Beaujolais Nouveau 2019

Marraskuun kolmas torstai on taas koittanut ja beaujolais nouveau -viinit ovat tulleet myyntiin toisten iloksi ja toisten kauhuksi. Vuosi 2019 on kuulemma ollut hyvä, joten viinien ei pitäisi olla niin banaanisia kuin joskus aikaisempina vuosina.

Beaujolais nouveau on Ranskan Beaujolaisin alueelta tuleva uuden sadon viini, joka lasketaan markkinoille vain parin kuukauden päästä sadonkorjuusta aina marraskuun kolmantena torstaina. Viinit on tarkoitettu nautittaviksi nuorena, melkeinpä saman tien ja mielellään noin 12-14-asteiseksi viilennettyinä.

Beaujolais nouveau -viinit valmistetaan hiilidioksidi-/hiilihappokäymisen avulla (macération carbonique). Rypäleitä ei murskata ensin, vaan tertut lisätään suljettuun käymisastiaan kokonaisina ja alimmat tertut murskaantuvat rypälemassan painon alla. Niistä valuva mehu alkaa käydä rypäleiden pinnalla olevan luonnonhiivan ansiosta. Käymisen aikana syntyy hiilidioksidia, ja sen lisäksi käymisastiaan lisätään hiilidioksidia suojaamaan rypäleitä hapelta. Hapettomassa tilassa loputkin rypäleet alkavat käydä ja sen myötä rikkoutua. Maseraatio jatkuu 4-5 vuorokautta, minkä jälkeen viini jatkaa käymistään normaalin punaviinin tavoin.

Viinien rypälelajike on Gamay (Gamay Noir à Jus Blanc). Siitä saadaan pehmeitä, hedelmäisiä ja kevyitä viinejä, jotka ovat usein myös parfyymisia eivätkä oikeastaan yhtään tanniinisia.

Alkoon saapui tänä vuonna tuttuun tapaan kaksi beaujolais nouveau -viiniä, jotka yllättivät positiivisesti ja sopivat pienen ranskalaishenkisen naposteltavan kanssa hyvin.

Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2019 
AOP Beaujolais Nouveau; Gamay; 10,90 €

Sinertävän viinin tuoksu on kuin onkin aavistuksen banaaninen, mutta sitä hallitsee kuitenkin marjaisuus: vadelmaa on runsaasti, mansikkaa jonkin verran, samoin punaherukkaa. Viinin maku on ilahduttavan ryhdikäs ja siinä tuntuu jopa hieman tanniineja, vaikka hapokkuus ja keveä hedelmäisyys ovat hallitsevia piirteitä. Onhan tämä suutuntumaltaan melkeinpä pirskahteleva viini hauskaa maisteltavaa näin torstai-iltana, mukavaa hömppää marraskuun synkkyyden keskellä.

Mainittakoon, että viini sopi oikein hyvin Jukolan Juuston Vintage Cheddarin pariksi.

Jean Loron Beaujolais Nouveau Villages 2019
AOP Beaujolais Nouveau Villages; Gamay; 11,89 €

Edellistä hieman tummemman viinin tuoksussa ei ensin ole oikeastaan yhtään banaania, mutta kyllä se sieltä paljastuu kuitenkin. Yleisvaikutelma on tummasävytteisempi kuin edellisen ja marjaisuus taittuu enemmän karpalon suuntaan, vaikka vadelmaa tässäkin on. Marjaisuuden lisäksi tuoksussa on hentoa mausteisuutta ja kukkaisuutta, mistä plussaa. Myös tämän viinin maku on ilahduttavan ryhdikäs ja se alkaa vaikuttaa melkein vakavasti otettavalta viiniltä. Jälkimaussa tuntuu mausteisuutta ja banaani on siirtynyt vaivihkaa huomaamattomiin takavasemmalle.

Jean Loron Beaujolais Nouveau Villages 2019 oli suosikkimme näistä kahdesta. Se tuntui enemmän ruokaviiniltä, sillä rasvainen unkarilainen salami, savulohi ja juustot sopivat sen kanssa varsin passelisti.

