Ravintola Basen olutklubi kokoontui 4.3., ja paikalle meni Jussi. Iltaa isännöi tällä kertaa Fat Lizard Brewing co. 25 € hintaan sisältyi viisi olutta ja maistelulautanen, jossa oli appenzelleriä, brietä, chorizoa ja mutakakkua.
Fat Lizardin oluet olivat etukäteen tuttuja, mutta edellisestä tastingista on jo pari vuotta.
Ensimmäinen olut oli Ankle Slapper Surf Ale (5,2 %; gluteeniton), jonka nimi tarkoittaa niin pientä aallokkoa, että surffaamisen sijaan on parempi vain juoda olutta rannalla. Kyseessä on Fat Lizardin historian kolmas olut, joka kehitettiin kesällä 2015. Ennen nelosoluen vapauttamista tästä oli tarjolla 4,7 % versio.
Oluen tuoksu oli trooppisen hedelmäinen ja hieman greippinen. Karamellisessa maussa oli tuoksun aromien lisäksi appelsiinia. Appenzeller ja chorizo kävivät oluen kanssa hyvin, brie taas ei. Mainio kesäolut.
Tastingissä ollut olut oli purkitettu 11.2. Fat Lizardin mukaan heidän oluensa tulisi nauttia tuoreena, mieluiten 90 päivän kuluessa purkituksesta ja maksimissaan 9 kuukauden kuluttua. Olut ei sinänsä mene purkissa pilalle, mutta aromit saattavat laimentua. Fat Lizard käyttää tölkkejä pullojen sijaan, koska tölkissä olut on parhaiten suojassa maun tuhoavalta auringonvalolta. Tietyissä brändeissä kuten Solissa ja Coronassa "auringon maku" kuuluu asiaan, minkä vuoksi kyseiset oluet pakataan läpinäkyviin pulloihin. Auringon vaikutusta voi kokeilla itse jättämällä oluen tuopissa auringonpaisteeseen. Tällä lailla saa kuulemma "Koffista Coronaa 10 minuutissa".
Toinen olut oli Track Day Session IPA (4,9 %; gluteeniton). Sen tuoksussa oli greippiä, trooppista hedelmää, mangoa, ananasta, appelsiininkuorta ja aavistus multaisuutta. Keskikatkera maku toisti tuoksun aromeja jälkimaun ollessa greippinen ja sitruksinen. Appenzeller ja chorizo kävivät tämänkin oluen kanssa hyvin, mutta brie ei.
Track Day IPA voitti vuonna 2016 Suomen Paras Olut -kilpailun amerikkalaistyylisten oluiden sarjan. Olutta oli tuohon aikaan saatavilla vain kegissä, joten sitä vietiin kilpailuun Lidlin sinisissä kivennäisvesipulloissa.
Seuraavana oli vuorossa Arctic Fuel IPA (7,3%; gluteeniton). Sen tuoksussa oli hedelmäisyyttä, greippiä, karamellia ja punaherukkaa. Katkera maku oli greippinen, appelsiinin ja yrttinen. Oluessa käytetty Chico-hiiva tuo olueen määrittelemätöntä hedelmäisyyttä. Olut sopi appenzellerin, chorizon ja jopa brien kanssa. Arctic Fuelin ja suklaakakun yhdistelmä oli hieman outo, mutta silti hyvä.
Neljäs olut oli sahramilla ja ruokosokerilla maustettu Sweet Mary 390 Double IPA (8,3%; gluteeniton). Olut oli alun perin joululahja Fat Lizardin oluita myyville ravintoloille, mutta siitä tuli niin hyvää, että se otettiin pysyvään tuotantoon. Nimen numerosarja 390 viittaa Yhdysvaltojen poliisikoodeihin, joissa 390 tarkoittaa päihtynyttä henkilöä. Sekä tuoksussa että maussa oli mandariinia, appelsiinihilloa ja sitrusta.
Olut sopi juustojen ja suklaakakun kanssa, mutta ei chorizon kanssa. Tämä oli mielestäni tastingin toiseksi paras olut.
Viimeinen olut oli uutuus Slick Black Imperial Stout (9,3%). Sen tuoksussa oli vadelmaa, tummaa suklaata, kahvia ja lakritsaa. Hieman karvaassa maussa oli tuoksun aromien lisäksi punaherukkaa. Kokonaisuus oli yllättävän kevyt alkoholimäärään nähden. Olut sopi parhaiten appenzellerin ja suklaakakun kanssa. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.
Panimon tulevaisuuden suunnitelmista kerrottiin sen verran, että tulossa on pils ja Glims Wet Hop Alea on tarkoitus valmistaa tulevana syksynä suurempi määrä. Tätä varten on tarkoituksena pystyttää oikea humalaviljelmä.
Basen seuraava olutklubi on puolestaan 1.4.2019.