Jo perinteiseen tapaan kävimme syömässä ravintola Vinkkelin Riesling & Spätburgunder -viikkojen menun (ruoka 56 €, viinit 54 €). Ennätimme paikalle vasta viikkojen viimeisenä päivänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Pöytävarauksemme alkoi sopivasti heti sen jälkeen, kun Suomen jääkiekkojoukkue oli voittanut Venäjän ja varmistanut paikkansa MM-kisojen finaalissa. Se oli tietenkin yksi syy lisää nauttia samppanjaa ennen varsinaista ateriaa samalla, kun odottelimme, että koko seurueemme saa seikkailtua paikalle.
Vihreää parsaa ja caesarkastiketta
Emrich-Schönleber Lenz Riesling 2016 (Nahe)
Tämänvuotinen menu alkoi caesarkastikkeella ja kirsikkatomaateilla höystetyllä vihreällä parsalla. Sen seurana tarjoiltu Emrich-Schönleber Lenz Riesling 2016 oli raikkaan hapokasta, ja viinin mineraalisuuteen yhdistyi mukavasti hieman kukkaisuutta ja persikkaista hedelmäisyyttä.
Parsakin oli hyvää. Mmm, parsaa. Viini komppasi hyvin caesarkastikkeen suolaisuutta ja parsan... hm... parsaisuutta eikä riidellyt tomaattienkaan kanssa.
Crème Ninon
Raumland Cuvée Katharina Brut (Rheinhessen; Spätburgunder,
Schwarzriesling, Grauburgunder, Chardonnay)
Oioioi! Crème Ninon, suuri suosikkimme Crème Ninon! Toki ensimmäisen kerran yllätyksellisyys puuttui, koska kaikki tiesivät jo, mitä oli tulossa: aivan mahtavaa hernesosekeittoa. Sen kanssa tarjoiltiin tuttuun tapaan kuohuvaa, tällä(kin) kertaa Raumlandin kuohuviiniä samoin kuin viime vuonna, tosin nyt juomana oli Cuvée Katharina Brut.
Hedelmäisen kuohuviinin maussa oli punaisia marjoja ja keltaista omenaa sekä pähkinää. Hapokas ja tasapainoinen viini ja kuohkea hernesosekeitto olivat jälleen kerran loistava yhdistelmä. Koskahan sen koko illan Crème Ninon -menun oikein saisi?
Vasikankaretta ja parsaa
Dautel Bönnigheimer Sonnenberg Lemberger 2014 (Württemberg)
Kun viiniä kaadettiin laseihin, Antti Uusitalo tiedusteli, onko Lemberger meille tuttu rypäle. Aivan heti aikaisempia lembergereitä ei muistunut mieleen, mutta myöhemmin selvisi, miksi nimi kuulosti tutulta: Itävallassa lajike tunnetaan nimellä Blaufränkisch, ja blaufränkischejä olemme aiemmin testanneet ja hyviksi havainneet.
Herukkainen ja muutenkin marjainen viini oli hapokas ja kohtalaisen kevyt. Kirpeiden marjojen lisäksi sen maussa tuntui hieman tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa ja aavistus savua. Lemberger/Blaufränkischiä kutsutaan "idän Pinot Noiriksi"* ja kieltämättä viini oli hyvin pinotnoirmainen. Sen hapokkuus nostatti veden mukavasti kielelle ja sai odottamaan ruokaa.
Mediumiksi jätetyn vasikankareen kanssa viini toimi hyvin, mitään tuhtia tanniinipommia ei olisi herkullisen lihan siihen seuraksi kaivannutkaan. Sen sijaan lembergerin hapokkuus leikkasi hyvin lisukkeena olleen pekoni-pinaattihöystön (mmm, pekonia) ja kastikkeen rasvaisuutta ja sopi myös parsan seuraksi. Hieno yhdistelmä kaiken kaikkiaan.
* Jotta tässä menisi varmasti sekaisin, Pinot Noir -rypäle taas tunnetaan Saksassa Spätburgunderina ja Itävallassa Blauburgunderina. Samankaltaisuudestaan huolimatta Pinot Noir/Spätburgunder ja Lemberger/Blaufränkisch eivät ole aivan lähisukua toisilleen.
Välijuustot
Burmester Tawny Port
Dr. von Bassermann-Jordan Deidesheimer Paradiesgarten Riesling Kabinett
2017 (Pfalz)
Pääruoan jälkeen kaikki muut paitsi Marjut halusivat välijuustoja. Valikoimaan kuuluivat brie, voimakas sinihomejuusto sekä comté, joiden kanssa kaikki päätyivät nauttimaan portviiniä. Viime vuoden tapaan tarjolla oli Burmesterin portia, nyt kuitenkin tawnya eikä vintagea.
Makea, pähkinäinen, kypsän hedelmäinen ja viikunainen Burmester Tawny Port sopi parhaiten sinihomejuuston kanssa ja kävi myös comtén kanssa. Brien kanssa se ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen yhdistelmä.
Marjut sen sijaan valitsi pelkän välirieslingin. Dr. von Bassermann-Jordan Deidesheimer Paradiesgarten Riesling Kabinett 2017 oli sitruksinen ja Kabinett-vinien tapaan hieman makea. Raikas ja kepeä, trooppisen hedelmäinen risukka oli oikein passeli väliviini.
Laventelipannacotta, raparperia ja marenkia
Dautel Riesling Auslese 2015
Württemberg
Jälkiruokana oli laventelipannacottaa kahdella tavalla valmistetun raparperin ja marengin kanssa. Dautel Riesling Auslese 2015 oli sitruksinen ja makea, mutta ei liian makea, ennemminkin persikkainen ja hunajainen. Viinin sopiva hapokkuus toimi kermaisen pannacottan kanssa, toisaalta taas sen makeus pelasi hyvin yhteen kirpeän hapokkaan raparperin kanssa. Marenki taas toi annokseen sopivasti rapeutta. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli herkullinen, kuten koko ateria.
Tällä kertaa yksikään annos tai yhdistelmä ei tainnut nousta yli muiden, vaan kokonaisuus oli tasaisen hyvä. Ensi vuonna uudelleen!