Missasimme keväällä Viking Gracen samppanjaristeilyn, joten kun Marjut huomasi, että Viking XPRS:llä järjestetään vastaava, olimme heti varaamassa matkaa (tai ainakin Marjut oli). Risteilyn hintaan (149 € tai Viking Club -jäsenille 146 €) kuului Master of Wine Essi Avellanin luento, jolla pääsimme tutustumaan neljään samppanjaan, kuuden ruokalajin päivällinen Bistro Bellassa sekä minimessut.
Luento
Veuve Clicquot Extra Old Extra Brut
(52 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay, 18 % Meunier; dosage 3 g/l)
"Keltainen leski" on halunnut tällä samppanjalla heijastaa talonsa pitkää historiaa ja niinpä se on sekoitettu vain reserviviineistä. Niistä tuoreimmat ovat vuosilta 2006 ja 2008-10 ja vanhimmat vuosilta 1988 ja 1996.
Samppanjan tuoksu oli aavistuksen paahteinen, hedelmäinen, mineraalinen, raikas ja rapsakka niin kuin extra brutilta voisikin odottaa. Vaikka maku olikin kuiva ja hapokas, samppanja oli silti mukavaa juotavaa. Jälkimaku oli sitruksinen. Tyylikäs viini ja mukava aloitus.
Taittinger Brut Millésime 2009
(50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir)
Toisen samppanjan tuoksu oli paahteinen ja hedelmäinen, jopa hunajainen ja kukkainen. Sen maku oli raikas ja sitruksinen. Jälkimaussa oli sitrusta ja paahteisuutta. Mielenkiintoista oli se, että Taittinger Brut Millésime 2009 tuntui raikkaammalta kuin Veuve Cliquot - ja olivathan sen hapokkuus ja mineraalisuus varsin miellyttäviä.
Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995
(100 % Chardonnay)
Kolmantena vuorossa oli yksi kaikkien aikojen lempisamppanjoistamme, Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995. Jos olisimme olleet superfiksuja, olisimme ostaneet sitä pullollisen mukaan, sillä vuosikerta on kuulemma vaihtumassa tuoreempaan 2004:n. Blanc des Millénairesia ei myöskään ole tehty kovinkaan usein: ensimmäinen vuosikerta oli 1983 ja sen jälkeen on julkaistu vuosikerrat -85 ja -90.
Kauniisti ikääntyneen samppanjan väri oli tummahko kullankeltainen. Sen paahteisessa tuoksussa oli hunajaa, kuivaa hedelmää, aprikoosia ja jopa häivähdys kahvia. Aromaattinen, hedelmäinen ja paahteinen maku mukaili tuoksua ja oli myöskin hieman kahvinen. Aivan mahtava, viinillinen samppanja oli ehdottomasti tälläkin kertaa suosikkimme.
Charles Heidsieck Rosé Réserve NV
(Meunier, Chardonnay, Pinot Noir; dosage 10,5 g/l)
Luennon viimeinen viini jäi hieman edeltäjänsä varjoon, mutta emme antaneet sen häiritä, olihan se jo keväisessä Charles Heidsieck -tastingissa hyväksi havaittu.
Roseeviinin väri oli kaunis lohenpunainen. Sen tuoksu oli runsas ja paahteinen ja siinä oli havaittavissa punaista marjaa ja karpaloa. Viinin maku oli pirteä ja marjainen, mutta silti roteva. "Ei huono", Jorma Uotinen sanoisi.
Päivällinen
Perunaohukainen ja mateenmätiä, punasipulia ja limesmetanaa
Louis Roederer Brut NV
Louis Roederer Brut -samppanjaa katselimme minimessuilla sillä silmällä, joten pääsimme oikein sopivasti maistamaan sitä ruoan kanssa. Sen runsas tuoksu oli hieman paahteinen ja sitruksisen hedelmäinen ja maku taas kypsän hedelmäinen, jopa hieman makea, mukavan hapokas ja sitruksinen. Samppanja oli helppoa juotavaa.
Alkupalana tarjoiltu perunaohukainen oli herkullinen, lähes blinimäinen. Sen rapsakka pinta ja pieni rasvaisuus sekä lisukkeiden suolaisuus toimivat hyvin samppanjan kanssa, varsinkin limesmetanan sitruksisuus komppasi samppanjan sitruksisuutta hyvin. Jälleen kerran alkuruoka oli parasta.
Crème Ninon, sinisimpukkavaahtoa
Taittinger Brut Millésime 2009
Seuraavaksi taso notkahti hieman. Crème Ninon oli maukasta ja kuohkeaa ja sen pinnalle ripoteltu rapea ruisleipämuru toimi hyvin (ja Vinkkelin Crème Ninonin jälkeen vaatimustaso on korkealla), mutta luennolta tutun samppanjan kanssa se ei ollut aivan täydellinen pari. Herneen maku oli samppanjalle vähän liian vahva. Sinisimpukkavaahto oli mukavan ilmavaa, mutta ei maistunut kovinkaan simpukkaiselle.
