23. toukokuuta 2019

Smokers x Olarin Panimo 8.5.2019

Sellon Smokers Beer & BBQ järjesti 8.5.2019 tastingin (28 €), jossa maisteltiin Olarin Panimon oluita Smokersin ruoka-annosten kanssa. Tapahtuman veti Olarin Panimon Hanna Montonen, ja Smokersin keittiöpäällikkö Kimmo Tero oli laatinut oluiden yhteyteen neljän maun tasting-lautasen, jossa oli vuohenjuustosalaattia, portobellosientä papujen kera, nieriä-taco ja savustettua brisketiä eli naudanrintaa. Jälkiruoaksi oli vielä suklaafondant.

Alun perin tastingissa piti olla viisi olutta, mutta illan kuluessa mukaan kattaukseen päätyi kaksi bonusolutta.


Ensimmäinen olut oli hapanolut Riskei! (5,5%), joka tarjoiltiin aperitiivina huilulasissa. Olut on tehty yhteistyössä virolaisen Tanker-panimon kanssa.  Mausteena on käytetty guavaa sekä kaktusviikunaa. Alun perin olueen oli tarkoitus käyttää muuta hedelmää, mutta se oli tavarantoimittajalta loppu. Tarjolla oli kaktusviikunaa, joten panimo päätti ottaa riskin ja käyttää sitä. Riskin ottaminen selvästi kannatti. Olut oli kevyen kesäinen ja hedelmäinen ja sen aromeissa oli kaktusmaista vivahdetta. Marjutin mielestä se oli varsin hyvä yleispätevä olut.

Toinen olut  Have You Seen This Beerstyle? Märzen (5,5 %) oli tuttu jo Basen olutklubista kuukauden takaa. Se oli miellyttävän raikas, maltainen ja pähkinäinen. Maistelulautasen ruoista sen kanssa sopi parhaiten brisket.

Ylärivi vasemmalta oikealle: MC Taakibörsta IPA, MC Taakibörsta IPA remix, Area 21, Märzen ja Riskei! Alarivissä Nasty Granny ja Dibs on the Cacao Nibs
...
Seuraavana vuorossa piti olla SMaSH-olutta, mutta sen sijaan seurasikin kolmen IPA:n sarja. MC Taakibörsta IPA 2017 (6,5 %) oli jo vanha tuttu, mutta oli mielenkiintoista päästä vertaamaan sitä kevyempään Remix-versioon, joka on espoolaisen hiphop-yhtyeen nimikko-oluen maitokauppavahvuinen versio.

MC Taakibörsta IPA Remix (5,3 %) on maustettu mangon lisäksi ananaksella. Sen aromeissa oli mangon ja ananaksen lisäksi greippiä. Trooppisen hedelmäinen perusversio toimi hyvin ruoan, erityisesti briscetin ja tacon kanssa. Kevyt ja raikas Remix kävisi sen sijaan oivallisesti janojuomaksi.

Area 21 IPA (6,3%) oli Olarin Panimon ensimmäinen julkaistu olut, joka näki päivänvalon tammikuussa 2016. Oluen tuoksussa oli greippiä, trooppista hedelmäisyyttä ja hentoa havuisuutta. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hieman karamellisuutta. Tämäkin olut sopi hyvin brisketin ja tacon seuraksi. Tämä oli IPA-oluista Jussin suosikki.

Marjutin mielestä kaikki IPA:t olivat enemmän tai vähemmän gyyh.


IPA-kolmikon jälkeen vuorossa oli Nasty Granny Berliner Weisse (4,1 %). Olut on maustettu puna- ja mustaherukoilla, joiden aromeja löytyi sekä tuoksusta että mausta. Hapan ja raikas olut päätyi mustana hevosena jälkiruoan seuraksi periaatteella "saattaa toimia tai sitten ei". Veto oli onnistunut, sillä hapanolut maistui yllättävän hyvin suklaafondantin kanssa, Marjutin mielestä jopa paremmin kuin toisena vaihtoehtona ollut kaakaoinen imperial stout. Tuhman mummon marjamehu oli Marjutin suosikki illan oluista.

Viimeinen olut oli Dibs on the Cacao Nibs 2019 Imperial Stout (11 %), joka on maustettu raakakaakaonibseillä. Tuhti, tumman suklainen, espressoinen ja hieman vaniljainen olut toimi parhaiten sellaisenaan eikä olisi välttämättä kaivannut jälkiruokaa seurakseen - toisaalta kun sellaista nyt oli, sei harmittanut laisinkaan, päinvastoin. Tämä oli tastingin kaikista oluista Jussin suosikki.

Seuraava tasting Smokersissa on 12.6. Silloin Stadin Panimon edustaja tulee pitämään oluttastingin sijaan siideritastingin.

21. toukokuuta 2019

Grand Champagne Helsinki 2019

Torstain pääsyliput tarjosi Lignell & Piispanen


Grand Champagne Helsinki järjestettiin viidennen kerran 9.-11.5.2019. Se on jo parin vuoden ajan ollut maailman suurin samppanjatapahtuma kellarimestarien määrällä mitattuna, joten ei ihme, että Vanha ylioppilastalo oli taas täpösen täynnä jo torstaista alkaen. Näytteilleasettajien määrä oli lisääntynyt hieman, nyt yläkerran parvikin oli otettu käyttöön ja samppanjaparvekkeella esittäytyi kuusi maahantuojaa etsivää samppanjataloa.

Pääsylippu maksoi 18 € ja siihen sisältyi tuttuun tapaan Lehmann Glass Opal 21 -samppanjalasi. Samppanjat maksoivat enimmäkseen 2-6 lipuketta eli 5-15 € per maisteluannos. Tänä vuonna SeamChip-korttia olisi kai voinut ladata kännykkäsovelluksella, mutta latasimme aluksi niin paljon lipukkeita omille korteillemme, että emme päässeet testaamaan sitä - tai ainakin tapahtuma löytyi sovelluksesta, mutta siitä ei muuten kerrottu missään.

