lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pillitteri Cabernet Merlot 2014


Mikä viini?
Pillitteri Cabernet Merlot 2014 (VQA Niagara Peninsula, Kanada; Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Merlot; 13,90 €)

Minkä kanssa nautittu?
T-luupihvi ja insalata caprese

Mitä etiketti lupaa? 
Tammikypsytettyä viiniä, joka sopii punaisen lihan, pastan ja pizzan kanssa

Mitä rypäle lupaa?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa
Cabernet Franc: pippuria, tupakkaa, vadelmaa, viinimarjaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla
Pillitteri

Kommentit

M: Tummanpunaisen viinin tuoksu on aluksi aavistuksen makea, marjainen ja herukkainen, pienen ilmaantumisen jälkeen siinä on myös savua ja hieman kinuskia. Viinin maku on tumman marjainen, herukkainen ja mausteinen, korkeintaan kohtalaiset tanniinit tuntuvat mausteisessa, suklaisessa ja kinuskisessa jälkimaussa. Lopuksi kielelle jää pieni pippurisuus ja yrttisyys. Viini on mukava ruokaviini, joka sopisi myös pizzan tai pastan seuraksi - pihviviiniksi sen tanniinit ovat hieman liian pehmeät ja nautiskeluun se on hieman liian pippurinen ja yksioikoinen. Ei se kuitenkaan huono suoritus kanadalaisilta ole, joten arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään tumman rubiininen. Tuoksussa oli heti avaamisen jälkeen vain tummaa marjaa kuten mustaherukkaa ja karhunvatukkaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli luumua ja kahvia sekä häivähdys savua. Maku on tumman marjainen, hieman luumuinen ja mausteinen. Tanniinisuutta on kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja yrttinen, jopa hieman pippurinen. T-luupihvin kanssa viini sopi hyvin, vaikka pihvi pääsikin paistumaan hieman liian kypsäksi. Viini kävisi myös tuhtien, hieman rasvaisten ruokien kuten pepperonipizzan tai lihavartaiden seuraksi. Kokonaisuus on hyvä, mutta ei mitenkään erityisen säväyttävä. Arvosanaksi tulee täten 0 eli laatu vastaa hintaa.

Viinin seuraksi vielä musiikkia Kanadasta:

torstai 20. heinäkuuta 2017

Pillitteri Gewürztraminer Riesling 2015



Mikä viini?
Pillitteri Gewürztraminer Riesling 2015 (VQA Niagara-on-the-Lake, Kanada; Gewürztraminer, Riesling; 13,90 €)

Minkä kanssa nautittu?
Uudet perunat ja savusiikatahna

Mitä etiketti lupaa? 
Kanadalaista valkoviiniä

Mitä rypäle lupaa?
Gewürztraminer: parfyymisuutta tai parfyymista aromaattisuutta, litsiluumua, kukkaisuutta, varsinkin ruusua, luumarjoja, trooppisia hedelmiä greipistä ananakseen, passionhedelmää, hunajamelonia, guavaa, yrttejä ja makeita mausteita, pippuria, inkivääriä, kanelia, hunajaa
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Pillitteri Estates Winery

Muuta
Pillitterin suku on alunperin Sisiliasta, mistä he muuttivat Kanadaan 1940-luvulla. Gary Pillitteri perusti ensin yhä toiminnassa olevan hedelmätilan ja -myymälän ja jatkoi sitten viinin valmistuksen pariin vuonna 1988 jääviinikokeilulla. Sen menestyttyä hän perusti Pillitteri Estates Wineryn vuonna 1993. Hieman yli 40 hehtaarin kokoinen viinitila on edelleen perheen omistuksessa.

Kommentit 

M: Vaaleankeltaisen viinin parfyymisessa tuoksussa on makeita mausteita, vaaleita kivellisiä hedelmiä, persikkaa, litsiä ja päärynää, hieman sitrusta sekä valkoisia kukkia. Runsaan tuoksun jälkeen maku on miedompi, siinä on makeita mausteita, litsiä ja kypsää hedelmää, päärynää ja persikkaa. Viinin suutuntuma on raskas ja hieman öljyinen, ja lopuksi suuhun jää makean hedelmäinen ja sitruksinen jälkimaku.