***
Aiemmat vuosikatsaukset:
2018 - 2017 - 2016 - 2015 - 2014 - 2013 - 2012 - 2011

JaskanKaljat-JenkkiPruuvi Bruuverissa 9.11.2019

JaskanKaljat-blogi järjesti 9.11.2019 panimoravintola Bruuverissa jenkkipruuvin (25 €), jossa maisteltiin viittä Jaskan valitsemaa amerikkalaista olutta. Oluet olivat harvinaisia herkkuja, joita ei ole kovinkaan usein tarjolla Suomessa. Jaska järjestää pruuveja yleensä 60's Palaverissa Joensuussa, joten siinäkin mielessä kyseessä oli harvinainen tapahtuma.

Ensimmäinen olut oli Alaskassa toimivan Anchorage Brewing Companyn The Nectar Saison (6,5 %). Kyseessä on hunajalla maustettu saison, jota on kypsytetty tammitankeissa. Samean, kullankeltaisen oluen tuoksussa oli ruohoa, hiivaa ja hieman tallia. Katkerahkossa maussa oli ruohoa, hiivaa, kukkaisuutta ja hieman hunajaa. Jälkimaussa hunaja tuli esiin vahvemmin. Yleensä hunajaoluet ovat makeampia ja enemmän hunajaisia, tämä oli aromeiltaan hillitympi ja enemmän omaan makuuni.

Seuraavana oli vuorossa kalifornialaisen The Lost Abbeyn Framboise de Amorosa American Wild Ale (7,8 %). Olutta on kypsytetty yli vuosi punaviinitynnyreissä ja siihen on lisätty vadelmaa kolme kertaa kypsymisen aikana. Ratebeerin mukaan tämä oli kirjoitushetkellä maailman kymmenenneksi paras olut kategoriassaan. Tuoksussa oli runsaasti vadelmaa sekä hapankirsikkaa ja hieman hiivaa. Hapan maku oli vahvan vadelmainen ja jopa kitkerä sekä etikkainen. Todella hyvä framboise pärjää kilpailussa vastaaville belgialaisille oluille.

Kolmas olut oli floridalaisen Cigar City Brewingin Warmer Winter Winter Warmer Winter Ale (12 %). Panimon mukaan kyseessä on sitruksisilla amerikkalaisilla humaloilla humaloitu barley wine -tyylinen olut. Oluen tuoksu oli ruisleipäinen, karamellinen, siirappinen ja hieman suklainen. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös viikunaa. Jälkimaku oli suklainen ja makean leipäinen. Kyllähän tämä mukavasti lämmitti ja sopii hyvin talviolueksi. Floridan talvi tosin lienee kuumempi kuin Suomen kesä, joten on hieman epäselvää, miksi siellä tarvitaan olutta lämmikkeeksi.

Kolmen oluen jälkeen pidettiin lyhyt tauko. Sen jälkeen oli vuorossa Kaliforniassa toimivan The Brueryn White Mocha (2019) Wheat Wine (14,4 %). Kyseessä on bourbontynnyrissä kypsytetty vehnäviini (eli barley wine, mutta vehnästä eikä ohrasta), joka on maustettu kahvipavuilla ja kaakaonibseillä. Tuoksussa olikin vahvasti kahvia, kaakaota ja vaniljaa. Maku toi mieleen vaniljalla maustetun cappuccinon. Kahvisesta aromimaailmasta huolimatta koko puolen litran tölkin juominen tuskin piristää. Tämä oli mielestäni tastingin paras olut.

Viimeinen olut oli coloradolaisen Oskar Blues Breweryn Barrel-Aged Ten FIDY Imperial Stout Aged in Bourbon Barrels Imperial Stout (12,9 %). Kyseinen panimo oli ensimmäinen, joka alkoi laittaa craft beeriä tölkkeihin. Oluen nimellä Ten FIDY on kaksoismerkitys. Sen voi tulkita vahvuudeksi eli "ten fifty", mutta FIDY tarkoittaa myös “Fuck the Industry. Do it Yourself.”  Oluen tuoksussa oli runsaasti espressoa, tummaa suklaata, karamellisuutta ja vaniljaa. Maku toisti tuoksun aromeja ja siinä oli myös makeaa luumuisuutta. Tämä oli mielestäni tastingin toiseksi paras olut.

