Olutblogisessioiden viidennen osan teemana on olutmatkailu. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueeseen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat. Tällä kerralla alustuksen kirjoitti Arde arvioi.
"You can't be a real country unless you have a beer and an airline. It helps if you have some kind of a football team, or some nuclear weapons, but at the very least you need a beer."
-Frank Zappa
Jussi: Pohdittuani aihetta monelta kannalta päätin lopulta kirjoittaa olueen liittyviä muistoja erinäisiltä matkoilta. Kohdemaata tai kohdekaupunkia emme ole koskaan valinneet suoranaisesti oluen takia, mutta monessa paikassa on ollut tarjolla olueeseen liittyvää aktiviteettia.
Joissakin kaupungeissa on ollut mahdollisuus kiertokäyntiin suurpanimolla. Tähän mennessä on tullut käytyä kolmessa eri suurpanimossa: Guinness Dublinissa, Carlsberg Kööpenhaminassa ja A. Le Coq Tartossa. Varsinainen panimokierros ei suurpanimoissa ole välttämättä kovin mielenkiintoinen, jos oluenteon prosessi on jo tuttu, sillä terästankit ovat samanlaisia joka paikassa. Panimorakennuksen ja panimon historia on yleensä paljon mielenkiintoisempaa. Esimerkiksi A. Le Coqin panimolla on museo, joka esittelee panimon ja samalla myös Viron historiaa 1800-luvun alusta lähtien sekä oluen historiaa muinaisesta Egyptistä nykypäivään.
Carlsbergin panimolla opas selitti pitkään, miksi panimon portilla on neljä massiivista elefanttipatsasta, jotka on koristeltu suurilla hakaristeillä. Elefanttien inspiraationa on ollut Rooman Piazza della Minervalla sijaitseva elefanttipatsas ja hakaristillä ei vuonna 1901 ollut samaa merkitystä kuin nykyisin. Tuohon aikaan se oli vain onnea tuova symboli. Panimokierrokselta jäi myös mieleen, että työntekijät saivat osan palkastaan oluena. Nestemäinen palkka annosteltiin puisiin mukeihin ja ovelat työntekijät koversivat mukeja sisäpuolelta saadakseen huijattua lisää palkkaa. Carlsbergillä on lisäksi luultavasti maailman suurin olutkokoelma, jossa on tällä hetkellä yli 20000 avaamatonta olutpulloa eri puolilta maailmaa.
Guinness on vienyt kiertokäynnin tuotteistamisen ehkä pisimmälle. Myymälässä oli tarjolla kaikkea mahdollista mainostavaraa ja kierroksella olisi päässyt opettelemaan oikean tavan kaataa Guinness tuoppiin. Kierroksen mielenkiintoisinta antia olivat kuitenkin itse panimon historia ja vanhat mainokset. Mainokset havainnollistivat, kuinka suhtautuminen olueeseen on muuttunut ajan kuluessa. Nykyään tuskin olisi sallittua mainostaa olutta terveellisenä juomana, joka vahvistaa fyysisiä voimia.
Suurpanimoiden vaihtoehtona ovat pienpanimot. Visbyssä poikkesimme Gotlands Bryggerissä, joka olikin pieni ja viehättävä - ja myymälässä meitä palveli yllättäen suomea puhuva mies. Viime kesänä yritimme vierailla Gotlands Bryggerissä uudelleen, mutta satuimme valitsemaan juuri sen päivän, jolloin panimo oli suljettuna.
Suomalaisista pienpanimoista mielenkiintoisin on tähän mennessä ollut Malmgårdin panimo, sillä vierailupäivänä pääsi tutustumaan myös Malmgårdin linnaan ja panimon ravintolassa juomia tarjoili itse kreivi. Kiertokäyntejä järjestetään linnassa vain muutamana päivänä vuodessa, joten kannattaa valita tarkkaan, milloin menee vierailulle. Nyt kun panimot saivat myös vahvempien oluiden ulosmyyntiluvan, vierailemme todennäköisesti useammissa suomalaisissa pienpanimoissa.