Kävimme tapahtumassa torstaina Lignell & Piispasen kutsumina ja lauantaina omalla kustannuksella.

Champagne Jeeper



Lignell & Piispasen maahantuoma Jeeper-samppanja oli meille uusi tuttavuus, joten oli mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen. Torstaina maistoimme neljä samppanjaa ja lauantaina osuimme sopivasti paikalle, kun La Grande Cuvée Millesime 2008 (Pinot Noir, Meunier, Chardonnay; 4 lipuketta) oli korkattu.

Samppanjan nimi viittaa todellakin Jeepiin! Tilalla on kasvatettu viiniä 1700-luvulta alkaen, mutta Maison Jeeperin tarina alkaa vasta 1900-luvun puolivälistä. Toisesta maailmansodasta palannut Armand Goutorbe päätti lähteä mukaan samppanjabisnekseen, joten vuonna 1949 hän nimesi samppanjabrändinsä Jeeperiksi viranomaisilta kiitokseksi saamansa Jeepin mukaan. Hän halusi erottua alueensa (jonka nimi oli myös Goutorbe) muista viljelijöistä, ja oli Jeepillä varmasti hyvä pärtsäillä pitkin tiluksien rinteitä. Täytyy myöntää, että nimi jää muistiin.


Grande Réserve NV (Chardonnay; 51,98 € / 2 lipuketta) oli miellyttävän hapokas ja kirpeän omenainen. Blanc de Blancille tyypillisesti se oli raikas ja elegantti ja jopa hieman kukkaisa. Sitä jonkin verran rotevampi ja paahteisempi oli Grand Assemblage NV (60 % Chardonnay, 25 % Pinot Noir, 15 % Meunier; 46,98 € / 2 lipuketta), jonka aromeissa oli kivihedelmiä ja trooppista hedelmäisyyttä.

Grand Rosé NV (88 % Chardonnay, 12 % Pinot Noir; 61,99 € / 3 lipuketta) oli aromeiltaan hedelmäinen, kukkaisa, punamarjainen, mansikkainen ja kirsikkainen. Rosé on valmistettu sekoittamalla blanc de blancs -samppanjan sekaan kuplatonta Pinot Noiria.

Meidän molempien suosikki oli rutikuiva ja rapsakka luomusamppanja Extra Brut Naturelle NV (70 % Chardonnay, 30 % Pinot Noir; 69,99 € / 3 lipuketta). Se oli herkullisen hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen sekä jonkin verran mineraalinen. Vaikka samppanja olikin kuiva, sen pieni päärynäisyys toi makuun makeuden tuntua.


...tai siis Extra Brut Naturelle oli suosikkimme siihen saakka, kunnes lauantaina pääsimme tutustumaan La Grande Cuvée Millesime 2008:n (4 lipuketta). Aluksi huonolta näyttänyt vuosi 2008 osoittautui sittemmin erinomaiseksi vuodeksi, joidenkin mielestä 2008 on jopa tämän sukupolven paras vuosikerta. Hedelmäinen, kypsän sitruksinen ja paahteinen samppanja oli tyylikäs ja hyvin kehittynyt.

Kiitokset vielä Lignell & Piispaselle kutsusta! Oli todella mukavaa päästä tutustumaan Jeeperin samppanjoihin.

Essi Avellan: Samppanjatrendit lasissa



Olimme ostaneet paikat Essi Avellanin lauantaiseen Samppanjatrendit lasissa -master classiin (70 €). Meille esiteltiin kymmenen trendiä ja kuusi niihin sopivaa samppanjaa - ja yllätyksenä saimme vielä seitsemännen samppanjan korvaamaan sitä, että korkkivian takia yksi kaato jäi hieman vajaaksi. Master classissa oli mukana Viking Gracen viimevuotiselta samppanjaristeilyltä tuttuja samppanjoita, joten oli mielenkiintoista päästä niiden pariin uudelleen.

Vazart-Coquart 82/13 Grand Cru Blanc de Blancs Extra Brut NV

Ensimmäinen esitelty trendi oli blanc de blancs eli vain valkoisista rypäleistä valmistetut samppanjat. Toinen trendi on ns. solera-menetelmän käyttö - tosin koska solera sanana yhdistyy voimakkaasti sherryyn, suositeltavampi termi olisi vaikkapa "jatkuva täyttö". Samppanjatynnyreitä siis täytetään uuden vuosikerran samppanjalla sitä mukaa, kun tynnyri tyhjenee pullotusten myötä. Maistetussa Vazart-Coquart 82/13 -samppanjassa yhdistyi 32 vuosikertaa (1982-2013).

Itse samppanjaan ehdimme tutustua pikaisesti jo torstaina samppanjaparvella ja se oli edelleen hyvää: maukas, täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja pähkinäinen. Se oli ehkä yksi koko tapahtuman parhaista samppanjoista.

Piollot Pinot Blanc Cuvée Colas Robin NV

Kolmas trendi ovat harvinaiset rypälelajikkeet. Tuttujen Chardonnayn, Pinot Noirin ja Meunierin lisäksi samppanjaa saa valmistaa myös Arbannesta, Pinot Blancista, Pinot Gris'ta ja Petit Meslieristä, mutta niiden määrä on todella pieni, alle prosentin verran.

Pinot Blancista valmistettu Cuvée Colas Robin oli aromaattinen ja kukkea, trooppisen hedelmän lisäksi sen aromeissa oli mustaa viinikumia, kypsää omenaa ja savua.

