CoolHead Brew ja Kulttuuritehdas Korjaamo järjestivät jälleen talven ihmemaan Craft Beer Winter Wonderlandin 10.-11.1.2020. Me kävimme paikalla lauantaina.
Saapuessamme hieman neljän jälkeen ovella oli lappu, että ennakkoliput oli myyty loppuun ja ovelta ryhdyttäisiin myymään lippuja klo 18.30 alkaen. Olimme viisaasti ostaneet 25 € maksaneen ennakkolipun, johon sisältyi sisäänpääsyn lisäksi 15 € saldoa. Jonoa ei vielä ollut, joten sisään pääsi nopeasti.
Maisteluannokset maksoivat enimmäkseen 3-4 €. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna ei ollut lasipanttia ja lasin sai mukaansa. Tapahtumapaikka oli tänäkin vuonna Vaunusali. Oluttarjonnan oli kuratoinut CoolHead Brew ja panimoita oli paikalla kaksitoista:
Jussi maistoi venäläisiltä panimoilta vahvoja IPA-oluita. Oluiden nimissä oleva DIPA tarkoittaa vahvaa Double IPA:a ja TIPA vielä vahvempaa Triple IPA:a. Stamm Brewingin Limit Break TIPA (9,5 %) ja Wild Lab Cream Armada TIPA (10 %) olivat molemmat trooppisen hedelmäisiä. Edellinen toi mieleen hedelmämehun ja jälkimmäisessä oli myös ananasta ja sitrusta. Bakunin Brewing Co.:n Fibonacci DIPA (8 %) oli katkeran lisäksi vahvan maltainen. AF Brewn Eat the Dust! DDH Citra DIPA (8 %) oli myös maltainen, sen aromeissa oli myös sitrusta ja trooppista hedelmää. Citra-humalan lisäksi olueeseen on laitettu lupuliinijauhetta. Humalan hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomut erittävät lupuliinia, joka antaa oluelle katkeruutta.
Kaipuu synkästä, sateisesta Suomesta jonnekin lämpimään saattoi olla syy siihen, miksi seuraavatkin maistetut oluet olivat trooppisen hedelmäisiä. Panimoyhtiö Tujun Loraus Curacaoa TIPA (10,5 %) oli illan vahvin IPA, mutta alkoholi ei silti maistunut läpi. Gamma Brewing Companyn Big Doink DIPA:sa (8,0 %) oli trooppisen hedelmän lisäksi myös appelsiinia ja Sudden Death Brewing Co.:n Sir Barks-A-Lot NEIPA:n (6,8 %) aromeissa oli trooppisen hedelmän lisäksi greippiä. IPA-oluet olivat kaikki erinomaisia. Parhaaksi valikoitui hyvin pienellä marginaalilla Limit Break TIPA.
Hieman kevyempi väliolut ennen tummiin oluisiin siirtymistä oli kahvinen ja maltainen To Øl Shot In the Dark Stout (4,7 %). Myös Panimoyhtiö Tujun Överileso kahvistout (10,5 %) oli vahvan kahvinen. Brouwerij de Moersleutelin savuolut Smoke Screen (8 %) oli aromeiltaan savuisen lisäksi kahvinen ja kaakaoinen. Makeampaa makumaailmaa edusti tuhdin keksinen ja rusinainen To Øl 9057 Kilometres Barleywine (9,1 %), joka oli näistä oluista paras. Yhteistyöoluista maistoin maltaisen makeaa Zymologic & O/O Brewing #7 - Hoppy Rye Alea (7 %) ja pähkinäistä sekä vaniljaista Wild Lab & XP Brew Peanut Planet Imperial Stoutia (14 %). Näistä jälkimmäinen miellytti enemmän.
Marjut päätyi tuttuun tapaan hapanoluiden pariin. Aivan ensimmäisenä piti lasiin hakea (ihan nimenkin takia) Stamm Brewingin Daenerys (6 %), joka osoittautuikin miellyttävän hedelmäiseksi. Mangolla, passionhedelmällä ja guavalla maustettu olut toi mieleen appelsiinisen Jaffan. Sen jälkeen lasiin päätyi toinen mangolla ja passionhedelmällä sekä tällä kertaa ananaksella maustettu hapanolut, AF Brewin Sour Diesel Therapy (6 %). Makumaailmaltaan se oli ehkä hieman mangoisempi kuin edeltäjänsä eikä näistä kahdesta oikein osannut sanoa, kumpi olisi parempi.
Hedelmäinen linja jatkui parista aiemmasta tapahtumasta tutun Nudist Drinksin tiskillä, jossa lasiin päätyi cocktail. Persikkapyreellä ja Cointreau-liköörillä maustettu vadelmakuohuviiniin pohjautuva drinkki oli maukas ja mukavan makea - salin sinisessä valossa siitä ei vain tahtonut saada edustavaa kuvaa, jossa oranssi persikka ja vadelmanpunainen kuohuviini olisivat näyttäneet yhtä herkullisilta kuin drinksu.
