-->

13. elokuuta 2020

Omatoiminen Haapala BnB -tasting



Tuttavamme kävi Sotkamossa sijaitsevassa Haapala BnB:ssä ja toi matkaltaan Haapalan panimon oluita. Kuusi pulloa olutta maksoi panimokaupassa 19 €. Panimo tuottaa kuutta erilaista olutta, joista viidestä järjestimme omatoimisen tastingin kolmen hengen raadilla. Rajoitetun erän vuosiolut ei ollut mukana.
 


Ensimmäinen olut Hiukan helmeilevä golden ale (4,7 %) on kahden maltaan sekoitus, siinä on käytetty sekä pale ale että kauramallasta. Oluen tuoksussa on hunajaa, persikkaa ja tyrniä. Hieman katkerassa maussa on hunajaa ja mallasta sekä aavistus sitrusta. Jälkimaussa tuntuu mieto mausteisuus. Tasapainoinen, maukas olut menisi sellaisenaan terassilla.

Toinen olut oli Vaarojen vaalea blonde ale (5,4 %). Sen tuoksussa on mallasta ja vähän banaania. Tuoksuun tulee myös vehnää, kun olut hieman lämpenee, makua hallitsee banaani. Tämäkin on tasapainoinen kokonaisuus. Vaarojen vaalea sopisi hyvin makkaran kanssa. Se menisi myös sellaisenaan, sillä oluessa on niin sanotusti hyvä dokabiliteetti. Tämä oli raadin mielestä paras olut sellaisenaan nautittavaksi.

Seuraavaksi oli vuorossa Riuskasti rukiinen ruis IPA (6,4 %) Tuoksussa on IPA:lle ominaisia aromeja eli havua ja greippiä, mutta myös ruista, kaarnaa ja tummaa suklaata. Kivan katkera maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on lisäksi ruisleipää ja appelsiinikuorta. Erinomainen ruis-IPA.

Neljäs olut oli Korpikuusen kuiskaus kuusenkerkkä pale ale (5,2 %). Sen tuoksussa on (kuten olettaa saattaa) kuusenkerkkää ja sen lisäksi karamellisuutta ja mallasta. Kevyt sitruksisuus tasapainoittaa makeita aromeja. Raikkaassa maussa on runsaasti kuusenkerkkää sekä katajaa, havua ja ketunleipää. Olut toimisi hyvin riistaruokien tai kaalin kanssa. Se on yksi parhaista tai ehkä jopa paras kuuusenkerkkäolut, mitä olen maistanut. Raadin mielestä tämä oli paras ruokaolut.

Tastingin päätti Usvainen uitto terva porter (5,4 %). Oluen tuoksussa on kahvia, savua, vadelmaa ja tervaa. Kahvisen karvaassa maussa on tervaa ja espressoa. Hyvä porter toimi loistavasti tumman suklaan sekä mutakakun seurana.

Haapalan oluet olivat kaikki hyviä ja jokaista joisi mielellään uudestaankin. 

11. elokuuta 2020

Ravintola Murun viinibaarin tasting: Syksyn juhlien viinit 25.7.2020

Ravintola Murun viinibaarin heinäkuun tastingeista houkutteli myös syksyn juhlien viineihin keskittyvä tasting (29 €). Iloksemme huomasimme, että tastingin isännöi poikkeuksellisesti Taneli Lehtonen, koska emme olleet hänen vetämissään tastingeissa olleet pitkään aikaan.

Koska samana päivänä vietettiin myös viinin ja juuston päivää (Wine and Cheese Day), tilasimme viinien lisäksi Comté- ja brie-juustoja.

Domaine Huet Le Haut-Lieu Sec 2015
Vouvray, Loire, Ranska; Chenin Blanc

Kullankeltaisen valkoviinin tuoksu oli runsas ja aavistuksen makea (jäännössokeria 5 g/l). Sitä hallitsivat kypsät vaaleat hedelmät, ananas, omena ja persikka, joiden lisäksi tuoksussa oli hieman yrttejä. Viinin maku oli kuivempi kuin mitä aromaattinen ja herkullinen tuoksu antoi odottaa, mutta siitä löytyi samaa vaaleaa ja kypsää hedelmäisyyttä. Jälkimaussa maistui sitruunamarmeladi.

