-->

26. toukokuuta 2020

Helatorstain pitkän viikonlopun etätastingit/livet 2020

Koronaviruksen valitettavasti jyllätessä edelleen melkoisen monet olivat saaneet saman ajatuksen: helatorstain aikaan olisi hyvä pitää etätastingeja. Tässä katsaus pitkän viikonlopun antiin.



20.5. klo 17 Korkkiruuvi: Vaivattomasti valkkaria (FB)


Alunperin suunnitelmissamme oli, että hankkisimme etätastingia varten vain jo aiemmin hyväksi havaitun Steininger Rieslingin, mutta koska huomasimme, että helatorstaina 21.5. vietettiin kansainvälistä chardonnay-päivää, ohohupsistimme Alkon nettikauppatilaukseen mukaan myös chardonnayn. Se olikin varsin onnistunut ohohupsistus.

Itse tasting oli mukava, kuvan- ja äänenlaatu oli hyvä ja chatissa oli sopivasti vuorovaikutusta. Liikkeelle lähdettiin perusteista kädestä pitäen eli heti aluksi meidät perehdytettiin sujuvasti ja leppoisasti viininmaisteluun - vähemmän kokeneille se on hyvä asia ja on meidän muidenkin välillä hyvä kertailla perusteita. Tasting kesti puoli tuntia ja aika kului tosi nopeasti, mielellämme olisimme viihtyneet Joonas Hautaniemen seurassa toisenkin puolituntisen.

Tasting on tallenteena Facebookissa ja Instagramissa. Seuraava tasting on 11.6. ja sen aihe ilmoitetaan myöhemmin.



Steininger Riesling 2018
DAC Kamptal, Itävalta; 13,89 €

Steiningerin viinit olemme jo aiemmin havainneet hyviksi, joten hankimme talon risukan oikein mielellämme illan etätastingia varten. Pääsimme maistamaan viiniä noin vuosi sitten aivan uunituoreena, joten oli tosi mielenkiintoista palata sen pariin. Steininger Riesling oli edelleen kuiva ja mineraalinen, mutta vuoden ikääntyminen oli tehnyt sille hyvää. Se oli edelleen yrttinen ja hillityn sitruksinen, hapokkuus tuntui kääntyneen omenaiseen suuntaan.

Hieno ruokaviini se oli edelleen ja päätyi pitkänä helatorstaiviikonloppuna testiin (ruotsalaisten) uusien perunoiden ja jääkellarin lohen, uusien perunoiden ja sillin sekä flammkuchenin kanssa. Uusien perunoiden lisukkeista lohi toimi kanssa paremmin, flammkuchenin kanssa viini oli myös varsin ok. Sitä riitti vielä lasillinen lauantaina saunan jälkeen parvekkeella nautittavaksi ja mikäs sen mukavampaa.

Giesen Chardonnay 2017
Hawke's Bay, Uusi-Seelanti; 14,79 €

Giesen Chardonnay 2017 osoittautui todelliseksi moniottelijaksi. Osittain tammitynnyrissä kypsynyt viini ei ollut turhan tamminen, vaan runsas ja kermainen sekä trooppisen hedelmäinen ja omenaisen hapokas. Lisäksi Jussi bongaili siitä koivunlehteä.

Viini toimi hyvin uusien perunoiden, jääkellarin lohen ja sinappikastikkeen kanssa ja seuraavana päivänä yhtä yllättävän hyvin uusien perunoiden ja sipulisillin kanssa. Toisaalta viinin hapokkuus riitti hyvin haasteellisten ruokien kanssa, toisaalta siinä oli hieman makeutta, joka auttoi ärhäkän ruoan kanssa. Se oli siis varsin positiivinen yllätys ja monikäyttöisen tuntuinen viini, jopa vaaleat liharuoat voisivat sopia sen kanssa.