Sokerin määrä (20 g/l) saa arpomaan, pitäisikö viinin kuitenkin olla hapokkaampi ja raikkaampi kuin nyt vai antaisiko makeuden vain kosiskella - lopulta makeus saa kosiskella, sillä se komppaa hyvin savukalan suolaisuutta, ja miksei viini menisi sushin tai äyriäistenkin kanssa. Viini on tasapainoinen ja varsin suunmukainen. Tämänkertaisista kanadalaisista viineistä tämä on suosikkini ja saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kirkas vaalea sitruuna. Makeassa, aromaattisessa tuoksussa on aprikoosia, päärynää, litsiä ja hunajamelonia. Maku myötäilee tuoksun aromeja muuttuen raikkaan limettiseksi jälkimauksi. Ruoan kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin hapokkaan jälkimaun ansiosta. Viini kävisi myös aasialaisten maustettujen ruokien seuraksi tai seurustelujuomaksi sellaisenaan. Kanadalaiset viinit eivät ole muuten vakuuttaneet, mutta tämä pärjäisi jopa vastaaville Alsacen viineille. Hintakin on niin kohtuullinen, että arvosanaksi tulee ++.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Flat Rock Cellars Riddled Sparkling Brut 2010


Mikä viini?
Flat Rock Cellars Riddled Sparkling Brut 2010 (VQA Twenty Miles Bench, Kanada; 100 % Chardonnay; 29,91 €)

Minkä kanssa nautittu?
Lohijuustokakku

Mitä etiketti lupaa? 
Tehty perinteitä noudattaen - paitsi silloin, kun perinteissä ei ole mitään järkeä

Mitä rypäle lupaa?
Chardonnay: omenaa, sitrusta, melonia, ananasta, trooppisia hedelmiä, pähkinää; viileissä olosuhteissa raikas, hedelmäinen, hapan ja mineraalinen, lämpimissä hedelmäinen, mausteinen, toffeinen, vaniljainen, savuinen, öljymäisen pyöreä; tuo samppanjaan keveyttä, raikkautta ja eleganssia

Viini muualla 
Flat Rock Cellars

Muuta
Viini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sitä on kypsytetty sakan päällä yli viiden vuoden ajan. Pullossa on kruunukorkki, koska tuottajan mukaan se on paras tapa sulkea laatuviinipullo. Korkki-korkki on vain ulkonäöllinen seikka, ja siihen vaihtaminen lisäisi korkkivian riskiä, altistaisi viinin hapettumiselle ja vähentäisi kuplia.

Viinitilasta on hieman enemmän tietoa Flat Rock Cellars Riesling 2014 -arvion yhteydessä.

Kommentit 

M: Viinin tuoksu on aluksi sitruksinen ja kirpeän omenainen, ilmaantumisen myötä se muuttuu palaneen kumisuuden kautta paahteiseksi. Viinin maku on kuiva ja hapokas, siinä on sitrusta, vihreää omenaa ja kirpeää karviaista. Mousse on kermainen ja mukavan pirteä. Jälkimaku on sitruksinen ja paahteinen.

Kanadalainen kuohuviini on kiva tuttavuus, mutta kolmenkympin hinta saa pohtimaan, maksaisiko pelkän kanadalaisuuden takia viinistä näin paljon - todennäköisesti ei, sillä samaan hintaan saa jo samppanjaa tai pari pulloa hyvää cavaa. Toki tämä on raikas ja rapsakka viini, joka pesee tusinaskumpan mennen tullen ja sopii hyvin lohijuustokakun kanssa ja varmasti muutenkin ruokapöytään, mutta lompakko asettaa rajoituksia. Paahteisten kuohuviinien ystävien kannattaa kuitenkin testata tämäkin viini.  Olisin niin halunnut tykätä tästä oikein kunnolla, mutta arvosanaksi viini saa silti 0.

