Olutblogisessiot vol. 8 - Pubit ja muut olutravintolat

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa ensin alustuksen jostain olueen liittyvästä aiheesta, ja sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat.

Kahdeksannen osan alusti Olutkoira, ja teemana ovat pubit ja muut olutravintolat.

Ravintola HarakanPesä
Leipurinkuja 2

Blogauksen aiheeksi valikoitui Espoon Leppävaarassa sijaitseva Ravintola HarakanPesä. Vaikka ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että Leppävaaran pubi- ja olutravintolatarjonta on keskittynyt Sellon ympäristöön, kannattaa joskus vaeltaa myös radan pohjoispuolelle.

Aiheen valinta oli helppoa, sillä juna-aseman ja kodin läheisyydessä sijaitsevasta HarakanPesästä on muodostunut Loppasuiden kantapaikka. Suurimmat syyt tähän lienevät Espoon Science Fiction- ja Fantasiaseuran tapaamiset (joka kuun viimeinen maanantai klo 18) ja Baaripähkinä-pubivisa, johon joukkueemme on osallistunut jo muutaman vuoden ajan (perjantaisin klo 19). Jos tarkasti katsoo, meidät saattaa myös bongata HarakanPesän nettisivuilta.

Toimme Kesäpähkinän mestarit 2016 -pystimme Harakanpesään

Pienkerrostalon pohjakerroksessa sijaitseva HarakanPesä on pubityylinen ravintola, josta saa oluen lisäksi myös ruokaa. Perusoluiden lisäksi tarjolla on hyvä valikoima pullo-oluita sekä säännöllisesti vaihtuva Stallhagenin hanaolut. Olutvalikoimassa korostuu myös paikallisuus, sillä HarakanPesästä saa Fat Lizardin ja Espoon oman panimon oluita. Myös Albergan panimon oluita, kuten King's Road, on ollut välillä tarjolla.

Ravintolassa järjestettiin jonkin aikaa olutklubeja säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta niistä on ikävä kyllä luovuttu vähäisen osallistujamäärän takia. HarakanPesästä löytyy joka tapauksessa olutta moneen makuun, ja myynnissä on silloin tällöin erikoisiakin oluita, esimerkiksi vuoden alussa Malduguns 1984.

Vaikka tämänkertaisen sessioblogauksen tarkoituksena ei ole keskittyä ruoan ja oluen yhdistämiseen, HarakanPesän ruoat on pakko mainita. Päivisin saa lounasta ja iltaisin à la carte -listalta löytyy jo klassikoksi muodostunut Pesän burgeri sekä muuta pubiruokaa, pihvejä ja salaatteja. Ruokalista uudistuu ainakin pari kertaa vuodessa, joten kyllästymään ei pääse. (PS. Pelmenit takaisin!)

HarakanPesä sijaitsee vuonna 1988 perustetun teatteriravintola Albergan vieressä. Albergan perustivat syntyperäinen leppävaaralainen Keijo Kiverä ja hänen vaimonsa Vuokko Varila-Kiverä, joilla oli ollut Lounasmestari-niminen ravintola Haagassa vuodesta 1982 lähtien. Kun Albergan vieressä sijainnut liike lopetti toimintansa lamavuonna 1991, Albergan jatkoksi perustettiin HarakanPesä. Pari vuotta myöhemmin myös samassa kiinteistössä sijainnut videovuokraamo lopetti toimintansa ja HarakanPesä laajeni sen tiloihin. Alkuperäiset tilat ovat edelleen ruokailijoiden käytössä, ja Perä-Harakaksi kutsutussa laajennuksessa voi oluen siemailun lisäksi pelata biljardia ja dartsia tai seurata suurten kisojen aikaan jääkiekkoa tai jalkapalloa screeniltä. Ravintolasta ylettyy myös yhdelle Pokestopille, jos taskuhirviöiden pyydystäminen kiinnostaa.

