21. kesäkuuta 2018

Marina Espumante Moscato Zero



Marina Espumante Moscato Zero
Alicante, Espanja; 100 % Muscat d’Alexandrie; 8,49 €
Näytepullo / Norex Selected Brands
Alkoholiton

Tuottaja Bodegas Bocopa

Etiketin mukaan alkoholiton kuohuviini

Rypäleen mukaan
Muscat / Muscat d'Alexandrie: aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa

Ruokana sushi

Lyhyesti: pirteä ja makea alkoholiton kuohuviini vaikkapa aperitiiviksi

Kommentit 

M: Alkoholitonta kuohuviiniä ei ole tullut kovinkaan usein maistettua, joten otimme tämän mielellämme testiin. Monissa juhlissa kaivataan alkumaljalle alkoholitonta vaihtoehtoa. Olisiko tästä sellaiseksi, jos limsa ei jostain syystä tunnu hyvältä ajatukselta?

Viinin tuoksu on pirteän sitruksinen ja raikkaan hedelmäinen, kypsän omenan ja päärynän lisäksi siitä erottaa kukkaisuutta ja pientä parfyymisyyttä. Viini on makea, sokeria on 100 g/l, mutta mukavan raikas hapokkuus kantaa viiniä eikä se tunnu pelkästään imelältä. Maku taittuu hunajaiseen makeuteen ja jälkimaussa tuntuu myös makeita mausteita, kuten hillottua inkivääriä. Sushin kanssa viini sopii hyvin, miksei myös mausteisen itämaisen ruoan kanssa tai vaikka jälkiruokien seurana.

Mutta miksi ostaa alkoholitonta kuohuviiniä, kun kaupasta saa limonadia? Ei ainakaan kalorien takia: tässä viinissä on suunnilleen saman verran sokeria kuin Coca-Colassa tai Pepsissä (n. 110 g/l), mutta enemmän kuin vaikkapa Pommacissa (79 g/l) tai Spritessä (66 g/l).

Toisaalta on tässä enemmän tunnelmaa. Pelkästään korkin poksauttaminen luo aivan erilaiset odotukset kuin kruunu- tai kierrekorkin sihauttaminen, viinipullo näyttää juhlavammalta kuin limsapullo ja maku on monipuolisempi kuin limonadissa. Hapokkuuden ansiosta viini ei myöskään tunnu niin äkkimakealta. Kyllä tätä nauttii lasillisen... ja toisenkin. Arvosanaksi viini saa +.

J: Makeassa, aromaattisessa tuoksussa on päärynää, kypsää omenaa, hunajamelonia ja limeä. Maku toistaa tuoksun aromeja. Kevyt hapokkuus taittaa mukavasti maun makeutta. Jälkimaku on hunajaisen makea. Viini sopisi parhaiten piknikille aperitiiviksi, mutta se kävi kohtuullisen hyvin myös sushin kanssa. Viini voisi käydä myös jälkiruokien seuraksi. Arvosana 0.

19. kesäkuuta 2018

Viski & juusto -tasting Teerenpelissä 18.4.2018

Arkistojen kätköistä paljastui tällainen, joten julkaistaan se viimein.

Ravintola Teerenpeli Kampissa järjestettiin 18.4. Viski & juusto -tasting, jonka veti Teerenpeli Whisky Ambassador Saila Ruohonen. Tastingin hinta oli 25 €, ja sillä pääsi maistamaan neljää Teerenpelin viskiä sekä niille valittuja juustoja. Jussi kävi tutustumassa uusiin makuelämyksiin.

Ensimmäinen viski oli Teerenpeli Single Malt 10 yo (82,41 € Alkossa), joka on Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa kymmenen vuotta kypsytetty viski. Viskistä 80 % on kypsytetty bourbontynnyrissä ja 20 % sherrytynnyrissä. Aromeiltaan viski oli kypsän hedelmäinen ja vaniljainen. Maussa oli kuivattua aprikoosia ja kypsää omenaisuutta.

