Taideyliopisto ja Viini-lehti järjestivät ensimmäisen Feel Helsinki -kaupunkifestivaalin Musiikkitalossa 8.6.2019. Tarjolla oli ohjelmaa musiikkiesityksistä paneelikeskusteluihin ja teatterista kuvataiteeseen sekä ruokaa ja viiniä. Kävimme tutustumassa Château Carsinin juuri lanseeraamiin Sibeliusviineihin, ja lisäksi olimme ostaneet paikat Riedel Performance -tastingiin (60 €), jonka piti Riedelin Matt Knight.
Sisäänpääsy oli ilmainen. SeamChip-kortin latausmaksu ensimmäisellä kerralla oli 2 €, lisäksi Riedel Ouverture -lasi maksoi 5 € (ja sen sai ottaa mukaansa). Viinien hinta oli kohtuullisesti 3-10 € per annos, ruoka-annosten taas 6-10 €.
Sibeliusviinit
Château Carsin lanseerasi Feel Helsingin aikaan Sibeliusviinit eli puna- ja valkoviinin sekä samppanjan yhdessä Anthony Betouzet'n samppanjatalon kanssa. Viinien tarkempi tarina jäi meiltä ikävä kyllä kuulematta - se olisi varmaankin kerrottu tastingissa, jossa emme käyneet. Toisaalta sen sijaan voi vaikkapa lukea Sibeliuksen suhteesta nautinta-aineisiin.
Carsinin Sibeliusviinit ovat myynnissä Viinikellari.comissa, Alkosta niitä ei (ainakaan vielä) saa.
Sibelius Champagne
Chardonnay, Meunier, Pinot Noir;
35 €
Sibelius-samppanja oli runsaan omenainen ja kypsän hedelmäinen sekä paahteinen ja jopa jonkin verran mineraalinen. Kuiva, ryhdikäs ja hapokas samppanja oli varsin miellyttävä - eikä se näytä olevan hinnalla pilattu. Samppanja voisi sopia aperitiiviksi ja yleisesti seurustelujuomaksi.
Sibelius Rouge 2016
Merlot, Cabernet Franc, Carmenere; 16,50 €
Sibelius-punaviini oli Bordeaux'n viinien tapaan muheva, tuoksultaan herkullinen, viikunainen ja tumman hedelmäinen. Sen maku ei ollut aivan yhtä täyteläinen kuin tuoksu, mutta hedelmäisen runsas kuitenkin. Tanniinit olivat pehmeät. Viini voisi sopia lihapatojen seuraksi.
Sibelius Blanc 2018
Sémillon, Sauvignon Blanc;
16,50 €
Valkoinen Sibelius-viini oli kuulemma Blanc de Carsin uudella etiketillä. Tuttuun tapaan se oli raikas ja sitruksinen, karviaismarjainen ja raparperinen, oikein mukava viini varsinkin lämpimänä kesäpäivänä.
Kyllähän näistä huomasi tekijän kädenjäljen, viinit edustivat tuttua Carsinin tyyliä.
Riedel Performance - optista harhaa?
Performance on Riedelin viime vuonna lanseeraama optisesti muotoiltu lasisarja, johon kuuluu seitsemän erilaista viinilasia ja väkeville tarkoitettu lasi. Jos rehellisiä ollaan, niin optinen muotoilu kuulosti suoraan sanottuna hämmentävältä ainakin talouden humanistin mielestä, joka ajatteli lähinnä optisia harhoja. Olimme jo aiemmin poikenneet Decanterin myymälässä ihmettelemässä uutta lasisarjaa ja kyllähän ne näyttivät hienoilta: Veritas-sarjan laseja muodoltaan muistuttavien lasien sisäpuoli oli kiehtovan pystyraidallinen ja raidat välkehtivät sateenkaaren eri väreissä.