HarakanPesän ja Albergan kanssa samaan yritysryppääseen kuuluu Sellossa sijaitseva ravintola Base, jonka viiniklubissa olemme käyneet sen perustamisesta saakka. Base on profiloitunut enemmän fine diningin ja viinien suuntaan, mutta ruokaravintolan lisäksi Basella on myös pubipuoli. Myös Basen olutvalikoimaan kuuluu Stallhagenin kausiolut, muuten valikoima on hieman erilainen. Viime kerralla käydessämme hanavalikoimasta löytyivät mm. Koskipanimon Tomahawk IPA ja La Trappe Blond.

ELÄMYS!-päivät: Ravintola Kappelin klassikkoviinitasting 6.9.2018 ja klassikkorypäleiden sokkotasting 12.9.2018

Osallistuimme HOK-Elannon syksyn ELÄMYS!-päivien aikana kahteen viinitastingiin, jotka molemmat olivat sattumalta ravintola Kappelissa: klassikkoviinitastingissa esiteltiin kahdeksan klassikkoviiniä ja klassikkorypäletastingissa tutustuttiin puolisokkona kuuteen klassikkorypäleeseen.

Klassikkoviinit Kappelissa 6.9.2018

Tastingeista ensimmäisenä oli vuorossa Klassikkoviinit Kappelissa. Sen veti Mauno Rovamaa Vinetumilta.

Pol Roger Brut Reserve
AC Champagne, Ranska; Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay; 46,90 €

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen häissä tarjottu samppanja on kieltämättä klassikko, tunnetaanhan se myös Sir Winston Churchillin lempisamppanjana. Paahteisessa ja omenaisessa sekä sitruksisen hapokkaassa tuoksussa oli lisäksi hieman mineraalisuutta ja marmeladia. Täyteläisen samppanjan mousse oli pirteä ja runsas, maussa tuntui aavistus greippiä ja pähkinää. Kyllä magnumpullollinen tätä on riittävä määrä lounaalla kahdelle herrasmiehelle varsinkin, jos toinen ei juo. Samppanja oli Marjutin suosikki illan viineistä.

Verrocchio Prosecco Brut
DOC Prosecco, Italia; Glera; 10,70 €

Samppanjan jälkeen prosecco tuntui hieman tylsältä, mutta sillä on paikkansa klassikkojen joukossa, sillä prosecco on ollut maailman myydyintä kuohuviiniä jo viiden vuoden ajan. Tämä pirskahteleva ja kepeä kuohujuoma oli odotetusti päärynäistä ja hieman makeaa, lisäksi sen maussa oli hapokasta vihreää omenaa.

Joseph Mellot Sancerre Graveliere 2017
AC Sancerre, Ranska; Sauvignon Blanc

Tässä oli kovin klassinen Sancerre! Sauvignon Blancin aromeista ei voinut erehtyä: herukanlehteä, nokkosta, karviaista... Raikas ja hapokas, kevyen mineraalinen viini sopisi äyriäisten seuraksi.

Joseph Drouhin Vaudon Chablis 2016
AC Chablis, Ranska; Chardonnay

Myös Chablis kuuluu ehdottomasti valkoviinien klassikoihin. Tässä hapokkaassa ja raikkaan omenaisessa viinissä oli pientä piikivistä mineraalisuutta, valkoherukkaa ja hieman voita, ja sen voisi edellisen viinin tapaan yhdistää äyriäisten tai kalaruokien kanssa.

Joseph Drouhin Laforet Bourgogne Chardonnay 2016
AC Bourgogne, Ranska; Chardonnay; 14,48 €

Tammittamattoman Chablis'n lisäksi klassikoihin kuuluu myös tammitettu Chardonnay. Tässä viinissä oli tyypillisesti tammituksen tuomaa vaniljaa ja mausteisuutta sekä voita, limeä ja omenaa. Tammitus teki suutuntumasta pyöreän ja pehmeän. Sen seuraksi voisi valita vaikkapa savukalaa.

