-->

19. tammikuuta 2021

Antiche Terre Solo Passione Rosso: hanapakkaus vai pullo?

Näyte / Wineworld Finland

Antiche Terre Solo Passione Rosso
Veneto, Italia; Corvina Veronese, Rondinella, Cabernet Sauvignon
Pullo (2018) 10,99 € 
Hanapakkaus (vuosikertaa ei ilmoitettu) 36,75 € / 3 l

Pullo vai hanapakkaus eli humppakuutio, laatikkoviini, pänikkä, pönikkä, tonkka..? Molemmilla on puolensa. Pullo on klassikko: se on kätevän kokoinen ja sopii varsinkin aidolla korkilla varustettuna viinin pitkäaikaiseen varastointiin. Hanapakkaus taas on näppärä ottaa mukaan, jos viiniä pitää varata enemmänkin, viinin litrahinta on edullisempi, pakkaus on kevyt ja ekologinen ja avattu viini säilyy viileässä usean viikon ajan toisin kuin pullossa.

Toisaalta hanapakkaus herättää kysymyksiä. Onko laatikossa varmasti samaa viiniä kuin pullossa? Valmistetaanko viini eri tavalla eri pakkauksia varten? Käytetäänkö tonkkaviiniin enemmän sulfiitteja, jotta se säilyisi paremmin? (Näihin kysymyksiin emme tämän viinin osalta selvittäneet vastauksia.)

Näin koronaepidemian aikaan hanapakkausten myynti on lisääntynyt - mekin ehdimme jo viime vuonna hämmästellä paikallisen Alkon tyhjentyneitä hyllyjä. Itse ostamme viinimme yleensä pulloissa, sillä 1,5-3 litran hanapakkaukset ovat kahdelle ihmiselle hieman liian isoja varsinkin, kun haluamme kokeilla eri viinejä.

Saimme maahantuojalta Antiche Terre Solo Passione Rosso -punaviiniä ennen joulua, joten pääsimme viimein testaamaan käytännössä meitä mietityttäneen asian: maistuuko pulloviini erilaiselle kuin humppakuutioviini?

Antiche Terre Venete on Pohjois-Italian Venetossa Valpolicellan alueella sijaitseva perheyritys. Solo Passione -viini on tehty osin appassimento-menetelmällä eli osa siihen käytetyistä rypäleistä on kuivattu, mikä tuo sen makuun täyteläisyyttä, pehmeyttä ja jonkin verran makeutta. Viini on tumman marjainen ja nahkainen, jonkin verran kahvinen ja mausteinen sekä odotusten mukaisesti pehmeä ja mehukas, kaiken kaikkiaan varsin helppoa ja miellyttävää juotavaa. Viinin tanniinit ovat pehmeät, mutta sopiva hapokkuus tuo siihen ryhtiä.

Mutta oliko pullolla ja hanapakkauksella eroa? 

Alkon mukaan viineissä on hieman eroja: molemmissa on alkoholia 13,5 %, mutta pulloviinissä on sokeria 7,0 g/l ja hanapakkausviinissä 8,0 g/l. Hapot ovat lähes samat: pullossa 5,3 g/l ja hanapakkauksessa 5,2 g/l. 

Myös kuvaukset eroavat: pulloviini on "keskitäyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, punaherukkainen, metsämarjainen, hennon suklainen" ja hanapakkausviini "täyteläinen, keskitanniininen, karpalohilloinen, mansikkainen, kevyen mustaherukkainen, mausteinen". Koska sanalliset kuvaukset ovat subjektiivisia ja ne on todennäköisesti kirjoitettu eri aikoina, ei takerruta niihin sen kummemmin, vaan maistellaan itse.

Sokkomaistelussa Marjutin mielestä hanapakkauksen viini oli hieman rusertavampi - sen vuosikertaa ei ilmoiteta, mutta tuskin viinien iässä kuitenkaan vuosien eroja on. Jussin mielestä se oli hieman makeampi ja kirpeämpi kuin pulloviini ja marjaisuudessa tuntui tummien marjojen lisäksi karpaloa.

