Itäeurooppalainen ilta

Edellisellä kerralla GSM-viineihin perehtynyt raatimme kokoontui viettämään itäeurooppalaista iltaa - tai lähes itäeurooppalaista iltaa, sillä aiheeseen suhtauduttiin perinteiseen tapaan joustavasti.

Abrau-Durso Demi-Sec 2011
(Venäjä; Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay, Aligoté, Riesling; 12,42 €)

Iltaa ei aloittanut suinkaan Sovetskoje Shampanskoje, vaan toinen venäläinen kuohuviini Abrau-Durso Demi-Sec. Hedelmäinen kuohuviini kosiskeli mukavasti makeudellaan ja persikkaisuudellaan ja oli ihan miellyttävä yllätys. Illan isäntä tykästyi viiniin kovasti.

Tóth Ferenc Egri Pinot Noir 2015 
(Unkari; 100 % Pinot Noir; 17,90 €)

Illan ensimmäinen viini oli melkeinpä perinteiseen tapaan Pinot Noir, ja melko helposti Pinot Noiriksi tunnistettava sellainen. Sen tuoksussa oli hapokasta ja aavistuksen hilloista punaista marjaa, karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa sekä niiden lisäksi hieman kumia ja savua. Tuoksun lailla myös maku oli hieman mehumainen ja puolukkaisen hapokas, tanniineja ei kuivassa ja hapankirsikkaisessa viinissä ollut oikeastaan yhtään.

Viini oli tyylikäs, tosin hieman kallis niin kuin ne paremmat unkarilaiset viinit muutenkin tuntuvat Alkossa olevan. Marjut piti tätä ensin suosikkinaan, mutta muutti sitten mieltään.

Verus Pinot Noir 2013
(Slovenia, 100 % Pinot Noir; 23,94 €)

Seuraavakin viini paljastui Pinot Noiriksi. Sen tuoksu oli mieto eikä siitä saanut ensin mitään irti, hieman enemmän tutkiskellessa paljastui hieman makeita mausteita, pippuria ja vadelmaa. Viinin maku oli hapokas, melkeinpä hapan puolukkainen, raikkaan marjainen ja suussa natisevan kuiva.

Raatimme ei oikein lämmennyt tälle viinille varsinkaan sen hinnan kuultuaan. Viini olisi vaatinut sopivan aterian seurakseen ja tarpeeksi perehtymisaikaa, jotta se olisi näyttänyt parhaat puolensa.

Telus Plavac Mali 2013 
(Dalmatia, Kroatia; 100 % Plavac Mali; 14,94 €)

Illan kolmannen viinin tuoksu oli kypsän marjainen ja hieman hilloinen, karhunvatukkainen ja herukkahyytelöinen. Marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli vaniljaa, alkoholi tuntui pienenä pistävyytenä. Viinin maku tuntui aluksi hieman mehumaiselta, mutta kääntyi sitten yrttiseen ja pippuriseenkin marjaisuuteen ja hedelmäisyyteen.

Kroatian viljellyimmästä rypäleestä tehty mukava kroatialainen perusviini oli loppujen lopuksi kaikkien suosikki.

Tbilvino Mukuzani 2014 
(Georgia; Kakheti, Mukuzani; 14,99 €)

Illan viimeisestä viinistä oli vaikea keksiä mitään. Georgiasta vastaan tulleet punaviinit ovat tähän saakka olleet makeita tai puolimakeita punaviinejä eikä tämäkään viini ollut poikkeus. Sen tuoksussa oli mustaherukkahilloa, luumua ja aavistus savua. Maussa oli hieman happoja tasapainottamassa makeutta, mutta kyllähän tämä makeaksi marjaksi ja kuivatuiksi hedelmiksi kuitenkin meni.

Pitää myöntää, että jos muistiinpanoja ei olisi, tästä viinistä ei muistaisi oikeastaan mitään. Ei se pahaa ollut, se ei vain onnistunut jättämään minkäänlaista muistikuvaa. Pitänee yrittää joskus uudelleen.

Alkupaloina nautimme punajuurta, vorschmackia ja suolakurkkuja, pääruokana gulassikeittoa

Summa summarum: itäeurooppalaiset viinit olivat kiinnostavia ja yllättivät sekä positiivisesti että negatiivisesti - ainakin Unkarista tuntuu jo tulevan paljon muutakin kiinnostavaa kuin Tokaji.