Alussa mainittu "harvoin tarjolla Suomessa" tarkoittaa käytännössä, että jos et ollut paikalla, todennäköisyys päästä maistamaan näitä oluita Suomessa on lähellä nollaa. Kaikki olivat hyviä oluita, joten kannatti osallistua. Seuraavaa Jaskan pruuvia pääkaupunkiseudulla ei ole sovittu, mutta toivottavasti joku helsinkiläinen (tai miksei myös espoolainen) ravintola järjestää sellaisen tulevaisuudessa.

Marraskuun kuukauden klassikko: poronkäristys, barolo ja tumma lager

Marraskuun kuukauden klassikko on poronkäristys, lappilaislähtöinen ruokalaji, joka on helppo valmistaa pakasteporosta. Perinteisesti ohuiksi suikaleiksi vuoltu liha on paistettu poron omassa rasvassa eli kuussa, mutta meille etelän vetelille sallittaneen myös voin käyttö.

Renato Ratti Barolo Marcenasco 2013
DOCG Barolo, Piemonte, Italia; 100 % Nebbiolo; 29,00 € Silja Serenadella vuonna 2017
Tuottaja Renato Ratti
Etiketin mukaan moniulotteinen ja hyvin ikääntyvä barolo
Rypäleiden mukaan orvokkeja, tervaa, villejä yrttejä, kirsikoita, vadelmia, tryffeliä, tupakkaa ja luumua, kukkia, ruusua

Poronkäristyksen seuraksi sopivan viinin valinta oli aluksi vaikeaa. Viini-lehti suositteli enimmäkseen pinot noireja, Alko taas meheviä ja hilloisia viinejä. Aikamme pohdittuamme päädyimme laivalta aikanaan ostamaamme baroloon, joka on Nebbiolo-rypäleestä valmistettu viini Pohjois-Italian Piemontesta. Barolot ovat yleensä samaan aikaan sekä tanniinisia että hapokkaita, mutta myös kuivia, joten se saattaisi hyvinkin sopia riistaruoan seuraksi.

Renato Ratti Barolo Marcenasco on kypsynyt kaksi vuotta tammitynnyreissä. Sen tuoksussa on punaista marjaa, karpaloa ja kypsää kirsikkaa sekä yrttisyyttä, häivähdys lakritsaa ja kukkaisuutta ja jonkin verran myös nahkaa. Pitkä ilmaantuminen tuo tuoksuun tummia marjoja ja luumua. Viinin maku on hapokas, kirsikkainen ja mausteinen, tummien marjojen lisäksi maussa on tuoksusta tuttua lakritsaa ja yrttejä. Tanniinisuus tuntuu varsinkin jälkimaussa. Kaiken kaikkiaan se on varsin hurmaava ja tasapainoinen viini.

Toisaalta barolon pitää ehdottomasti antaa ilmaantua tarpeeksi kauan ennen nauttimista. Heti korkkaamisen jälkeen se oli tiukan tanniininen, mutta pari tuntia karahvissa pehmensi makua ja illan mittaan maku pehmeni edelleen. Eivät tanniinit kokonaan kadonneet ja viini kaipasi ruokaa seurakseen, mutta loppupullo maistui ihan sellaisenaankin.

Aluksi tuntui, että viini ei sovi lainkaan ruoan kanssa, sen verran hallitsevalta se tuntui. Hetken päästä se alkoi kuitenkin toimia loistavasti yhteen ruoan eri elementtien kanssa. Viinin hapokkuus taittoi hyvin käristyksen pekonin ja voin rasvaisuutta ja sen marjaisuus komppasi lisukkeena olleita puolukoita. Toisaalta suolakurkut ja muukin ruoka pehmensivät viinin makua, sellaisenaan se oli vielä napakan tanniininen. Tässä yhdistelmässä toteutui se ruoan ja viinin yhdistämisen filosofia, että ruoka puhdistaa suun viinistä ja toisin päin, jolloin jokainen suullinen maistuu uudelta.

Lapin Panimo Aihki Dark Lager
Suomi, tumma lager, 4,6 %; 4,05 € Sellon K-Citymarketissa
Tuottaja Lapin Panimo
Oluttyylin mukaan tummat lagerit saavat värinsä tummista maltaista, jotka tuovat olueeseen paahteisuutta, karamellisuutta, leipäisyyttä ja suklaisuutta.
Panimon mukaan kyseessä on tuhti ja tumma suodattamaton pohjahiivaolut täynnä täyteläisiä vivahteita. Oluen jälkimaussa löytyy reilusti paahteista pehmeyttä.

