Jekel Pinot Noir 2011

Mikä viini?
Jekel Pinot Noir 2011 (Kalifornia, USA; 100 % Pinot Noir; 12,50 € Silja Linella vuonna 2015, vuosikerta 2014 Alkossa 16,98 €)

Minkä kanssa nautittu?
Sitruunarisotto ja paistettu lohi

Mitä etiketti lupaa? 
Cherry Colaa, pehmeää savuisuutta ja kukkaisuutta, jota täydentävät mansikoiden ja kuivattujen yrttien aromit

Mitä rypäle lupaa?
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Viini muualla 
Jekel Wineyards

Kommentit 

M: Viini on väriltään tummanpunainen, lähes läpinäkymätön, mikä ei ole Pinot Noireille niin yleistä. Sen tuoksu on voimakas, aluksi kuminen ja sen jälkeen marjainen. Tuoksussa on savua ja mansikkaa, kypsiä punaisia marjoja ja hieman yrttejä. Viinin maku on runsas Pinot Noiriksi, tämä ei ole mitään mehumaista ohutta viiniä, vaan lämpimän alueen kypsän marjainen viini. Tanniinit jäävät kutittelemaan ikeniin, kielellä maistuvat mansikka ja karpalo. Viinin hapokkuus riittää hyvin rasvaisen lohen ja sitruunarisoton seuraksi. Jälkimaku on pitkä, lämmin, pippurinen ja mausteinen. Uuden maailman maukas ja runsaan marjainen, melkeinpä hilloinen viini kosiskelee hyvin ja perusteellisesti, joten se saa arvosanakseen +.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on mustaherukkaa, punaherukkaa, karpaloa, yrttisyyttö ja tummaa suklaata. Täyeläinen maku kypsän herukkainen, karpaloinen, mansikkainen ja hapokas. Tanniineja on kohtalaisesti. Pitkä jälkimaku on yrttinen, savuinen ja mausteinen, jopa hieman pippurinen. Rasvaisen lohen ja risoton kanssa viini toimi hyvin. Viini sopisi myös riistaruoalle, grilliruoalle sekä poronpaistille. Erittäin hyvä ja maukas Pinot Noir, arvosanaksi annan ++.

Vertailussa Affligem Blonde, Dubbel ja Tripel

Viking Gracen myymälässä oli edulliseen hintaan (n. 1,60 € per pullo) belgialaisen Affligemin oluita, joten ne piti tietenkin ostaa vertailtaviksi. Tarjolla olivat Blonde (6,7 %), Dubbel (6,8 %) ja Tripel (9,0 %).

Affligemin kylään Belgiassa perustettiin luostari vuonna 1074 ja oluen paneminen alkoi luostarissa kymmenen vuotta myöhemin. Vuonna 1956 munkit lopettivat oluiden valmistamisen ja luovuttivat reseptit paikalliselle panimolle. Heineken osti Affligemin panimon vuonna 2010.

Blonde on väriltään kullankeltainen. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa vähän. Tuoksussa on maltaisuutta, hedelmäisyyttä, hunajaa ja hieman sitrusta. Maku toistaa tuoksun aromeja, mutta sitruuna erottuu selvemmin. Jälkimaussa korostuvat yrttisyys, maltaisuus ja korianteri.

Dubbel on väriltään kupariin vivahtavan ruskea. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti ja se säilyy kohtuullisen kauan. Makeassa tuoksussa on karamellisuutta, kuivahedelmää, rusinaa ja hieman suklaata. Maku on tuoksun tavoin makea, siinä on kevyttä paahteisuutta ja samoja aromeja kuin tuoksussa.

Tripelin väri on oranssiin vivahtavaa meripihkaa. Vaahtoa muodostuu kaadettaessa runsaasti, mutta se laskeutuu nopeasti. Hedelmäisessä tuoksussa on appelsiinia, mausteisuutta ja hieman hunajaa. Makeahkoa makua hallitsevat appelsiini, sitrus ja hunaja. Jälkimaku on yrttinen. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää.

Näistä kolmesta Dubbel oli sekä Jussin että Marjutin suosikki. Kahdesta muusta Blonde oli enemmän Jussin makuun, sillä se on enemmän perinteinen belgiolut. Tripelin hedelmäisyys ja appelsiini saivat oluen muistuttamaan APA:a. Oluen ystävän kannattaa ehdottomasti poimia näitä mukaansa, mikäli päätyy laivalle.

Craft Beer Helsinki 2018

Craft Beer Helsinki järjestettiin kolmannen kerran 5.-7.7. Helsingin rautatientorilla. Suuntasimme paikalle heti vesisateisena torstaina ja toisen kerran paahteisen aurinkoisena lauantaina - keskiarvoisesti siis sää oli varsin mukava.

Tänä vuonna tapahtumaan osallistui 33 panimoa Suomesta ja ulkomailta. Suomalaisten ja virolaisten panimoiden lisäksi paikalla oli panimoita Iso-Britanniasta, Espanjasta, Norjasta, Ruotsista, Venäjältä ja Yhdysvalloista. Oluen lisäksi tarjolla oli yhdeksän siiderimön siidereitä ja aiemmin Finnviininä tunnetun Ainoa Wineryn marjaviinejä.

