Raatimme on viettänyt kesälomansa ja reissunsa reissannut, joten Pirkka-viinien jälkeen pääsimme tutustumaan reissusta tuotuihin tuliaisiin samoin kuin vuosi sitten. Maistoimme viinit tuttuun tapaan sokkona.
Weingut Gindorf Rivaner Trocken 2016
Rivaner on yksi uusista 1800-luvun loppupuolella kehitetyistä rypälelajikkeista. Se tunnetaan myös nimellä Müller-Thurgau kehittäjänsä, Sveitsin Thurgausta kotoisin olleen Hermann Müllerin mukaan. Müllerin vuonna 1882 kehittämän rypälelajikkeen ajateltiin pitkään olevan Rieslingin ja Silvanerin risteytys, mutta sittemmin selvisi, että Silvanerin sijaan toinen vanhemmista on Madeline Royale.
Rivaner on Saksan toiseksi viljellyin valkoinen rypälelajike 12,4 % osuudellaan ja kaikkiaan kolmanneksi viljellyin lajike, sen ja Rieslingin väliin kiilaa vain Spätburgunder/Pinot Noir. Aikaisin kypsyvä ja runsassatoinen Rivaner tunnetaan parhaiten yhtenä puolimakean Liebfraumilchin rypäleenä, mutta nyttemmin rypäleen mainetta halutaan parantaa ja varsinkin viinien kuivia versioita myydään Rivanerina Müller-Thurgaun sijaan.
Rivaner-viinien aromeissa on persikkaa ja hedelmäisyyttä sekä jonkin verran yrttisyyttä ja muscatmaista aromikkuutta. Hapokkuutta rypäleissä ei ole kovinkaan runsaasti, tosin Saksan viileä ilmasto kompensoi tilannetta ja tuo viineihin lisää hapokkuutta. Parhaimmillaan viinit ovat nuorena.
Illan rivanerin herukanlehtisyys ja karviaismarjan aromit toivat aluksi mieleen sauvignon blancit, toisaalta taas viini oli lempeän hapokas eikä yhtä terävä kuin SB:t voivat olla. Kepeässä ja raikkaassa viinissä oli myös limeä ja pientä yrttisyyttä, ja mukavan hedelmäinen viini tuntui kivalta kesäjuomalta.
Kukaan ei arvannut rypälettä tai maata oikein - eikä ihme, rivaneria tulee harvemmin juotua eikä Libiskään kuulunut meidän teinivuosiemme juomiin. Suosikkiäänestyksessä Rivaner Trocken 2016 sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle, vaikka se oli Jussin kakkossuosikki.
Weingut Gindorf Riesling Trocken "Alte Reben" 2016
Riesling on Saksan viljellyin rypälelajike (23 %), ja noin 70 % maailman Riesling-rypäleistä tuotetaan Saksassa. Niinpä saksalaisista viineistä tuskin voi puhua mainitsematta risukkaa eikä reissulta varmastikaan pääse kotiin ilman pulloa tai paria. Niinpä sitä oli päätynyt mukaan tähänkin tuliaisviinikattaukseen.
"Alte Reben" tarkoittaa vähintään 40 vuotta vanhoja köynnöksiä, joiden rypäleistä sanotaan saatavan nuoria köynnöksiä laadukkaampia ja aromikkaampia viinejä.
Viinin sitrus, ananas, persikka ja kypsät hedelmät veivät ajatukset melko nopeasti saksalaisen Rieslingin suuntaan ja rapsakka hapokkuus antoi ajatuksille lisäpontta. Aromikas viini oli täyteläisempi ja kypsän hedelmäisempi kuin ensimmäinen, toki samaa yrttisyyttä, nokkosta ja herukkaa bongaili myös sen aromeista. Viini oli mineraalinen, mutta raikas eikä (joskus niin ihanaa) petroolisuutta ollut sen tuoksussa vielä yhtään.
Suosikkiäänestyksessä Riesling Trocken 2016 sai ylivoimaisen ykkössijan, neljä raatilaista (me ja kaksi muuta) äänesti sen ykköseksi, mutta viides oli täysin vastakkaisella kannalla ja jätti sen viimeiselle sijalle.
Weingut Gindorf Dornfelder Trocken 2016
Dornfelder on suhteellisen uusi rypälelajike. Sen kehitti vuonna 1955 August Herold risteyttämällä muutama vuosikymmen aikaisemmin kehittämänsä lajikkeet Helfensteinerin ja Heroldreben. Dornfelderin sukupuu on rönsyilevä: myöskin August Heroldin mukaan nimetty Heroldrebe on Blauer Portugieserin ja Blaufränkischin/Lembergerin risteytys ja Helfensteiner taas Frühburgunderin/Pinot Noir Précocen (varhain kypsyvän Pinot Noirin variantin) ja Trollingerin risteytys. Samoja lajikkeita on muuten myös Rivanerin sukupuussa: sen vanhemmista Madeline Royale on Trollingerin ja Pinot'n risteytys.