J: Viini on väriltään kirkas, vaalea ja keltainen. Tuoksussa on sitrusta, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Paahteisuutta tuoksussa on vain aavistus. Hapokkaassa maussa on mantelia, limeä ja karviaista. Viinin saatua ilmaantua jonkin aikaa makuun tulee häivähdys vaniljaa. Jälkimaku on paahteinen ja sitruksinen. Viini sopi hapokkuutensa ansiosta hyvin lohikakun kanssa. Kyseessä onkin selvästi viini, joka vaatii ruokaa seurakseen, seurustelujuomaksi se on liian hapokas. Flat Rock on sinänsä laadukas kuohuviini, mutta kolmekymppiä alkaa lähestyä jo kipurajaa, sillä samalla hinnalla saa samppanjaakin. Arvosanaksi jää täten vain 0.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Helsinki Long Drink vs. Long Kyrö Gin Long Drink



Illan suuri kovien kotimaisten kisa on alkamassa. Lonkeroitaan venyttelevät The Helsinki Distilling Company edustajanaan verigreippinen Helsinki Long Drink (5,5 %; 4,79 €) ja Kyrö Distillery Company edustajanaan karpaloinen ja rosmariininen Long Kyrö Gin Long Drink (5,5 %; 3,74 €).

Helsinki Long Drink
Juoman väri on oranssi ja perinteisten gin long drinkien tapaan samea, mutta lämmin, pinkkiin vivahtava oranssi on huomattavasti kauniimpi ja houkuttelevampi väri kuin perinteinen harmaahko. Sama linja jatkuu myös tuoksussa ja maussa: greippisyys ja appelsiinisuus muistuttavat perinteisestä lonkerosta. Maku on aluksi makea ja raikkaan appelsiininen, verigreipin happamuus iskee hillitysti hieman myöhemmin.

Long Kyrö Gin Long Drink
Juoman väri on karpalolonkeroiden tapaan kirkas ja heleänpunainen. Tuoksu on raikkaan rosmariininen ja karpaloinen, jonkin verran myös inkiväärinen. Maku tuntuu luonnolliselta, ei esanssiselta, ja rapsakka rosmariini jyrää satunnaisesti karpalon kirpeän marjaisuuden alleen. Greippinen happamuus tuntuu vasta jälkimaussa.

Helsinki Long Drink yhdistää klassisen lonkeron appelsiiniseen raikkauteen, Long Kyrö taas vetoaa marjaisemman lonkeron ystäviin. Lopputuloksena on tasapeli.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Craft Beer Helsinki 2017

Käsityöläisolutfestari Craft Beer Helsinki järjestettiin tänä vuonna toisen kerran Helsingin rautatientorilla 6.-8.7.2017. Ehdimme käymään vasta tapahtuman viimeisenä päivänä lauantaina. Kun saavuimme paikalle noin neljän aikaan, sää oli vielä sateinen eiväkä jonot olleet kovinkaan pitkiä, mutta ne pitenivät sään parantuessa ja illan pidetessä. Olimme ostaneet ennakkoliput, joten jouduimme jonottamaan vain pienen hetken turvatarkastukseen (tai johonkin sen tapaiseen, jossa ei katsottu edes laukun sisältöä).

Aluksi vaikutti siltä, että melkeinpä kaikilla panimoilla oli myynnissä vain samaa tuotetta: "Sold Out" tai "Loppu". Valikoimaa kuitenkin riitti vielä, joten tässä katsaus illan löytöihin.



Koska tarjolla oli myös siidereitä, Marjut suuntasi heti ensimmäisenä kärkkymään Panimoisen & Lemmeksen Hämeen hitainta. Hämeen hitain sai kuitenkin ikäväkseen todeta hitauden kostautuvan, sillä siideri oli ehtinyt loppua. Tärviöllekään ei enää päässyt, joten auringonpaisteesta huolimatta kovin hyytäväksi muuttuneeseen tunnelmaan sopi Kuura Ciderin real cider Kuura - ja olihan se omenaisen hyvää ja lohduttavaa.

Hitaudestaan huolimatta Marjut ehti hakea Malmgårdin katajalla maustettua Arctic Cideriä, joka sekin näytti pari tuntia myöhemmin loppuneen. Kylmässä siiderissä kataja ei maistunut kovinkaan voimakkaasti, mutta lämpenemään ehtineessä siiderissä se tuntui ginimäisenä ja hieman pihkaisena vivahteena.



Dim sum -tankkauksen jälkeen Marjut päätti suuntautua hapanoluiden suuntaan. Cool Head Brewin kojulla slushit houkuttelivat, mutta lasiin päätyi raikas, mustikkainen ja aavistuksen vaniljainen Blueberry Pie Gose (4%). Toinen illan gose oli Browar Deer Bearin luumulla maustettu Let's Cook -  Gose ze śliwką. Mmm, luumua. Mmm.