Huisia makuelämyksiä tarjosivat Panimoyhtiö Tujun Agony of Blue (6,6 %), punaviinitynnyreissä kypsynyt ja maitohappobakteereilla käytetyillä mustikoilla maustettu farmhouse ale. Sen funky maku toi mieleen Rodenbachin hieman miedompana (mikä ei ole ollenkaan huono asia), toisaalta se oli jo niin huisaa, että 1,5 dl maisteluannos oli oikein riittävä. Siitä hieman kesympi huisa olut oli Bakuninin Took a Wild (6 %), joka puolestaan sai makunsa marjaisan osuuden kirsikoista.
Mainitaan vielä To Ølin Shot in the Dark (4,7 %), kuiva stout, josta tuli ilahduttavasti mieleen kestosuosikkini Guinness ja Cool Head Brewin Salted Licorice Raspberry Sour (5 %), jossa maistui ensin vadelma ja lakritsi hiipi esiin jälkimaussa.
Illan paras olut oli kuitenkin - tadaa! - Wild Labin Tripleberry Pleasure Centre (6 %), eri marjoilla maustettu gose, joka oli samaan aikaan sekä hurmaavan hapan että messevän marjainen. Sitä olisi voinut maistella maisteluannosta enemmänkin.
Summa summarum
Tapahtuma oli sopivan kokoinen, jokaiselta panimolta ehti hyvin maistaa oluita. Tunnelma oli hieman bilemäinen, sillä DJ soitti koko ajan taustamusiikkia, jonka volyymi oli sopiva. Tungosta alkoi olla vasta siinä vaiheessa, kun jonosta alettiin päästää ennakkoliputtomia ihmisiä sisään.
Ruokaa oli tarjolla (vain) Korjaamon puolella, tapahtumapaikalla Vaunuhallissa oli myynnissä juustolajitelma, dijonwurstia ja seitania - sekä perunalastuja, jotka jäivätkin ainoiksi tapahtuman aikana nautituiksi eväiksi. Ruoan lisäksi missasimme myös oheisohjelman, olutbingon ja tastingit, mutta toisaalta tapahtumassa törmäsi ilahduttavan moneen tuttuun.
Saapuessamme hieman neljän jälkeen ovella oli lappu, että ennakkoliput oli myyty loppuun ja ovelta ryhdyttäisiin myymään lippuja klo 18.30 alkaen. Olimme viisaasti ostaneet 25 € maksaneen ennakkolipun, johon sisältyi sisäänpääsyn lisäksi 15 € saldoa. Jonoa ei vielä ollut, joten sisään pääsi nopeasti.
Maisteluannokset maksoivat enimmäkseen 3-4 €. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna ei ollut lasipanttia ja lasin sai mukaansa. Tapahtumapaikka oli tänäkin vuonna Vaunusali. Oluttarjonnan oli kuratoinut CoolHead Brew ja panimoita oli paikalla kaksitoista:
- AFBrew (Venäjä)
- Bakunin (Venäjä)
- Brouwerij de Moersleutel (Alankomaat)
- CoolHead Brew (Suomi)
- Gamma Brewing Company (Tanska)
- O/O Brewing (Ruotsi)
- Panimoyhtiö Tuju (Suomi)
- Nudist (Viro)
- Stamm Brewing (Venäjä)
- Sudden Death Brewing Co. (Saksa)
- To Øl (Tanska)
- Wild Lab (Venäjä)
Jussi maistoi venäläisiltä panimoilta vahvoja IPA-oluita. Oluiden nimissä oleva DIPA tarkoittaa vahvaa Double IPA:a ja TIPA vielä vahvempaa Triple IPA:a. Stamm Brewingin Limit Break TIPA (9,5 %) ja Wild Lab Cream Armada TIPA (10 %) olivat molemmat trooppisen hedelmäisiä. Edellinen toi mieleen hedelmämehun ja jälkimmäisessä oli myös ananasta ja sitrusta. Bakunin Brewing Co.:n Fibonacci DIPA (8 %) oli katkeran lisäksi vahvan maltainen. AF Brewn Eat the Dust! DDH Citra DIPA (8 %) oli myös maltainen, sen aromeissa oli myös sitrusta ja trooppista hedelmää. Citra-humalan lisäksi olueeseen on laitettu lupuliinijauhetta. Humalan hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomut erittävät lupuliinia, joka antaa oluelle katkeruutta.