M. Chapoutier Chateâuneuf-du-Pape Collection Bio 2014
Rhône, Ranska; Grenache ym.

Rhônelaisesta klassikkopunaviinistä Chateâuneuf-du-Papesta oli tarjolla keskitäyteläinen luomuversio. Vielä hieman nuoren ja tiukan viinin maanläheisissä aromeissa oli nahkaa, mausteita ja punaisia marjoja, kuten kirsikkaa ja mansikkaa, sekä niiden lisäksi häivähdys salmiakkia ja lakritsia. Sen kanssa saattaisivat sopia riista tai tomaattiset pataruoat. Tämä oli Jussin suosikki illan viineistä.

Montes Alpha Syrah 2015
DO Valle de Colchagua, Chile, Syrah; 18,99 €

Vaikka chileläinen Syrah ei heti ensimmäisenä tule mieleen, kun klassikkoviineistä puhutaan, se lienee tulevaisuuden klassikko - ja olihan tämä hyvin syrahmainen Syrah. Täyteläisessä ja napakan tanniinisessa viinissä oli havaittavissa reippaasti mustaherukkaa ja pippuria sekä niiden lisäksi mustikkaa ja viikunaa ja vielä hieman nahkaa ja savua. Viini kaipasi seurakseen liharuokaa.

Verrocchio Amarone della Valpolicella Classico 2014
DOCG Amarone della Valpolicella Classico, Italia; Corvina, Rondinella, Molinara; 29,89 €

Illan viimeinen viini oli itsestäänselvä klassikko. Appassimento-menetelmällä eli kuivatuista rypäleistä valmistetussa viinissä oli amaronelle tyypilliseen tapaan suklaata, kahvia, kuivattuja hedelmiä, herukkahilloa, kirsikkaa ja mustikkaa. Makea mausteisuus ja pehmeät tanniinit tekivät viinistä varsin maistuvan. Se sopisi nautiskeluun tai aromikkaiden liharuokien kanssa.

***

Klassikkorypäleiden (puoli)sokkotasting 12.9.2018

Toisessa Kappelin tastingissa tutustuimme klassikkorypäleisiin Norex Selected Brandsin viinipastorin Juha Rantalan ohjauksessa.

Valkoviinit: Riesling, Chardonnay, Sauvignon Blanc

Valkoviinit olivat helppoja - rypälelajikkeet olivat juuri ne, joita etukäteen arvailimme. Rieslingin, Chardonnayn ja Sauvignon Blancin sai helposti oikeaan järjestykseen pelkän tuoksun perusteella.

Wolfberger Riesling 2017 (AOC Alsace, Ranska; 12,88 €)
Vaalean kullankeltaisen, hieman vihertävän viinin tuoksussa oli sitrusta, yrttejä ja hunajaista makeutta, kohtalaisen hapokkaassa ja hedelmäisessä maussa taas greippiä ja vihreää omenaa. Pitkään tätä ei tarvinnut pohtia, sillä kyllähän se risukkaa oli.

Ironstone Chardonnay 2016 (Kalifornia, USA; 12,50 €)
Kullankeltaisen viinin tuoksussa oli tammen tuomaa vaniljaa, pähkinää ja toffeeta sekä hieman savua, niiden lisäksi tuoksussa oli myös trooppisia hedelmiä ja häivähdys voita. Suutuntumaltaan hieman raskas ja öljyinen viini oli persikkaisen hedelmäinen ja aavistuksen pähkinäinen. Tammitettu Chardonnay oli muutenkin helppo tunnistaa, koska olimme maistelleet sitä aiemminkin.

Insight Sauvignon Blanc 2016 (Uusi-Seelanti; 15,90 €)
Vaaleankeltaisen ja vihertävän viinin tuoksussa oli rapsakasti herukanlehteä, karviaista, nokkosta, ruohoa, valkoherukkaa ja tomaatinlehteä. Samat aromit jatkuivat raikkaan hapokkaassa maussa ja täydentyivät aprikoosilla ja persikalla. Ei tästä voinut erehtyä.

Punaviinit: Tempranillo, Sangiovese, Zinfandel

Punaviinien kanssa oli hieman enemmän vaikeuskerrointa, kun laseissa ei ollutkaan ennalta arvailtuja Pinot Noiria, Cabernet Sauvignonia tai Merlot'a. Oikea järjestys löytyi kuitenkin melko pian.