Marjut suuntasi molempina päivinä heti ensimmäisenä Ainoan teltalle, Jussi lähti ennemmin metsästämään oluita. Kuvan viinien lisäksi tarjolla oli myös hunajasta ja ruusun terälehdistä tehtyä Maiden's Blush -kuohuviiniä, jonka kuvailuun ei oikeasti löydy sanoja - sen maussa oli jotain ruusuista, jotain hunajaista ja jotain mielenkiintoista (eikä mielenkiintoinen ole tässä synonyymi pahalle).

Kuohuviineistä puheenollen - lakoista ja hunajasta tehty Sointu oli kehittynyt viime vuodesta yhä paremmaksi ja maistui herkullisen lakkaiselle ja hunajaiselle. Muutenkin Ainoa Wineryn viinit olivat tuttuun tapaan herkullisia. Punajuuriviini Elo oli myös kehittynyt, se ei ollut enää niin maakellarissa varastoidun punajuuren makuinen, vaan raikkaan punajuurinen. Eloa sai maistaa myös homejuuston kanssa ja mielipiteet jakautuivat: Marjutin mielestä se teki homejuustosta melkein syötävää, toisten mielestä yhdistelmä ei ollut niin onnistunut.

Kaikki olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että vadelmainen Vaapukka sopi hyvin viinillä maustettujen suklaatryffelien kanssa - ja Kaamos taisi saada uuden ystävän.

Olut- ja siideritarjonnasta Marjutin mieleen jäivät erityisesti seuraavat:

Panimoinen & Lemmes Hämeen hitain -siideri! Tänä vuonna Hämeen hidas oli riittävän nopea (tai siideriä oli enemmän) ja sai lasiinsa viime vuonna loppumaan ehtinyttä siideriä. Siiderin mausta tulivat mieleen ne kerrat, kun koulun välitunnilla livistettiin napsimaan luokkakaverin omenapuusta punakeltaisia omenia, joiden kuori oli hieman hapokas. Kannattiko kärvistellä vuosi? Vaikea sanoa.

Olutpuolelta UG Brewery Pink Ballerina oli mukavan kirpeä ja vadelmainen ja Vibrant Forest Zuur Rhubarb raparperisen hapokas, oikein mainio olut kauniina kesäpäivänä.

Garage Beer BOSH oli varsin jännä: se näytti stoutilta ja melkein tuoksuikin stoutilta, mutta olikin mustikalla maustettu tuhti Berliner Weisse. Pieni paahteisuus ja mustikka toimivat hyvin yhteen.

Ylärivi: Redrum, Reluctant Capiltalist. Alarivi: Aloha Sculpin, Prenzlauer Berg

Nämä jäivät oluttarjonnasta Jussin mieleen:

Vibrant Forestin Salzen paljastui belgityyliseksi olueksi, vaikka sen tyyli Salted Caramel Banoffee Pie kuulostikin ensin hieman oudolta. Maukas olut joka tapauksessa. Vaikka hapanoluet eivät kuulukaan Jussin suosikkeihin, niin Põhjalan Berliner Weisse Prenzlauer Berg teki silti vaikutuksen.

Eik & Tidin Karfia oli kypsytetty akvaviittitynnyreissä. Sen aromimaailma oli hapan ja hieman suolainen, akvaviitista saattoi erottaa häivähdyksen. Harmillisesti meille suositeltu Eldr oli ehtinyt jo loppua mennessämme Eik & Tidin tiskille. Se olisi ehkä tehnyt suuremman vaikutuksen kuin Karfi.

IPA-puolelta hyviä oluita olivat Jacobstadsin Reluctant Capitalist NEIPA ja AF Brewn Redrum IPA Special Edition. Myös Ballast Pointin trooppisen hedelmäinen Aloha Sculpin IPA oli mainio kesäinen olut. Hiiden ja Sonnisaaren yhteistyönä tekemää Le Principe Du Plaisiria mainostettiin IPA:ksi, mutta kokonaisuus muistutti enemmän belgialaista dubbelia kuin IPA:a. Maistuva olut joka tapauksessa.

Craft Beer Helsingin ruokatarjonta oli melko burgerpainotteista, suurimmassa osasta ruokakärryistä oli tarjolla jonkinlaista burgeria. Lisäksi listalla oli Bonelessin luuttomia (ja luuttomien loputtua luullisia) kanansiipiä, joista varsinkin Asian BBQ Wingsit olivat suussasulavia. Myös viime vuodesta tutut Bumi Cafen dim sumit olivat tänäkin vuonna herkullisia.

Olemme edelleen samaa mieltä kuin aiemmin: mukavaa, että ruokatarjonta on muutakin kuin muikkuja ja makkaraperunoita.

