Tammitettu Cornet oli näyttävästi esillä. Sen aromeissa oli vaniljaa, maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Kokonaisuus oli melko raikas ja bourbonmainen, mutta tammitusta ei oltu viety liiallisuuksiin.
Oluiden lisäksi tarjolla jo edelliseltä kerralta tuttuja belgialaisia viskejä sekä hedelmäinen, melkeinpä sellaisenaan maistunut Lindemansin gini.
Summa summarum: jälleen kerran mukava tapahtuma ja erinomaisia oluita sekä juustoja. Jäämme odottamaan seuraavaa kertaa.