Camporsino Chianti 2016 (DOCG Chianti, Italia; Sangiovese)
Tiilenpunaisen, hieman läpikuultavan viinin tuoksussa oli punaisia makeahkoja marjoja, puolukkaa, yrttejä sekä liitupölyä ja mausteita. Kevyehkö maku oli keskitanniininen, suhteellisen hedelmäinen ja hapokas. Jos tuoksun jälkeen vielä vähän aprikoi, niin maistamisen jälkeen varmistui, että lasissa oli Sangiovesea.

Ironstone Old Vine Zinfandel 2016 (Kalifornia, USA; 91 % Zinfandel, 9 % Petite Sirah; 12,50 €)
Tummanpunaisen viinin tuoksu oli melkoinen vanilja- ja toffeepommi, lisäksi aromeista erotti tervaa, savua ja nahkaa sekä hilloista karhunvatukkaa ja hieman roseepippuria. Runsaan hedelmäinen ja paksu viini ei ollut kovinkaan tanniininen. Zinfandeliksi tämän viinin päätteli melkeinpä heti.

Baron de Ley Reserva 2014 (DOCa Rioja, Espanja; Tempranillo; 17,48 €)
Jo reunoiltaan hieman rusertavan viinin tuoksussa oli häivähdys vaniljaa, seetriä ja nahkaa sekä yrttejä ja mausteita, kuten pippuria. Marjaisuus kallistui puolukan, kirsikan ja karpalon suuntaan. Keskitanniininen ja täyteläinen maku oli pehmeä, ja oikean rypälelajikkeen valinta kolmesta vaihtoehdosta melkoisen helppoa.

Summa summarum

Kun Elämyspäivien ohjelma julkaistiin, se tuntui aluksi hieman tylsältä, koska tarjolla tuntui olevan vain joogaa ja dinner in the darkia. Pikkuhiljaa ohjelma kuitenkin täydentyi ja ahkeran seuraamisen ansiosta pääsimme osallistumaan myös tastingeihin.

Tastingit olivat mielenkiintoisia, vaikka ensin epäilimme hetken aikaa, että niissä saattaisi olla samat viinit - molempien nimissä kun puhuttiin klassikoista. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut, vaan päädyimme kahteen erilaiseen ja mielenkiintoiseen tastingiin. Varsinkin puolisokkotasting oli kiinnostava.

Norex Grand Open Tasting 2018

Norex Selected Brands järjesti parin aiemman vuoden tapaan Grand Open Tasting -tapahtuman. Tänä vuonna tapahtuma pidettiin 3.9.2018 vanhan ajan charmia henkivässä Valkoisessa Salissa aivan Senaatintorin kulmalla. Tastingit jäivät meiltä väliin, mutta vapaasti maisteltavasta valikoimasta mieleen jäi seuraavaa.

Olemme testanneet Wolfbergerin viinejä moneen kertaan ja aina havainneet ne hyviksi. Tällä kertaa erityisesti maistuivat Wolfbergerin 115-vuotisen historian kunniaksi tehty pirteä, hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen Cuvée Célébration Brut (AC Crémant d'Alsace, Ranska; 52 % Auxerrois, 48 % Riesling; 19,30 €) ja hyvin kehittynyt, trooppisen hedelmäinen, mineraalinen ja tyylikäs Grand Cru Steingrubler Riesling 2014 (AC Alsace Grand Cru, Ranska; 23,50 €).

Toinen aina yhtä luotettava talo on Barth Wein- und Sektgut, jonka valikoimasta mieleen jäivät tällä kertaa rosét: Spätburgunder Rosé oli mukavan marjainen ja hapokas ja Pinot Rosé Brut (Pinot Noir; 23,91 €) puolestaan kermaisen kuohuva ja marjainen. Molemmat sopisivat aperitiiviksi tai kevyiden liharuokien seuraksi.