Dornfelderin viljely alkoi vuonna 1979, ja tällä hetkellä se on Saksan toiseksi viljellyin punainen rypälelajike Spätburgunderin/Pinot Noirin jälkeen ja kaikkiaan neljänneksi viljellyin lajike (7,7 %). Dornfelder tuottaa tummanpunaisia viinejä, joiden makumaailma on pehmeä, kohtalaisen hapokas ja tanniininen, tumman marjainen (hapankirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua) ja joskus jopa kukkainen. Mahdollinen tammikypsytys tuo viiniin mausteisuutta. Usein sitä myös sekoitetaan Pinot Noirin kanssa.
Keskitäyteläisen viinin tuoksu oli aluksi marjaisan makea ja mustikkainen, mutta se kehittyi koko ajan ja vaihteli kuivan ja makean välillä. Mustikan lisäksi marjakimarassa oli herukkaa ja myöhemmin myös mansikkaa, puolukkaa ja kirsikkaa luumujen lisäksi, ja kokonaisuus tasapainotteli jossain punaisten ja tummien marjojen välillä. Mehevä viini oli pehmeä ja hedelmäinen, toisaalta myös hapokas. Tanniineja oli jonkin verran, mutta ei mainittavan paljon. Kaiken kaikkiaan se oli mielenkiintoinen tuttavuus.
Viinin aromimaailma vei Marjutin ajatukset ensin Pohjois-Italiaan, mutta se oli aivan yhtä väärä arvaus kuin mystinen itä-eurooppalainen maa tai Bordeaux. Toisaalta tällä Dornfelder-kokemuksella se ei yllätä.
Suosikkiäänestyksessä Dornfelder Trocken 2016 sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle. Se oli Marjutin kakkossuosikki ja Riesling-vastaisen raatilaisen ykkössuosikki.
Weingut Gindorf Spätburgunder Trocken 2016
Saksa on maailman kolmanneksi suurin Spätburgunder/Pinot Noir -tuottaja (11,5 %). Maan viileän ilmaston takia viinit ovat usein hapokkaampia kuin lämpimien maiden pinot noirit ja tyyliltään muutenkin niitä kevyempiä.
Tämäkin väriltään läpinäkyvä viini oli niin kevyt, hapokas ja puolukkainen sekä vähätanniininen, että se oli selvästi Pinot Noir. Maaksi arvailimme tosin Ranskaa. Viini oli varsin rapsakka, ja sen hapokkuus nosti veden kielelle. Toisaalta sen punainen marjaisuus oli pirteää ja mehukasta. Tanniineja ei ollut tässäkään mainittavasti.
Suosikkiäänestyksessä Spätburgunder Trocken 2016 sijoittui kakkoseksi. Viinien asettaminen järjestykseen oli kuitenkin vaikeaa ja tulokset olisivat voineet heilahtaa myös toiseen järjestykseen, sillä vain Riesling sai neljä ykkössijaansa ja yhden nelossijansa ilman sen suurempaa pohdintaa.
Kaikki viinit olivat Moselista, Saksasta, Weingut Gindorfin tilalta Lieserin kylästä. Saksalais-amerikkalaisen Pfeifferin perhe osti tilan sen edellisiltä omistajilta Gindorfeilta vuonna 2017. Hauska yhteensattuma oli se, että edustettuina olivat Saksan neljä viljellyintä rypälelajiketta.
Illan alkumalja ja jälkiruokaviini olivat puolestaan Ranskan Champagnesta.
Alkumaljamme Champagne Elodie D Tradition Premier Cru Brut (70 % Pinot Noir, 15 % Chardonnay, 15 % Meunier) oli omenainen, paahteinen ja täyteläinen, oikein maukas samppanja. Kypsä sitruuna ja muutenkin kypsä hedelmäisyys teki samppanjasta varsin miellyttävän - lisäksi jotain on kai tullut opittua matkan varrella, kun pinotnoirvetoisuuden bongasi melko pian samppanjan mausta.
Jälkiruoan kanssa tarjolla oli Bouché Pere & Fils Ratafia de Champagnea (100 % Meunier). Talon samppanjoihin olemme tutustuneet useaan otteeseen aiemmin, joten talon ratafia oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ratafian alkoholi lämmitti, mutta kypsä sitruksisuus raikasti suutuntumaa, ja varsinkin savoiardi-keksien kanssa makea ja hunajainen ratafia toimi oikein hyvin.