Cedric Bouchard Roses de Jeanne Blanc de Noirs Les Ursules 2013

Tässä samppanjassa esiteltiin kolme trendiä samalla: neljäs trendi oli blanc de noirs eli vain punaisista rypäleistä valmistetut samppanjat, viides single vineyard champagne eli yhden viinitarhan rypäleistä tehty samppanja ja kuudes brut nature -samppanjat, toisin sanoen samppanjat, joihin ei ole lisätty sokeria.

Aubessa, Celles-sur-Ourcen kylässä sijaitsevan Les Ursules -tarhan Pinot Noir -rypäleistä valmistetun samppanjan tuoksu oli tumma ja marjainen. Sen maku oli runsaan hedelmäinen. Vaikka hapokkuutta riitti, viini ei tuntunut rutikuivalta.


Chartogne-Taillet Les Barres 2012

Punaisten rypäleiden suosio jatkui edelleen: seitsemäs trendi oli vain Meunier-rypäleestä valmistettu samppanja.

Chartogne-Taillet Les Barres oli hedelmäinen ja makeahko, toisaalta hapokas, runsas ja täyteläinen ja toisaalta jopa hieman parfyyminen. Tämä samppanja oli meidän kummankin suosikki.

Leclerc Briant Cuvée Abyss NV

Kahdeksantena trendinä olivat luomut, biodynaamiset ja bioenergiset samppanjat ja yhdeksäntenä taas merenalainen kypsytys. Bioenergia tarkoittaa sitä, että maaperän, köynnösten ja rypäleiden energia pyritään säilyttämään itse viinissä.

Meille jo entuudestaan tuttu Leclerc Briant Cuvée Abyss oli edelleen oikein mainio samppanja: sitrusta, appelsiinia, omenaa ja suolaista mineraalisuutta.

Ulysse Collin Les Pierrieres Blanc de Blancs NV

Kymmenes ja viimeinen trendi oli tammen käyttö samppanjassa. Pitää myöntää, että ainakaan tämän samppanjan perusteella trendi ei miellytä ainakaan Marjutia kovinkaan paljon - toki samppanja oli kermainen ja hedelmäinen, mutta tammi maistui tällä kertaa hieman liikaa trooppisen hedelmän läpi. Jussia tammisuus sen sijaan ei haitannut.

Piper Heidsieck Essentiel by Essi Avellan

Ylimääräisenä samppanjana saimme vielä Piper Heidsieck Essentiel by Essi Avellan -samppanjaa, joka on Essi Avellanin oma versio Viking Linen laivan samppanjasta. Se oli helppoa ja mukavaa juotavaa, hedelmäistä ja hieman paahteista.

Muut löydöt


Parhaiten mieleen jäivät seuraavat samppanjat:


Marjutin tärppilistalla oli mukana uutuussamppanja, vuosikerraton Charles Heidsieck Blanc de Blancs. Se sai kuitenkin odottaa, kun onnekkaasti osuimme Interbrandsin tiskille hieman sen jälkeen, kun magnum-pullossa ollut Brut Réserve ‘Mis en Cave 1990’ NV (Pinot Noir, Chardonnay, Meunier; 5 lipuketta) oli avattu ja pahin ruuhka kadonnut. Samppanjaa oli vielä jäljellä - ja onneksi oli, sillä se vei kielen mennessään! Ensimmäisenä huomasi voimakkaan kahvisen tuoksun, sen jälkeen kypsää, hyvin kehittynyttä hedelmäisyyttä ja pähkinää. Lähes 30 vuoden iästään huolimatta samppanja oli silti nuorekkaan oloinen.

Blanc de Blancs (75,50 € / 3 lipuketta) oli myös ilahduttava uusi tuttavuus: Charles Heidsieckin tuttu rotevuus yhdistyi miellyttävästi blanc de blancsin raikkaaseen omenaan, kypsään sitruunaisuuteen, persikkaisuuteen ja mineraalisuuteen.


Pommeryn samppanjat ovat äskettäin siirtyneet Social Winesin edustukseen, ja löysimme niiden joukosta muutaman suosikin. Noin yleisesti ottaen talon tyyli oli kepeä ja raikas, mikä on varsin hyvä juttu tällä hetkellä, kun kesä on viimein alkamassa.

Vain ravintolamyynnissä olevat Apanage-sarjan samppanjat olivat monikäyttöisen oloisia, niiden kanssa voisi ajatella nauttivansa koko menun aperitiivista jälkiruokaan saakka. Marjutin suosikki oli talon lippulaiva Cuvée Louise 2004 (Chardonnay, Pinot Noir; 150 € / 6 lipuketta), hedelmäinen ja hieman pähkinäinen, mutta kuitenkin talon tyylin mukainen samppanja.

Royal Blue Sky (Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay; 4 lipuketta) on tarkoitettu nautittavaksi trendikkäästi jääpalan kanssa. Samppanjassa on hieman totuttua enemmän jäännössokeria, mutta se ei kuitenkaan ollut liian makea. Sopiva juoma kuumana kesäpäivänä.

Jussi testasi Pommeryn molemmat rosésamppanjat, jotka olivat Brut Royal Rosé NV (69,99 € / 3 lipuketta) ja Apanage Rosé (4 lipuketta). Molempien aromeissa oli punaista marjaa ja punaherukkaa. Apanage Rosé oli täyteläisempi ja marjaisempi, siinä oli myös vadelmaa ja mansikkaa. Se sopisikin oivallisesti ruokajuomaksi. Kevyempi ja hieman paahteinen Brut Royal sen sijaan kävisi seurustelujuomaksi ja aperitiiviksi.