Italialaisen Cantina Orsognan Vola Volé Trebbianon ja Montepulcianon etikettien mehiläinen oli riemastuttava - eikä viineissäkään ollut valittamista. Kukkaisen hedelmäinen ja sitruksinen Trebbiano toi mieleen kesän, ja marjainen ja mausteinen Montepulciano taas sai himoitsemaan pizzaa. Talon Lunaria-sarjan viinit olivat jo edellisiä kehittyneempiä, varsinkin Coste di Moro Montepulciano d'Abruzzo oli mehevän herkullinen ja Civitas Pecorino puolestaan hedelmäinen ja raikas.

Mainittakoon, että kaikki viinit olivat luomuja.

Petra Hebo Suvereto DOCG 2016 (Italia; Cabernet Sauvignon, Merlot, Sangiovese) oli herkullinen, tumman marjainen ja pehmeän tanniininen.

Barton & Guesterin vuosikerraton No. 291 Héritage (AOC Duche d'Uzes, Ranska; Syrah, Grenache Noir; 20,89 €) miellytti rhônelaisella charmillaan. Se on sarjassaan toinen: No. 290 julkaistiin talon 290-vuotisjuhlan kunniaksi, ja numeroitujen viinien julkaisu jatkuu aina talon 300-vuotisjuhliin saakka. Myös Thomas Barton Reserve 2016 (AC Saint-Émilion, Ranska; Merlot, Cabernet Franc; 22,49 €) oli varsin hyvää.

Tuhtien, täyteläisten ja tanniinisten viinien kavalkadi jatkui Ironstone Vineyardsin viinien merkeissä. Reserve Cabernet Sauvignon 2012 (28,91 €) oli tumman marjainen, luumuinen, herukkainen ja kirsikkainen, sen lisäksi aromeissa oli seetriä ja vaniljaa. Reserve Meritage 2009 (USA; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot) oli kolmen rypäleen sekoite, jossa oli herukkahilloa, pippuria, minttuista yrttisyyttä ja vaniljaa.

Makeista viineistä mieleen jäivät Stellar Wineryn Heaven on Earth (Etelä-Afrikka; Muscat d’Alexandrie) ja Herdade Sao Miguelin Passi (Portugali; Alicante Bouschet, Aragonez, Touriga Nacional). Heaven on Earthiin käytetyt rypäleet kuivataan Rooibos-lehtien päällä, jotta niistä saadaan makeampia. Kevyt hapokkuus tasapainotti viinin aprikoosista ja hunajaista makeutta mukavasti.

Passin rypäleet kerätään myöhään syksyllä, jolloin ne ovat kuivuneita ja jalohomeisia. Viinin aromeissa oli kypsää tummaa marjaa ja mausteisuutta, ja se voisi sopia suklaan seuraksi. Molemmat viinit ovat ravintolavalikoimassa.

Tarjolla olleista portviineistä paras oli Porto Cruz Vintage 1999 (35,34 €). Sen makeassa aromimaailmassa oli rusinaa, kypsiä tummia marjoja, karamellisuutta ja aavistus vaniljaa. Jälkimaku kääntyi hieman mausteiseksi. Tämä viini lienee parhaimmillaan vahvojen juustojen kera kylmänä syysiltana.

Lopuksi vielä jotain huisaa ja erilaista eli kaksi liköörin puolelle kurkottelevaa giniä: That Boutique-y Gin Companyn Spit-Roasted Pineapple Gin maistui juuri sille, mitä etiketti lupasi eli paahdetulle, karamellisoituneelle ananakselle. Strawberry & Balsamico Gin ei ollut aivan yhtä mansikkainen ja balsamicoinen, mutta kyllä siitäkin mausteet tunnisti. Melkoisen jännät juomat jakavat todennäköisesti mielipiteet - me tykkäsimme.

***
Aiempia tunnelmia: 2017 ja 2016.

Nik Weis -illallinen Sue Ellenin viinikellarissa 29.8.2018

Huomasimme Facebookista, että ravintola Sue Ellenissä järjestetään Nik Weis Winemaker's Dinner (69 €) ja totesimme, että Etelärannassa voi ihan hyvin käydä kahtena päivänä peräkkäin - ensin tutustumassa italialaisiin viineihin ja heti seuraavana päivänä Rieslingeihin.