Jäännössokerinsa ansiosta viini voisi sopia sienien kanssa. Juustolautaselta se sopi molempien kanssa: Comté toi viinin makuun myös kirpeää valkoherukkaa, brie taas korosti viinin hapokkuutta ja lisäsi jälkimakuun makeutta.

► Ikävä kyllä tätä viiniä ei saa Alkosta, mutta vaihtoehdoksi Taneli suositteli etelä-afrikkalaista Groot Phesantekraal Chenin Blanc 2018:a (10,99 €).

Château Marsyas 2012
Békaa Valley, Libanon; Cabernet Sauvignon, Syrah, Merlot; 40,62 €

Libanonilaiset viinit ovat useimmiten yllättäneet iloisesti, joten oli tosi mukavaa, että kattauksessa oli mukana meille uusi libanonilainen tuttavuus.

Viinin tuoksussa oli makeita tummia marjoja, vahvasti mustaherukkaa ja mustaherukkahyytelöä, hillottua kirsikkaa sekä sen lisäksi hieman karpaloa, mustikkaa ja aavistus savua. Viinin tuoksu oli runsas ja täyteläinen, mutta viinin maku oli taas kuivempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa, itse asiassa viini oli melko hapokas ja raikas eivätkä sen tanniinit olleet kovinkaan voimakkaat. Tuoksusta tuttu marjaisuus jatkui myös maussa, mutta enemmä vadelmaisena. Jälkimaussa maistui mausteita ja herukkahilloa.

Yleisvaikutelma oli melko tiukka ja viini vaatii ruokaa, esimerkiksi riistaa, seurakseen. Sille kannattaa myös antaa aikaa, sillä ilmaantumisen myötä sen makuun tuli lisää marjaista makeutta. Juustoista Comté toimi paremmin kuin brie.

Château Marsyas oli tastingin viineistä meidän suosikkimme.

► Tämän lisäksi Taneli vinkkasi lompakkoystävällisemmän libanonilaisen, Domaine des Tourelles Red 2014:n (14,96 €).

Bodegas Benjamin de Rothschild Macán Clásico 2014
DOCa Rioja, Espanja; Tempranillo; 52,00 € (vuosikerta 2015)

Toisen punaviinin tuoksu oli edellisen viinin tavoin marjaisen makea. Tummien marjojen lisäksi tuoksussa tuntui yrttejä ja hillittyä vaniljaista maisteisuutta. Samat aromit jatkuivat viinin maussa mustaherukan hallitessa marjakimaraa. Viini oli kuiva ja sen tanniinit olivat napakat, joten tämänkin lasillisen seuraksi kaipasi ruokaa. Jälkimaussa tuntui herukan lisäksi pippuria ja savua.

Comté maistui tämän viinin kanssa paremmin ja korosti sen vaniljaisuutta ja marjaisuutta.

► Jos 52 € tuntuu liian kalliilta, Taneli nimesi edullisemmaksi vaihtoehdoksi myöskin riojalaisen Coto de Imaz Reserva 2015:n (18,40 €).

8. elokuuta 2020

Ainoa Winery Aho 2019

Ainoa Aho 2019
Suomi; Sauvignon Blanc ja mansikkaviini; 16,00 €

Tällä hetkellä viiniä on vielä muutamissa Alkoissa, mutta ei verkkokaupassa, joten ole nopea, jos haluat pullollisen. Uusi erä on tulossa varmaankin vasta ensi vuoden puolella. Ainoa Wineryn omasta myymälästä viiniä ei valitettavasti saa, koska se on juuri ja juuri hieman liian vahvaa (13,5 %).

Tuottaja Ainoa Winery

Etiketin mukaan yhteistyönä syntynyt viini: Château Carsinin sauvignon blanc on yhdistetty Ainoa Wineryn mansikkaviinin kanssa sommelier Samuil Angelovin ohjauksessa

Rypäleen mukaan
Sauvignon Blanc: kuivia ja hapokkaita viinejä, yrttejä, pistävyyttä, nokkosta, karviaista, herukkaa, "kissanpissaa karviaispuskassa", kasvuolosuhteiden mukaan aromeja ruohosta trooppisiin hedelmiin

Ruokana mansikka-halloumisalaatti, mansikkakakku (ja lohi)

Lyhyesti: monikäyttöinen puolimakea viini



Kommentit 

M: Ainoa Winery yllättää aina! Tällä kertaa he yhdistivät sauvignon blancia (ei suosikkejani tällä hetkellä) mansikkaviiniin (ei myöskään suosikkejani). Pitää myöntää, että mielessä kävi pieni epäilyksen häivähdys, vaikka tähän mennessä olen pitänyt kaikista Ainoan viineistä. 