20.5. klo 18 Viinitie Live Talk (FB)


Viinitien jokaviikkoisessa Live Talkissa oli tällä kertaa vieraana (Marjutin mielestä) aina yhtä ihana Mikki Kauste ja väittelyn aiheena "Ilmastonmuutosta vähätellään edelleen viiniteollisuudessa". Illan viineinä olivat Carl Loewen Quant Riesling 2018 ja Julicher Sauvignon Blanc 2017 (Uusi-Seelanti; 14,90 €). Niistä hankimme rieslingin.

Itse tasting oli totutusti leppoisaa jutustelua, tosin viiden minuutin väittelyä olisi kuunnellut (tälläkin kertaa) pidempään. Ikävä kyllä Mikki Kausteen puhetta ei aina kuullut kovinkaan hyvin, mutta ainakin se sai keskittymään tastingiin suurella hartaudella.

Tastingin tallenne on tuttuun tapaan Facebookissa. Seuraava tasting on 28.5., vieraana on Niklas Roiha ja väittelyn aiheena "Meren suolaisuuden maku viinissä on vain mielikuva".

Carl Loewen Quant Riesling 2018
Qualitätswein Mosel, Saksa; 14,98 €

Tastingillan toinen risukka oli makeahko (sokeria 11 g/l eli Alkon mukaan puolikuiva), mutta mukavan hapokas. Sitruksen lisäksi sen maussa oli trooppista hedelmää, mangoa ja ananasta. Pieni makeus teki viinistä mukavaa lipiteltävää moselilaisten risukoiden tapaan.

Tämäkin viini pääsi testiin uusien perunoiden ja eri lisukkeiden kanssa. Odotetusti sen makeus sai sen pärjäämään sillin kanssa eli sen voi hyvin lisätä kesäviinilistalle kotimaisten uusien perunoiden sesonkia odotellessa. Flammkuchenin kanssa se toimi jotakuinkin, mutta parvekeviiniksi se sopi erinomaisesti.


20.5. klo 18 Viinilehti x roseeviinit (FB)


Viinilehden etätastingit ovat aiemmin olleet Instagramin puolella, mutta nyt roseeviinitasting toteutettiin Facebookin kautta. Kesäisiä roseeviinejä esitteli Winestaten Tuomas Meriluoto MW Viinilehden viinihörhön Antti Rinta-Huumon kanssa. Illan kattaukseen kuuluivat That's Neiss Pink Riesling⁠ (Saksa, 13,89 € - blogissa kommentit), Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2019⁠ (Chile; 10,99 € - blogissa vuosikerta 2015) ja Gérard Bertrand Cote des Roses 2018⁠. Niistä hankimme vain viimeisen.

Tastingissa oli käytössä uudet mikrofonit eli ääni kuului tällä kertaa hyvin, kuva pikselöityi aina välillä. Muuten tasting oli jälleen mukava ja tunti kului sen parissa hyvin sujuvasti.

Tasting on tallenteena Facebookissa. Seuraava Viinilehden live on 11.6. ja sen aiheena on viinin ja ruoan yhdistäminen. Vieraana on ihana superkokki Linnea Vihonen.


Gérard Bertrand Cote des Roses 2018
AC Languedoc, Ranska; Grenache, Cinsault, Syrah; 14,98 €

Kauniissa ruusukuvioisessa pullossa (katsokaapa sen pohjaa!) olleen viinin maussa oli odotetusti vadelmaa ja mansikkaa, yrttejä ja mausteita. Rieslingien ja chardonnayn jälkeen se tuoksui hieman makealta, mutta aistit olivat vain hämääntyneet hetkeksi ja viini paljastui kuivaksi. Mitään hömppää tämä viini ei ollut, vaan hillitty ja tyylikäs ruokaviini.

Uudet perunat ja silli eivät kuitenkaan olleet sen kanssa paras valinta, lohi toimi paremmin. Lisäksi viinin voisi kuvitella piknikille tai vaikkapa nizzansalaatin, ahvenen tai kuhan seuraksi.