Poronkäristyksen ollessa kyseessä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin valita olut Rovaniemellä sijaitsevan Suomen pohjoisimman panimon tarjonnasta. Oluttyyliksi ajattelimme lageria, joten päädyimme tummaan sellaiseen eli Aihkiin, koska etiketin mukaan se sopii nimenomaan poronkäristyksen kanssa.

Aihki tarkoittaa vanhaa, hyvin hitaasti kasvanutta mäntyä eli ikimäntyä tai metsäalueen suurinta honkaa, ja samalla tavalla jykevä oli olutkin.

Aihki on väriltään punertavaan vivahtavan tummanruskea. Tuoksussa on paahteista mallasta ja makeaa ruisleipäisyyttä. Maku on paahteinen, karamellinen ja leipäinen. Jälkimaku kääntyy katkerahkon paahteisuuden puolelle, siinä on myös hieman tummaa suklaata.

Ruoan kanssa Aihki sopi erinomaisesti. Katkeruutta oli sopivasti poronkäristyksen rasvaisuutta varten ja oluen makeus toimi hyvin puolukoiden happamuuden kanssa. Olut menisi kyllä hyvin ihan sellaisenaankin ilman ruokaa.

Poronkäristys (3-4 hlölle)

n. 500 g poronkäristystä (esim. kaksi 240 g pussia pakasteesta)
1 pkt (140 g) pekonia
1-2 sipulia
1-2 rkl voita
0,5 l tummaa lageria
1 dl vettä
suolaa, mustapippuria
(persiljaa)

Pilko pekoni ja sipuli. Paista pekonia ja sipulia pannulla hetkinen, lisää sen jälkeen kohmeinen poronkäristysliha erissä ja anna paistua muutaman minuutin ajan. Sekoita välillä.

Mausta suolalla ja pippurilla, lisää olut ja vesi. Anna kiehahtaa. Hauduta miedolla lämmöllä liedellä tai uunissa ainakin tunti, mielellään pidempäänkin, kunnes liha on mureaa. Lisää tarvittaessa vettä.

Koristele persiljalla, jos siltä tuntuu ja tarjoa perunamuusin, puolukoiden ja suolakurkun kanssa.

***
Hyvään perunamuusiin tarvitset voita ja täysmaitoa. Perunaksi kannattaa valita jauhoinen lajike, monet suosivat esimerkiksi puikulaperunoita tai Rosamundaa ja maito kannattaa kuumentaa ennen survottujen perunoiden sekaan lisäämistä. Itse kokeilimme tällä kertaa punakuorisia ja -maltoisia Mulberry Beauty -perunoita, joista tehty muusi näytti lähinnä marjapuurolta vaaleanpunaisen värinsä takia.

Ravintola Basen olutklubi 4.11.2019

Ravintola Basen olutklubissa 4.11.2019 (25 €) oli aiheena oluen ja ruoan yhdistäminen. Illan veti Basen Aki Tiittanen.

Tasting oli suunniteltu ruoka edellä, joten oluiksi oli valittu neljä tuttua klassikko-olutta tai klassikko-oluttyylin edustajaa.

Vaaleita oluita edusti maailman ensimmäinen, vuodesta 1842 lähtien valmistettu pilsner: maltainen, kevyen katkera ja raikas Pilsner Urquell (pils; 4,4 %). Vehnäoluena oli vuonna 1878 perustetun Brauerei Ayingin banaaninen, vehnäinen, korianterinen ja sitruksinen Ayinger Bräuweisse (5,1 %). Kyseinen olut on maailman myydyin saksalainen vehnäolut. Näistä ei tarvinne kertoa sen enempää.

Vuodesta 1971 saakka valmistettu, aina yhtä luotettava Fuller's ESB (ale / extra special bitter; 5,9 %) tarjosi karamellista, makean maltaista ja jopa toffeista aromimaailmaa. Olutta valmistava Fuller, Smith & Turner -yhtiö perustettiin vuonna 1845.