Panimoiden lisäksi paikalliseen oluttarjontaan voi tutustua tietenkin myös pubeissa ja baareissa. Münchenissä käydessämme oli tietenkin pakko vierailla 1589 perustetussa Hofbräuhaus am Platzlissa. Paikka on selvästi suunnattu nykyisin turisteille, mutta oli silti vierailemisen arvoinen. Dublinin vanhin pubi, vuonna 1198 perustettu The Brazen Head oli sen sijaan perinteinen pubi, jossa paikallisetkin käyvät. Tilauksesta valmistetut lihaleivät olivat herkullisia! Prahan pubeista on jäänyt parhaiten mieleen Pivovarský dům, jossa tuli maistettua nokkosolutta, kahviolutta, banaaniolutta ja paikallista erikoisuutta, joka paljastui vehnäolueksi.
Tukholmassa tulee yleensä vältettyä vanhan kaupungin pubeja, joissa tarjonta on melko lagervoittoista ja hintataso turistirysän luokkaa. Parempia olutpaikkoja löytyy Södermalmilta. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Omnipollos hatt, Akkurat ja Krogen Soldaten Svejk. Omnipollosta saa panimon omia erikoisoluita ja Akkuratissa on laaja valikoima ruotsalaisia ja muunmaalaisia oluita. Svejk on perinteinen tšekkiravintola, jonka olutvalikoima ei ole suuri, mutta hinnat ovat Tukholman hintatasoon nähden kohtuullisia.
Tallinnan vanhassa kaupungissa on tullut käytyä melko usein Drink Bar & Grillissä. Syynä on ollut baarin kellarissa sijaitseva olutkauppa. Nykyään olutostoksille tulee suunnattua Kalamajassa sijaitsevaan Uba ja Humaliin.
Marjut: Vaikka itse en aiemmin olutta juonutkaan Guinnessia ja lambiceja lukuunottamatta, jostain kumman syystä vieraista kielistä opin ensimmäisenä sanan olut - "pivo", "alus", "birra"...
Olutmatkailu on ollut hyvä tapa pitää helposti kyllästyvä kymenlaaksolainen tyytyväisenä. Itse voisin vain istua terassilla ja tuijottaa ohimeneviä ihmisiä, mutta Jussi kaipaa reissuilla enemmän toimintaa. Toiminnaksi ei tässä yhteydessä kovin mielellään lasketa vaate-, kenkä-, laukku- ja lankakauppojen kiertämistä muuten kuin kaukaa. Shoppailua saa kuitenkin ujutettua ohjelmaan, kun niiden jälkeen voi vastapainoksi miehen palkita oluella (tai viinillä) ja itsekin voi lepuuttaa jalkojaan juoman äärellä.
Niin, ja jotain on pakko syödäkin, miksei siis pubiruokaa, jota aiemmin sivuttiinkin hieman? Vilnassa paikalliseksi erikoisuudeksi paljastuivat kaalikääryleet ja keitetyt perunat, Riikassa taas voi oluen kanssa nauttia metrin makkaraa Alus Arsenāls -pubissa...
Kun nyt lambicit mainittiin, niin lopuksi olutmuisto Brysselistä: olimme vierailulla kaverini luona ja menimme kolmistaan paikalliseen baariin, joka tosin sattui olemaan irkkupubi. Yritin tilata lambicia, mutta baarihenkilö ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä halusin. Ehkä aksenttini oli epäselvä, ehkä irkkupubissa pitää tilata vain Guinnessia, mene ja tiedä, mutta epätoivoinen "Belgian beer" toimi kuitenkin. Kun sain olueni, tuopissa luki "Lambic"... Sen jälkeen olemme kutsuneet vastaavia epätoivoisia kommunikaatiokatkostilanteita lambic-hetkiksi.