20.5. klo 18 Viikon Viini: Grillikauden parhaimmat viinivalinnat (FB)


Kolmas kello 18 alkanut etätasting oli Viikon Viinin järjestämä grilliviinitasting, jossa esiteltiin Parés Baltàn neljä viiniä: pirteä ja hedelmäinen Honeymoon (13,99 €), vivahteikas ja ryhdikäs Cosmic (17,99 €), mehevä ja hilloinen Mas Petit (12,48 €) ja vivahteikas ja kehittynyt Mas Elena. Me nappasimme lähi-Alkosta mukaan Mas Elenan.

Tastingin veti Parés Baltàn Joan Cusiné. Alun pienet tekniset ongelmat unohtuivat, kun tasting pääsi vauhtiin. Asiaa oli niin paljon ja taustalla oli niin kesäinen maisema, että tätä(kin) olisi mielellään seurannut vaikka yliajalla.

Tasting on tallenteena Facebookissa. Viikon Viinin seuraavaa etätastingia ei ole ilmoitettu, mutta toivottavasti sellainen järjestetään pian.


Parés Baltà Mas Elena 2015
DO Penedès, Espanja; Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc; 14,98 €. Luomu, vegaaninen.

Marjaisessa ja hapokkaassa viinissä oli pehmeät tanniinit ja mielenkiintoinen rustiikkinen vivahde. Kirpeät marjat, puolukka, karpalo ja mustaherukka, saivat viinin tuntumaan kevyeltä, vaikka Alkon mukaan viini on täyteläinen. Pieni mausteisuus antoi viinille vielä hieman lisäsäväystä.

Mas Elena pääsi viikonloppuna parsan, ribsien ja juusto-pekonihampurilaisten seuraksi ja oikeastaan se toimi hyvin kaikkien kanssa, jossain määrin myös parsan, vaikka parsan kanssa ei heti ensimmäisenä punaviiniä yhdistäisikään. Nyt vain sattuu olemaan parsakausi... Viinin voisi kuvitella hyvin kesägrillailuviiniksi ja miksei myös kovien juustojen seuraksi.



20.5. klo 19 Château Carsin (IG)


Château Carsinin IG Liveen sai napata minkä tahansa Carsinin viinin. Liven/etätastingin vetäjä Nea Berglung maisteli itse Carsin Rosé 2019 ja Charivari Winesin Le Mystère Pétillant -viinejä.

Muiden tastingien jälkeen jäähdyttely drinkkien parissa ja makea valkoviini tuntui hyvältä ajatukselta, joten korkkasimme viinikaapistamme Cadillac 2010:n (tunnetaan myös Suomi 100 -nimellä Doux de Carsin 2010) ja teimme siitä muutama viikko sitten Carsinin IG Livessä lanseeratun Cadillac & Tonicin.

Rento live/etätasting/jutusteluhetki on tallenteena Château Carsinin Instagram-tilillä.

Cadillac & Tonic ("meniköhän se jotenkin näin" -versio)

1 osa Château Carsin Cadillacia (esim. 10 cl)
1 osa tonic-vettä (eli 10 cl)
limeä
minttua
jäitä

Lisää lasiin jäitä, sekoita Cadillac ja tonic, purista sekaan limen mehua makusi mukaan. Koristele mintulla ja limellä.


Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin tyttö voi lähteä Lahesta, mutta Lahti ei lähe tytöstä eli siitä se ajatus oikeastaan lähti... Nyt oli aika toteuttaa yksi unelma ja hankkia vaaleanpunainen Cadillac, toisin sanoen seuraavana päivänä drinksun sekaan piti lisätä hieman grenadiinia antamaan väriä. Tietenkin se haluttu purkkapinkki väri jäi vielä kauas tavoitteista, mutta kaikkea ei voi saada.



22.5. klo 19 Viinisuositus: Louis M. Martini live tasting (FB)


Eikä siinä vielä kaikki! Perjantaina 22.5. oli vielä Viinisuosituksen järjestämä Louis M. Martini -live tasting. Edouard Baijot MW maistatti kaksi viiniä: Louis M. Martini Cabernet Sauvignon 2015 ja Louis Martini Napa Valley Cabernet Sauvignon 2016 (USA; Cabernet Sauvignon, Petit Verdot, Petit Sirah; 35 €). Tilasimme Alkon verkkokaupasta niistä ensimmäisen.