Pulloviini oli Marjutin mielestä lempeämpi ja hieman yrttisempi ja makeampi kuin hanapakkauksen viini. Jussin mielestä sen marjaisuus oli kypsempää kuin hanapakkausviinin. Pulloviini tuntui myös aavistuksen kehittyneemmältä ja kypsemmältä kuin hanapakkausviini.

Suuren suuria eroja emme havainneet, lähinnä maistoimme viinin makeuden eri tavoin. Tietenkin viini kehittyy pullossa eri tavalla kuin hanapakkauksessa ja se todennäköisesti käsitellään eri tavoin ennen pullotusta/pakkausta säilyvyyden maksimoimiseksi, joten se ja oma mielikuvitus selittävät hyvin pitkälle nekin pienet erot.

Joka tapauksessa viini on mainio seurusteluviini kuten appassimento-menetelmää hyödyntävät viinit useimmiten ovat. Hyvässä seurassa pullo menee taatusti nopeasti, joten kannattanee varautua koronaepidemian jälkeisiin illanistujaisiin saman tien hanapakkauksella sitten, kun jonain päivänä useita ihmisiä saa taas hyvällä omallatunnolla kokoontua viinilasin ääreen. 

16. tammikuuta 2021

McGuigan The Engineer 2019

McGuigan The Engineer 2019
Uusi Etelä-Wales, Australia; Shiraz, Tempranillo; 13,99 €

Tuottaja McGuigan Wines

Etiketin mukaan tummia marjoja ja maanläheistä maukkautta

Rypäleen mukaan
Shiraz (Syrah): tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Tempranillo: marjoja, luumua, tupakkaa, vaniljaa, nahkaa, yrttejä

Ruokana entrecôte ja salaatti

Lyhyesti: sopii nautittavaksi (diplomi-)insinöörin kanssa

Kommentit

M: Tummanpunainen viini sinertää hieman reunoiltaan, onhan se vielä melko nuori. Sen tuoksussa on punaisia marjoja, hapankirsikkaa, luumua ja boysenmarjaa sekä pienellä pippurisuudella höystettyä vaniljaista mausteisuutta. Viinin maussa pippurisuus tuntuu voimakkaammin kuin tuoksussa, muuten maussa on tuoksusta tuttuja aromeja ja pientä maanläheistä muhevaa vivahdetta. Tanniinit ovat pehmeät, mutta pirteät.

Ruoan kanssa viini sopii hyvin ja muutenkin sen makea marjaisuus ja pirtsakka pippurisuus tekevät siitä helppoa juotavaa. Se on looginen ja suoraviivainen kuten insinööri ja pitää sen mitä lupaakin. Medium-kypsän lihan kanssa viini sopii hyvin ja kunhan kesä saapuu, se voisi toimia hyvin grilliviininä. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on syvän tummanpunainen. Tuoksussa on runsaasti kypsää marjaisuutta, boysenmarjaa, herukkahilloa ja viikunaa. Niiden lisäksi tuoksussa on hieman paahteisuutta ja lakritsaa. Maussa on myös hieman makeaa marjaisuutta, mutta paahteisuus, mausteisuus ja lakritsa maistuvat voimakkaampina. Jälkimaku on mausteinen, paahteinen ja kirpeän punamarjainen. Pehmeää tanniinisuutta on jonkin verran.

Viini sopi hyvin entrecôten kanssa ja kävi myös salaatin seuraksi. Se olisi myös erinomainen grillausviini. Arvosanaksi annan +. 

Lopuksi vielä pakollinen insinöörivitsi:

Miksei insinöörille saa antaa megafonia?
- Koska insinööri alkaa laskea, montako mikrofonia megafonin tekemiseen on tarvittu.