Palmer & Co:n samppanjoista maistoimme tällä kertaa vain Blanc de Blancsia (Chardonnay; 50,13 € / 3 lipuketta) ja Blanc de Noirsia (Pinot Noir, Meunier; 50,13 € / 3 lipuketta) - ja kaverin lasista aina yhtä herkullista Amazonea, mutta sitä ei ehkä nyt lasketa. Blanc de Blancs oli tuttuun tapaan hapokas ja sitruksinen sekä aavistuksen kukkainen ja mineraalinen, Blanc de Noirs taas marjainen ja mausteinen.


Jean Vessellen samppanjoita maistelimme torstaina samalla, kun seurasimme jännittävän Grand Champagne Challengen loppuhuipennusta. Onnittelut Taneli Lehtoselle voiton johdosta!

Extra Brut NV (80 % Pinot Noir, 20 % Chardonnay; 44,98 € / 2 lipuketta) oli raikas ja hapokas, oikein pirteä. Brut Réserve (80 % Pinot Noir, 20 % Chardonnay) oli tyylikäs ja monikäyttöisen oloinen.

Oeil de Perdrix Brut NV (Pinot Noir; 44,98 € / 2 lipuketta) on kaunis, meripihkan värinen samppanja, joka on saanut nimensä siitä, että sen väri muistuttaa pyyn silmän väriä. Aromeiltaan se on marjainen ja mausteinen sekä hieman paahteinen.

Oeil de Perdrix Millésime Brut 1999 (Pinot Noir; 3 lipuketta) oli äärimmäisen herkulliseksi kehittynyttä ja kauniin meripihkan väristä. Kahdenkymmenen vuoden ikä oli tuonut aromeihin kypsän sitruksen ja paahteisuuden lisäksi pehmeää kermaisuutta.


Norex Selected Brandsin tiskiltä bongasimme Nicolas Feuillatten uuden 3 Terroir Premier Cru NV:n (3 lipuketta). Nicolas Feuillatte on moneen kertaan hyväksi havaittu eikä uutuuskaan pettänyt.

Blanc de Noirs 2008 (54,89 € / 3 lipuketta) oli pirteän hapokas, mineraalinen ja pehmeän paahteinen. Sitä voisi juoda sellaisenaan tai nauttia kevyen kalaruoan kanssa.

Palmes d'Or 2006 (113,69 € / 5 lipuketta) oli edelleen hyvää, pari vuotta sitten tastingissa maistettu samppanja oli silloin kepeä ja helposti lähestyttävä. Parin vuoden lisäikääntyminen on tehnyt sille vain hyvää.


Viime vuonna Marjut tuhlasi viimeiset lipukkeensa De Sousan samppanjaan, niin tänäkin vuonna. 3 De Sousa Cuvée 3A Grand Cru Extra Brut NV (Chardonnay, Pinot Noir; 65,90 € / 3 lipuketta) oli omenaisen hapokas ja paahteinen sekä marsipaaninen. 50 % samppanjasta on kypsynyt tammessa, mutta se ei onneksi häirinnyt.

Toisaalta taas loistavan vuoden 2008 Dom Perignon (174,95 € / 6 lipuketta) ja Bollinger La Grande Année (5 lipuketta) eivät jääneet sen ihmeemmin mieleen. Klassikoitahan ne tietenkin ovat ja maistuvat aina, mutta tarjolla oli paljon kaikkea mielenkiintoisempaakin.


Yläkerran parven pientuottajien valikoimasta löytyi mielenkiintoisia samppanjoita. Demiere Egreg'Or Cuvée Brut Magnum (5 lipuketta) oli mukavan hedelmäinen ja mineraalinen. Domaine Collet Empreinte de terroir Brut (2 lipuketta) tarjosi puolestaan aromeissaan omenaa ja päärynää. Sitruksinen, mineraalinen ja hennon kukkainen Vazart-Coquart Grand Bouquet 2013 (3 lipuketta) taas oli mukavan raikas.

Summa summarum


Hieno tapahtuma - tosin kevätflunssa haittasi hieman maistelua eli kaikki hienoimmat finessit saattoivat jäädä tukkoisen nenän takia huomaamatta. Tarjolla oli 330 samppanjaa, joten mietimme muutamia tärppejä etukäteen, ettei paikan päällä turvaudu vain tuttuihin nimiin - ja sitten unohdimme hienot suunnitelmat. Varmasti monet upeat samppanjat jäivät väliin, tosin vastaavasti monia upeita samppanjoita löytyi aivan sattumalta.

Ja sitten käy niin, että kun olet viimein henkisesti valmis huutamaan "YOLO" ja maksamaan 22 lipuketta (55 €) Bollinger Vielles Vignes Françaises 2007 -samppanjasta, se on myyty loppuun jo edellisenä päivänä. (Lisäksi kahvia olisi ollut kiva saada paikan päällä, mutta viime vuodesta viisastuneena osasimme varautua siihen etukäteen.)

***
Seuraava Grand Champagne Helsinki järjestetään 13.-15.5.2020.

Aiemmat postaukset, joiden kanssa olemme edelleen monista asioista samaa mieltä:

18. toukokuuta 2019

La Dolce Vita – italialaista viiniä ja ruokaa 27.4.2019

Viini-lehti järjesti toisen kerran La Dolce Vita – italialaista viiniä ja ruokaa -tapahtuman, tällä kertaa 27.4 Sofia Future Farmilla. Edellisen kerran tapahtuma oli kaksi vuotta sitten Vanhalla (raportoimme kahdessa osassa: osa 1 ja osa 2).


Tapahtuma oli jaettu kahteen kerrokseen: ensimmäisessä kerroksessa oli ruokapuoli, josta vastasi Sofia Bistro, viinit ja tastingit oli puolestaan sijoitettu toiseen kerrokseen. Sisäänpääsy oli ilmainen, Riedelin Ouverture-lasin lasipantti 5 €, suurin osa maisteltavista viineistä maksoi kohtuullisesti 3-6 € per annos ja ruoka-annokset maksoivat 8-12 €.