Louis M. Martinin viinit olivat jo tuttuja: pääsimme nauttimaan niistä E. & J. Gallo -illallisella, lisäksi aiempia vuosikertoja on ollut ravintola Basen viiniklubissa ja Viini ja Ruoka -tapahtumassa.

Itse tasting kärsi aluksi pienistä teknisistä ongelmista, mutta pääsi lopulta hyvin vauhtiin. Vuorovaikutusta oli sopivasti vielä tastingin jälkeenkin.

Tastingin tallenne on Facebookissa. Seuraavaa Viinisuosituksen etätastingia ei ole vielä ilmoitettu, mutta toivottavasti sellainen on pian.

Louis M. Martini Cabernet Sauvignon 2015
Sonoma County, USA; Cabernet Sauvignon, Merlot, Petite Sirah, Cabernet Franc; 19,98 €

Tämä viini oli amerikkalaiseen tapaan kosiskeleva, täyteläinen ja tumman marjainen sekä vaniljaisen makea. Mikäs se siinä, perjantaina viinin voi hyvin antaa kosiskella. Viinissä oli myös aavistus savua ja sen tanniinit olivat pehmeät, yleisvaikutelma oli varsin miellyttävä ja helposti juotava. Jälkimaku oli mukavan marjainen.

Myös tämä viini pääsi parsan. ribsien ja hampurilaisten seuraksi ja suoriutui tehtävästään hyvin. Lisäksi se toimi Malmgårdilta ostetun emmervehnälakritsan kanssa loistavasti.


***
Tästä jäivät puuttumaan seuraavat etätastingit/livet:

pe klo 20.30 Wine and Beyond: raikkaat roseviinit oli ikävästi samaan aikaan kuin The Friday Bubble, Essi Avellanin ja the Finest Bubblen samppanja-aiheinen IG Live. Onneksi tastingin tallenne on Facebookissa.

la klo 19 Viinibaari Vinhon etätastingissa maisteltiin kaksi Casa Silvan (Chile) viiniä. Myös sen tallenne on Facebookissa.

Etätastingeja on nykyään ilahduttavan paljon. Jos tiedät jostakin tulossa olevasta tastingista, käy vinkkaamassa vaikkapa tämän postauksen kommentteihin!

23. toukokuuta 2020

Hiden Schilcher Klassik Rosé 2019



Hiden Schilcher Klassik Rosé 2019
DAC Weststeiermark, Itävalta; Blauer Wildbacher; 16,48 €

Tuottaja Weingut Hiden

Etiketin mukaan Schilcher-viiniä

Rypäleen mukaan
Blauer Wildbacher: Blauer Wildbacher on Itävallan Steiermarkissa, varsinkin Weststeiermarkissa viljelty rypälelajike, jonka lähin sukulainen lienee Blaufränkisch. Itävallan lisäksi sitä viljellään hieman Italian Venetossa. Kyseessä on vanha lajike, ensimmäiset merkinnät siitä ovat jo 1500-luvulta. Sen aromeissa on yrttejä ja punaisia marjoja sekä raikasta hapokkuutta, mahdollisesti parfyymisuutta ja nokkosta.

Ruokana uunissa paahdettu parsa ja varsiparsakaali, entrecôte

Lyhyesti: Schilcher ("säihkyvä") on Länsi-Steiermarkissa valmistettu hapokas, kevyt ja hedelmäinen roseeviini, joka on tarkoitettu juotavaksi nuorena.

Kommentit 

M: Tummanpunaisen, mustikkamehua väriltään muistuttavan viinin tuoksussa on mustikkaa ja reilusti mustaherukkaa (mikä olisi hyvä asia, jos sattuisi pitämään mustaherukasta) sekä nokkoseen vivahtavaa yrttisyyttä. Viinin maku on raikkaan hapokas, tuoksusta tuttujen marjojen lisäksi maussa tuntuu myös nokkosta. Varsinkin jos pitää hapokkaista viineistä, tämä on helppoa ja suoraviivaista juotavaa.