Neljäs ja viimeinen pääruokaolut oli hieman nuoremman Fat Lizard Brewing -panimon (perustettu 2013) Fat Lizard 101 California Pale Ale (5,4 %), jota luonnehdittiin alkeis-IPA:ksi, viittaahan oluen nimikin jo yliopiston alkeiskurssiin. Se oli aromeiltaan trooppisen hedelmäinen ja appelsiininen, maussa oli lisäksi greippisyyttä. Oluen gyyyh oli Marjutin mielestä ilahduttavan vähäistä.

Pääruokia oli neljä. Kylmäsavulohella ja mummonkurkulla päällystetyn ruisleivän kanssa suositeltiin Pilsner Urquellia. Ayinger Bräuweissen seuraksi ehdotettiin vuohenjuustoa ja myskikurpitsaa. Poron sisäfile ja suppilovahvero puolestaan sopisivat Fuller's ESB:n aromimaailmaan. 101 California Pale Alelle ruoaksi suositeltiin chilillä maustettua thai-tyylistä katkarapusalaattia.

Suositellut olut- ja ruokayhdistelmät toimivat oikein hyvin. Pilsner Urquellin raikas katkeruus tasapainotti lohen rasvaisuutta. Se sopisi hyvin joulupöytäänkin kalaruokien seuraksi. Suositusruoan lisäksi Pilsner Urquell kävi hyvin myös poron seuraksi. Sen kanssa suositeltiin ruoaksi myös metsäkanalintuja, sushia ja mausteisia makkaroita. Ayinger Bräuweissen banaanisuus puolestaan kävi makeahkon myskikurpitsan tapaan vuohenjuuston kanssa. Olut sopisi myös katkaravuille ja porolle.

Fuller's ESB:n karamellisuus kävi hyvin yhteen lihan ja sienien maun kanssa. Se oli toisaalta oluista ainoa, jolle löytyi täysin toimimaton yhdistelmä: Fuller's ESB ei sopinut lainkaan yhteen vuohenjuuston kanssa, mikä oli hieman yllättävää, sillä makeahkon oluen olisi voinut odottaa sopivan suolaisen juuston kanssa. 101 California Pale Ale paljastui yleiskäyttöisimmäksi olueksi, sillä se sopi oikeastaan kaikkien ruokien kanssa.

Jälkiruokaolueksi oli valittu karamellinen, kahvinen ja aavistuksen katkera La Trappe Bockbier (7,0 %). Olutta valmistava De Koningshoeven Brewery perustettiin vuonna 1884 ja se on yksi maailman neljästätoista panimosta, jotka saavat kutsua oluitaan trappistioluiksi. Panimon omistaa nykyään Swinkels Family Brewers -suurpanimo, mutta La Trappe valmistetaan edelleen Koningshoevenin luostarissa.

La Trappe Bockbier sai vastaansa todellisen makujen vyörytyksen. Jälkiruokana oli Sweet Lifen vaniljajäätelöä, suklainen financier-leivos, mascarponevaahtoa, suolakinuskia ja vaahterasiirapilla sekä ruokosokerilla karamellisoitu karkkipekoni.  (Mmm, pekonia. Karamellisoitua pekonia. Mmm.) La Trappe sopi tästä kimarasta parhaiten vaniljajäätelön seuraksi, mutta kävi muidenkin jälkiruoan elementtien kanssa.

Viini ja ruoka 2019: Familia Zuccardi Master Class -tasting

Bloggaajapassit tarjosi Messukeskus

Tastingin tarjosi Viinityttää / Social Wines

Aloitimme messulauantain argentiinalaisen Familia Zuccardin viineillä. Tastingia isännöi Zuccardin toista sukupolvea edustava José Alberto Zuccardi, joka on työskennellyt perhetilalla vuodesta 1976 lähtien.

Zuccardi Q Chardonnay 2015
Uco Valley, Mendoza; 18,98 € (Tupungato 4035 ft)

Tasting alkoi Q-sarjan (eli Quality-sarjan) chardonnaylla. Q-sarjan viinit ovat talon parhaimmistoa eli lajikeviinejä, jotka valmistetaan vähintään 40 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä.