Matkailu siis avartaa, myös olutmatkailu.
 |
| Tšekkiläinen nokkosolut, Hofbräuhaus, Carlsbergin olutkokoelma |
"You can't be a real country unless you have a beer and an airline. It helps if you have some kind of a football team, or some nuclear weapons, but at the very least you need a beer."
-Frank Zappa
Jussi: Pohdittuani aihetta monelta kannalta päätin lopulta kirjoittaa olueen liittyviä muistoja erinäisiltä matkoilta. Kohdemaata tai kohdekaupunkia emme ole koskaan valinneet suoranaisesti oluen takia, mutta monessa paikassa on ollut tarjolla olueeseen liittyvää aktiviteettia.
Joissakin kaupungeissa on ollut mahdollisuus kiertokäyntiin suurpanimolla. Tähän mennessä on tullut käytyä kolmessa eri suurpanimossa: Guinness Dublinissa, Carlsberg Kööpenhaminassa ja A. Le Coq Tartossa. Varsinainen panimokierros ei suurpanimoissa ole välttämättä kovin mielenkiintoinen, jos oluenteon prosessi on jo tuttu, sillä terästankit ovat samanlaisia joka paikassa. Panimorakennuksen ja panimon historia on yleensä paljon mielenkiintoisempaa. Esimerkiksi A. Le Coqin panimolla on museo, joka esittelee panimon ja samalla myös Viron historiaa 1800-luvun alusta lähtien sekä oluen historiaa muinaisesta Egyptistä nykypäivään.
Carlsbergin panimolla opas selitti pitkään, miksi panimon portilla on neljä massiivista elefanttipatsasta, jotka on koristeltu suurilla hakaristeillä. Elefanttien inspiraationa on ollut Rooman Piazza della Minervalla sijaitseva elefanttipatsas ja hakaristillä ei vuonna 1901 ollut samaa merkitystä kuin nykyisin. Tuohon aikaan se oli vain onnea tuova symboli. Panimokierrokselta jäi myös mieleen, että työntekijät saivat osan palkastaan oluena. Nestemäinen palkka annosteltiin puisiin mukeihin ja ovelat työntekijät koversivat mukeja sisäpuolelta saadakseen huijattua lisää palkkaa. Carlsbergillä on lisäksi luultavasti maailman suurin olutkokoelma, jossa on tällä hetkellä yli 20000 avaamatonta olutpulloa eri puolilta maailmaa.
Guinness on vienyt kiertokäynnin tuotteistamisen ehkä pisimmälle. Myymälässä oli tarjolla kaikkea mahdollista mainostavaraa ja kierroksella olisi päässyt opettelemaan oikean tavan kaataa Guinness tuoppiin. Kierroksen mielenkiintoisinta antia olivat kuitenkin itse panimon historia ja vanhat mainokset. Mainokset havainnollistivat, kuinka suhtautuminen olueeseen on muuttunut ajan kuluessa. Nykyään tuskin olisi sallittua mainostaa olutta terveellisenä juomana, joka vahvistaa fyysisiä voimia.
 |
| Hofbräuhaus ja Gotlands Bryggeri |
Suurpanimoiden vaihtoehtona ovat pienpanimot. Visbyssä poikkesimme Gotlands Bryggerissä, joka olikin pieni ja viehättävä - ja myymälässä meitä palveli yllättäen suomea puhuva mies. Viime kesänä yritimme vierailla Gotlands Bryggerissä uudelleen, mutta satuimme valitsemaan juuri sen päivän, jolloin panimo oli suljettuna.
Suomalaisista pienpanimoista mielenkiintoisin on tähän mennessä ollut Malmgårdin panimo, sillä vierailupäivänä pääsi tutustumaan myös Malmgårdin linnaan ja panimon ravintolassa juomia tarjoili itse kreivi. Kiertokäyntejä järjestetään linnassa vain muutamana päivänä vuodessa, joten kannattaa valita tarkkaan, milloin menee vierailulle. Nyt kun panimot saivat myös vahvempien oluiden ulosmyyntiluvan, vierailemme todennäköisesti useammissa suomalaisissa pienpanimoissa.