Onko laseista kuitenkin enemmän käytännön iloa kuin silmänruokaa? Optisen muotoilun sanotaan suurentavan lasin sisäpuolen pinta-alaa jopa kolmanneksella, jolloin viinillä on enemmän kosketuspintaa hapen kanssa, mikä saa sen avautumaan lasissa nopeammin.
|
| Chardonnay-esitys ja Chardonnayta Chardonnay-lasissa |
Tastingissa esiteltiin neljä lasia, jotka sai mukaansa tastingin jälkeen: tammitettu Chardonnay, Sauvignon Blanc, uuden maailman Pinot Noir (joka sopii myös roseesamppanjalle) ja Cabernet/Merlot eli Bordeaux. Odotetusti jokainen viini toimi parhaiten sille suunnitellusta lasista, joten sen suhteen yllätyksiä ei ollut - ja jos kaapissa olisi vain peruslaseja, ne vaihtuisivat nopeasti Riedeleihin. Suurta eroa Veritas-sarjaan emme huomanneet eli lasimme eivät mene päivitykseen, mutta pitää vielä joskus testailla lasit vierekkäin kannatuksen vuoksi. (Täytyy tosin myöntää, että Riesling- ja Shiraz-lasien hankkiminen alkoi hieman kutkutella, sillä ne ovat meillä eniten käytössä.)
Tastingin lopuksi meille esitettiin kaksi improvisoitua urkusävelmää, jotka kumpikin heijastelivat jotakin tastingin viiniä. Chardonnay-sävelmän arvasimme väärin, mutta Bordeaux osui kohdalleen.
Muuta ohjelmaa
Kävimme kuuntelemassa SuomiAreena Goes Nautinto -paneelikeskustelun, jossa nautinnoista ja vastuullisuudesta keskustelivat Kirsi Alm-Siiran johdolla Madventuresin Riku Rantala, Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna, Sitran asiantuntija Hanna Mattila ja kauppatieteiden opiskelija sekä zero waste -bloggaaja Otso Sillanaukee. Tunnin kestäneessä keskustelussa todettiin, että nautintoja on monenlaisia ja että asiat eivät ole mustavalkoisia: kestävän kehityksen takia voi myös tinkiä eri nautinnoista ilman, että elämä kuitenkaan muuttuu pelkäksi kurjuudeksi.
Jos keskustelu kiinnostaa, sen voi katsoa SuomiAreenan sivulta.
Musiikkiesityksiä oli monenlaisia kanteleesta covereihin. Meihin upposivat täysin Rantojen Esat -tuuba-melodikaduon versiot mm. Den glider inistä, I Will Survivesta ja Rocky I:n Gonna Fly Now:sta. Lisää tällaista!
Natuviinien tiskille juutuimme joksikin aikaa, koska meille tarjoutui tilaisuus maistella pieniä annoksia useista viineistä - ja olivathan ne jälleen kiinnostavia ja maukkaita. Tarkempia muistiinpanoja emme tehneet, joten uskokaa pois.
Eikä siinä kaikki! Meille suositeltiin Heymann-Löwenstein Röttgen 2017 -rieslingiä ja olihan se aivan loistava risukka. Lisäksi meille huudeltiin jo tapahtuman alussa, että nyt olisi Cadillac 2011:ta (miten niin meidät tunnetaan jo?). Onnistuimme vastustamaan kiusausta pitkään ja hartaasti, mutta päivän lopuksi siihen oli sorruttava. Mitäpä muuta ihminen olisi siinä vaiheessa enää kaivannutkaan?
Summa summarum
Tapahtuman tunnelma oli hieno ja Musiikkitalo toimi tapahtumapaikkana hyvin. Ohjelmaa oli niin paljon samaan aikaan, että kaikkea ei ehtinyt seuraamaan ja se harmitti, sillä muutama paneelikeskustelu ja musiikkiesitys olisivat olleet mielenkiintoisia. Ruokaan emme sen kummemmin panostaneet, sillä olimme menossa muualle syömään tapahtuman jälkeen, mutta Inarin Waguy Steam Bun oli kyllä hyvää (ja kovin pieni!). Kaiken kaikkiaan kokemus jäi reippaasti plussan puolelle.