Mansikkaviinin mansikat ovat peräisin Koivistoisen mansikkatilalta. Vaikka siitä on jo... no, muutama vuosi aikaa, kun itse olin siellä kahtena kesänä mansikanpoimijana, mieleen palasivat heti mansikkapeltojen päällä helottava aurinko, pyörämatkat sinne ja takaisin ja selkäsäryt... Tämä alkoi siis olla lähes henkilökohtaista, tosin onneksi aika on jo kullannut muistot fyysisestä työstä. (Muuten se oli varsin mukava kesätyöpaikka, en voi valittaa, olen vain ollut rapakunnossa.)

Kun nyt pääsen yli pahimmasta Päijät-Häme-nostalgiasta, niin millaista itse viini sitten on? Se on itse asiassa tosi hyvää. Mansikka tuntuu sen tuoksussa herkullisena ja houkuttelevana eikä sauvignon blancille ominainen yrttisyys erotu, oikeastaan sauvigon blanc tuntuu lähinnä kirpeänä sitruksisuutena. Nokkosta on tästä turha hakea, sillä sitä ei löydä.

Viinin maku on puolimakea, mutta hapot tasapainottavat hienosti eikä siinäkään kumpikaan elementti hallitse toista, mansikkaviini ja sauvignon blanc ovat maussakin tiiviissä symbioosissa. Ne onnistuvat neutraloimaan toisistaan niitä puolia, joista en pidä ja korostamaan niitä puolia, joista pidän. Tässä pitäisi oikeastaan olla lasillinen Château Carsinin sauvignon blancia vieressä, niin voisi vertailla, millaista se on ilman mansikkaa...

Ruoan kanssa viinin voittokulku jatkuu. Se toimii hienosti mansikka-halloumisalaatin ja entrecôten kanssa - jos joku olisi sanonut, että ota hieman puolimakeaa mansikkaviiniä ja/tai sauvignon blancia pihvisi kanssa, en olisi kyllä uskonut. Viinin makeus pelaa yhteen suolaisen halloumin, hapokkaiden mansikoiden ja jopa lihan kanssa. Ihan uteliaisuuden vuoksi oli pakko napata jääkaapista palanen graavilohta ja todeta, että sekin toimii.

Eikä siinä vielä kaikki! Myös kermainen mansikkakakku sopii hyvin viinin seuraksi - ja myös Kuningattaren kanssa testattu Brita-kakku. Viini on riittävän makea jopa jälkiruoan kanssa, sillä kermakakun tuoreet mansikat ovat kuitenkin kohtalaisen hapokkaita eivätkä liian makeita, toisaalta taas viinin hapokkuus leikkaa kermavaahdon rasvaisuutta ja mansikan maku kantaa koko kokonaisuuden läpi.

Hämmentävää, mutta totta: Aho toimii sellaisenaan ja koko aterian ajan, sitä voi juoda pääruoan ja jälkiruoan kanssa sekä aperitiivina ja digestiivinä. Kahdesta ei-niin-suuresta-suosikistani on saatu onnistunut kokonaisuus - toisaalta mitäpä muuta voisi Ainoa Wineryltä odottaakaan. Arvosanaksi viini saa ++.

J: Kellertävän oranssin viinin tuoksua hallitsee makea mansikkaisuus ja hunaja. Sauvignon blancille ominaisia aromeja siinä ei juurikaan ole lukuun ottamatta karviaista. Tuoksussa on myös aavistus sitrusta tasapainottamassa makeutta.

Sitruksisuus on vahvempaa maussa, jossa on samoja aromeja kuin tuoksussa. Mansikka ei ole maussa yhtä hallitseva elementti kuin tuoksussa, hunaja maistuu sitä intensiivisemmin. Mukana on myös karviaista sekä aavistus yrttisyyttä. Hapokkaassa jälkimaussa yrttisyys vahvistuu mausteisuudeksi.

