Olutfestivaali Ota Olut järjestettiin tänä vuonna 30.-31.8. ja paikkana oli edellisvuoden tapaan Otaniemessä sijaitsevan ravintola Fat Lizardin "takapiha". Kävimme paikalla lauantaina illalla.
Paikalla oli 13 suomalaista pienpanimoa. Oluen lisäksi Ainoa Winery, Peenjoogivabrik Nudist ja Punch Drinks tarjosivat marjaviinejä, kuohuvaa ja drinkkejä.
10 € sisäänpääsymaksuun sisältyi Spiegelaun Tulip-lasi, jonka sai ottaa mukaan. Maisteluannosten hinnat olivat 3-4 €. Sekä ruoka että juoma maksettiin Seamchipin kortilla. Korttiin pystyi lataamaan rahaa myös kännykkäsovelluksen kautta, joten latauspisteellä ei tarvinnut jonottaa.
Fat Lizardin ja Örebro Brygghusin yhteistyö Dixie Highway Florida IPA (6 %) on kalamansilla maustettu hapan IPA. Kalamansi on lähinnä Filippiineillä kasvava kumkvatin ja mandariinin hybridilajike. Oluen aromeissa oli sitrusta ja trooppista sekä hieman happamuutta.
JasKalle Kalja Hefeweizen (5,2 %) on myös yhteistyöolut. Sen ovat tehneet Moose On The Loose Brewing Co. ja JaskanKaljat-blogi. Olut oli Hefeweizenille tyypilliseen tapaan vehnäinen, yrttinen ja sitruksinen. (Seuraava JasKalle Kalja -yhteistyöolut on muuten tulossa Kimito Brewingiltä.)
Jaskan jälkeen jatkettiin etunimilinjalla ja vuorossa oli Paloaseman Panimon Hämy Mikko Pale Ale (5 %). Se oli maltainen, hedelmäinen ja hieman katkera.
Tämän jälkeen vuorossa oli Espoo-kierros, jonka aloitti Ikean ja Jorvin välimaastossa sijaitsevan Salama Brewing Companyn Guilty Pleasures IPA (6,2 %). Rapsakkaan katkerassa oluessa oli sekä tuoksussa että maussa greippiä, sitrusta, mangoa ja ananasta.
Saunalahdessa toimivan Espoon Oman Panimon oluista maistoimme Cheers From Saunalahti Porteria (5,5 %) ja Cheers From Friisilä IPA:a (6,2 %). Saunalahti julkaistiin Espoo-päivän kunniaksi. Kahvinen ja suklainen porter maistui hyvin illan alkaessa jo viilentyä. Friisilä oli puolestaan sitruksinen, ananaksinen, passiohedelmäinen ja hieman appelsiininen.
Espoo-kierros päättyi Olarin Panimon tiskille, jossa maisteltavaksi valikoitui hävikkileipäolut Leipäle Pale Ale (5,5 %). Olut on kehitetty Otaniemen K-kauppiaan sekä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa, ja sen maltaista on hävikkileipää 30 %. Leipä ei erottunut mitenkään merkittävästi, vaan olut oli raikas, maltainen ja hieman sitruksinen.
Ilta päättyi Ruosniemi Breweryn Betony 45100 Porter:in (8,7 %). Kyseinen olut on valmistettu kouvolalaiselle Gastropub Betonylle. Ihminen voi lähteä Kouvolasta, mutta Kouvola ei lähde ihmisestä. Tämä oli Jussin mielestä illan paras olut.
Marjut päätyi viettämään suurimman osan ajasta Ainoa Wineryn tiskillä vaihtamassa kuulumisia. Valikoimassa ei ollut tällä kertaa uutuuksia, mutta vanhat tutut Elo, Sametti, Silkki, Valokki, Havu ja Kaste maistuvat aina yhtä hyvin.
Marjaviineistä piti maistaa myös Craft Beer Gardenissa väliin jääneet Peenjoogivabrik Nudistin karviaismarjoista tehty kuohuviini ПРИНЦЕССА (Princessa) ja omenasiideri Cursed Ieva. Hyvää kannatti odottaa - Princessa oli raikasta ja mukavan karviaismarjaista ja Ieva taas täyteläisen omenaista.