Fat Lizard Smooth Lava

Mikä olut?
Smooth Lava (Fat Lizard)
Oluttyyppi: Amber Ale
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus:  40 IBU
Hinta: 4,20 € Pienissä (0,44 litran tölkki)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä panimo lupaa?
Raikas, karamellimaltainen red ale

Mitä oluttyyppi lupaa?
Amber Ale on American Pale Alesta johdettu oluttyyppi, joka on sukua irlantilaiselle Red Alelle. Amber Ale on kehitetty Yhdysvaltojen länsirannikolla ja siinä käytetään amerikkalaisia humalia ja maltaita. Väri on nimensä mukaisesti punertava. Aromimaailma muistuttaa APA:a, mutta on karamellisempi.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Fat Lizardin oluita on nyt tullut maitokauppoihinkin myyntiin. Tarkempi listaus myyntipaikoista on Fat Lizardin sivuilla. Oluita myydään aromikannellisessa 360-tölkissä, jonka koko kansi lähtee irti säilykepurkkimaisesti. Tällöin oluen aromit pääsevät paremmin esille eikä esimerkiksi piknikille tarvitse välttämättä ottaa erillistä lasia mukaan.

Olut on väriltään tumman kuparinen. Lasiin kaadettessa vaahtoa muodostuu vähänlaisesti. Mieto tuoksu on lähinnä karamellinen, mutta mukana on myös greippiä, havua ja appelsiininkuorta. Katkerahko maku muistuttaa aromeiltaan tuoksua. Jälkimaku on havuinen.

Miten uudenlainen tölkki sitten toimii? Suoraan tölkistä juotuna maussa on aavistus metallisuutta, mutta sitä ei varmaankaan voi tölkin yhteydessä täysin välttää. 360-tölkki voittaa selvästi perinteisen tölkin, josta juotuna kaikki oluet menettävät suuren osan aromeistaan.

Kokonaisuutena olut jää tasolle "ihan kiva", joten arvosanaksi annan 0.

Norex Grand Open Tasting 14.9.2017

Norex Selected Brands järjesti viime vuoden tapaan Grand Open Tasting -kiertueen. Kävimme Helsingin tapahtumassa Virgin Oil Co.:ssa 14.9.2017.

Olimme ilmoittautuneet yhteen tastingiin/master classiin, mutta päädyimme loppujen lopuksi kolmeen - ensimmäiseen niistä vain parin minuutin varoitusajalla, kun tastingissa ilmoitettiin olevan vielä vapaita paikkoja nopeimmille kiinnostuneille.

Maison Louis Jadot 

Ensimmäisessä tastingissa tutustuimme Maison Louis Jadot'n. Louis Jadot on Ranskan Bourgognen alueella toimiva, vuonna 1859 perustettu viinitalo.

AC Chablis 2015
(100 % Chardonnay; 23,89 €)

Tastingin kaksi ensimmäistä viiniä vaihtoivat paikkaa, joten ensimmäisenä viininä oli Chablis. Sen tuoksu oli hapokas ja aavistuksen mineraalinen, tammikypsytyksen tuomaa voita oli hillitysti. Tuoksun hedelmäisyys kallistui greipin ja ananaksen suuntaan. Myös maussa oli greippiä ja aavistus hedelmäistä makeutta, suutuntuma oli öljyinen.

Hillitysti tammitettu Chablis oli Marjutin suosikkivalkoviini.

Les Petites Pierres Chardonnay 2015
(100 % Chardonnay; 19,96 €)

Seuraava viini oli astetta raskaampi ja täyteläisempi kuin edellinen. Sen tuoksu oli mineraalinen ja öljyinen, paahteinen ja trooppisen hedelmäinen. Vaikka viinistä huomasi tammen käytön selvemmin kuin ensimmäisestä, se oli silti mukavaa, hedelmäistä ja greippistä kulauteltavaa.

Chassagne-Montrachet 1er Cru Morgeot Clos de la Chapelle
(100 % Chardonnay; n. 50 €)

Kolmas valkoviini oli myöskin runsain. Sen tuoksussa oli selkeästi tammen tuomia aromeja, paahteisuutta ja voita, mineraalisuutta ja kypsää, greippistä hedelmää, samoin maussa. Tyylikäs viini sopisi myös varastoitavaksi.

Roteva Chardonnay oli Jussin suosikkivalkoviini.