Nik Weis edustaa moselilaisen St. Urbans-Hofin viinitilan kolmatta sukupolvea. Hänen sukunsa on valmistanut Leiwenin alueella viiniä yli 200 vuoden ajan, joten siihen verrattuna viinin- ja tynnyrintekijöiden suojeluspyhimyksen Langresin Pyhän Urbanuksen mukaan nimetty St. Urbans-Hofin tila on melko tuore: toisen maailmansodan jälkeen Nik Weisin isoisä halusi laajentaa toimintaansa, joten hän myi vanhan Leiwenin keskustassa olleen viinitilansa siskolleen ja perusti St. Urbans-Hofin läheisille kukkuloille.

Nik Weis Selection Urban Riesling 2017

Alkumaljana tarjoiltiin tällä hetkellä ainoa Nik Weisin Alkon valikoimissa oleva viini, Urban Riesling (13,99 €). Puolikuivan viinin aromeissa oli kypsää hedelmää, persikkaa, aprikoosia ja ananasta. Sitruksinen hapokkuus ja pieni mineraalisuus tasapainottivat viinin makeahkon hedelmäistä makua mukavasti. Urban Riesling oli oikein kiva, helposti kulauteltava Riesling.

Green Tomatoes
Paistetut vihreät tomaatit salaattipedillä, vuohenjuustoa ja mausteista remoulade-kastiketta
Nik Weis St. Urbans-Hof Mehringer 2016

Vanhojen viiniköynnösten (alte Reben) rypäleistä tehdyn viinin hedelmäisessä tuoksussa oli liuskekivisen maaperän tuomaa mineraalisuutta ja suolaisuutta sekä niiden lisäksi aavistus savuisuutta. Mukavan hapokas ja raikas maku toisti tuoksun aromeja. Tämä oli viineistä Marjutin suosikki - hienoa, että se päätyi listan ulkopuolelta mukaan kattaukseen.

Viini sopi paistettujen tomaattien ja vuohenjuuston kanssa oikein hyvin, sen hapokkuus riitti myös joskus haasteellistenkin tomaattien seuraksi. Paneroidut tomaatit olivat maukkaita ja mausteinen remoulade-kastike komppasi niitä mainiosti samalla, kun vuohenjuustomurut toivat annokseen mukavaa suolaisuutta. Suolaisuus taas pelasi hyvin yhteen viinin hedelmäisyyden kanssa.

Southern Shrimp and Grits
Grillattuja jättikatkarapuja, maissipuuroa ja osterivaahtoa
Nik Weis St. Urbans-Hof Schiefer Riesling

Tämänkin viinin köynnökset ovat kasvaneet liuskekivisessä (Schiefer) maaperässä. Viinin aromeissa oli mineraalisuutta ja pientä savuisuutta, limeä, vihreää omenaa ja hieman kukkaisuutta.

Illan annoksista tämä ei ollut katkarapuja vierastavan Marjutin mielestä ihan napakymppi, mutta hyvä, sitruksisen hapokas viini auttaa aina asiaa! Grits eli maissipuuro ei tuntunut maistuvan yhtä hyvältä kuin hiihtolomalla, kun sitä tarjoiltiin kanannahan ja pekonin kanssa, mutta emme antaneet sen häiritä. Toisaalta Jussin mielestä jättikatkaravut olivat erinomaisen meheviä, joten keskiarvoisesti kokemus jäi plussan puolelle. Viinin pieni savuisuus ja lime sekä grillattu katkarapu oli hieno yhdistelmä.

From the Sea
Puna-ahventa, grillattua fenkolia, bataattisipsejä, tilliöljyä ja sitruunalla maustettua piimävaahtoa
Nik Weis St. Urbans-Hof Riesling Laurentiuslay GG

Laurentiuslayn alueella köynnökset kasvavat savisessa liuskekivessä, mikä tuo viinin aromeihin  (jälleen kerran) mineraalisuutta. Tämä viini on saanut parhaan, Grosses Gewächs -laatuluokituksen - ja olihan se tyylikäs ja herkullinen. Hedelmäisen ja rapsakkaan sitruksisen viinin raikas hapokkuus loiventui jälkimaussa limen suuntaan.