Viroa edusti myös Punch Drinks, joiden ginipohjaisista valmisdrinkeistä päätyi maistiaisten jälkeen lasiin Punch Club! Rhubarb and Hibiscus (6,5%). Raparperi toi juomaan happamuutta, kiinanruusu makeutta ja kaiken taustalla maistui myös gini. Harmillisesti juomat ovat maitokauppamyyntiä varten hieman liian vahvoja - toisaalta selittääkö se samalla sen, miksi gini maistui niin hyvin, mene ja tiedä.
Olutpuolelta Salama Brewingin Gose Goes to Space (Galactic Gose; 5,3 %) oli loistava: Nelson Sauvinilla kuivahumaloitu gose oli maustettu suolalla ja korianterin siemenillä. Kaikessa kikkailemattomuudessaan se oli herkullista juotavaa. Toisaalta taas Ruosniemen Panimon Kolaremmistä (5,2 %) ei tullut mieleen kolaremmi, vaan jotain jouluista, neilikkaista ja kanelista. Vaikka joulumausteet ovat hyvä asia, olutta tuskin tulee maistettua uudelleen.
Paloaseman Panimon tiskillä oli muuten grappaa! Slovenialaista slivovitsiä mainostanut kyltti houkutteli lähemmäs ja kun tarjolla oli myös grappaa, valinta ei ollut ollenkaan vaikea. Grappa oli hyvää, yllättävän pehmeää ja miellyttävää juotavaa.
Tapahtuman ruokatarjonnasta vastasivat Bar Laurea, Lángos, Sandwich Club, Spiraaliperuna ja Ravintola Fat Lizard. Päädyimme testaamaan Sandwich Clubin juustojalapeno- ja feikkipekonileivät. Molemmat olivat herkullisia ja hyvin täyttäviä.
Jälleen kerran tapahtuma oli pieni ja viihtyisä - tai no, klo 21 laulettiin viime vuoden tapaan Via Dolorosa karaokena... Väkeä oli kohtuullisesti, mutta mistään tungoksesta ei voi puhua. Ehkä samaan aikaan olleen Espoo-päivän tapahtumat veivät potentiaalisia kävijöitä?
Paikalla oli 13 suomalaista pienpanimoa. Oluen lisäksi Ainoa Winery, Peenjoogivabrik Nudist ja Punch Drinks tarjosivat marjaviinejä, kuohuvaa ja drinkkejä.
10 € sisäänpääsymaksuun sisältyi Spiegelaun Tulip-lasi, jonka sai ottaa mukaan. Maisteluannosten hinnat olivat 3-4 €. Sekä ruoka että juoma maksettiin Seamchipin kortilla. Korttiin pystyi lataamaan rahaa myös kännykkäsovelluksen kautta, joten latauspisteellä ei tarvinnut jonottaa.
Fat Lizardin ja Örebro Brygghusin yhteistyö Dixie Highway Florida IPA (6 %) on kalamansilla maustettu hapan IPA. Kalamansi on lähinnä Filippiineillä kasvava kumkvatin ja mandariinin hybridilajike. Oluen aromeissa oli sitrusta ja trooppista sekä hieman happamuutta.
JasKalle Kalja Hefeweizen (5,2 %) on myös yhteistyöolut. Sen ovat tehneet Moose On The Loose Brewing Co. ja JaskanKaljat-blogi. Olut oli Hefeweizenille tyypilliseen tapaan vehnäinen, yrttinen ja sitruksinen. (Seuraava JasKalle Kalja -yhteistyöolut on muuten tulossa Kimito Brewingiltä.)
Jaskan jälkeen jatkettiin etunimilinjalla ja vuorossa oli Paloaseman Panimon Hämy Mikko Pale Ale (5 %). Se oli maltainen, hedelmäinen ja hieman katkera.
Tämän jälkeen vuorossa oli Espoo-kierros, jonka aloitti Ikean ja Jorvin välimaastossa sijaitsevan Salama Brewing Companyn Guilty Pleasures IPA (6,2 %). Rapsakkaan katkerassa oluessa oli sekä tuoksussa että maussa greippiä, sitrusta, mangoa ja ananasta.