Les Petites Pierres Pinot Noir
(100 % Pinot Noir; 19,96 €)

Valkoviinien jälkeen oli Pinot Noirien vuoro. Niistä ensimmäinen oli jo mukavan rapsakka: sen tuoksussa oli mukavasti hapokkuutta, puolukkaa ja karpaloa, samoin maussa. Kuivassa ja mausteisessa maussa tanniinit pääsivät puraisemaan jo jonkin verran, mikä ei aina ole Pinot Noirien kanssa niin varmaa. Tämä oli selkeästi ruokaviini.

Pernand-Vergelesses Clos de la Croix de Pierre
(100 % Pinot Noir; 35,91 €)

Toisen punaviinin tuoksussa oli tuttua punaista kirpeää marjaa ja niiden lisäksi vaniljaa, kinuskia, yrttejä ja mausteita. Maussa huomasi puolukan ja karpalon lisäksi hyvin nuoret, pirteät tanniinit.

Tämä oli Jussin suosikkipunaviini.

Clos Vougeot Crand Cru 2007
(100 % Pinot Noir; n. 120 €)

Kolmannesta viinistä huomasi hyvin, kuinka se on ehtinyt kehittyä kymmenen vuoden aikana. Sen tuoksun ja maun marjat olivat edellisiä viinejä makeampia, karpalohilloa ja puolukkasurvosta. Tuoksussa oli marjojen lisäksi hieman savua. Viinin maku oli maukas ja sen tanniinit olivat ehtineet pehmentyä mukavasti.

Tämä oli Marjutin suosikkipunaviini (hintaa tietämättä).

Casa Agrícola Alexandre Relvas

Seuraavaksi huomasimme päätyneemme Portugali-aiheiseen tastingiin. Mikäs se siinä - Portugalin viinit ovat osoittautuneet viime aikoina kiinnostaviksi ja varsin suunmukaisiksi eivätkä Casa Agrícola Alexandre Relvasin viinit olleet poikkeus. Viinitalo sijaitsee Alentejon alueella ja tuottaa viinejä perinteisistä portugalilaisista lajikkeista.

Herdade São Miguel Colheita Seleccionada White
(Antão Vaz, Verdelho, Viognier; 11,99 €)

Ensimmäisen valkoviinin tuoksu oli raikas ja aromaattinen. Siinä oli kypsää, vaaleaa hedelmää, valkoherukkaa, jonkin verran hedelmäkarkkia ja pirteää limeä. Maku myötäili tuoksua. Jos vielä olisi kesä, tämä olisi loistava kesäviini.

Art.Terra Curtimenta
(Antão Vaz, Arinto, Viognier; 16,99 €)

Kaksi seuraavaa valkoviiniä olivat (ehkä hieman yllättäen) oransseja viinejä, toisin sanoen normaalista valkoviinistä poiketen viinistä puristettu mehu on saanut käydä yhdessä rypäleiden kuorien kanssa.

Niistä ensimmäisen tuoksu oli täyteläinen ja siinä oli makeaa hedelmää, aprikoosia, mandariinia ja mausteita, Marjutin mielestä myös jotain umamista (tomaattia!?). Myös viinin maku yllätti: se oli kuiva ja mineraalinen, kohtalaisen hapokas ja hedelmäinen, mutta siinä oli havaittavissa jopa suolaisia ja sherrymäisiä hieman oksidoituneita vivahteita. Jälkimaku muistutti sokeritonta lakkamehua. Oikein mielenkiintoinen viini.

Art.Terra Amphora White
(Arinto)

Toisen oranssin viinin tuoksu oli runsas, siinä oli lakkahilloa, appelsiinia, herukkamehun mäskiä ja kypsiä hedelmiä sekä hieman suolaisuutta. Maku oli edellisen viinin tapaan kuiva ja raikkaan appelsiinin lisäksi myös siitä erotti sherrymäistä oksidoituneisuutta, rusinaa ja mineraalisuutta. Oikein mielenkiintoinen viini tämäkin.

Herdade São Miguel Colheita Seleccionada Red
(Alicante Bouschet, Cabernet Sauvignon, Syrah, Touriga Nacional; 11,99 €)

Ensimmäisen punaviinin tuoksussa oli punaista marjaa ja kinuskia, mausteita ja pippuria. Sen maku oli yllättävän kevyt ja hapokas sekä myöskin marjainen, mausteinen ja aavistuksen pippurinen. Viini oli helppoa kulauteltavaa ja sopisi hyvin ruokapöytään monen ruoan seuraksi.