Kaipuu synkästä, sateisesta Suomesta jonnekin lämpimään saattoi olla syy siihen, miksi seuraavatkin maistetut oluet olivat trooppisen hedelmäisiä. Panimoyhtiö Tujun Loraus Curacaoa TIPA (10,5 %) oli illan vahvin IPA, mutta alkoholi ei silti maistunut läpi. Gamma Brewing Companyn Big Doink DIPA:sa (8,0 %) oli trooppisen hedelmän lisäksi myös appelsiinia ja Sudden Death Brewing Co.:n Sir Barks-A-Lot NEIPA:n (6,8 %) aromeissa oli trooppisen hedelmän lisäksi greippiä. IPA-oluet olivat kaikki erinomaisia. Parhaaksi valikoitui hyvin pienellä marginaalilla Limit Break TIPA.
Hieman kevyempi väliolut ennen tummiin oluisiin siirtymistä oli kahvinen ja maltainen To Øl Shot In the Dark Stout (4,7 %). Myös Panimoyhtiö Tujun Överileso kahvistout (10,5 %) oli vahvan kahvinen. Brouwerij de Moersleutelin savuolut Smoke Screen (8 %) oli aromeiltaan savuisen lisäksi kahvinen ja kaakaoinen. Makeampaa makumaailmaa edusti tuhdin keksinen ja rusinainen To Øl 9057 Kilometres Barleywine (9,1 %), joka oli näistä oluista paras. Yhteistyöoluista maistoin maltaisen makeaa Zymologic & O/O Brewing #7 - Hoppy Rye Alea (7 %) ja pähkinäistä sekä vaniljaista Wild Lab & XP Brew Peanut Planet Imperial Stoutia (14 %). Näistä jälkimmäinen miellytti enemmän.
Marjut päätyi tuttuun tapaan hapanoluiden pariin. Aivan ensimmäisenä piti lasiin hakea (ihan nimenkin takia) Stamm Brewingin Daenerys (6 %), joka osoittautuikin miellyttävän hedelmäiseksi. Mangolla, passionhedelmällä ja guavalla maustettu olut toi mieleen appelsiinisen Jaffan. Sen jälkeen lasiin päätyi toinen mangolla ja passionhedelmällä sekä tällä kertaa ananaksella maustettu hapanolut, AF Brewin Sour Diesel Therapy (6 %). Makumaailmaltaan se oli ehkä hieman mangoisempi kuin edeltäjänsä eikä näistä kahdesta oikein osannut sanoa, kumpi olisi parempi.
Hedelmäinen linja jatkui parista aiemmasta tapahtumasta tutun Nudist Drinksin tiskillä, jossa lasiin päätyi cocktail. Persikkapyreellä ja Cointreau-liköörillä maustettu vadelmakuohuviiniin pohjautuva drinkki oli maukas ja mukavan makea - salin sinisessä valossa siitä ei vain tahtonut saada edustavaa kuvaa, jossa oranssi persikka ja vadelmanpunainen kuohuviini olisivat näyttäneet yhtä herkullisilta kuin drinksu.
Huisia makuelämyksiä tarjosivat Panimoyhtiö Tujun Agony of Blue (6,6 %), punaviinitynnyreissä kypsynyt ja maitohappobakteereilla käytetyillä mustikoilla maustettu farmhouse ale. Sen funky maku toi mieleen Rodenbachin hieman miedompana (mikä ei ole ollenkaan huono asia), toisaalta se oli jo niin huisaa, että 1,5 dl maisteluannos oli oikein riittävä. Siitä hieman kesympi huisa olut oli Bakuninin Took a Wild (6 %), joka puolestaan sai makunsa marjaisan osuuden kirsikoista.
Mainitaan vielä To Ølin Shot in the Dark (4,7 %), kuiva stout, josta tuli ilahduttavasti mieleen kestosuosikkini Guinness ja Cool Head Brewin Salted Licorice Raspberry Sour (5 %), jossa maistui ensin vadelma ja lakritsi hiipi esiin jälkimaussa.
Illan paras olut oli kuitenkin - tadaa! - Wild Labin Tripleberry Pleasure Centre (6 %), eri marjoilla maustettu gose, joka oli samaan aikaan sekä hurmaavan hapan että messevän marjainen. Sitä olisi voinut maistella maisteluannosta enemmänkin.
Summa summarum
Tapahtuma oli sopivan kokoinen, jokaiselta panimolta ehti hyvin maistaa oluita. Tunnelma oli hieman bilemäinen, sillä DJ soitti koko ajan taustamusiikkia, jonka volyymi oli sopiva. Tungosta alkoi olla vasta siinä vaiheessa, kun jonosta alettiin päästää ennakkoliputtomia ihmisiä sisään.
Ruokaa oli tarjolla (vain) Korjaamon puolella, tapahtumapaikalla Vaunuhallissa oli myynnissä juustolajitelma, dijonwurstia ja seitania - sekä perunalastuja, jotka jäivätkin ainoiksi tapahtuman aikana nautituiksi eväiksi. Ruoan lisäksi missasimme myös oheisohjelman, olutbingon ja tastingit, mutta toisaalta tapahtumassa törmäsi ilahduttavan moneen tuttuun.