Toinen viski oli Teerenpeli Distiller's Choice Kaski (64,90 € Alkossa). Kaski on kypsytetty pienissä sherrytynnyreissä. Viskin aromimaailma oli ehkä juuri tästä johtuen makea. Aromeissa oli rusinaa, kuivahedelmää, fariinisokeria ja jouluisia mausteita. Tämä oli suosikkini maistetuista viskeistä.

Kolmas viski oli Teerenpeli Savu, joka oli nimensä mukaisesti kohtuullisen savuinen. Kevyt sitruksisuus tasapainoitti savuisuutta mukavasti. Tästäkin viskistä 80 % on kypsytetty bourbontynnyrissä ja 20 % sherrytynnyrissä.

Viimeinen viski oli Karhi, jota on kypsytetty ensin 5-7 vuotta bourbontynnyrissä ja sen jälkeen vuoden verran madeiratynnyrissä. Hedelmäisessä aromimaailmassa oli appelsiinia ja hieman vaniljaa. Jälkimaku taittui mausteiseksi, jopa valkopippuriseksi. Tämä oli mielestäni toiseksi paras maistetuista viskeistä.

Juustovalikoima oli hyvin goudapainotteinen. Mukana oli tammisavugoudaa, kymmenen kuukautta kypsytettyä goudaa ja tryffeligoudaa. Neljäs juustoista oli Aurajuusto.




Ensiksi maisteltiin suositellut yhdistelmät. Single Malt 10 yo ja kymmenen kuukautta kypsytetty gouda olivat ihan toimiva pari. Kaski ja Aurajuusto sopivat myös ihan hyvin yhteen. Tässä parissa Juusto heikensi viskin makeutta ja viski puolestaan korosti juuston suolaisuutta.

Kolmantena olivat vuorossa Savu ja tammisavugoudaa. Juusto oli näistä savuisempi ja laimensi viskin savuisuutta. Yhdessä maistettuna viski ja juusto loivat uudenlaisen savuaromin, jota ei löytynyt sellaisenaan kummastakaan. Viimeinen ja mielestäni paras yhdistelmä olivat Karhi ja tryffeligouda. Kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Lopuksi viskejä ja juustoja sai kokeilla vapaasti keskenään. Myös Karhi ja tammisavugouda olivat erinomainen yhdistelmä, vaikka se ei vetänyt vertoja tryffeligoudalle. Kaikkein huonoin yhdistelmä olivat Single Malt 10 yo ja Aurajuusto. Juusto tappoi viskistä kaikki aromit ja alkoi maistua lähinnä pontikalta. Aurajuusto vaikutti olevan kaikkein hankalin juusto yhdistää viskiin.

Kokonaisuutena tapahtuma oli hyvä ja mielenkiintoinen. Seuraavan kerran, kun tekee mieli maistella juustoja, kannattaa kokeilla viinin sijaan vaikka omaa suosikkiviskiään.

16. kesäkuuta 2018

Wolfberger Pinot Blanc 2016


Wolfberger Pinot Blanc 2016
AC Alsace, Ranska; 100 % Pinot Blanc; 8,48 € / 0,375 l
Näytepullo / Norex Selected Brands

Tuottaja Wolfberger

Etiketin mukaan hedelmäinen (persikkaa, päärynää ja omenaa) ja kukkainen

Rypäleen mukaan
Pinot Blanc: hedelmäisyyttä, omenaa, päärynää, melonia, aprikoosia, sitrusta, kukkaisuutta, jonkin verran mineraalisuutta ja hapokkuutta, joskus myös pähkinää ja mantelia, mausteita ja savua

Ruokana parsaa ja lohta

Lyhyesti: mausteisen maukas käyttöviini

Kommentit 

M: Pienet viinipullot ovat käteviä silloin, kun mieli tekee vähän viiniä, mutta ei jostain syystä viitsi korkata normaalikokoista pulloa. 0,375 litran pullosta riittää juuri sopivasti lasillinen kahdelle.