14. tammikuuta 2021

Olarin Panimo DBA Ewing Oil Imperial Stout

Mikä olut?
DBA Ewing Oil Imperial Stout (Olarin panimo)
Oluttyyppi: Imperial Stout
Alkoholia: 10,4 %
Hinta: 12,00 € Olarin Panimon verkkokaupassa (0,33 l)

Mitä panimo lupaa?
Tummien oluidemme "the musta kulta" laitettiin kahteen bourbon-tynnyriin viideksi kuukaudeksi. Lopputulos oli itse J.R. Ewinginkin mieltä (ja kurkkua) lämmittävää. Vaniljainen, täyteläinen, kauraisen kermainen suutuntumaltaan ja "all and all" delicious. Barrelit Jim Beam & Heaven Hill.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Imperial stout -tyylin oluissa on yleensä paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata ja palanutta tuoksua. Usein myös karamellisuutta, luumua, taatelia tai rusinaa. Ikääntymisen myötä imperial stout saattaa alkaa muistuttaa portviiniä. Imperial stoutin alkuperäinen nimitys oli imperial Russian stout. Oluttyyli sai nimensä siitä, että Venäjän keisarinna Katariina II Suuri (hallitsijana 1762–1796) halusi hoviinsa brittiläistä stoutia ja panimoiden piti kehittää olut, joka kesti kuljetuksen Venäjälle.

Kommentit

M: Olutsiirappia.

J: Olarin Panimon viskitynnyreissä kypsyneen DBA-sarjan läpikäynti jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on perusvalikoimaan kuuluvan Ewing Oilin viskillä voideltu versio. Perusversiota ei ollut saatavilla, joten en pääse vertaamaan, onko tässä enemmän Teksasia.

Olut on nimensä mukaisesti mustaa kuin Ewingien öljy. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa niukasti. Tuoksu on erittäin makea, siinä on luumua, siirappia ja vaniljaa. Makeuden seassa on häivähdys kahvista paahteisuutta ja tummaa suklaata. 

Maku on tuoksun tapaan hyvin makea ja toistaa tuoksun aromeja, siinä on myös vähän lakritsaa. Vaniljaisuus on maussa vahvempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma muistuttaa siirappia ja siinä on kauran tuomaa täyteläisyyttä. Jälkimakua hallitsee nokikahvinen paahteisuus, jota vanilja tasapainottaa. Alkoholin määrää ei huomaa lainkaan. Pidin oikein paljon, arvosana ++.

12. tammikuuta 2021

Etätasting: Weinwelt Langefeld – Georgia, maailman vanhin viinimaa 14.11.2020

Muistellaan edelleen viime vuotta. 

Weinwelt Langefeld järjesti 14.11.2020 etätastingin, jonka aiheena olivat georgialaiset viinit. Kutsuimme Kallion kirjeenvaihtajan ja toisen viiniklubilaisen meille tutustumaan viineihin.

Kuuden pullon maistelupaketti maksoi 149,90 € ja saimme sen mukana myös muutaman georgialaisen ruoan reseptin. Paketissa oli kolme valkoviiniä, yksi roseeviini ja kaksi punaviiniä. Itse tastingissa oli etäyhteyden kautta mukana myös luomuviinien asiantuntija Zoltán Kovács-Gokiel.

Georgian uskotaan olevan Euraasian vanhin paikka, jossa rypäleitä on kasvatettu viiniä varten. Viinin valmistus aloitettiin arkeologisten löytöjen perusteella alueella nuoremmalla kivikaudella 8 000 vuotta sitten. 

Georgialainen tapa valmistaa viinejä maahan haudatuissa kvevri/qvevri-saviruukuissa on ollut mukana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa vuodesta 2013 lähtien. Tapa sai alkunsa, kun Etelä-Kaukasuksen alueella asuvat ihmiset huomasivat, että villirypäleiden mehu muuttui viiniksi, kun se oli haudattu maahan talveksi. Tästä kehittyi viininvalmistus noin 6 000 e.Kr. Pisimmillään viini saatettiin haudata maahan jopa 50 vuodeksi. 