Saunalahdessa toimivan Espoon Oman Panimon oluista maistoimme Cheers From Saunalahti Porteria (5,5 %) ja Cheers From Friisilä IPA:a (6,2 %). Saunalahti julkaistiin Espoo-päivän kunniaksi. Kahvinen ja suklainen porter maistui hyvin illan alkaessa jo viilentyä. Friisilä oli puolestaan sitruksinen, ananaksinen, passiohedelmäinen ja hieman appelsiininen.
Espoo-kierros päättyi Olarin Panimon tiskille, jossa maisteltavaksi valikoitui hävikkileipäolut Leipäle Pale Ale (5,5 %). Olut on kehitetty Otaniemen K-kauppiaan sekä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa, ja sen maltaista on hävikkileipää 30 %. Leipä ei erottunut mitenkään merkittävästi, vaan olut oli raikas, maltainen ja hieman sitruksinen.
Ilta päättyi Ruosniemi Breweryn Betony 45100 Porter:in (8,7 %). Kyseinen olut on valmistettu kouvolalaiselle Gastropub Betonylle. Ihminen voi lähteä Kouvolasta, mutta Kouvola ei lähde ihmisestä. Tämä oli Jussin mielestä illan paras olut.
Marjut päätyi viettämään suurimman osan ajasta Ainoa Wineryn tiskillä vaihtamassa kuulumisia. Valikoimassa ei ollut tällä kertaa uutuuksia, mutta vanhat tutut Elo, Sametti, Silkki, Valokki, Havu ja Kaste maistuvat aina yhtä hyvin.
Marjaviineistä piti maistaa myös Craft Beer Gardenissa väliin jääneet Peenjoogivabrik Nudistin karviaismarjoista tehty kuohuviini ПРИНЦЕССА (Princessa) ja omenasiideri Cursed Ieva. Hyvää kannatti odottaa - Princessa oli raikasta ja mukavan karviaismarjaista ja Ieva taas täyteläisen omenaista.
Viroa edusti myös Punch Drinks, joiden ginipohjaisista valmisdrinkeistä päätyi maistiaisten jälkeen lasiin Punch Club! Rhubarb and Hibiscus (6,5%). Raparperi toi juomaan happamuutta, kiinanruusu makeutta ja kaiken taustalla maistui myös gini. Harmillisesti juomat ovat maitokauppamyyntiä varten hieman liian vahvoja - toisaalta selittääkö se samalla sen, miksi gini maistui niin hyvin, mene ja tiedä.
Olutpuolelta Salama Brewingin Gose Goes to Space (Galactic Gose; 5,3 %) oli loistava: Nelson Sauvinilla kuivahumaloitu gose oli maustettu suolalla ja korianterin siemenillä. Kaikessa kikkailemattomuudessaan se oli herkullista juotavaa. Toisaalta taas Ruosniemen Panimon Kolaremmistä (5,2 %) ei tullut mieleen kolaremmi, vaan jotain jouluista, neilikkaista ja kanelista. Vaikka joulumausteet ovat hyvä asia, olutta tuskin tulee maistettua uudelleen.
Paloaseman Panimon tiskillä oli muuten grappaa! Slovenialaista slivovitsiä mainostanut kyltti houkutteli lähemmäs ja kun tarjolla oli myös grappaa, valinta ei ollut ollenkaan vaikea. Grappa oli hyvää, yllättävän pehmeää ja miellyttävää juotavaa.
Tapahtuman ruokatarjonnasta vastasivat Bar Laurea, Lángos, Sandwich Club, Spiraaliperuna ja Ravintola Fat Lizard. Päädyimme testaamaan Sandwich Clubin juustojalapeno- ja feikkipekonileivät. Molemmat olivat herkullisia ja hyvin täyttäviä.
Jälleen kerran tapahtuma oli pieni ja viihtyisä - tai no, klo 21 laulettiin viime vuoden tapaan Via Dolorosa karaokena... Väkeä oli kohtuullisesti, mutta mistään tungoksesta ei voi puhua. Ehkä samaan aikaan olleen Espoo-päivän tapahtumat veivät potentiaalisia kävijöitä?