Art.Terra Amphora Red
(Aragonez, Moreto, Trincadeira)

Toisen punaviinin tuoksu oli hilloisen makea ja herukkahyytelöinen sekä aavistuksen parfyyminen. Sen tanniinit olivat pehmeät ja maku kypsän marjainen ja mausteinen, jopa jouluinen. Mukava, rustiikkinen viini.

Art.Terra Organic
(Syrah, Touriga Nacional; 16,99 €)

Viinin valmistuksessa ei ole käytetty puuta, mutta sen tuoksussa oli silti aavistus vaniljaa, sen lisäksi marjaa, mausteita ja pippuria. Viinin marjainen maku oli mukavan rapsakka, pehmeän tanniininen ja maukas. Tämä viini sopisi pitkään haudutetuille pataruoille.

Château Loudenne

Kolmantena ja viimeisenä oli viimein vuorossa tasting, johon olimme ilmoittautuneet eli Norexin uuden viinitalon Château Loudennen Bordeaux-viinien tasting.

Château Loudenne Blanc 2015 ja 2014
(22,49 €)

Ensimmäisenä pääsimme vertailemaan talon valkoviinin vuosikertoja 2015 ja 2014. Jos oikein bongasimme, niin vuosikerta 2015 on 90 % Sauvignon Blancia ja 10 % Semillonia, kun taas vuosikerta 2014 on 60 % Sauvignon Blancia ja 40 % Semillonia.

Molempien viinien tuoksussa oli herukkaa, karviaista, hieman raakaa ananasta ja Jussin mielestä jopa Brie-juustoa. Maku oli raikas ja hedelmäinen, karviaista ja nallekarkkia. Vuosikerta 2014 oli odotetusti kypsemmän hedelmäinen kuin 2015. Molemmat olivat tyylikkäitä, selkeitä viinejä.

Château Loudenne Cru Bourgeois 2014, 2012 ja 2009
(27,99 €)

Punaviiniä oli tarjolla kolme vuosikertaa: 2014, 2012 ja 2009. Niiden tuoksussa oli tummia marjoja, mausteita, hieman vaniljaa ja vuoden 2009 viinissä jopa aavistus minttua. Maku oli tanniininen - tanniinit toki pehmenivät vuosikertojen vanhentuessa ja viinin kehittyessä. Vuosikerta 2009 oli jo varsin tasapainoinen, luumuinen ja maukas.

...ja ne muut

Tastingit olivat varsin antoisia ja mielenkiintoisia (varsinkin Portugali!). Niiden lisäksi ehdimme maistella muutamia juomia omaan tahtiin.

Nicolas Feuillatten samppanjoihin voi aina luottaa. Vuosikerran 2006 Blanc de Blancs, Blanc de Noirs ja Palmes d'Or olivat erinomaisen hyviä tapoja aloittaa ilta.

Crudo Catarratto-Zibibbo jäi kesällä mukaan Tukholman-reissulta, ja nyt pääsimme maistamaan sarjan Proseccon ja Rosaton. Syksymmällä on tulossa myös punaviini täydentämään hyvän hinta-laatusuhteen sarjaa.

Tastingien lomassa lanseerasimme väliviskin käsitteen. Glen Morayn erikoisuutena oli Chardonnay-tynnyrissä kypsytetty viski eivätkä Few'n Rye ja Bourbon jääneet yhtään sen huonommiksi.

Kiitos jälleen kutsusta, Norex Selected Brands! Meillä oli loistava iltapäivä ja ilta hienojen juomien parissa.

Ravintola Basen viiniklubi 12.9.2017: Rhône

Ravintola Basen syksyn ensimmäisessä viiniklubissa Elijah Nelson esitteli meille Rhônen alueen viinejä.

Guigal Côtes-du-Rhône Blanc 2015
(AC Côtes-du-Rhône; 70 % Viognier, 10 % Roussanne, 9 % Marsanne, 8 % Clairette, 3 % Bourboulenc)

Ilta alkoi Etelä-Rhônen viineillä, ja ensimmäisenä vuorossa oli sarjan ainoa valkoviini. Sen tuoksu oli aromaattinen, jopa parfyyminen ja karkkinen. Päällimmäiseksi jäävän parfyymisuuden alla oli havaittavissa myös raikasta valkoista (kivi)hedelmää: aprikoosia, persikkaa, valkoherukkaa ja päärynää.