Wolfberger Pinot Blanc on tuoksultaan raikas, hedelmäinen ja mausteinen, päällimmäisenä erottuu sitrusta, omenaa ja päärynää. Maultaan viini on kohtalaisen hapokas sekä aavistuksen kukkainen ja hunajainen, tuoksusta tuttu hedelmäisyys ja makeahko mausteisuus jatkuu myös maussa. Kiva, maukas ruokaviini sopii kalaruokien tai salaattien kanssa hyvin. Arvosanaksi se saa +.

J: Viinin hedelmäisessä tuoksussa on vihreää omenaa, päärynää, mineraalisuutta ja limeä. Maku on myös hedelmäinen ja toistaa tuoksun aromeja. Maussa on myös vähän yrttisyyttä ja häivähdys etiketin lupaamaa persikkaa. Hapokkuutta on kohtuullisesti. Lohen ja parsan kanssa viini sopi mainiosti. Sopisi todennäköisesti myös kanan tai aasialaisen ruoan seuraksi. Maukas Pinot Blanc, arvosanaksi annan +.

14. kesäkuuta 2018

I ♥ Wine Teatteri Forumissa 7.6.2018


Viinilinna järjesti 7.-8.6.2018 ensimmäisen I ♥ Wine -tapahtuman Teatteri Forumissa. Saimme kutsun tapahtumaan ja kävimme siellä heti torstaina. Maisteltavana oli yli 150 viiniä ympäri maailman sekä muitakin Viinilinnan tuotteita, kuten viskejä.

Maistelulipukkeiden hinta oli 2,5 euroa ja viinit maksoivat 1-2 lipuketta/annos, drinkit (esimerkiksi Moscow Mule, GT ja Limoncello Tonic) olivat yhden lipukkeen verran.


Heti saliin astuttuamme löysimme alsacelaisen Pierre Sparrin ständin, jossa oli valkoviinien tarjolla lisäksi mukavan marjainen, vadelmainen ja hapokas Crémant d'Alsace Rosé Brut (14,29 €).

Valkoviineistä jäivät parhaiten mieleen One 2016 (13,40 €) ja Riesling Grande Reserve 2016 (7,69 € / 0,375 l). Puolikuiva, päärynäinen ja hedelmäinen One on sekoitus Rieslingiä, Muscatia ja Pinot Gristä ja sopisi parhaiten äyriäisten kanssa. Grande Reserve oli puolestaan kuiva, petroolinen, mineraalinen ja sitruksisen hapokas.


Samppanjapuolella oli tarjolla Alexandre Bonnetin samppanjoita. Viinilinna Champagne Brut (32,99 €) on Bonnetin tuottamaa ja se oli erittäin kuiva sekä hapokkaan sitruksinen. Perle Rosée Champagne Brut (34,99 €) oli myös hapokas, mutta sen aromimaailmaa hallitsivat punaherukka ja vadelma.

Pääsimme maistamaan myös Champagne Trésor Caché Brutia, jota oli tuotu Suomeen tuottajan varastossa olleet viimeiset neljä pulloa. Tämä paahteinen, omenainen ja hieman aprikoosinen samppanja oli maistetuista kaikkein paras.


Italia oli tapahtumassa hyvin edustettuna. Cantina Valpantenan viinit olivat kaikki hyviä, mutta erityisesti pitää mainita Armigero Barbera d´Asti Superiore 2013 (14,98 €), Armigero Valpolicella Ripasso 2015 (13,99 €) ja Amarone Armigero 2014 (25,98 €).

Erikoisuutena oli tarjolla Roberto Sarotto Barbaresco Riserva 1999, joka oli erinomaista, kuivaa, nahkaista ja marjaista, mutta jota ei valitettavasti saa Suomesta.