Ruoan kanssa viini ei ole nappivalinta, riskinotto en nyt kannattanut. Entrecôte-pihvi tuo viinin mustaherukkaisuutta turhan voimakkaasti esille, toisaalta pekoniin käärittyjen ja uunissa paahdettujen parsojen kanssa viini on ok, kun sen hapokkuus leikkaa pekonin rasvaisuutta ja suolaisuutta. Ennemmin harkitsisin tätä kuitenkin jonkun muun ruoan kanssa, kun nyt vain ensin keksisi, minkä... Ehkä mustaherukan kanssa muutenkin yhdistettävät ruoat voisivat toimia, vaikkapa joulukinkku ja kanaviillokki.

Schilcher Klassik Rosé on hauska viini, hapokkuus tekee siitä pirteän ja houkuttelevan kesäjuoman ja kesäroseelle on aina tilaa. Toisaalta vaikka viini onkin täällä harvemmin nähty ja rypäle on harvinainen, hintaa sille on valitettavasti pompsahtanut hieman liikaa. Arvosanaksi se saa -1.

J: Viini on roséviiniksi melko punaista ja muistuttaa ulkonäöltään marjamehua. Tuoksussa on mustaherukkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Marjojen lisäksi tuoksussa on ripaus rosmariinia. Maku on hapokas, siinä on tuoksun aromien lisäksi punaherukkaa, yrttisyyttä ja hieman karpaloa.

Ruoan kanssa viini ei oikein sopinut. Pekoniin käärityn parsan kanssa se sopi hyvin, mutta entrecôteja parsakaalin seurana ei niinkään. Entrecôte vahvisti viinin mustaherukkaisuutta liikaa. Parsakaali taas jyräsi viini maun lähes kokonaan. Toisaalta tämä ei ole mikään seurusteluviini, vaan se vaatii ruokaa seurakseen. Grillattu kana voisi olla oiva ruokavalinta tälle viinille.

Schilcher ei ole mikään hömppärosé, vaan vakavasti otettava ruokaviini. Hinta-laatusuhde on hieman siinä rajoilla, onko hintaa liikaa. Arvosanaksi annan kuitenkin 0 eli laatu vastaa hintaa,

21. toukokuuta 2020

Olarin Panimon etätasting 16.5.2020


Olarin Panimo järjesti 16.5. etätastingin, jonka juonsivat panimon edustaja Hanna Montonen ja Bönthöö bönthöö -blogin Teemu Lahtinen. Tastingiin valittiin oluet, joilla oli hyvä saatavuus K-kaupoissa ja Prismoissa. Oluet saattoi tilata myös 15 € hintaisena valmiina pakettina ja noutaa Olarin Panimon panimokaupasta Otaniemestä. Jussi vietti lauantai-iltaa tastingin parissa.

Tastingin taltiointi on edelleen katsottavissa Facebookissa.


Ensimmäinen olut oli Märichello American Lager (5,2%), joka on tehty yhteistyönä Instagram-humoristi Pieruperseen kanssa. Olut tuli myyntiin viime kesänä. Pieruperseen identiteetti ei ole vieläkään paljastunut eivätkä Olarin panimolaisetkaan ole häntä tavanneet.

Märichello on humaloitu Cascadella ja Amarillolla. Sen tuoksussa oli sitrusta, appelsiinikuorta, mandariinia ja greippiä. Maussa oli tuoksun lisäksi mangoa sekä sitruunakarkkia. Humalan katkera puraisu tuntui jälkimaussa. Märichelloa suositeltiin ruokajuomaksi esimerkiksi risotolle ja salamipizzalle.