Jussi keskittyi olutpuoleen, sillä harmillisesti (myös) sahti oli ehtinyt jo loppua. Deer Bearin Let’s Cook - Grapefruit IPA (6,8 %) oli mukavan hedelmäinen ja greippinen. Katkeruutta oli Jussin mielestä sopivasti ja Marjutin mielestä liikaa. Panimo saa meiltä myös tapahtuman parhaiden etikettien erikoismaininnan.

Espanjalaisen Jakobsland Brewersin Papa’s Beard (7 %) oli maustettu rooiboksella, minkä havaitsi selvästi mausta. Ihan mielenkiintoinen olut, mutta rooiboksen nautin mieluummin teen muodossa. Malmgårdin panimon Idaho Wheat Beer (5,7 %) oli raikkaan sitruksinen ja hedelmäinen vehnäolut, joka sopii oivallisesti kesäjuomaksi.





Hoppin Brewstersin Porco Bianco (4,9 %) oli raikkaan greippinen vehnäolut. Bonusta Porco Rossolle kunniaa tekevästä etiketistä. 8-bit Brewingin Ocarina of Lime (5,7 %) oli nimensä mukaisesti limettinen ja sopinee parhaiten juotavaksi kuumana kesäpäivänä. Panimolla oli myös päivän paras rekvisiitta: kahdella oluthanalla varustettu TAR... BARDIS.

Jussin suosikiksi päätyi Pyynikin panimon Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (13 %), jonka aromimaailmassa oli vaniljaa, kahvia, ruislimppua ja taatelia. Bourbon Barrel olisi kannattanut jättää viimeiseksi, sillä sen jälkeen kaikki oluet maistuivat hieman laimeilta. Olutta oli kuitenkin tarjolla vain 30 litraa/päivä, joten sitä oli pakko maistaa heti aluksi ennen kuin se ehti loppua.



Yleistä palautetta

Siideritiski tuntui olevan yleisesti ottaen hankalasti paikallistettavissa ohimennen kuultujen keskustelujen perusteella ja muutenkin - jopa aivan sen vieressä seisseet ihmiset kysyivät meiltä, missä siiderikoju on. Kyltti olisi ollut kiva. (Ja se Hämeen hitain.)

Tänä vuonna myös alueen keskellä oli panimoiden kojuja, mikä oli mukavaa - tosin se saattoi verottaa muutaman kallisarvoisen istumapaikan.

Vesipisteelle ja lasien pesupaikalle ei ollut pitkiä jonoja ja juomavesi oli ilmaista, plussaa siitä. Jonot muodostuivat muutenkin melko sattumanvaraisesti sinne, tänne, tuonne ja korttien latauspisteelle.
- "Tuolla on pakko olla jotain hyvää olutta, kun kaikki jonottaa sinne."
- "Ei, se on latauspiste."

Meillä 25 euron lataus per kortti riitti hyvin, joten emme päässeet kokemaan latauspisteen jonoja kuin kaukaa. SeamChip-kortit olivat jälleen näppäriä, tosin maksullinen rahan palautus oli pieni harmitus. (Täytyy myös ihailla korttifirman bisnestä, kun joka tapahtumalla on oma, personoitu ja joskus jopa pantillinen kortti, vaikka yksi ja sama SeamChip-kortti kävisi varmasti kaikkialla.)

Annosten koot ja sen myötä hinnat olivat kohtuullisia ja enimmäkseen mukavasti tasaeuroja (yleisesti ottaen 3-5 euroa), mutta yhdellä (vai kahdella?) pisteellä oli myös 50 senttiin päättyviä hintoja. Niinpä loppuillasta kortilla kummitteli (ja sille jäi) vielä 50 snt, koska missään muualla saldoa ei saanut käytettyä kokonaan, latauspisteeseen jonottaminen ei houkutellut ja 2,50 €:sta olisi jäänyt palvelumaksun jälkeen käteen se 50 senttiä. First world problems, kyllä vain.

Ruokatarjonta oli jälleen hyvä kattaus street foodia ja saatavilla oli burgerien ja nachojen lisäksi myös aasialaista ruokaa (dim sumeja, pho-keittoa, patonkeja) ja vegeruokaa.

Lopuksi vielä viime vuoden tunnelmia - nyt jäämme odottelemaan ensi vuoden tapahtumaa.