Jos muistellaan ensin menneitä, niin puolitoista vuotta sitten itävaltalaisen Weingut Steiningerin viinitalon viinit miellyttivät meitä suuresti Lasipalatsissa kuohuviini-illallisella, ja iloksemme pääsimme tutustumaan niihin myös Old World Wines -tapahtumassa. Kun meille äskettäin tarjoutui mahdollisuus osallistua Steiningerin viinintekijäillalliselle Sue Ellenissä (43 €), ilmoittauduimme saman tien mukaan.
Grüner Veltliner Sekt Reserve 2015
Alkumaljana tarjoiltiin Grüner Veltliner Sekt Reserve 2015. Viini on kypsynyt 6-7 kk ajan akaasiatynnyreissä, ja sen uudelleenkorkitus on tehty jäädyttämättä pullon kaulaa, minkä ansiosta hiivasakka saadaan kokonaan pois ja viinin maku on raikas.
Luvatusti raikkaan ja hedelmäisen kuohuviinin tuoksussa oli makeita mausteita ja kypsää hedelmää, karviaista, valkoherukkaa ja ananasta. Puhdaspiirteisessä maussa säilyi tuoksusta tuttu mausteisuus, mutta hedelmäisyys kääntyi vihreän omenan ja päärynän suuntaan. Mukana oli myös Grüner Veltlinerille tuttua pippuria ja hapokkuutta. Kyllä tätä voisi kotiinkin ostaa, sen verran herkullisia nämä Grüner Veltliner -kuohuviinit ovat olleet.
Open bisquit
Paahdettua punajuurta, sydänsalaattia ja hapankermaa
Riesling Kamptal DAC 2018 (tankkinäyte)
Grüner Veltliner Ried Loisium 2017 1ötw Erste Lage Kamptal
DAC
Alkuruokana oli open bisquit, jonka päällä oli paahdettua punajuurta ja hapankermaa. Skonssin tapainen pieni keksi/leipä oli pehmeä ja neutraali pohja punajuurelle - ja punajuuri taas oli herkullista varsinkin hapankerman kanssa. Aluksi harmitti hitusen, että alkuruokana ei ollut rapukakkua, mutta ensimmäisen suupalan jälkeen harmitus katosi kokonaan.
Alkuruoan seuraksi oli valittu kaksi valkoviiniä, joista Riesling 2018 oli aivan uuni... tai siis tankkituoretta, sillä sitä oli pullotettu pieni erä varta vasten tätä tilaisuutta varten (vuosikerta 2017 13,90 €). Toisena viininä tarjoiltu Grüner Veltliner Loisiumweingarten 2017 (kyllä, samalla viinillä on näköjään kaksi hieman eroavaa nimeä) antoi myös odottaa paljon: sen edellinen vuosikerta 2016 voitti viime vuonna Viini-lehden Vuoden valkoviinin palkinnon (18,48 €).
Rieslingin tuoksussa oli makeaa persikkaa ja ananasta sekä karviaisen kirpeyttä, jonkin verran mineraalisuutta ja häivähdys nokkosesta muistuttavaa yrttisyyttä. Viinin maku oli hapokas ja jatkoi tuoksusta tutulla linjalla. Viini oli nuori, mutta varsin luonteikas.
Grüner Veltliner Loisiumweingartenin hedelmäisessä tuoksussa oli kypsää omenaa ja päärynää, samoin maussa. Yleisvaikutelma oli pehmeämpi ja pyöreämpi kuin Rieslingin, vaikka hapokkuuttakin oli riittävästi. Suutuntuma oli öljyinen ja kohtalainen täyteläinen, mutta lempeän mausteisuuden seasta pippuria sai etsiä hetken aikaa ennen kuin sen löysi. Hieno viini tämäkin oli.
Molemmat viinit olivat maukkaita ja sopivat alkuruoan kanssa, mutta jos toinen pitäisi valita, niin Riesling miellytti aavistuksen enemmän.