Sekä viinit että ruoka maksettiin tuttuun tapaan SeamChip-kortilla. Kortin lataamista varten näytti olevan myös kännykkäsovellus, mutta ainakaan me emme saaneet sitä toimimaan, vaan maksutapahtuma jäi kesken.


Päätimme kiertää pöydät kahteen kertaan: ensin valitut kuohu-, valko- ja roseeviinit ja sen jälkeen punaviinit. Siispä päädyimme proseccojen pariin.

Astoria Prosecco Extra Dry 2017 (14,99 €) oli päärynäinen ja omenainen perusprosecco, mutta kuivuutensa ansiosta ei se kuitenkaan ollut pelkkää päärynälimsaa. Sen kanssa muodosti parin Astoria Biologico Prosecco Extra Dry (15,89 €), joka oli mukavan hapokas ja omenainen. Ryhdikäs luomuprosecco yllätti iloisesti, ja kun sen hintakin on vain euron enemmän kuin perusproseccon, se voisi ennemmin päätyä ostoslistalle proseccoa etsiessä.

Astoria Fashion Victim Rose Extra Dry (12,48 €) oli mukavan marjainen rosekuohuva. Jos nyt tekisi kesän parvekejuomien ostoslistaa, niin vadelmaisen skumpan voisi hyvin lisätä sille.

Astoria Casa Vittorino Millesimato Brut 2017 (16,48 €) oli talon kuiva ja persikkainen lippulaivaviini Valdobbiadenen alueelta. Hämmentävästi sen maussa tuntui pieni maakellarinen tai multainen vivahde, joka ei tuntunut viinin esittelijää häiritsevän, kun asiasta mainitsimme.

Astoria Sushi Sparkling Extra Brut (8,48 € / 0,375 l) on tarkoitettu nimensä mukaisesti sushille ja siihen se sopiikin varmasti hyvin. Kuohuviininä se ei ollut mitenkään erityinen ja se meille kerrottiinkin etukäteen. Aluksi suussa tuntui pirteä mousse ja hapokas maku, joka oli jopa ehkä hieman suolainen, mutta maku katosi suusta hyvin nopeasti. Viinillä saa siis varmasti puhdistettua suusta sushipalan maun ennen seuraavaa palaa eli se on juuri tarkoitukseensa sopiva kuohuviini.

Proseccojen jälkeen Jussi sortui makeaan valkoviiniin. Blu Giovello Moscato Spumante Dolce (12,87 €). Persikkainen ja aprikoosinen moscato oli makea, mutta ei liian makea.


Viinikellari.comilla oli tarjolla kaksi valkoviiniä. Jussi päätyi melko itsestäänselvästi Tenuta Ca´Botta Riesling 2014:n (15,20 €), sillä Veneton alueen rieslingejä ei ihan joka päivä tule vastaan. Kypsän omenainen, persikkainen, hieman petroolinen ja jälkimaultaan raikkaan sitruksinen viini osoitti, että Saksan ulkopuolellakin osataan tehdä hyviä rieslingejä.

Marjutille jäi siis myöskin Veneton alueelta oleva pirteä ja hedelmäinen Bassanoshiro 2017 (60 % Garganega, 40 % Vespaiola; 12,90 €), joka oli oikein miellyttävä ja aromikas tuttavuus. Uusiin rypäleisiin on myös aina mukava tutustua.

Mr. Nebbiolon maahantuomia viinejä saa tällä hetkellä ravintola Briccosta, joka on uudistamassa viinilistaansa. Jussi valitsi valkoviineistä Piemontessa valmistetun Ruggeri Corsini Langhe DOC Biancon, joka on sekoitus Arneisia, Sauvignon Blancia ja Chardonnayta. Viini olisi oivallinen valinta kalaruoalle.

Marjutin lasiin päätyi samalta alueelta oleva Giovanni Manzone Rosserto Langhe Rossese Bianco Rosserto 2016, joka oli aavistuksen mineraalinen, hedelmäinen ja hieman öljyisen tuntuinen. Oikean ruoan kanssa se toimisi taatusti hyvin.

Apulialainen Zensa Fiano Organico 2018 (9,98 €) oli aromeiltaan limettinen, yrttinen ja viheromeinainen. Viini sopisi kevyille kala- tai äyriäisruoille. Keski-Italian itärannikolta Abruzzosta oleva Vanitá Pecorino 2017 (12,10 €) oli puolestaan oikein mukava pecorino. Aromimaailmaltaan viini oli sitruksinen omenainen ja vaalean kivihedelmäinen sekä hieman yrttinen.

Punaviinikierroksen aluksi palasimme Viinikellari.comin tiskille, jossa matkasimme Italian halki pohjoisesta etelään.

Pohjoisessa Italiassa olevasta Trentinosta tuleva Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2012 (13,75 €) oli kirsikkainen, herukkainen, mausteinen ja kokonaisuutena rustiikkinen.

Hieman etelämpänä sijaitsevasta Venetosta maistoimme Pegasus Leggero Appassimento 2016:a (Corvina Veronese, Cabernet Sauvignon, Merlot; 12,90 €) ja Ville di Antane Rimbalso 2016:a (Corvina Veronese, Cabernet, Rondinella; 13,10 €. Näistä ensimmäinen viini oli mehukas, makean marjainen ja hieman maanläheinen. Se oli mielestämme monikäyttöisempi kuin toinen viini, jonka aromeissa oli mausteita, makeaa marjaa ja kuivahedelmiä.