Mondo del Vinon tarjonnasta parhaita olivat kypsän marjainen Codici Negroamaro Primitivo (9,98 €) ja luumuinen Ricossa Barbera Appassimento (14,98 €). Tarjolla oli myös tonkkaviinejä hauskoissa pyöreissä pakkauksissa, joita osaa koristivat pöllöt. Näistä paras oli Ricossa Barbera (36,98 € / 3 l), joka sopisi näin kesällä grilliruoan kanssa.

Muita mainitsemisen arvoisia viinejä olivat Dopff & Irionin Cuvée René Dopff Riesling 2013 (5,99 € / 0,2 l) ja Cuvée René Dopff Muscat 2017 (12,99 €) sekä Vicarage Lane Pinot Noir 2014 (15,48 €) - ja tietenkin tarjolla oli myös Henry of Pelhamin / Speckin veljesten vanhoja tuttuja Sibling Rivalrya ja House Wine Co Rediä, Zensa-sarjan viinejä ja Les Dauphinsin puna-valko-rosé-luomuviinitrio.


Viinien lisäksi tapahtumassa oli tarjolla myös viskejä, joista Jussia miellyttivät eniten Speyburn 10 yo, Old Pulteney 12 yo ja Inchmurrin 12 yo.

Speyburn 10 yo oli aromeiltaan sitruksinen, appelsiininen ja yrttinen. Tilkka vettä avasi viskin aromeja vielä lisää. Old Pulteney oli puolestaan makean kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Inchmurrin muistutti aromimaailmaltaan Old Pulteneytä, mutta oli maultaan runsaampi, pähkinäinen ja hieman mausteinen. Näistä kolmesta Inchmurrin oli Jussin suosikki.

Speyburn 10 yo ja Old Pulteney 12 yo ovat saatavilla Alkon valikoimassa.

Mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan. Tila ei tuntunut suuresta yleisömäärästä huolimatta ruuhkaiselta eikä ständeille syntynyt jonoja, lisäksi oli mukava päästä juttelemaan tuottajien kanssa. Ensi vuonna (toivottavasti) uudelleen!

12. kesäkuuta 2018

Ravintola Vinkkelin Riesling- ja Spätburgunder-menu 2018

Viime vuoden tapaan kävimme Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aikana porukalla syömässä ravintola Vinkkelin tarjoaman teemamenun viineineen (ruoka 54 €, viinit 52 €). Ikävä kyllä tämän vuoden tapahtuma ehti jo loppua ja sen myötä myös teemamenun tarjoilu, mutta ruoka oli (jälleen kerran) niin hyvää, että sitä voi fiilistellä vielä pitkään jälkeenpäin ensi vuoden tapahtumaa odotellessa.


Ennen varsinaista menua päädyimme (ei laisinkaan yllättäen) samppanjaan. Clément Perseval Chamery 1er Cru (50 % Pinot Noir, 30 % Pinot Meunier, 20 % Chardonnay) oli lyhyen kuorikontaktin ansiosta väriltään kaunis pronssiin vivahtava kullankeltainen. Kuiva, runsas, hedelmäinen ja aavistuksen paahteinen viini oli makuhermoja kutkutteleva aperitiivi ja toimisi varmasti myös ruokaviininä.


Limettimarinoitu lohi
Weingut Horst Sauer Escherndorfer Silvaner 2017 (Franken)

Alkuruoka tarjosi puhtaita perusmakuja: limemajoneesin, retiisin ja kurkun kanssa yhdistetty lohi ei tarvinnut turhia kikkailuja, vaan maistui erinomaisesti pelkistetyssä muodossaan.

Perinteisestä Bocksbeutel-pullossa ollut Horst Sauer Eschendorfer Silvaner oli miellyttävän hapokas ja hedelmäinen kesäinen viini. Raikkaiden hedelmien, melonin, aprikoosin ja persikan maut toimivat rasvaisen lohen ja majoneesin seurana loistavasti samalla, kun hapokkuus taittoi lohen rasvaisuutta.

