Blinikausi on alkanut, joten raatimme kokoontui perinteiseen tapaan Chez Loppasuille blinien ääreen. Yksi raadistamme on vannoutunut punaviinien ystävä, joten päätimme kokeilla, onnistuisimmeko löytämään blinien kanssa sopivan punaviinin - tai mahdollisesti jotain todella epäsopivaa.
Illan kattaukseen valitsimme seuraavat viinit, jotka maisteltiin tuttuun tapaan sokkona:
Jenkyn Place Brut Cuvée 2010
PDO England, Englanti; 60 % Chardonnay, 32 % Pinot Noir, 8 % Meunier;
34,96 €
Blinien kanssa kuohuviini on aina varma valinta. Tällä kertaa päädyimme valitsemaan viinikaapistamme englantilaista kuohuviiniä, koska Marjut on kantanut niitä kovin innokkaasti Alkosta kotiin ja joskus niitä voisi juoda pois.
Jenkyn Placen viinitila sijaitsee Etelä-Englannissa Hampshiressa. Tilan ensimmäiset viiniköynnökset, klassiset samppanjarypälelajikkeet Chardonnay, Pinot Noir ja Meunier istutettiin vuonna 2004. Illan viini, Chardonnay-vetoinen Brut Cuvée on kypsynyt sakkojensa päällä reilut kolme vuotta.
Kuohuviini on voimakkaan omenainen, sekä sen tuoksussa ja maussa omenaisuus vaihtelee kirpeästä vihreästä omenasta kypsään, hillottuun omenaan ja omenankotaan. Viinin paahteisuus ja pieni suolainen mineraalisuus tuovat mieleen samppanjan. Hapokas kuohuviini toimi hyvin rasvaisten blinien kanssa ja muutenkin se voisi olla mainio ruokaviini tai aperitiivi - tai se voisi maistua ihan sellaisenaan runsaiden kuohuviinien ystäville.
De Bortoli Woodfired Sparkling Shiraz
Heathcote, Victoria, Australia; Shiraz;
16,98 €
Australian erikoisuus, shiraz-kuohuviini on kiinnostanut meitä jo jonkin aikaa. Kun viime syksyn Wine Australiassa (josta pitäisi kirjoittaa katsaus!) maistoimme De Bortoli Woodfired Sparkling Shiraz'ta, aloimme miettiä, että se saattaisi sopia hyvin blinien kanssa hapokkuutensa ansiosta.
Punainen kuohuviini herätti raadissamme hämmästystä. Yksi raatilainen arveli sitä lambruscoksi ja valkoviinien vastustajamme myönsi, että ei ole koskaan nähnyt punaista kuohuviiniä - ja vaikka se paljastui hänen usein suosimakseen australialaiseksi shiraz'ksi, se ei siitä huolimatta saanut vuolaita kehuja.
Luonteeltaan Woodfired Sparkling Shiraz on viinillinen, enemmänkin pirskahteleva punaviini kuin kuohuviini. Tummasävyinen ja mausteinen viini on todellakin mielenkiintoinen tuttavuus. Jos ulkona olisi lunta ja asunnossamme olisi takka, täyteläinen ja mustaherukkainen sekä pippurinen, talveen sopiva kuohuviini olisi mainiota nautittavaa elävän tulen ääressä. Nyt savuisuudesta sai nauttia vain viinissä.
Blinien kanssa sen tammisuus, mausteisuus ja marjaisuus korostuivat hieman liikaa. Ehkä toisten täytteiden kanssa viini olisi voinut toimia paremmin kuin nyt, joten kuohuviinien vertailussa se hävisi brittiskumpalle. Mainio viini se kuitenkin on.
Laurenz V. Forbidden Grüner Veltliner 2017
Kamptal, Itävalta; Grüner Veltliner; 13,90 € Viking Line (syksy 2019)
Valkoviineiksi valitsimme kaksi melko itsestäänselvää bliniviiniä. Niistä ensimmäinen oli syksyn samppanjaristeilyltä (josta pitäisi myöskin blogata) ostettu grüner veltliner.
Viinissä on jäännössokeria noin 17 g/l, joten ensimmäiset kommentit olivatkin heti sen makeudesta ehkä senkin takia, että viinin tuoksusta ei heti saanut kovinkaan paljon irti. Viinin hapokkuus riittää kuitenkin säilyttämään viinin tasapainoisena, vaikka sitä ei voikaan kutsua kovin hapokkaaksi. Yleisvaikutelma on lempeän omenainen ja myöhemmin myös päärynäinen eikä grüner veltlinereille usein tuttu pippurisuus tunnu kovinkaan vahvasti.
Blinien kanssa Forbidden Grüner Veltliner sopi mukavasti, vaikka raadin mielestä se olisi ennemmin mukava kesälipittelyviini.
Fritz Haag Brauneberger Juffer Riesling Spätlese 2015
Mosel, Saksa; Riesling; 23,00 € Silja Line vuonna 2017
Jos edellinen viini tuntui makealta, Spätlese lupaili vielä jotain makeampaa. Spätlese tarkoittaa myöhäistä sadonkorjuuta eli pitkään kypsyneisiin rypäleisiin on ehtinyt kertyä runsaasti sokeria, mikä tekee myös viineistä makeita. Jäännössokeria viinissä on noin 80 g/l, mikä tekee siitä makean, mutta ei vielä jälkiruokaviinimakean. Rieslingin luontainen hapokkuus tasapainottaa mukavasti makeutta - ja mikä yllättävää, alkoholia viinissä on vain 7,5 %!