Venetosta on myös Amarone della Valpolicella Tedeschi 2015 (Corvina, Corvinone, Dindarella, Molinara, Negrara, Oseleta, Rondinella, Rossignola; 35,50 €), jonka täyteläisessä aromimaailmassa on tummia marjoja, mustikkaa, karhunvatukkaa, kahvia ja yrttejä.

Kierros päättyi Toscanaan, josta tuleva natuviini Il Terzo Grado 2017 (Merlot, Sangiovese; 20,70 €) oli kirpeän punamarjainen ja maanläheinen.


Antiche Terreltä maistoimme kahta viiniä. Valpolicella Ripasso Biologico 2017 (17,49 €) oli mehevä, viikunainen, yrttinen, hieman kahvinen ja kypsän karpaloinen. Amarone della Valpolicella Mezzo Monte 2012 (35,91 €) oli tumman marjainen, hieman mausteinen, taatelinen ja pehmeän tanniininen. Molemmat olivat hyviä, mutta pidimme enemmän jälkimmäisestä.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2016 (12,64 €) tulee Basilicatasta, joka sijaitsee Etelä-Italiassa. Kyseessä on pienehkö harvinaisuus, sillä alueen viinejä tai ylipäätään Aglianicosta tehtyjä viinejä ei juurikaan ole saatavilla Alkossa. Viini oli tumman marjainen, karhunvatukkainen, hapankirsikkainen ja mausteinen ja sopisi kypsien liharuokien seuraksi.

Venetolaisen Masi Agricolan Masi Modello Corvina 2017 (11,99 €) on tullut Suomessa myyntiin äskettäin. Kirsikkainen, metsämarjainen ja yrttinen viini olisi hyvä yleisviini pastan ja risoton seuraksi.


Emme oikeastaan koskaan kieltäydy nebbioloista tai baroloista! Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2017 (16,99 €) oli odotetun napakka, marjainen ja mausteinen, samoin Fontanafredda Barolo Serralunga d'Alba 2013 (41,98 €), jonka aromeissa oli vielä nahkaa, yrttejä ja pippuria. Jos nyt baroloista puhutaan, niin myös Marjutin lasiin punaviineistä ensimmäisenä päätynyt Ricossa Barolo 2014 (28,98 €; ei kuvaa) oli herkullista, mutta varsinkin heti pullon avaamisen jälkeen vielä hieman tiukka.

Lopuksi päädyimme Mr. Nebbiolon tiskille. Hedelmäinen, kirsikkainen, hapokas ja keskitäyteläinen Gianfranco Alessandria Dolcetto d'Alba 2017 oli hyvä yleisviini.

Franco Conternolta maistoimme kahta viiniä. 'Cascina Sciulun' Barbera d'Alba Superiore 2017 oli mausteinen, kypsän marjainen, vadelmainen, karpaloinen ja luumuinen. Hapokkuus ja tanniinisuus olivat mukavasti tasapainossa. Franco Conterno Barolo Bussia Riserva 2013 tarjosi vadelmaa, vaniljaa, kahvia, nahkaa ja kirsikkaa. Vaikka viini oli jo nyt herkullinen, se varmasti kehittyy edelleen vanhetessaan.

Summa summarum

Maisteluannokset olivat (taas) isoja eli jos tapahtumaan lähti tavoitteenaan maistella useita erilaisia viinejä, hetken päästä olisi voinut olla hyvässä tuiskeessa. Onneksi jokaisen esittelijän luona sai neuvoteltua usean pienen annoksen diilin - ja toisaalta jos tapahtumaan halusi poiketa lasilliselle tai parille, se onnistui hyvin. Ruuhkaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, esimerkiksi hieno sää saattoi houkutella ihmisiä ulkoilemaan viininmaistelun sijaan.

Eniten tapahtumasta sai varmasti irti, jos italialaiset viinit eivät ole kovinkaan tuttuja. Mitään supererikoista tapahtumassa ei ollut tarjolla, mutta kun tarjontaan malttoi tutustua tarkemmin, se oli muutakin kuin proseccoa ja appassimentoa - ja kyllähän sieltä muutamia helmiäkin löysi. Tällä kertaa emme osallistuneet tastingeihin, vaikka esimerkiksi natuviinitasting olisi voinut olla mielenkiintoinen.

Italialainen ruoka on suuri suosikkimme, joten meidän puolestamme eri ruokavaihtoehtoja olisi voinut olla enemmän. Toisaalta tarjolla ollut ruoka maistui kyllä.

Paikkana Sofia Future Farm toimi hyvin. Yläkerta oli valoisa ja tilaa oli hyvin, muutama esittelytiski olisi varmaan mahtunut lisääkin. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi positiivinen mielikuva.

16. toukokuuta 2019

Ravintola Basen olutklubi goes SOUR 6.5.2019

Kävimme molemmat Ravintola Basen olutklubissa maistelemassa hapanoluita (25 €). Alunperin klubi-illassa oli tarkoitus tutustua kotimaisten panimoiden hapanoluisiin, mutta suunnitelma oli näköjään muuttunut hieman matkan varrella. Iltaa isännöi ravintola Basen Aki Tiittanen.




Malduguns Bogyó Cranberry Sour Ale (5,1 %)

Sour ale on hapanolut, jossa on käytetty ale-hiivoja ja joka on hapatettu Lactobacillus-maitohappobakteerilla tai Brettanomyces-hiivalla käymisen jälkeen.

Malduguns ("virvatuli") on latvialainen panimo, jonka oluista olemme ehtineet tutustua aiemmin esimerkiksi Ratebeerissä huippupisteitä saaneeseen 1984:n. Tastingissa ollut Bogyó Cranberry Sour Ale on tehty yhdessä unkarilaisen Mad Scientist -panimon kanssa.