Toinen olut Hepialus Humuli DDH Pale Ale (5,5%) on saanut nimensä humalaperhoselta. Ravinnokseen öttiäinen syö kasvien juuria ja sen ruokavalioon kuuluu myös humala (Humulus lupulus). Oluen etiketissä mothramaisiin mittoihin kasvanut Hepialus Humuli tuhoaa laserkatseellaan Matinkylää. 2018 markkinoille tulleen oluen etiketin ja reseptin on suunnitellut Hanna.

Hepialus Humuliissa käytetyt humalat ovat Eldrorado, Citra ja Mosaic. Oluen tuoksussa oli trooppista hedelmää, sitrusta, greippiä ja humalan katkeruutta. Maku toisti tuoksun aromeja, siinä oli myös yrttejä (korianteria), passiohedelmää ja maltaisuutta. Tätäkin olutta suositeltiin pizzan seuraksi.


Kolmas olut MC Taakibörsta IPA Remixiä (5,3%) maistoin viimeksi jokin aika sitten Ota olut -etätastingssä. Remix on maustettu mangolla ja ananaksella. Olut tuli markkinoille 2016, jolloin hedelmien lisääminen olueen oli vielä uutta ja ihmeellistä.

Humalina on käytetty Nelson Sauvinia, Citraa, Mosaicia ja Amarilloa. Oluen tuoksussa  oli edellisten oluiden tapaan sitrusta ja greippiä ja niiden lisäksi mangoa sekä ananasta. Maku oli raikkaan sitruksinen, kirpeän greippinen ja ananaksinen. Jälkimaussa oli runsaasti appelsiininkuorta ja mangoa.


Viimeistä olutta Nasty Granny Berliner Weissea (4,1%) maistoimme vuosi sitten Smokers x Olarin Panimo -tastingissa. Kyseessä on Olarin Panimon ensimmäinen pullotettu hapanolut, joka on maustettu puna- ja mustaherukalla. Marjoja on käytetty 75 g / litra. Oluen tuoksussa ja maussa olikin runsaasti herukkaisuutta. Maku oli lempeä eikä liian hapan. Ruokapariksi suositeltiin muropohjaista marjapiirakkaa vaniljakastikkeella.

Hyviä oluita olivat (edelleen) kaikki. Seuraavassa tastingissa voisi ehkä olla vähän erikoisempia tai uusia oluita.

19. toukokuuta 2020

Woof & Brew Pawsecco - kissojen (ja koirien) viini

Ah, mösjöö Zico, maistuisiko herra kissaherralle Pawsecco?

...
Kuinkahan kauan siitä on aikaa, kun ensimmäisen kerran luimme kissoille tarkoitetusta viinistä - tai koirille tarkoitetusta oluesta? On siitä jo aikaa, ja pikaisen googletuksen perusteella tuotteita näyttää nykyisin olevan useita erilaisia. Me bongasimme aiemmin talvella Ison Omenan Megaeläimestä kahden pikkupullon pakkauksen Pawseccoa (muistaaksemme hieman alle 20 €) ja päätimme kokeilla, maistuisiko se kissoillemme. Tietenkin viinin ystävien kissoille on hankittava kissojen viiniä, kun sitä kerran eteen sattuu!


Pawseccoa ei ole valmistettu kissanmintusta tai liha- tai kalaliemestä, joiden voisi ajatella houkuttelevan kissoja, vaan tuoteselosteen perusteella samanlaista juomaa voisi bongailla vaikkapa kaupan mehu- tai makuvesihyllystä. Roseekissanviinin aineksia ovat seljankukka, nokkonen, ginseng, lehmuksenkukka (tuoteselosteessa lukee jostain syystä suomeksi "lime") ja porkkana, valkoviinin taas seljankukka, lehmuksenkukka, ginseng ja karamelli.

Juomissa ei ole käytetty rypäleitä eikä niissä ole alkoholia. Ne eivät myöskään kupli tai pirskahtele, vaikka nimi onkin sanaleikki proseccosta.

