Ravintola Basen uusi viiniklubivuosi(kymmen) alkoi ravintolan oman sommelierin Elijah Nelsonin ja uuden maailman tyypillisten punaviinien kanssa.
Yali Wetland Reserva Carménère 2018
Valle de Colchagua, Rapel, Chile; Carménère;
10,98 € vuosikerta 2017
Illan ja vuoden ensimmäisen viinin oli tarkoitus edustaa stereotyyppistä chileläistä carménèrea. Vaikka carménère yhdistetään nykyisin useimmiten Chileen, rypälelajike on tuotu sinne Ranskan Bordeaux'sta. Tilanne ei kuitenkaan aina ole ollut sama: Chilessä pidettiin carmenérèa pitkään Merlot'na, ja vasta vuonna 1998 se tunnustettiin omaksi lajikkeekseen.
Hieman hämmennystä herätti se, että etiketin mukaan viini oli tuoretta vuosikertaa 2018, mutta reserva-viinin pitäisi Wikipedian mukaan olla kypsynyt vähintään neljän vuoden ajan - toisaalta toisaalla taas kerrotaan, että viiniltä ei vaadita tiettyä ikää, vaan vähintään 12 % alkoholia. Myös carménèren osuus viinissä saattaa vaihdella - sääntöjen mukaan viinistä vähintään 85 % on oltava carménerèa, ja loput 15 % voivat olla mitä rypäleitä tahansa eikä niitä tarvitse ilmoittaa.
Oli miten oli, viini oli tummanpunaista, lähes läpinäkymätöntä, ja sen nuoresta iästä kertoi lasin reunoilla havaittavissa oleva pieni sinerrys. Viini tuoksui ensin yrttiselle, mutta nopeasti rypäleelle tyypillinen vihreä paprika tunki esiin (eikä se ole Marjutin mielestä kovinkaan miellyttävää). Lisäksi tuoksussa oli tummia marjoja, mustaherukkaa ja hieman pippuria, jopa aavistus kumia. Viinin maku oli hedelmäinen, mausteinen ja marjainen, mutta ei kovinkaan tanniininen. Jälkimaussa maistui pippuri.
Maistelulautaselta viinin kanssa sopi parhaiten gouda-juusto. Yali Wetland Reserva Carménère oli seurueessamme yhden suosikki.
Navarro Correas Reserve Malbec 2017
Mendoza, Argentiina; Malbec;
16,38 €
Carménèren tavoin alunperin Ranskan Bordeaux'sta oleva Malbec, omaa sukua Côt, on saavuttanut Argentiinassa lähes kansallisrypäleen aseman. Useat malbecit ovat pehmeitä ja hilloisia ja petollisen helppoa juotavaa - ja rypäleelle voi kuulemma olla allerginen, sillä mikäpä muu seuraavan aamun olon aiheuttaisikaan kuin allergia?
Myös tämä viini oli väriltään tummanpunaista, läpinäkymätöntä ja reunoiltaan sinertävää. Se tuoksui odotetusti luumulle ja punaisille marjoille, kuten karhunvatukalle ja vadelmalle, ja niiden lisäksi tuoksussa oli mausteita, pippuria ja aavistus mokkaa. Kuivahkon viinin tanniinit olivat rapsakat, mutta miellyttävät. Hedelmäinen, mukavan moniulotteinen maku mukaili tuoksua, ja kaikkiaan bordeaux-henkinen viini paljastui oikein herkulliseksi ja ryhdikkääksi malbeciksi hillopommin sijaan. Hilloa tuntui ennemminkin vasta jälkimaussa pippurin lisäksi.
Maistelulautaselta viinin kanssa maistuivat salami ja gouda. Navarro Correas Reserve Malbec oli Marjutin suosikki, ja sai seurueeltamme yhteensä kaksi ääntä.
|
| Maistelulautasella Keisarinna-goudaa, salamia ja ankankoipirilletteä briossileivällä |
Garzon Tannat Reserva 2018
Uruguay; Tannat;
15,48 € vuosikerta 2017
Uruguayn viineistä puhuttaessa mieleen tulee ensimmäisenä Tannat, ja Tannatista tulevat mieleen tiukan tanniiniset, tummanpuhuvat viinit. Myös Tannatia on alkujaan kasvatettu Ranskassa, tarkemmin sanottuna luoteis-Ranskan Gascognessa, missä se tunnetaan myös nimellä Madiran. Ranskalaiset ja uruguaylaiset viinit kuitenkin eroavat toisistaan: uruguaylaiset tannatit ovat yleensä keveämpiä ja vähätanniinisempia kuin ranskalaiset madiranit. Koskahan sen oppisi muistamaan? Myös pari vuotta sitten lempeät tanniinit yllättivät meidät.