Vaikka katkaravut olivatkin hieman haasteellisia, juuri sopivan kypsä puna-ahven maistui paremmin kuin hyvin. Bataattisipsit olivat herkullisen rapeita ja fenkoli lempeän maukasta. Viinin ja ruoan äärellä keskittyi vain nauttimiseen, ei muistiinpanoihin.

Key Lime Pie
Sitruuna-marenkipiirakkaa, vadelmasorbettia ja grillattua nektariinia
Nik Weis St Urbans-Hof Bockstein Kabinett

Jälkiruoan kanssa tarjoillun Kabinett-tason viinin makeassa aromimaailmassa oli persikkaa, ananasta ja hunajaa, joita maun limettinen hapokkuus tasapainotti. Tämä oli maistetuista viineistä Jussin suosikki.

Jälkiruoan kanssa asetelma keikahti päinvastoin edelliseen verrattuna: rapsakkaan sitruksisen viinin sijaan jälkiruoka oli rapsakkaan sitruksista. Pirteä piirakka, mehukas nektariini ja marjainen sorbetti sekä viini täydensivät hyvin toisiaan, kun sekä ruoasta että viinistä löytyi sekä makeutta että hapokkuutta.

Nik Weis Goldtröpfchen Auslese

Jälkiruoan jälkeen tarjoiltiin vielä Goldtröpfchen Auslese eli makea viini, jonka tuoksussa ja maussa oli hunajaa ja kypsää, täyteläistä trooppista hedelmäisyyttä. Emme koskaan kieltäydy Auslesesta - eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.

Moselin alueen Rieslingien ominaispiirteitä ovat pirteään sitruksiseen hapokkuuteen yhdistyvä trooppisten hedelmien ja persikan makeus sekä liuskekivisen maaperän tuoma mineraalisuus, jotka huomasi myös Nik Weisin viineistä. Kaiken kaikkiaan hieno illallinen ja hienoja viinejä.

Ota olut 2018

Ota olut -tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran Otaniemessä, tällä kertaa hieman eri paikassa kuin aiemmin eli ravintola Fat Lizardin parkkipaikalla vain kivenheiton päässä metroasemasta. Aiempiin tapahtumiin emme ollet ehtineet, mutta nyt kävimme tapahtumassa lauantaina.

Oluiden lisäksi tarjolla oli myös siidereitä (joihin emme ehtineet perehtyä) ja kahden suomalaisen viinitilan viinejä: vanhan tuttumme ja aina yhtä hyvän Ainoa Wineryn lisäksi paikalla oli meille uusi tuttavuus, Alahovin viinitila Kuopiosta.

Ainoa Wineryn Paola esitteli jälleen uuden kuohuviinin Craft Beer Helsingin tavoin, Maiden's Blush Hunaja & Mansikka 2014:n. Kuiva, mukavan mansikkainen ja hieman hunajainen kuohuviini maistui meille oikein hyvin kuten muutkin Ainoa Wineryn viinit - niiden pariin palaa mielellään aina uudestaan.

Tilaisuuden tullen ja vertailun vuoksi testasimme myös toisen tarjolla olleen mansikkakuohuviinin, puolimakean Alahovin Mansikkaskumppiksen. Makeasta skumpasta tuli heti mieleen Marjutin Leila-tädin mansikkamehu, ja kuten Leila-tädin mehu, myös mansikkaskumppa oli parhaimmillaan kylmänä.

Toinen maistamamme Alahovin viini oli jälkiruokaviini Makea unelma, johon karviainen toi hieman hapokkuutta mansikan makeuden seuraksi. Jussi luonnehti viiniä sanoilla "kolmen puttonyuksen Tokaji".