Sauvignon blanc ja mansikkaviini saattaa kuulostaa oudolta yhdistelmältä, mutta Ahossa ne muodostavat toimivan ja maukkaan kokonaisuuden. Viini on yllättävän monipuolinen ja sopii mainiosti hyvinkin erilaisten ruokien kanssa. Aho kävi halloumin, mansikoiden, lihan ja lohen seuraksi. Lisäksi sitä voi nauttia myös sellaisenaan. Pidin viinistä paljon, arvosanaksi annan ++.

6. elokuuta 2020

Fiskarsin Panimo Floridus

Mikä olut?
Floridus (Fiskarsin Panimo)
Oluttyyppi: tammikypsytetty hapanolut (Flanders red ale)
Alkoholia: 7,7 %
Hinta: 19,00 € Fiskarsin Panimon puodissa (0,75 l)

Mitä panimo lupaa?
Talon saisonhiivalla ensin käytetty, noin vuoden tammitynnyreissä kypsytetty ja blendattu punaruskea hapanolut. Oloroso-sherrytynnyrit antavat oluelle viinimäistä hedelmäisyyttä ja marjaisuutta, Ägräsin akvavit-tynnyreistä irtoaa kevyttä mausteisuutta ja bourbontynnyrit tuovat olueen vienon vaniljaisen tammen aromeja. Raikkaan monitahoisen vivahteen makupalettiin luo kypsytyksen aikana hidas hapantuminen villihiivoilla ja bakteereilla

Mitä oluttyyppi lupaa?
Hapanolut (sour) valmistetaan villihiivojen ja usein myös maitohappobakteerien (lactobacillus ja pediococcus) avulla. Käyminen tapahtuu spontaanisti eikä sitä kontroilloida. Käyminen saattaa viedä kuukausia ja olutta voidaan kypsyttää tynnyreissä useita vuosia. Hapanoluet ovat nimensä mukaisesti happamia ja kuivia. Tunnetuimpia hapanoluttyylejä ovat Flanders red ale, gose, lambic ja Berliner weisse.

Kommentit

M: Ensikosketus Floridukseen oli noin vuosi sitten Tastetober-tapahtumassa. Se oli jo silloin varsin hurmaava hapanolut, joten pitihän sitä ostaa pullollinen, kun sitä oli Fiskarsin Panimon myymälässä tarjolla. 

Floridus tuo edelleen mieleen Rodenbachin oluet, mutta on niitä lempeämpi - toisaalta se on helpommin lähestyttävä, mutta toisaalta ei aivan yhtä runsas ja meditatiivinen. Se on veden kielelle tuovan happamuuden, samaan aikaan kirpeän ja makean marjaisuuden sekä pehmentävän maltaisuuden sekä hillityn maanläheisyyden yhdistelmä, josta tulee mieleen ruismarjapuuro. Parhaimmillaan se on hitaasti nautiskeltuna, sillä mikään helposti juotava kevyt hapanolut se ei ole.

Olisi mielenkiintoista maistaa tätä muutaman vuoden päästä uudelleen, mutta harmiksemme emme tajunneet ostaa yhtään pulloa jemmaan. Tykkäsin.

J: Kauniin punertavan oluen tuoksussa on hapankirsikkaa, maltaisuutta, karpaloa ja puolukkaa. Tuoksu tuo mieleen ruismarjapuuron. Hapan, keskitäyteläinen maku toistaa tuoksun aromeja. Jälkimaussa korostuvat karvaus ja maltaisuus. Tammen vaikutusta ei aromeista juurikaan löydä. Kokonaisuus on suoraviivainen, hieman kuin Rodenbachin pikkuveli, mutta aromeiltaan pehmeämpi. 

Tiramisun kanssa olut kävi hyvin, kun jälkiruoka korosti oluen marjaisuutta. Näitä olisi pitänyt ostaa useampi pullo ja jättää varastoon kypsymään muutamaksi vuodeksi. Oikein hyvää tämä oli jo tämänkin ikäisenä, arvosanaksi annan ++.

4. elokuuta 2020

Etätasting: Vigneti di Ettore 24.7.2020

Viinit tarjosivat Vigneti di Ettori ja Wine Saimaa



Wine Saimaa on järjestänyt etätastingeja edustamiensa viinintuottajien kanssa tasaiseen tahtiin kesän ajan. 24.7.2020 vuorossa oli venetolainen Vigneti di Ettori, jonka 95 pistettä Decanter-lehdeltä saanut vuosikerran 2016 amarone kuulosti niin mielenkiintoiselta, että ilmoittauduimme mukaan samalla kokoonpanolla kuin edelliselläkin kerralla. Tuttuun tapaan tuottaja tarjosi viinit, Wine Saimaa maksoi valmisteverot ja meidän osaksemme jäivät postikulut.