Bogyó Cranberry Sour Ale on hapatettu maitohappobakteereilla. Se selittänee oluen jogurttiset aromit, jotka jäivät tuntumaan myös jälkimaussa hieman rahkaisina ja melkeinpä kermaisen, paksuhkon suutuntuman.

Muuten olut oli oikein mainio. Sen tuoksussa on hieman suolaa ja nimen mukaisesti karpaloa, samoin maussa. Myöhemmin maussa tuntuu myös lakkaa (eli hillaa). Mikään kepeä kesähörpittävä olut se ei ole, mutta varsin asiallinen hapanolut.

Ruokajuomana Bogyó Cranberry Sour Ale toimi hyvin, varsinkin parsan ja hollandaisen kanssa. Jos säkä käy, olutta saattaa vielä olla Basen baarissa hanassa.

Hiisi Itse Gooseberry Sour Ale (6 %)

Illan toinen olut olikin kotimainen, jyväskyläläisen Hiiden karviaisella maustettu sour ale. Olut on hapatettu sekä maitohappobakteereilla että Brettanomyces-hiivalla.

Gooseberry Sour Alen tuoksussa oli raikkaita, hapokkaita marjoja sekä karviaista, ananasta ja kiiviä. Oluen maku oli kevyempi kuin edellisen oluen, ja sen hapokkuus toi mieleen melkeinpä raa'an karviaisen. Myöhemmin hapokkuus kehittyi greippiseen suuntaan. Brettan usein tuomaa tallimaisuutta ei oluesta oikeastaan huomannut, karviaismarjaisuus ja happamuus hallitsivat niin voimakkaasti.

Ruokajuomaksi olut sopi kohtalaisen hyvin, parhaiten se kävi sinihomejuuston seuraksi. Se oli myös Jussin suosikki.

Maistelulautasella oli kahta eri salamia, sinihomejuustoa ja parsaa hollandaise-kastikkeen kera


...
Fiskarsin Panimo Foeder One Blaufränkish Saison (7,6 %)

Saison on alunperin belgialainen kesäolut eli keväällä pantu riittävän humaloitu, mutta kesän kuumuuteen silti sopivan kevyt olut. Toisaalta saison-nimityksen alle voi nykyisin niputtaa monenlaisia oluita.

Fiskarsin Panimon Foeder One Blaufränkish Saison oli Helsinki Natural Wine -tapahtumasta tuttu eli kyseessä on olut, joka on käynyt villihiivoilla yhdessä Noita Wineryn Blaufränkish-viinistä jääneen kuorimäskin kanssa. Sen jälkeen olut on kypsynyt ranskalaisissa tammitynnyreissä (foeder).

Oluen viinimäisessä tuoksussa oli punaisia marjoja, kirsikkaa ja punaherukkaa, samoin maussa. Aluksi olut maistui kuivalta, mutta mitenkään rapsakan hapokas se ei ollut, ennemminkin jännittävä sekoitus keveää, hapokasta punaviiniä ja maltaisuutta.

Ruokajuomana olut toimi melko hyvin varsinkin salamien kanssa.

Donut Island Brewing Andrea Sour Cherry Berliner Weisse (4,2 %)

Berliner Weisse on saksalainen hapanolut, joka hapatetaan maitohappobakteereilla ja joka on yleensä melko mietoa. Tyypillisesti berliner weissea maustetaan marjasiirapeilla, jotta sen hapan maku ei tunnu niin voimakkaana. Nimestään huolimatta oluttyyli ei ole syntynyt Berliinissä, vaan todennäköisesti Hampurissa.

Punavuorelaisen pienpanimon Donut Islandin Andrea Sour Cherry Berliner Weisse on pantu Hiidellä niin kuin suuri osa panimon muistakin oluista. Se on maustettu hapankirsikalla, mutta yllättäen sen tuoksussa ei tuntunut ensin marjaisuutta, vaan popcornia. Popcornin jälkeen tuoksusta ja mausta huomasi myös kirsikkaa ja vadelmaa. Jossain vaiheessa enin popcornisuus katosi, mutta palasi jälleen ja sen jälkeen siitä ei vain päässyt ylitse - ja kyllä, kaikki klubiin osallistuneet bongasivat saman sen jälkeen, kun yksi osallistuja mainitsi popcornin ääneen. Mielenkiintoinen ilmiö, isäntämme Aki ei muistanut huomanneensa mitään vastaavaa aiemmin.

Muuten Andrea Sour Cherry Berliner Weisse oli kevyt ja raikkaan hapokas, mukavan marjainen kesäjuoma. Ruokajuomaksikin se kävi kohtalaisesti, mutta ennemmin sen nauttisi sellaisenaan aurinkoisella terassilla.


Timmermans Oude Kriek Lambic (6,7 %)

Lambic on yksi vanhinmista oluttyyleistä. Se on belgialainen hapanolut, joka käy spontaanisti villihiivojen avulla. Oude on noin kaksivuotias lambic, jota pidetään jo kypsänä. Kun lambic maustetaan kirsikalla, saadaan kriek. Näin Belgian olutvuosi onkin katettu lähes kokonaan: saisoneita tehtiin keväisin ja lambiceja taas talvisin loka-maaliskuussa, kun käymisprosessi oli viileässä helpommin hallittavissa.

Timmermansin panimo, Brouwerij Timmermans, on yksi Belgian suurimmista lambicvalmistajista. Useilla nimillä toiminut panimo on valmistanut lambicia jo 300 vuoden ajan.