Tämä(kin) viini oli tumma, läpinäkymätön ja hieman sinertävä punainen. Sen tuoksu oli hedelmäinen ja marjainen, punaisten marjojen ja luumun lisäksi siitä erottui pehmeää vaniljaa ja hieman paprikaa ja/tai yrttisyyttä. Viinin maku oli tuoksun tapaan hedelmäinen ja sen tanniinit olivat yllättävän pehmeät, mutta silti pippuriset. Maanläheisestä viinistä bongailtiin monenlaisia makuja punajuuresta lakritsaan.
Maistelulautaselta viinin seuraksi sopivat gouda ja ankkarillette. Garzon Tannat Reserva sai seurueeltamme yhden äänen, ja se pääsi koko klubin äänestyksessä jaetulle ykkössijalle.
Pillitteri Cabernet-Merlot 2014
VQA Niagara Peninsula, Kanada; Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet
Franc; 14,99 € vuosikerta 2015
Kanadalaiset viinit ovat Marjutin heikko kohta ja olikin mukavaa, että tämä perinteisistä Bordeaux'n alueen rypäleistä tehty viini oli päässyt mukaan kattaukseen. Pikaisen muistin virkistyksen jälkeen totesimme, että olimme maistaneet samaa vuosikertaa parisen vuotta sitten ja että sitä on vielä pullollinen odottamassa. Nyt oli kiinnostavaa pohtia, kuinka viini on ehtinyt parin vuoden aikana kehittyä.
Viinin väri ei ollut niin tumma ja läpinäkymätön kuin edellisten viinien ja muutamaa vuotta vanhemman iän huomasi siitä, että sen väri alkoi taittua rusertavaan suuntaan. Tuoksua hallitsevan mustaherukan lisäksi marjakimaraa täydensivät kirsikka, vadelma, mustikka ja karhunvatukka, joiden seurana tuoksussa oli yrttejä - naapuripöydästä huudeltiin jostain syystä tilliä. Kevyehkö maku myötäili tuoksua, ja viinin tanniinit olivat kypsät. Kaiken kaikkiaan viini oli tasapainoista, helppoa juotavaa. Toisaalta pieni ikääntyminen ei ollut muuttanut viiniä suuresti, ehkä sen suurin pippurisuus oli vuosien varrella hieman pehmentynyt.
Maistelulautaselta sen kanssa sopivat parhaiten salami ja ankkarillette. Pillitteri Cabernet-Merlot sai seurueeltamme yhden äänen.
Château Tanunda Grand Barossa Cabernet Sauvignon 2012
Barossa Valley, Australia; Cabernet Sauvignon; 19,98 € vuosikerta 2011
Vaikka Barossan laakso tunnetaan parhaiten Shiraz-viineistään, illan viimeinen viini oli kuitenkin cabernet sauvignon. Alueella sijaitsee monia Australian suurimmista ja merkittävimmistä viinitaloista, mutta tämän viinin tuottaja Château Tanunda ei ollut entuudestaan niin tuttu kuin vaikkapa Penfolds tai Yalumba.
Viinin väri oli jälleen tumma ja läpinäkymätön punainen, ja se rusersi jonkin verran.
Siihen yksimieliset havainnot jäivät, sillä koko klubin kesken huomattiin pullokohtaisia eroja. Meidän laseissamme viinin tuoksu oli yrttinen ja marjainen, melko kuivan oloinen, mutta toisilla se oli ehkä jopa hieman oksidoitunut ja sherrymäinen. Viereisessä pöydässä viini tuoksui makealle, meillä ei. Pilalle se ei ollut vielä mennyt, mutta sen paras aika oli ehtinyt mennä jo ohi. Tuoksu oli joka tapauksessa moniulotteinen, joskus siinä tuntui omenaa, joskus herukkaa ja joskus lakritsaa. Viinin maku oli vielä tiukka ja sen tanniinit olivat rapsakat, ja tuoksusta tuttu tumma marjaisuus ja yrttisyys jatkuivat myös maussa. Jälkimaku oli mausteinen ja herukkainen.
Maistelulautaselta viinin kanssa toimivat salami ja gouda. Grand Barossa Cabernet Sauvignon oli Jussin suosikki ja sai seurueeltamme yhteensä kaksi ääntä. Lisäksi se oli koko klubin äänestyksessä jaetulla ykkössijalla.