Kvevrien lisäksi viinin valmistamiseen ja varastointiin käytettiin myös muita saviastioita. Vanhat tavat ovat säilyneet muutenkin, sillä joillain alueilla viiniä juodaan edelleen juomasarvesta (kantsi). Myös oranssin viinin eli kuoriensa kanssa käyneen valkoviinin uskotaan saaneen alkunsa Georgiasta.

Georgiassa kasvaa lähes 400 paikallista rypälelajiketta ja 600 tunnistettua lajiketta (sekä paljon villejä tunnistamattomia lajikkeita), mutta kaupallista käyttöä varten niistä viljellään vain 38 lajiketta. Pääviininviljelyalueita on viisi:

  • Kakheti, johon kuuluvat Telavi ja Kvareli, tuottaa 70 % rypäleistä
  • Kartli
  • Imereti
  • Racha-Lechkhumi ja Kvemo Svaneti
  • Adjara

Ruokana hatsapuria, pähkinätäytteisiä munakoisorullia, granaattiomenansiemeniä, mintulla maustettuja juustorullia, pinaattia saksanpähkinöiden kera, punajuuri-luumusalaattia, suolakurkkua, adjika-kastiketta, khinkali-nyyttejä vegejauhistäytteellä (ja vuoden harmaimman päivän kunniaksi alkudrinksuna lonkeroa)

Neuvostoliiton aikaan monissa muissa itäblokin maissa viinintuotanto väheni tai hiipui lähes kokonaan, mutta georgialaiset viinit olivat suosittuja ja kasvavan kysynnän myötä myös viininviljelylle varattu pinta-ala kasvoi siihen saakka, kunnes Gorbatšovin raittiuskampanjan aikaan monet vanhat viinitarhat leikattiin maan tasalle.

Nykyisin Georgia tuottaa entisistä neuvostotasavalloista toiseksi eniten rypäleitä Moldovan jälkeen. Viiniä valmistavat tuhannet pienet viljelijät pääasiassa perinteisin menetelmin. Niiden lisäksi viiniä tuotetaan luostareissa ja nykyaikaisilla viinitiloilla. Viinintuotanto oli vuonna 2010 15,8 miljoonaa pulloa, mutta Georgian Ympäristönsuojelu- ja maatalousministeriön mukaan vuonna 2019 maasta vietiin 94 miljoonaa pulloa viiniä (0,75 l) 53 eri maahan, suurin osa (48 %) Yhdysvaltoihin.

Gotsa Tsitska-Tsolikouri 2017

Tsitska on Länsi-Georgian vanhimpia viljeltyjä valkoisia rypälelajikkeita. Runsassatoinen, myöhään kypsyvä rypäle tuottaa hyvin hapokkaita, mutta hedelmäisiä viinejä. Sitä käytetään enimmäkseen kuohuviinien valmistukseen. Aromeissa on päärynää, sitrusta, hunajaa ja melonia.
Tsolikouri/Tsalikouri on valkoinen rypälelajike, joka on ollut suosittu 1800-luvulta lähtien. Se tuottaa täyteläisiä ja maltillisen hapokkaita viinejä, joilla on hyvä kypsytyspotentiaali. Tätäkin rypälettä käytetään enimmäkseen kuohuviinien valmistukseen. Aromeissa on sitrusta, keltaisia hedelmiä ja kukkaisuutta.

Viinin tuoksussa oli omenaa monella tavalla: kypsää omenaa, omenankotaa, jo hieman ruskistunutta omenaa ja omenasiideriä sekä kypsää sitrusta ja aprikoosia. Maku oli kuiva ja omenainen, ja jälkimaussa tuntui hieman vaniljaa. Viini ei ollut kovinkaan hapokas, mutta se oli silti ryhdikäs. Ilmaantuminen muutti viinin makua raikkaammaksi. Viini sopi parhaiten luumu-punajuurisalaatin ja munakoisorullien kanssa.