Brauneberger Juffer Riesling on persikkainen, kukkainen, hunajainen ja omenahilloinen, kaikkiaan herkullista nektaria. Se toimi hyvin blinien seurana ja pärjäsi melkein jälkiruokana olleen Charlotte Russen makeudelle, mutta kaikki taisivat nautiskella siitä enemmän sellaisenaan. Se oli raadistamme neljän suosikki. (7,5 % alkoholia! Kun meillä nyt vielä on monopoli, niin olisipa maitokaupparaja noussut hieman korkeammalle, niin tätäkin herkkua voisi saada lähimarketista.)
Arpepe Nebbiolo Rosso di Valtellina 2016
DOC Rosso di Valtellina, Italia; Nebbiolo;
34,30 €
Arpepe Nebbiolo Rosso di Valtellinan bongasimme viime lokakuussa ravintola Murun viini-illassa. Sen hyvin pinotnoirmaiset piirteet saivat sen päätymään blinipöytään ensin suunnittelemamme pinot noirin sijaan, koska veikkailimme, että raatimme ei sitä aivan heti nebbioloksi tunnistaisi.
Viini oli pitkälti sellainen kuin muistimmekin: hapokas ja kirpeän marjainen, puolukkainen ja karpaloinen ja tällä kertaa rypäleelle tyypillisesti myös ruusuinen ja tervainen. Tanniinit eivät tuntuneet kovinkaan voimakkaasti ja yleisvaikutelma oli kevyt. Pitää myöntää, että viinin olisi voinut avata ajoissa ilmaantumaan, sillä seuraavana päivänä se maistui vieläkin lempeämmälle.
Blinien kanssa viini ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin kuin valkoviinit, mutta kohtalaisen hyvin kuitenkin. Täytteillä asiaan pystyi vaikuttamaan jonkin verran, poron kanssa viini maistui paremmin kuin kalan kanssa, joten lihainen täyte, esimerkiksi paahtopaisti, olisi voinut auttaa asiaa. Valtavan hieno viini se edelleen oli, toisen ruoan kanssa varmasti aivan taivaallista.
Buffalo Barrel Bourbon Barrel Aged Zinfandel 2016
Kalifornia, USA; Zinfandel; 7,99 € Calle, Tallinna (kesä 2019) tai
12,98 € (vuosikerta 2017)
Illan viimeisen viinin valitsimme puhtaasti kieli poskessa valkoviinin vastustajamme viinimakua ajatellen ja samalla pohdimme, että se nyt ainakaan ei maistu blinien kanssa. Mehevä ja hilloinen bourbontynnyrissä kypsynyt zinfandel tarttui mukaan Tallinnasta viime kesänä, mutta näköjään sitä saa myös Alkosta.
Jenkki-zinfandelin maku on tumman marjainen, jopa hilloinen ja mausteinen, bourbontynnyri tuo viinin makuun vaniljaa ja lakritsaa, ehkä jopa vaniljalakritsaa. Alkoholi tuntuu jonkin verran. Omassa luokassaan se on ihan mainio zinfandel, juuri sellainen kuin sen odottikin olevan eikä se todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kesällä grillatessa se voisi olla oikein mainio.
Blinien kanssa viini on liian mehevä ja hilloinen, mutta toisaalta ei kuitenkaan niin suuri katastrofi kuin epäilimme. Pullo päätyikin loppuillaksi odotettuun kohteeseen ja me muut jatkoimme muiden viinien parissa, toisin sanoen Buffalo Barrel Bourbon Aged Zinfandel oli raadistamme yhden suosikki.
Summa summarum
Ainakaan vielä emme löytäneet punaviiniä, joka sopisi blinien kanssa yhtä hyvin kuin valkoviinit tai kuohuviini. Lieneekö syynä sitten mausteisuus ja marjaisuus, vaikka hapokkuus voisikin riittää leikkaamaan rasvaisuutta? Vinkkejä blinipunkuista otetaan mielellään vastaan!
Reseptit
Blinit perinteisesti ravintola Bellevuen reseptillä (puolikkaalla ohjeella saa noin 16 bliniä)
Täytteinä
- porotahnaa (savuporoa, piparjuurituorejuustoa, punasipulia, persiljaa)
- lohitahnaa (lämminsavulohta, ruohosipulituorejuustoa, punasipulia, tilliä)
- graavilohta
- omena-punajuurisalaattia (Granny Smith -omenaa viipaleina ja punajuurikuutioita, loraus balsamicoa)
- vegaanista lasimestarinsilliä Eckerö Linen reseptillä (illan yllättäjä, tätä kehuttiin!)
- kirjolohenmätiä
- smetanaa, suolakurkkuja, punasipulia (ja hunajaa)
Jälkiruokana Charlotte Russe Myllyn parhaiden reseptillä (valmis kääretorttu, täytteessä korvasimme osan persikasta tuoreella persimonilla, lisäsimme suklaahippuja ja käytimme vahingossa vain kuusi liivatelehteä kahdeksan sijaan)