Lisäksi kehitys kehittyy! Tänä vuonna Craft Beer Helsingissä oli Bottle Shop, josta saattoi ostaa olutta kotiin. Myytävänä oli vain pieni osa tapahtuman tarjonnasta, mutta kauppa oli silti mukava lisä. Tarjolla oli myös Craft Beer Helsinki -paitoja sekä lippiksiä ja ostosten yhteydessä kaupan päälle sai vielä Olutposti-lehdenkin.

***
Craft Beer Helsinki 2017
Craft Beer Helsinki 2016

Pasqua 11 Minutes Rosé 2017

Pasqua 11 Minutes Rosé 2017
IGT Rosé delle Venezie, Italia; Syrah, Corvina, Carmenère, Trebbiano di Lugana; 15,29 €

Tuottaja Pasqua

Etiketin mukaan roseeviiniä

Rypäleen mukaan
Syrah: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Corvina: mietoa hedelmäisyyttä, hapokkuutta, aavistus karvasmantelia ja hapankirsikkaa, mansikkaa ja pähkinää
Carmenère: viher- ja mustapippuria, kahvia, suklaata, lakritsia, mustikkaa, tummaa kirsikkaa, puna- ja mustaherukkaa, vadelmaa ja metsämansikkaa
Trebbiano di Lugana: Verdicchionakin tunnettu, sekoitteissa suosittu neutraali rypäle; hapokkuutta, sitrusta, mantelia, omenaa, päärynää, kvitteniä, yrttejä, joskus pihkaa ja mineraalista maanläheisyyttä

Ruokana alkukesän raparperisalaatti hieman muokattuna ribsien kera.

Lyhyesti: rapsakka rosé

Kommentit 

M: Haalean lohenpunaisen viinin tuoksu on hapokas ja marjainen. Ensimmäiseksi siitä havaitsee mansikkaa, karviaista ja herukkaa, sen jälkeen sitrusta ja jopa hieman yrttisyyttä. Maku jatkaa tuoksun linjoilla: viini on kuiva ja pirteän hapokas, mansikkainen ja vadelmainen, yrttinen ja jopa hieman mineraalinen, samoin jälkimaku on hapokas, sitruksinen ja marjainen.

Vaikka viini on kuiva, sen marjaisuus luo aavistuksen makean vaikutelman. Maukas ja ryhdikäs rosé sopii nautittavaksi sellaisenaan ja myös ruokaviiniksi. Salaatin kanssa viini toimii hyvin, mutta ribsit kaipaisivat seurakseen punaviiniä. Tämä ei ole hömppärosé, joskus se tuntui jopa hieman liian hapokkaalta ja vakavastiotettavalta. Arvosanaksi viini saa +.

J: Viini on väriltään hailakan vaaleanpunainen. Sen tuoksussa on vadelmaa, mansikkaa, raparperia ja limeä. Maku on kirpeän hapokas, sitruksinen, yrttinen ja karpaloinen. Tuoksun aromit ovat mukana, mutta kevyempinä. Jälkimaku on mausteinen ja siinä on häivähdys vadelmaa. Ribsien kanssa viini ei ollut ihan täydellinen, mutta tasapainotti hapokkuutensa ansiosta mukavasti ribsien rasvaisuutta. Salaatin kanssa viini sopi paljon paremmin. Arvosanaksi annan +.

PS. Vaihdoimme salaattiin vuonankaalin tilalle jääsalaattia ja fetan tilalle paistettua halloumia sekä lisäsimme hieman korianteria. Ensi kerralla salaattipohjan voisi tehdä vaikkapa kahdesta eri vihreästä salaatista ja ohjeesta voisi jättää pois kurkun, herneet ja tillin.

Trooper vs. Trooper Light Brigade

Sellon K-Citymarketista löytyi Iron Maidenin Trooper-oluesta perusversio sekä miedompi Light Brigade -versio, joten pakkohan ne oli ottaa vertailuun. Hintaa oli kummallakin noin neljän euron verran ja molemmat on valmistanut Robinsons Brewery.

Trooper Light Brigade (Pale Ale, 4,1 %) on väriltään kullankeltainen. Panimo lupaa oluessa olevan maltaisuutta ja sitruksista potkua. Tuoksu onkin maltainen, siinä on myös hedelmäisyyttä ja ruohoa. Maltaisuus hallitsee myös makua, ainoastaan jälkimaussa on sitrusta. Kokonaisuus on kevyt ja raikas, mutta oluena tämä ei ole kovin erikoinen. Voisihan tätä saunaoluena tai grillimakkaran kanssa juoda.

Trooper (ESB, 4,7 %) on panimon mukaan makean maltainen, bitterinen ja paahteinen. Väriltään olut on kuparinen. Tuoksussa on karamellisuutta, kevyttä maltaisuutta ja vähän sitrusta. Maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös pähkinää ja kohtalaisesti katkeruutta. Jälkimaussa on pähkinää ja bitterisyyttä. Maukas olut, jota saa nykyään myös 5 litran tynnyrissä.

Voittajasta ei ole tässä vertailussa epäilystäkään, perusversio jyrää kevytversion alleen.

"Joka on kyllästynyt The Trooperiin, on kyllästynyt elämään." -Eddie