Panimoiden lisäksi paikalliseen oluttarjontaan voi tutustua tietenkin myös pubeissa ja baareissa. Münchenissä käydessämme oli tietenkin pakko vierailla 1589 perustetussa Hofbräuhaus am Platzlissa. Paikka on selvästi suunnattu nykyisin turisteille, mutta oli silti vierailemisen arvoinen. Dublinin vanhin pubi, vuonna 1198 perustettu The Brazen Head oli sen sijaan perinteinen pubi, jossa paikallisetkin käyvät. Tilauksesta valmistetut lihaleivät olivat herkullisia! Prahan pubeista on jäänyt parhaiten mieleen Pivovarský dům, jossa tuli maistettua nokkosolutta, kahviolutta, banaaniolutta ja paikallista erikoisuutta, joka paljastui vehnäolueksi.
Tukholmassa tulee yleensä vältettyä vanhan kaupungin pubeja, joissa tarjonta on melko lagervoittoista ja hintataso turistirysän luokkaa. Parempia olutpaikkoja löytyy Södermalmilta. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Omnipollos hatt, Akkurat ja Krogen Soldaten Svejk. Omnipollosta saa panimon omia erikoisoluita ja Akkuratissa on laaja valikoima ruotsalaisia ja muunmaalaisia oluita. Svejk on perinteinen tšekkiravintola, jonka olutvalikoima ei ole suuri, mutta hinnat ovat Tukholman hintatasoon nähden kohtuullisia.
Tallinnan vanhassa kaupungissa on tullut käytyä melko usein Drink Bar & Grillissä. Syynä on ollut baarin kellarissa sijaitseva olutkauppa. Nykyään olutostoksille tulee suunnattua Kalamajassa sijaitsevaan Uba ja Humaliin.
 |
| Kärry Carlsbergin panimolla ja lambic-hetki Brysselissä |
Marjut: Vaikka itse en aiemmin olutta juonutkaan Guinnessia ja lambiceja lukuunottamatta, jostain kumman syystä vieraista kielistä opin ensimmäisenä sanan olut - "pivo", "alus", "birra"...
Olutmatkailu on ollut hyvä tapa pitää helposti kyllästyvä kymenlaaksolainen tyytyväisenä. Itse voisin vain istua terassilla ja tuijottaa ohimeneviä ihmisiä, mutta Jussi kaipaa reissuilla enemmän toimintaa. Toiminnaksi ei tässä yhteydessä kovin mielellään lasketa vaate-, kenkä-, laukku- ja lankakauppojen kiertämistä muuten kuin kaukaa. Shoppailua saa kuitenkin ujutettua ohjelmaan, kun niiden jälkeen voi vastapainoksi miehen palkita oluella (tai viinillä) ja itsekin voi lepuuttaa jalkojaan juoman äärellä.
Niin, ja jotain on pakko syödäkin, miksei siis pubiruokaa, jota aiemmin sivuttiinkin hieman? Vilnassa paikalliseksi erikoisuudeksi paljastuivat kaalikääryleet ja keitetyt perunat, Riikassa taas voi oluen kanssa nauttia metrin makkaraa Alus Arsenāls -pubissa...
Kun nyt lambicit mainittiin, niin lopuksi olutmuisto Brysselistä: olimme vierailulla kaverini luona ja menimme kolmistaan paikalliseen baariin, joka tosin sattui olemaan irkkupubi. Yritin tilata lambicia, mutta baarihenkilö ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä halusin. Ehkä aksenttini oli epäselvä, ehkä irkkupubissa pitää tilata vain Guinnessia, mene ja tiedä, mutta epätoivoinen "Belgian beer" toimi kuitenkin. Kun sain olueni, tuopissa luki "Lambic"... Sen jälkeen olemme kutsuneet vastaavia epätoivoisia kommunikaatiokatkostilanteita lambic-hetkiksi.
Matkailu siis avartaa, myös olutmatkailu.