Jos nyt viime kerralla jäi mainitsematta, niin kerrotaan nyt tässä, että Wine Saimaa on Tuomo Puhakaisen vuonna 2013 perustama viinien maahantuoja. Se tuo maahan pienien perhetilojen viinejä. Viineissä suositaan kestävää kehitystä, vähäsulfiittisuutta, luomua ja vegaanisuutta. Valitettavasti Wine Saimaalla ei ole (ainakaan vielä) verkkokauppaa, mutta yhteystiedot saa vaikkapa Facebookin kautta.
 
Vigneti di Ettori on Negrarissa Valpolicella Classican alueella sijaitseva viinitalo. Tila on perustettu vuonna 1930, mutta oman viinin valmistus alkoi vasta vuonna 2011. Talolla on viinitarhoja viiden hehtaarin verran; noin puolella viljellään Corvinaa ja lopuilla Rondinellaa, Corvinonea, Oseletaa, Molinaraa, Croatinaa ja Pelaraa. Vuosittainen viinintuotanto on noin 40 000 pulloa ja siihen kuuluu Valpolicellan alueelle tyypillisiä viinejä (Ripasso, Amarone, Recioto). Viinitalon tuotanto on luomua.

Tastingissa taloa edusti sen omistajan ja viinintekijän Ettore Righettin pojanpoika Gabriele Righetti.



Vigneti di Ettori Rosé 2019
Rosato Veronese IGT; Molinara, Corvina

Vanhaan roosaan tai puuteriin vivahtavan, melko voimakkaan värisen roseeviinin tuoksussa oli punaisia marjoja, mansikkaa ja vadelmaa sekä makeaa persikkaa ja kirpeänmakeaa karviaista, jonkin verran jopa yrttisyyttä ja kukkaisuutta. Viinin maku oli tuoksun tavoin kirpeän marjainen, kuiva ja hapokas sekä hieman mineraalinen - kuulemma Molinara-lajike tuo viinin makuun suolaista mineraalisuutta. Kaiken kaikkiaan viini oli rotevanpuoleinen rosee, ei mitään hömppää.

Tämä oli vakavasti otettava rosee, joka oli ruokaviininä parhaimmillaan. Tarjolla olleen herne-proseccorisoton kanssa se sopi hyvin.

Vigneti di Ettori Amarone 2016
Amarone della Valpolicella Classico DOCG; Corvina, Corvinone, Rondinella, Croatina, Oseleta, Spigamonte

Toisena kattauksessa oli amarone. Ihmettelimme hieman järjestystä, koska yleensä amarone on viimeisenä, mutta toisaalta se sai vain pohtimaan, millainen illan kolmas viini sitten olisikaan. 

Amarone (italian sanasta amaro eli karvas tai kitkerä) on valmistettu sadan päivän ajan kuivatuista rypäleistä, jolloin viiniin saadaan enemmän makua. Amaronet ovatkin tuhteja ja raskaita, marjaisia ja mausteisia suomalaiseen sateiseen syksyyn ja talveen loistavasti sopivia meditaatioviinejä.

Illan amarone on kypsynyt 2,5 vuotta tammitynnyreissä. Sen tuoksussa oli odotetusti luumua, kypsiä marjoja, makeita mausteita ja kahvia sekä hieman vaniljaa. Maku oli pehmeä, runsas ja samettinen, hapokkuus ja tanniinit olivat hyvässä tasapainossa. Herukkahillon ja kirsikan lisäksi maussa oli mausteita ja hieman pippuria, samoin jälkimaussa. Ruoista sen kanssa sopivat tumma suklaa, parmesanjuusto ja crostinien päällä ollut tomaatti.

Kaiken kaikkiaan viini ehti ilmaantua kiireettömän illan aikana kuuden tunnin ajan karahvissa. Ilmaantuminen toi sen makuun lisää vaniljaa, yrttejä, savua ja paahteisuutta.

Amarone oli mainiota juotavaa jo nyt, mutta sillä oli myös ikääntymispotentiaalia eli sen voisi jättää kaappiin jopa 25 vuoden ajaksi. Se oli illan viineistä meidän suosikkimme.