Jakeli Rkatsiteli-Kisi 2018

Rkatsiteli on Georgian eniten viljelty valkoviinirypäle ja yksi vanhimmista tunnetuista rypäleistä. Georgiasta on löydetty saviastioita, joissa on ollut 5 000 vuotta vanhoja rkatsitelin siemeniä. Rypäle kestää hyvin kylmää ja tuottaa runsaasti satoa. Peräti 18 % kaikesta Neuvostoliitossa tuotetusta viinistä oli tehty rkatsitelista. Rypäleestä tehdyt viinit ovat hapokkaita ja niissä on usein kukkaisia ja mausteisia aromeja.
Kisi-rypälettä pidetään Mtsvanen ja Rkatsitelin risteytymänä. Rypäle on pienisatoinen ja kypsyy satokauden puolivälissä. Kvevrissä kypsyttäminen tuo Kisi-viinien aromeihin kypsää päärynää, tupakkaa, kukkaisuutta ja saksanpähkinää.

Viinin tuoksussa oli kuivahedelmää, hieman omenahilloa, persikkaa, hunajaa ja kvitteniä. Maku oli aluksi makea, mutta muuttui pian kuivaksi ja tanniiniseksi (kyllä, valkoviineissäkin voi olla tanniineja varsinkin, kun Georgiasta puhutaan, mm. kuorikontakti aiheuttaa sen). Maussa oli tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta. Viini sopi kaikkien suolaisten syötävien kanssa ja oikeastaan kaipasikin ruokaa seurakseen.

Tsikhelishvili Rkatsiteli 2016

Viineistä ikääntyneimmän aromeissa luvattiin olevan sherryä, seetriä ja kvitteniä. Se on käynyt kvevrissä ja ollut seitsemän kuukautta kuorikontaktissa rypäleiden kanssa.

Lupaukset pitivät paikkansa: väriltään hyvin oranssin viinin tuoksussa oli simamaista sitrusta ja hunajaa, viikunaa ja pähkinää. Kuivasta, oksidoituneesta ja runsaan pähkinäisestä mausta tuli mieleen kuivan sherryn lisäksi portviini, siinä oli runsaasti pähkinää. Jälkimaussa oli maun aromien lisäksi joulumausteita. Ruoista viini sopi parhaiten punajuuren kanssa.

Gotsa Tavkveri 2017

Tavkveri-rypälelajike kypsyy myöhään ja on luonnostaan makea. Tavkveriä viljellään ensisijaisesti Kartlin alueella. Se on monipuolinen rypäle, josta tehdään kuohuviiniä, roseeta, punaviiniä ja makeaa viiniä. Aromeissa on herukkaa, maanläheisyyttä ja yrttisyyttä.

Viini on ollut seitsemän kuukautta kuorikontaktissa ja kypsynyt kahdeksan kuukautta kvevrissä.

Roseeviini oli väriltään voimakaan vaaleanpunainen/pinkki. Sen tuoksussa oli runsaasti metsämarjaa sekä hieman hapankirsikkaa. Hapokas maku oli kevyt, tanniineja ei ollut kovin paljon. Maussa oli kirpeämpää marjaisuutta kuten karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa. Viini sopi parhaiten munakoisorullien ja khinkali-nyyttien kanssa.

Iberieli Saperavi 2018

Saperavi-rypäle kuuluu teinturier-rypäleisiin, toisin sanoen tumman kuoren lisäksi myös rypäleen hedelmäliha ja siitä puristettu mehu on punaista. Saperavista tuotetaan sekä kuivia että makeita viinejä, joiden aromeissa on yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.

Viini on ollut kuorikontaktissa kaksi viikkoa ja kypsynyt 7 kuukautta kvevrissä.