Q Chardonnay on kypsynyt osittain ranskalaisessa tammessa, ja sen huomasi tuoksusta. Tammikypsytyksen tuoman mausteisuuden lisäksi täyteläisessä tuoksussa oli limeä, kypsää omenaa ja trooppisia hedelmiä. Myös viinin maku oli täyteläinen, hapokas ja kypsän hedelmäinen, mutta tammi ei tuntunut kuten tuoksussa. Kirpeän omenaisesta viinistä tuli oikeastaan mieleen jouluisilla mausteilla, kuten inkiväärillä, maustettu omenapiirakka. Hyvin kehittynyt viini olisi ehdottomasti parhaimmillaan ruoan kanssa, esimerkiksi äyriäisten, lohen, kanan tai kermaisten kastikkeiden seurana.

Zuccardi Serie A Torrontés 2017
Salta; 13,99 €

A-sarjan (eli Argentiina-sarjan) viineissä on käytetty parhaita argentiinalaisia lajikkeita parhailta alueilta. Tastingin Serie A Torrontés oli myös master classin ainoa viini, jota ei ole valmistettu Mendozan alueella.

Aromaattisen ja parfyymisen viinin tuoksu oli kevyt ja kukkainen, satunnaisesti se muistutti melkeinpä limonadia. Kepeä hedelmäisyys kallistui hunajamelonin suuntaan. Viinin maku oli kevyt ja mukavan hapokas. Vaikka viini oli kuiva, sen raikas vihreä hedelmäisyys (pääosassa päärynä ja kiivi) sai sen tuntumaan makealta. Se olisi kiva kesäviini, joka sopisi myös mausteisen tai aasialaisen ruoan seuraksi.

Zuccardi Q Malbec 2015
Valle de Uco, Mendoza; 18,98 €

Kahden valkoviinin jälkeen pääsimme viimein Argentiinan nimikkorypäleen Malbecin pariin.

Q Malbecin tuoksu oli kevyehkö malbeciksi, minkä selittänee se, että rypäleet ovat kasvaneet noin kilometrin korkeudessa olevilla tarhoilla eli viileässä ilmanalassa. Viini on käynyt villihiivoilla.

Viinin tuoksussa oli tummia marjoja, herukkaa ja kirsikkaa sekä suklaata ja pientä pippurista mausteisuutta. Myös viinin maku oli (malbeciksi) kevyehkö ja marjaisa, tuoksun tapaan siinä oli kirsikkaa sekä karhunvatukkaa ja mustikkaa sekä niiden lisäksi hieman nahkaa ja tupakkaa. Mikään hillopommi viini ei ollut, vaan kuiva ja jopa hieman hapokas, tanniinit olivat pehmeät. Ilmaantumisen myötä maku muuttui makeammaksi eli kannattaa malttaa odotella korkkaamisen jälkeen jonkin aikaa ennen kuin nauttii tätä viiniä vaikkapa grilliruokien tai kovien juustojen kanssa.

Zuccardi Q Cabernet Sauvignon 2014
Valle de Uco, Mendoza; 18,98 €

Myös Q Cabernet Sauvignonin rypäleet ovat peräisin reilun kilometrin korkeudelta olevilta tarhoilta. Se on kypsynyt 12 kk ranskalaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä.

Viinin tuoksussa oli voimakkaasti herukkaa ja muita tummia marjoja sekä jonkin verran vaniljaa. Kuivassa, mutta mehevässä maussa on myös tummia marjoja, tuoksusta tuttua herukkaa, mausteita ja yrttejä. Tanniinit tuntuivat jo melko messevinä, mutta eivät kuitenkaan liian voimakkaina. Tämä(kin) viini sopisi pihvin ja muiden liharuokien seuraksi, ja ilmaantuminen teki sille(kin) hyvää.

Emma Zuccardi Bonarda 2016
Mendoza; 32,98 €

Emma Zuccardi Bonardan rypäleet tulevat kahdelta tarhalta, joista ylempi on 1,4 km korkeudella ja alempi 1,1 km. Viini kypsytetään betonitankeissa.

Viinin tuoksussa oli kirpeitä marjoja, kahvia, tummaa suklaata ja toisaalta myös pientä kukkaisuutta. Viinin maku oli kuiva ja tumman marjainen, karpalon lisäksi maussa oli yrttejä. Yleisvaikutelma oli kevyt, mutta siihen saattaa vaikuttaa myös edellisenä ollut cabernet sauvignon ja muistikuvat siitä, että Bonardasta tehdyt viinit eivät aiemmin ole olleet kovinkaan tuhteja. Viini oli hedelmäinen ja sitä voisi sanoa jopa jonkin verran hapokkaaksi, tanniineja ei ollut oikeastaan yhtään. Tätä viiniä voisi kokeilla juustojen kanssa.