Vigneti di Ettori Arsi 2017
Veneto IGT; Corvina, Corvinone, Croatina, Dindarella

Kolmas viini olikin aikamoinen yllätys. Arsi on Gabriele Righettin oma projekti, jossa on käytetty vulkaanisessa maaperässä kasvaneiden köynnösten rypäleitä - itse asiassa paikallisella murteella "arsi" tarkoittaa viinitarhoilla(kin) olevaa valkoista kalkkikiveä, jonka seassa köynnökset kasvavat. Arsi valmistetaan lähes amaronen tapaan, mutta lyhyemmässä ajassa: rypäleitä on kuivattu 50 päivän ajan ja viini on kypsynyt 1,5 vuotta tammitynnyreissä.

Viinin tuoksu oli tumman marjainen, melkeinpä portviinimainen. Luumun, karpalon, kirsikan, kahvin ja yrttien lisäksi siinä tuntui mielenkiintoista mineraalisuutta, joka toi mieleen suolan, savun ja jopa tuhkan. Maussa alkoholi tuntui jonkin verran, muuten aromit olivat tuoksusta tuttuja. Kieltämättä tuoksussa ja maussa oli amaronesta tuttua marjaisuutta ja vaniljaista mausteisuutta, mutta viinin tanniinit ja hapokkuus olivat terävämpiä kuin amaronen. 

Arsi on ilmiselvästi ruokaviini, sen verran napakka kokonaisuus se oli - ja hapokkuutensa ansiosta se sopi myös viileään kesäpäivään, vaikka se ei olekaan erityisen kepeä. Viini oli mielenkiintoinen kokemus - eikä mielenkiintoinen tässä tarkoita pahaa! Vulkaaninen maaperä toi siihen kiinnostavia aromeita, siksi kai monet Etnan läheltäkin tulevat viinit ovat niin herkullisia. Viini sopi tomaatin kanssa ja se voisi sopia hyvin myös savulohen tai mausteisen ruoan seuraksi.

Kuuden tunnin ilmaantumisen jälkeen viini oli pehmentynyt ja muuttunut aiempaa makeamman marjaiseksi ja mustaherukkaiseksi. Kannattaa siis dekantoida viini ajoissa - toisaalta maistelemalla sitä eri aikoihin illan aikana saa erilaisia elämyksiä. Myös tämänkin viinin ikääntymispotentiaali oli hyvä, joten sitä voisi jemmata amaronen tapaan vielä huoletta vuosien ajan. 

Äänemme jakaantuivat tasan, Arsi oli vieraidemme suosikkiviini.

Tastingin viinien kanssa tarjosimme seuraavaa: 

Cicchetti-tyyppisiä pieniä leipiä (sellaisenaan tai voit paahtaa leivät oliiviöljyn ja valkosipulin kanssa bruschettojen tapaan):
  • mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja basilikaa
  • marinoitua paprikaa
  • marinoitua kesäkurpitsaa

Punasikurisalaatti

1 punasikuri
2-3 veriappelsiinia (tai tavallisia)
pinjansiemeniä

Kastike
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
pippuria
suolaa

Suikaloi punasikuri. Kuori ja pilko appelsiinit. Sekoita kastikeainekset, lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Paahda pinjansiemenet. Sekoita punasikuri, appelsiininpalat ja pinjansiemenet ja kaada kastike salaatin päälle.

Herne-proseccorisotto 

3 dl riisiä
sipulia
1,5 dl proseccoa (enemmänkin, jos haluat)
noin litra kasvislientä
1,5-2 dl tuoreita herneitä (osa risottoon, osa koristeeksi)
noin 50 g voita
noin 1 dl parmesaania raasteena
ruokaöljyä
mustapippuria, suolaa, reilu kourallinen tuoretta minttua

Kuullota riisi ja pilkottu sipuli ruokaöljyssä. Lisää proseccoa ja sekoita rauhallisesti, kunnes neste on melkein haihtunut. Lisää sen jälkeen kasvislientä vähitellen ja jatka risoton kypsennystä rauhallisesti sekoitellen. Kun riisi alkaa olla al dente, lisää voi, parmesaani, herneet ja minttu, mausta mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Välijuustoina parmesaania, pecorinoa ja taleggiota