Sue Ellen's Fish
Meribassia, grillattua sydänsalaattia ja sitruunavoita, sinisimpukkaa, savulla
maustettu choron-kastike
Riesling Ried Steinhaus 2017 1ötw Erste Lage Kamptal DAC
Reserve
Zweigelt 2016
Pääruokana olleen meribassin kanssa pääsimme kokeilemaan sekä valko- että punaviiniä. Meribassi ei ole kovinkaan voimakkaan makuinen kala, joten se ei kaipaa seurakseen vahvan makuisia viinejä - toisaalta choronkastike toi annokseen mausteisuutta ja hapokkuutta sekä tomaatit vielä hieman lisää hapokkuutta. Kalan alle piilotetut sinisimpukat olivat ihan kiva lisä, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Sen sijaan grillattu salaatti oli maukasta.
Riesling Ried Steinhaus 2017 (24,98 €) oli rapsakka ja aromaattinen. Sen tuoksussa tuntui omenaa, limeä ja trooppisia hedelmiä sekä hunajaa ja mineraalisuutta, samoin maussa. Aiempaan rieslingiin verrattuna se oli kuivempi ja hapokkaampi, ja olisi ollut mielenkiintoista maistaa molempia rinnakkain, mutta tietenkin se tuli mieleen liian myöhään. Klassinen riesling oli pirteä ja oikein miellyttävä.
Zweigelt (17,98 €) tarjosi pinotnoirmaisesti punaisia marjoja, karpaloa, viinimarjaa ja kirsikkaa sekä vaniljaa, aavistuksen mustikkaa ja jopa mustetta. Viinin maku oli hapokas, kohtalaisen täyteläinen ja mehukas. Se sopisi nautiskeltavaksi sellaisenaankin, sillä tammikypsytyksestä tullut vaniljaisuus pehmensi mukavasti marjaista hapokkuutta.
Kahdesta eri tyylisestä viinistä oli hankala valita suosikkia, sillä molemmat maistuivat hyvin meribassin kanssa. Henkilökohtaiset mieltymykset painoivat taas vaakakupissa, sillä Marjutin mielestä Riesling toimi ehkä aavistuksen paremmin, Jussin mielestä taas Zweigelt.
Crème Brûlée
Crème brûlée ja vadelmasorbettia, passionhedelmää ja veriappelsiinia
Riesling Beerenauslese 2015
Jälkiruoka herätti hieman ristiriitaisia tunteita: crème brûlée oli herkullisen kermaista ja suussasulavaa, samoin vadelmasorbetti oli herkullisen marjaista ja kirpeää. Yhdessä ne eivät kuitenkaan täydentäneet toisiaan edes veriappelsiinin tai passionhedelmän avulla niin, että 1+1 olisi ollut 3. Hyvää jälkiruoka kuitenkin oli, vaikka ei täydellistä makujen harmoniaa.
Jälkiruokaviini oli odotetusti makeaa nektaria (sokeria 110 g/l): hunajaa, aprikoosia, persikkaa sekä hieman pähkinää. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä - ja kyllähän se jälkiruoan kanssa sopi, koskapa makeat herkut eivät meille maistuisi?
Kraftvoll
Bonuksena meille tarjoiltiin vielä kuusi kuukautta sitten myyntiin tullutta Kraftvollia. Se on portviinistä inspiraationsa saanut väkevöity viini: vuoden 2013 Grüner Veltliner -viiniin sekoitettiin vuoden 2010 Weinbrandia (eli paikallista brandya) ja sekoitus sai sen jälkeen kypsyä tammitynnyreissä. Juomassa on alkoholia 18,5 % ja sokeria 72 g/l.
Kraftvoll oli varsin mielenkiintoinen: sen tuoksussa oli Grüner Veltlinerin aromeja sekä hunajaa ja luumua, mutta maku oli kevyt, hedelmäinen ja vaniljainen. Jos portviini tuntuu liian raskaalta, tämä voisi olla hyvä digestiivi tai jälkiruokien seuralainen sen sijaan.