Emma Zuccardi Bonarda oli Jussin suosikki.

Concreto Malbec 2017
Mendoza; 95 % Malbec, 5 % Cabernet Sauvignon; 32,98 €

Myös Concreto Malbecin rypäleet ovat kasvaneet yli kilometrin korkeudella. Viini on kypsynyt (nimensä mukaisesti) betonitankeissa.

Rustiikkisen viinin tuoksussa oli tummia marjoja, kirsikkaa ja jonkin verran sekahedelmäsoppaa sekä kukkaisuutta, ja ilmaantuminen sai kukkaisuuden tuntumaan vielä paremmin. Viinin maku oli täyteläinen ja kuivahko, mehevä marjaisuus kallistui punaherukan ja luumun suuntaan. Tanniinit olivat kohtalaisen pehmeät. Vaikka viini ei ollutkaan hilloinen, siitä jäi makea vaikutelma. Se sopisi vaikkapa riistaruokien kanssa.

Concreto Malbec oli Marjutin suosikki (vaikka sen nimi sai ajattelemaan Kouvolaa).

Tito Zuccardi Paraje Altamira 2016
Valle de Uco; 66 % Malbec, 12 % Cabernet Sauvignon, 12 % Ancellotta, 10 % Caladoc; 32,98 €

Ancellota on Italian Emilia-Romagnasta peräisin oleva rypälelajike, jota viljellään jonkin verran myös Argentiinassa, Brasiliassa ja Sveitsissä. Italiassa sitä käytetään enimmäkseen punaisissa lambrusco-sekoitteissa tuomaan makeutta ja väriä, muissa maissa siitä tehdään myös pehmeän hedelmäisiä ja hapokkaita lajikeviinejä.

Caladoc on Ranskassa vuonna 1958 kehitetty rypälelajike, Malbecin ja Grenachen risteytys. Se tuo viineihin väriä, tanniineja ja tummien marjojen aromeja vanhempiensa tapaan.

Jälleen kerran viiniin käytetyt rypäleet tulevat kilometrin korkeudella olevista tarhoista. Viini on käynyt sekä betonitankeissa että tammitynnyreissä.

Viinin tuoksu oli runsas, mausteinen ja marjaisa. Tuoksun marjakimara painottui tummiin marjoihin, herukkaan, kirsikkaan ja luumuun. Viinin maku oli tuhti, kuiva ja tanniininen, ja viini vaatiikin kunnon ilmaantumisen, jotta se pääsee esittelemään parhaita puoliaan. Tuoksusta tuttu tumma marjaisuus yhdistyi pippuriseen mausteisuuteen ja rotevat tanniinit kuivattivat ikeniä. Ruokaviini oli jälleen kyseessä, kunnon pihvi tai kovat juustot sopisivat tämänkin viinin seuraksi - tai jos sitä ei saisi korkatuksi heti ruokapöytään, sen voisi hyvin unohtaa useaksi vuodeksi viinikaappiin kypsymään.

José Zuccardi Altitude 2015
Valle de Uco, Mendoza; Malbec, Cabernet Sauvignon

Viimeisenä viininä oli master classimme vetäjän nimikkoviini, hänen poikansa ja viinitalon nykyisen johtajan Sebastian Zuccardin tekemä viini.

Viinin tuoksussa oli tummia marjoja, kirsikkaa, herukkaa ja luumua, lisäksi ehkä aavistus vihreää paprikaa ja muista master classin viineistä poiketen jopa pientä hilloisuutta. Viinin maku oli kuiva ja mausteinen, tuoksusta tutut marjat, mausteisuus, nahka ja suklaa muodostivat rotevan ja maukkaan kokonaisuuden. Napakat tanniinit jäivät tuntumaan vielä pitkäksi aikaa. Ruokaviini tämäkin oli, ja tuhti viini kaipasi seurakseen tuhtia liharuokaa. Tämän(kin) viinin voisi myös jättää hyvällä omallatunnolla viinikaappiin odottelemaan.