Viinin maku oli miedompi ja kuivempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Se oli jonkin verran mineraalinen ja kirpeän sitruksinen. Limen ja greipin lisäksi maussa oli muita hapokkaita hedelmiä ja marjoja, kuten karviaismarjaa ja vihreää omenaa, sekä niitä pehmentämässä aavistus päärynää. Jälkimaku oli hapokas ja sitruksinen. Viini sopisi hyvin monikäyttöiseksi ruokajuomaksi ja miksei sopivan viileänä sellaisenaankin.

Guigal Côtes-du-Rhône Rouge 2013
(AC Côtes-du-Rhône; 50 % Syrah, 40 % Grenache, 10 % Mourvèdre; 14,49 €)

Illan ensimmäinen punaviini oli melko perussettiä, ensimmäisenä maistellun valkoviinin punainen vastike. Sen tuoksu oli runsas, makeahko ja mausteinen, tammikypsytyksen tuoman vaniljan lisäksi siinä oli mustetta, mustaherukkaa ja puolukkaa.

Viinin maku oli tanniininen ja tuoksun mukaisesti puolukkainen, mustaherukkainen ja mausteinen. Se sopi parhaiten maistelulautasella olleen ylikypsän karitsan seuraksi.

Gigondas La Cave L'Hallali Grande Réserve 2014
(AC Gigondas; Grenache, Syrah, Mourvèdre; 16,36 €)

Illan viineistä yksikään ei ollut Rhônen alueen ehkä tunnetuimmasta appellaatiosta Châteauneuf-du-Papesta, mutta puutetta kompensoi illan ainoa ei-Guigalin viinitalon viini.

Sen kuivahkossa ja melkeinpä maanläheisessä tuoksussa oli mustetta ja mausteita, tummaa marjaa ja nahkaa. Viinin maku oli pehmeä, Jussin mielestä jopa aavistuksen mehumainen. Siinä oli illan aikana jo tutuksi tulleita mausteita ja marjaa ja jälkimaussa karpaloa.

Mukavan robusti viini toimi parhaiten juuston kanssa, ja seurueen kasvissyöjä mainitsi sen sopivan myös munakoison ja kesäkurpitsan seuraksi.

Guigal Crozes-Hermitage 2013
(AC Crozes-Hermitage; 100% Syrah)

Illan lopuksi tarjolla oli vielä kaksi Pohjois-Rhônen Syrah-viiniä. Niistä ensimmäinen tuoksua kuvailtiin naapuripöydässä "mordormaiseksi" - mitä ikinä se sitten tarkoittikaan... Tuoksu oli joka tapauksessa runsas: vaniljaa, mausteita ja tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa, mustetta, nahkaa ja pippuria.

Viinin täyteläinen ja pehmeän tanniininen maku myötäili tuoksua: tummia marjoja, mustikkaa, mausteita ja mustetta. Jälkimaku oli pippurisen mausteinen. Hyvä viini, mutta parempaa oli vielä tulossa.

Guigal Hermitage 2007
(AC Hermitage; 100 % Syrah)

Edellinen viini lupasi jo hyvää, mutta viimeinen viini räjäytti pankin. Se oli yksimielisesti seurueemme suosikki, samoin lähes koko salin (valkoviini taisi saada muutaman hajaäänen suosikkiäänestyksessä).

Jo viinin tuoksu oli hurmaava: runsas ja maanläheinen, jopa hieman eläimellinen, punaherukkainen, luumuinen, pippurinen ja nahkainen. Viinin täyteläinen maku ei myöskään pettänyt, sen rapsakat tanniinit olivat pehmentyneet mukavasti. Tämäkin viini oli mausteinen ja marjainen, samoin pippurinen, mutta moniulotteisemmalla ja rotevammalla tavalla kuin illan aiemmat viinit. Herkullinen viini jätti lähes sanattomaksi ja viiniklubin jälkeen saimme (onneksi) kärkyttyä sitä vielä lasilliset ruoan kanssa.

Ravintola Teatterin tasting-torstai 7.9.2017: akvaviitti & olut

Ravintola Teatterin tasting-torstaiden syyskausi alkoi akvaviitti & olut -tastingilla, jossa esiteltiin pohjoismaisia akvaviittejä sekä niiden seuraksi sopivia oluita. Iltaa isännöivät Arcus Finland ja Servaali.