Viinin tuoksussa oli kypsiä tummia marjoja. Sen maku oli kevyt ja makeahko sekä kevyen tanniininen. Luumuhillon ja mausteiden lisäksi maussa tuntui lakritsaa ja savua, jälkimakua hallitsivat yrttisyys ja mustaherukka. Viini sopi parhaiten khinkali-nyyttien kanssa.

Papari Valley Saperavi 2018

Viini on ollut kuorikontaktissa kaksi viikkoa ja kypsynyt yhdeksän kuukautta kvevrissä.

Viinin tuoksussa oli lakritsaa, herukkahilloa, boysenmarjaa ja luumua sekä hieman kirsikkaa. Maku oli pehmeä ja toisti tuoksun aromeja, tanniinejakin oli jo ihan muhevasti ja viinin hapokuus oli hyvä. Viini sopisi erinomaisesti grilliviiniksi ja olisi kaivannut liharuokaa seurakseen. Se oli meidän kaikkien suosikki.

Summa summarum

Aiemmin georgialaisia viinejä on pitänyt lähinnä makeina punaviineinä, mutta oranssiviinit, kvevriviinit ja muut perinteisillä tavoilla tehdyt viinit ovat opettaneet uutta - esimerkiksi sen, että valkoviineissäkin voi olla rapsakasti tanniineja. Nämäkin viinit olivat melko huisia, eivät välttämättä niitä helpoimmin juotavia, mutta kieltämättä mielenkiintoisia.

9. tammikuuta 2021

Zensa Nero d'Avola Organico 2019

Näytepullo / Viinilinna

Zensa Nero d'Avola Organico 2019
Sisilia, Italia; Nero d'Avola; 12,98 €

Tuottaja Orion Wines
Maahantuoja Viinilinna / Quantum Beverages

Etiketin mukaan karhunvatukkaa, mustikkaa ja suklaata, pehmeät tanniinit, mustapippuria, villimarjaa ja vaniljaa

Rypäleen mukaan
Nero d'Avola: pehmeitä tanniineja, luumua, punaisia marjoja, pippuria, vanhemmiten vadelmaa ja suklaata

Ruokana hampurilaisia

Lyhyesti: mehevän marjainen ja pirteän pippurinen

Kommentit 

M: Tummanpunaisen viinin tuoksussa on makeita, lähes hilloisia tummia marjoja, luumua ja mausteita, pippuria ja neilikkaa sekä aavistus punaisia kirpeitä marjoja. Viinin maku on tuoksun lailla makean marjainen ja mausteinen, ensin pehmeä ja mehukas ja hetken päästä pirteän pippurinen. Aluksi viini tuntuu lähinnä hapokkaalta (varsinkin ruoan kanssa), vain vähän puraisevat tanniinit tuntuvat paremmin ilman ruokaa. Appassimento-menetelmää hyödyntävät viinit voivat sortua liialliseen hilloisuuteen ja ryhdittömyyteen, mutta tämä viini on marjaisuuden lisäksi ihan napakka tapaus, kaiken kaikkiaan helppoa ja mukavaa juotavaa. Pullokin on koristeellinen!

Hampurilaisen kanssa viini on ok, mutta tietenkin italialaisen viinin kanssa ajatukset kulkivat pastan (cacio e pepe!) ja pizzan suuntaan. Suolakurkkujen kanssa viini kuitenkin sopi erinomaisesti, mikä on aina hyvin positiivinen asia. Arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunaista. Tuoksussa on luumua, mustaherukkaa, tummaa suklaata ja vadelmahilloa. Maku toistaa aluksi tuoksun aromeja, mutta muuttuu pian mausteiseksi, Jälkimaussa mausteisuus vahvistuu pippurisuudeksi. Jälkimaussa on lisäksi makeaa luumua. Viinissä on pehmeiden tanniinien lisäksi hapokkuutta.

Hampurilaisen kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Se voisi sopia myös grilliruoalle ja pihvillekin. Arvosanaksi se saa +.