Pitää myös mainita, että vaikka Vinkkeli onkin laadukas valkoisten pöytäliinojen ravintola, annokset tarjoiltiin hauskasti erilaisilta vanhoilta Arabian lautasilta, joista tuli mieleen mummola.


Crème Ninon
Raumland Riesling Sekt (Rheinhessen)

Illan odotetuimpaan annokseen ladattiin paljon toiveita: viimeksi se voitti herneskeptikot puolelleen, joten tälläkin kertaa odotimme suuria elämyksiä. Aivan samanlaisiin sfääreihin emme tällä kertaa päässeet, koska positiivinen yllätysmomentti puuttui, mutta kyllä, täydellisyyden äärellä nytkin oltiin. "Hernari" (kuten se meille tarjoiltiin) oli niin hyvää, että yritimme taas lanseerata ajatusta koko illan Crème Ninon -menusta.

Raumland Riesling Sekt oli pirteän hapokasta, omenaista ja persikkaista, oikeastaan hyvin prototyyppistä Rieslingiä. Pieni paahteisuus yhdistyi hunajaan ja mineraalisuuteen ja muodosti hienon kokonaisuuden Crème Ninonin kanssa.


Ankanrintaa, ankkarilletteä, kirsikkakastiketta, sipulipyrettä ja parsaa
Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunder 2014 (Rheinhessen)

Pääruokana menulla oli viime vuoden tapaan ankkaa, tällä kertaa kahdella tavalla: ankanrinnan seurana oli koipipaloista tehty ankkarillettä sekä höysteinä kirsikkakastiketta, parsaa ja paahdetusta sipulista tehtyä pyrettä. Yhdistelmä oli herkullinen, varsinkin rillette oli mehevää.

Vaikka Riesling maistuukin poikkeuksetta aina, ankan kanssa saimme illan parasta viiniä, Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunderia. Sen runsaassa ja herkullisessa tuoksussa oli punaisia marjoja - punaherukkaa, karpaloa, mansikkaa ja kirsikkaa. Mineraalinen maku jatkoi samalla marjaisella linjalla. Viinissä tuntui kaikki olevan tasapainossa eikä yhtään harmittanut, kun sitä kaadettiin lasiin lisää.


Välijuustot ja puolipakollinen portviini

Ennen jälkiruokaa tilasimme menun ulkopuolelta juustoja, joiden tarkemmat speksit pääsivät jo unohtumaan. Jussi tilasi Brie de Meauxin, sinihomejuuston ja kovan, pitkään kypsytetyn lampaanmaitojuuston seuraksi Burmeisterin portviiniä. Makean Burmeisterin rusinainen, pähkinäinen ja hennon vaniljainen aromimaailma sopi hyvin yhteen suolaisten ja rasvaisten juustojen kanssa.


Haudutettu persikka ja persikka-vaniljajäätelö, valkosuklaacrumble
Weingut Weegmüller Pegasus Rieslaner 2016 (Pfalz)

Jälkiruoaksi saimme haudutettua persikkaa persikka-vaniljajäätelön kanssa sekä valkosuklaacrumblea. Aluksi mieleen tuli, että persikka on hieman tylsä valinta, eikö jälkiruokana voisi olla vaikka sesonkiin sopivasti raparperia? Huoli oli kuitenkin turha, sillä jälkiruoka oli hyvää, rapea crumble toimi jäätelön ja mehevän persikan kanssa loistavasti.

Viinin tarkempien tietojen metsästys taas oli sitäkin jännempää, koska Google-Fu ei toiminut: Pegasus Auslesea ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, eri etiketillä oleva Pegasus Spätlese kylläkin. Oli miten oli, Rieslaner on Rieslingin ja Silvanerin risteytys, vuonna 1921 kehitetty rypälelajike, ja viinikin oli hyvää, kepeän hedelmäistä ja sopivan makeaa. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä.

Jälleen kerran erinomainen kokonaisuus - ensi vuonna taas uudelleen!