Timmermans Oude Kriek on tuoreiden ja kypsien lambicien sekoitus. 3/4 oluesta on vähintään kaksi vuotta vanhaa kriekiä ja loput uutta. Onhan se huisa olut - kaikkia klubissa olleita se ei miellyttänyt, toisten mielestä se oli liian hapan ja toiset eivät vain pitäneet kirsikasta, mutta Marjutin mielestä se oli kiehtovaa. Täyteläinen, runsas ja hapokas maku oli kirsikkainen, mutta myös maanläheinen ja rustiikkinen, suutuntuma oli samaan tapaan paksuhko kuin ensimmäiselläkin oluella. Lisäksi Oude Kriek oli käynyt uudelleen pullossa, joten siinä on hieman hiilihappoa, mikä kevensi vaikutelmaa.

Ei se oikein ruokajuomaksi sopinut, mutta pieni lasillinen sellaisenaan oli herkkua. Tämä olut oli Marjutin suosikki.

PS. Kattauksessa ei ollut yhtään gosea, mutta sen kanssa saattoi ehkä elää.

14. toukokuuta 2019

Toukokuun kuukauden klassikko: risotto primavera, prosecco ja hefeweizen

Mionetto saatu näytepullona / Henkell Freixenet Finland Oy



Risotto on pohjois-italialainen klassikkoruoka, mutta mikä on se aito oikea risotto primavera vai onko sellaista? Pikaisen googletuksen mukaan risottoja on monenlaisia: risotto agli asparagia eli parsarisottoa kokataan keväisin parsasesongin aikaan, risi e bisi puolestaan on risoton ja keiton välimuoto, joka sisältää riisiä, herneitä ja pancettaa - ja sitten on tietenkin risotto alle verdure, jota kutsutaan myös risotto primaveraksi ja joka sisältää kaikenlaisia kevätkasviksia porkkanoista papuihin ja sipulista selleriin, mitä nyt kasvimaalla sattuukin kasvamaan.

Meidän risotto primaverassamme on keväisen parsakauden kunniaksi vihreää parsaa ja herneitä, ja se on maustettu sitruunalla ja mintulla. Valkoviinin sijaan lorautimme sekaan tuotenäytteenä saamaamme Mionetton luomuproseccoa.



Mionetto Vino Biologico Prosecco Extra Dry
DOC Prosecco, Italia; 100 % Glera; 13,49 €. Luomu!
Tuottaja Mionetto
Etiketin mukaan luomuproseccoa
Rypäleen mukaan melko keveitä ja neutraaleja viinejä; päärynää, sitrusta, omenaa, persikkaa, valkoisia kukkia ja joskus jopa saippuaa

Luomu-Mionetton tuoksussa oli proseccoille tuttuun tapaan sitrusta, limeä ja vihreää omenaa sekä hieman kepeää ja aromaattista kukkaisuutta. Viinin maku oli nimen mukaisesti kuiva, mutta hedelmäinen maku ja pehmeä mousse tekivät siitä varsin miellyttävän.

Prosecco oli oivallinen valinta risoton seuraksi. Sen raikas hapokkuus tasapainotti ruoan rasvaisuutta ja pirteän päärynäiset ja sitruksiset aromit sopivat hyvin yhteen parsan ja herneen kanssa. Tuhdimmalle liharisotolle Mionetto olisi ehkä ollut liian kevyt juoma.

Schöfferhofer Hefeweizen
Saksa; Hefeweizen, 5,0 %, 18 EBU; 3,89 € (myynnissä myös ruokakaupoissa)
Tuottaja Schöfferhofer Weizenbier

Hefeweizen on Baijerista kotoisin oleva vehnäoluttyyli. Hefe tarkoittaa hiivaa ja viittaa siiihen, että olut on suodattamaton. Hefeweizenin aromeissa on usein banaania, hedelmäisyyttä, mansikkaa ja neilikkaa.

Schöfferhofer on sameaa ja oranssiin vivahtavan keltaista. Tuoksussa on vehnää, banaania, hedelmäisyyttä ja vähän korianteria. Hieman makeassa maussa on tuoksun aromien lisäksi sitrusta. Jälkimaku kääntyy makeasta kohtuulliseen katkeruuteen. Oluena tämä on helppoa juotavaa, joka maistuu varmasti kuumana kesäpäivänä.

Valitsimme Schöfferhoferin ruokajuomaksi, koska raikas hefeweizen on kesäinen ja miksei myös keväinen juoma. Risoton kanssa olut ei ollut täydellinen yhdistelmä. Vaikka se sopi ruoan kanssa kohtuullisen hyvin, risoton rasvaisuus olisi kaivannut raikkaampaa olutta.


Risotto primavera eli parsa-hernerisotto (kahdelle nälkäiselle)


1,5 dl risottoriisiä
2-3 salottisipulia
noin 7 dl kana- tai kasvislientä
noin 1 dl proseccoa
1 sitruuna
250 g parsaa
100 g herneitä
(1/2 dl minttua)
100 g parmesaania
40 g voita
suolaa, pippuria
ruokaöljyä

Katkaise parsoista varren puiseva osuus pois ja pilko ne palasiksi. Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi, lisää parsat ja keitä niitä muutaman minuutin ajan.

Pilko salottisipuli ja kuullota sitä kohtalaisella lämmöllä ruokaöljyssä hetken aikaa. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. (Varo polttamasta riisiä tai sipulia.) Lisää prosecco ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää sitruunan mehu ja raasta mukaan noin puolen sitruunan kuori. Lisää lopuksi kana- tai kasvislientä pienissä erissä ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Kun risotto alkaa olla valmista, lisää herneet ja parsa ja halutessasi hienonnettua minttua. (Valmiissa risotossa pitää olla vielä purutuntumaa jäljellä, joten tarkista valmistusaika riisin paketista.)

Lisää lopuksi parmesaani ja voi. Tarkista maku ja mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Annoksen voit koristella esimerkiksi parsasta leikatuilla suikaleilla, raastetulla sitruunankuorella ja mintunlehdillä.