Nieriä, porkkana-voikastike ja timjamikantarelleja
Charles Heidsieck Brut Réserve NV
Nieriän kanssa tarjoiltiin laivan samppanjaa, moneen kertaan hyväksi havaittua Charles Heidsieck Brut Réservea - ja olihan se edelleen hyvää. (Pro tip: nyt kannattaa täydentää Heidsieck-varastonsa, kun vielä ehtii, sillä Viking Linen uudet laivan viinit ja niiden myötä myös uusi laivan samppanja julkistetaan joulukuussa.)
Paistettu nieriä oli hyvää ja samppanja toimi rasvaisen kalan kanssa hyvin, porkkana-voikastike oli erinomaista. Myös timjamikantarellit sopivat samppanjan kanssa, vaikka sienet ovat usein hankala ruoka viinin kanssa umamisuutensa takia.
Yrttikuorrutettua peuranfileetä, juurespaistosta
Charles Heidsieck Vintage Rosé 2006
Maukkaan ja aromikkaan peuran seurana tarjoiltiin maukasta ja aromikasta roseesamppanjaa. Pieni särö muuten hyvässä kokonaisuudessa oli se, että lisukkeista punajuuriviipale maistui hieman liian voimakkaasti maakellarille. Peuran rosmariinikuorrutus taas jakoi mielipiteet niin, että pöytämme naisten mielestä rosmariinia oli liikaa ja miesten mielestä sopivasti.
Samppanjan kanssa ruoka toimi hyvin, rotevan roseesamppanjan pystyi sujuvasti yhdistämään medium-kypsän lihan kanssa.
Västerbotten-juustoa ja kukkakaalikroketteja, mustaa oliivisalsaa
Veuve Clicquot Extra Old Extra Brut
Västerbotten-juustolla höystetyt (ja trendikkäät) kukkakaalikroketit veivät kielen mennessään! Marjut joutui myös myöntämään, että joskus oliivitkin voivat olla melkein syötäviä, sillä oliivisalsa täydensi kukkakaalin makua loistavasti.
Ikävä kyllä sellaisenaan mainio samppanja oli tässä heikoin lenkki eikä toiminut ruoan kanssa.
Kuusenkerkällä maustettua omenakompottia
Jälkiruoka oli hyvää ja makeaa, tosin kuusenkerkkää oli vaikea havaita, sillä kastikkeen maku tuntui olevan lähinnä vaahterasiirappinen. Jälkiruokien ystävinä emme kuitenkaan valita - jos jotain olisi voinut toivoa, niin riittävän makea samppanja olisi täydentänyt kokonaisuuden.
PS. Erityiskiitos tarjoilijoille: sen jälkeen, kun Marjut pyysi pari kertaa pulloa kuvattavaksi, niitä alettiin pitää automaattisesti esillä. Loistavaa!
Minimessut
Ihanan kalliiksi käyneiltä minimessuilta päällimmäisinä mieleen jäivät seuraavat samppanjat:
Taittinger Nocturne Sec (Chardonnay, Pinot Noir, Meunier), puolikuiva, omenainen ja persikkainen samppanja osoitti, että samppanjan ei aina tarvitse olla kuivaa tai rutikuivaa ollakseen hyvää.
Taittinger Comtes de Champagne Rosé 2006 (70 % Pinot Noir, 30 % Chardonnay) sai osakseen paljon hehkutusta. Rotevan ja paahteisen samppanjan tuoksussa oli sitrusta ja punaisia marjoja, kirsikkaa ja vadelmaa. Samat aromit toistuivat sen maussa.
Piper Heidsieck Rosé Sauvagen (50 % Pinot Noir, 30 % Meunier, 20 % Chardonnay) tuoksussa oli punaista marjaa, punaherukkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Maku oli kepeän hapokas ja marjainen.
Laurent-Perrier Brut osoittautui mainioksi yhdistelmäksi hedelmäisyyttä, omenaa, päärynää ja sitrusta, mineraalisuutta ja kermaisuutta - myös Rosé oli herkullisen mansikkainen ja kirsikkainen.
Jokerina voisimme mainita vielä Torresin tuottaman cavan. Cuvée Esplendor Vardon Kennett 2013 (55 % Pinot Noir, 40 % Chardonnay, 5 % Xarello; 25,90 €), melkein kokonaan tyypillisistä samppanjarypäleistä tehty cava, oli juuri tulossa myyntiin Viking Linelle, joten messuilla oli oiva tilaisuus napata sitä pullo mukaansa. Vardon Kennett oli varsin mielenkiintoinen: raikasta hedelmää, sitrusta, mukavaa paahteisuutta ja hitunen mineraalisuutta.
|
| "Ohohups, samppanjaa" |
Pro tip 2: jos kysyt Essi Avellanilta, minkä viinin ostamatta jättäminen harmittaisi eniten, varaudu investoimaan (vaikka laivahinnat ovatkin edullisia): Dom Perignon P2 1998 maksoi 259 €.