Oluista Marjutin mieleen jäivät seuraavat:

Panimoyhtiö Tuju Hapan Kataja (4,0 %)
Instagramista bongattu olut piti hakea heti ensimmäisenä lasiin. Kohtalaisen hapan ja katajaisen havuinen olut oli mukava, pelkistetyn tyylikäs aloitus.

Sakiskiu Alus Sour Beetroot Ale (3,5 %)
Ainoa Wineryn punajuuriviinin takia oli pakko kokeilla myös punajuuriolutta. Se oli iloinen yllätys! Olut ei ollut erityisen hapan, mutta sitäkin enemmän punajuurinen - onneksi kuitenkin raikkaan punajuurinen eikä maakellarisen punajuurinen.

Etko Brewing Tart & Tangy (3,8 %)
Mango-vadelma berliner weisse oli marjainen, ennemmin vadelmainen kuin mangoinen. Kaiken kruunasi mukava happamuus.

Jussin mieleen jäivät nämä oluet:

Sakiškių Alus Imperial Kvass (5,9 %)
Kvassi on venäläistä kotikaljaa, jota tehdään viljasta ja ruisleivästä. Alkoholia siinä on yleensä korkeintaan 2,2 %, joten vahva imperial kvass kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Olut oli odotetusti makean ruisleipäinen ja karamellinen. Alkoholi toi olueen ryhtiä, mutta kokonaisuus oli silti mukavan raikas. Kvassi kiinnosti muitakin, sillä se loppui jo alkuillasta.

Panimoyhtiö Tuju Manaatti NEIPA (6,5 %)
Aromeissa oli trooppista hedelmää, mangoa, ananasta ja hieman greippiä. Maun pieni katkeruus tasapainotti kivasti hedelmäisyyttä. Mainio perus-NEIPA.

Alahovin Viinitila Sarastro Lager (4,7 %)
Taikahuilu-oopperan Sarastron mukaan nimetty olut on maustettu mintulla ja katajanmarjoilla. Minttu maistui hieman, mutta katajanmarjaa ei löytynyt. Sen sijaan aromeissa oli vähän savua.

Ruosniemi R&D Dept. Sour IPA (4,7 %)
Ruosniemen panimon oluet ovat yleensä olleet hyviä, mutta tämän kohdalla ei ole tuotekehitys ole mennyt ihan putkeen. Tarkoitus on varmaan ollut yhdistää IPA:n ja hapanoluen hyvät puolet, mutta tämä oli IPA:n ystävälle liian hapan ja hapanoluista pitävälle liian katkera. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.

Yleisiä havaintoja

Yhden päivän lippu oli 10 € ja se sisälsi Spiegelaun Barrel-Aged-lasin. (Kahden päivän lippu olisi ollut suhteessa varsin kohtuullinen 12 €.) Maistelua varten ladattiin rahaa Seamchip-kortille, joten vaikka kokoelmiin kertyi taas yksi uusi kortti, oli se näppärä ratkaisu varsinkin, kun kortille pystyi lataamaan rahaa kännykkäsovelluksen kautta. (Sitä vain ihmettelimme, miksi rahaa ladatessa nettipankissa ei voinut käyttää mobiilitunnistautumista, vaan lompakosta oli kaivettava tunnuslukulista? Mene ja tiedä.)

Maisteluannokset (1,5 dl) olivat kohtuullisen hintaisia, 3-6 € oluen tyypin ja vahvuuden mukaan. Valikoimaa oli mukavasti, vanhoja tuttuja, uutuuksia ja harvinaisuuksia.

Sää oli melko mukava, mutta siitä huolimatta porukkaa ei ollut tungokseen saakka ja istumapaikat löytyivät helposti.

Ruokatarjonta oli hyvää ja enimmäkseen rasvaista, Fat Lizardin burgereita ja lángosia eli unkarilaista uppopaistettua pizzaa - toisaalta tarjolla oli myös BarLaurean vegaanisia annoksia, mistä plussaa.

Paskaolutvitsibattlen missasimme, mutta Tommi Läntisen Via Dolorosa -karaokea ikävä kyllä emme. Onneksi kärsimysten tien varrella oli olutta.