Akvaviitti on pohjoismainen maustettu viina, joka valmistetaan yleensä perunasta tai viljasta kuten vodka. Sen nimi tulee latinan sanoista aqua vitae, elämän vesi. Etymologia on siis sama kuin viskillä, jonka nimi tulee gaelinkielisestä elämän vettä tarkoittavasta sanaparista uisce beatha. Akvaviitin päämauste on perinteisesti ollut kumina, mutta nykyisin EU:n päätöksellä se voi olla myös tilli. Muita mausteita voi käyttää valmistuksessa niin kuin haluaa, ja usein käytettyjä mausteita ovat korianteri, fenkoli, inkivääri ja anis.

Aalborg Jubilæums Akvavit ja Erdinger Weissbier

Ensimmäinen akvaviitti oli tanskalainen Aalborg Jubilæums Akvavit (25,98 €), joka on maustettu tillillä ja korianterilla ja jota on kypsytetty hetki amerikkalaisessa tammitynnyrissä. Akvaviitin aromeissa oli kuminaa, tilliä ja kaardemummaa.

Olueksi oli valittu Erdinger Weissbier, joka oli sitruksinen, banaaninen ja vehnäinen. Tuoksussa oli myös vähän korianteria. Yhdistelmä oli raikas. Yhdessä maistettuina akvaviitti korosti oluen makeutta ja vähensi sen banaanisuutta.

Tämä oli Marjutin suosikkiyhdistelmä raikkautensa takia.

Snälleröds Brännmästarens Akvavit ja Tripel Karmeliet

Toinen akvaviitti oli kuminalla, aniksella ja fenkolilla maustettu Snälleröds Brännmästarens Akvavit. Mausteista tuli selkeimmin esiin fenkoli, kokonaisuus oli lakritsainen.

Olutpariksi oli valittu Tripel Karmeliet, joka oli makean banaaninen, maltainen ja hieman kinuskinen. Olut ei pystynyt peittämään akvaviitin lakritsaisuutta ja tässäkin yhdistelmässä oluen makeus korostui. Olut puolestaan toi akvaviitin jälkimakuun rosmariinia.

Koska nyt on rapuaika, pohdimme akvaviitteja myös niiden kannalta. Jussin mielestä Snälleröds sopisi parhaiten rapujen seuraksi.

Ägräs Akvavit ja Mallaskoski High Hopes

Kolmas akvaviitti oli suomalainen Ägräs Akvavit (45,92 €). Sen valmistusaineena on käytetty perunaa ja akvaviitti on maustettu mm. väinönputkella. Muista illan akvaviiteista poiketen se oli makea, jopa nallekarkkimainen, yrttinen ja ginimäinen. Jälkimaussa oli tilliä.

Olueksi oli valittu Mallaskosken High Hopes -kauraolut. Olut oli greippinen, kuivahedelmäinen, hieman karamellinen ja kaurainen. Yhdessä makumaailma oli pehmeä, yrttinen ja kaurainen. Olut ei sopinut aivan täydellisesti akvaviitin kanssa, sillä akvaviitti sai sen maistumaan laimealta.

Marjutin mielestä Ägräs sopisi rapujen kanssa, sillä sen makeus voisi kompata hyvin rapujen suolaisuutta. Yhdistelmistä tämä oli - pienistä puutteistaan huolimatta - Jussin suosikki.

Linie Aquavit ja Weihenstephaner Pils

Viimeinen akvaviitti oli norjalainen Linie Aquavit (27,99 €). Akvaviitti on norjalaisten kansallisjuoma ja heillä on suuri määrä eri tarkoituksiin kehitettyjä akvaviitteja. Tämä akvaviitti on muuten saanut nimensä (Linie) siitä, että se matkustaa kahdesti päiväntasaajan yli laivan kyydissä: se viettää 4,5 kuukautta merellä sherrytynnyrissä ja 16 kuukautta tammitynnyrissä. Akvaviitti olikin sherrymäinen, vaniljainen ja hedelmäinen. Aromeissa oli myös lakritsaa ja kuminaa. Rapukauden jälkeen Linie voisi sopia seuraavaksi joulupöytään.

Olutparina oli Weihenstephaner Pils. Olut oli maltainen ja hieman keksinen. Yhdessä makumaailma oli yrttinen ja oluen maltaisuus pärjäsi akvaviitille.

Akvaviitti paljastui yllättävän monipuoliseksi juomaksi, mutta ei sitä siltikään nauttisi norjalaiseen tyyliin jokaisen ruoan kanssa.