Näin ihmisen nenään kissanviinien tuoksu oli odotetusti makea ja mehumainen, makua emme testanneet. Koska kissat eivät tutkimusten mukaan maista makeaa (toisin kuin koirat), makea tuoksu sai pohtimaan vielä enemmän sitä, pitäisivätkö koe-eläimemme viineistään. Siispä kutsuimme kollipoikamme paikalle.


Mustavalkoinen Zico on noin kuusivuotias, meille viisi vuotta sitten tullut kodinvaihtaja, pieni ja itseriittoinen pöyhöilijä, jolla on ainakin kerrostalon kokoinen ego. Zico syö mielellään raksuja ja herkkutikkuja, mutta ei muuten ole kovinkaan perso herkkupaloille tai -ruoalle, se arvostaa enemmän huiskutusta, leikkimistä ja yleistä sähläystä. Se ei koskaan tule norkoilemaan ruokapöydän ääreen, kun syömme, mutta haluamansa leikkihetket se ilmaisee aina selvästi.

Oranssi Ville-Veikko on kohta nelivuotias, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry:ltä meille vajaat kolme vuotta sitten muuttanut sosiaalistamista kaivannut löytökissa, joka murisi ensin sata päivää sohvan takana ja totesi sitten, että ruokaa antavat ihmiset saattavat kuitenkin olla hyvä asia. Nääskattimme on ahne ja sillä on erinomainen ruokahalu, vaikka välillä halipalleroamme epäilyttää, juonitaanko pienen surkean löytökissan pään menoksi taas jotain. Sattumalta se on aina paikalla, kun syömme, sillä syöminen on parasta ikinä. Ville-Veikon suurinta herkkua on ollut Finnjävelin savulohi, joten vaatimustaso on nykyisin korkealla.

"Hmm, epäilyttävää, pysyn kauempana."

...
Pawseccoa suositellaan kaadettavaksi ruoan päälle tuomaan lisämakua. Uteliaisuuden vuoksi tarjosimme sitä ensin sellaisenaan, mutta se ei herättänyt suurta mielenkiintoa. Ehkä kameran kanssa heiluvat ihmiset häiritsivät liikaa tai ehkä tuoksun makeus ja pieni kukkaisuus eivät saaneet kissoja kiinnostumaan tarpeeksi, sillä kissanviiniä ennemmin haisteltiin kuin maisteltiin.

Pawseccoon tiputetuista herkkupaloista läpsittiin pari pois, sen jälkeen kiinnostus loppui.

"Vähän läpsin."

...
Ruoan päälle kaadettu Pawsecco herätti suurta hämmennystä. Ville-Veikko on yleensä ensimmäisenä ruokakupilla, kun tarjolla on pussiruokaa, nyt se pysytteli kauempana eikä myöhemminkään tullut hakemaan osaansa. Zico sen sijaan mutusteli heti ruokaa tyytyväisenä ja pyörähti myöhemmin muutaman kerran syömässä lisää. Ehkä häslinkiä oli liikaa, sillä seuraavana aamuna ruokakuppiin lisätty Pawsecco maistui Ville-Veikollekin.

Tulos oli siis suunnilleen odotettu: Pawsecco ei päätynyt meidän valikoivien kissojemme ykkösherkuksi. Toisaalta kaikki kissannamit tai muut kissanherkutkaan eivät aina kelpaa, mutta tulipahan kokeiltua tätäkin.

***
PS. Zicoa voi seurata Instagramissa ja Facebookissa @poyhopartio ja Ville-Veikkoa taas Instagramissa @naaskatti

16. toukokuuta 2020

That's Neiss Pink Riesling


That's Neiss Pink Riesling 
Saksa; 97 % Riesling, 3 % Pinot Noir; 13,89 €

Tuottaja Weingut Neiss

Etiketin mukaan viinijuoma

Rypäleiden mukaan
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta
Pinot Noir: kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, hapokkuutta ja vähän tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Ruokana flammkuchenia ja mansikka-halloumisalaattia / sellaisenaan

Lyhyesti: Saksassa lainsäädännöllisistä syistä viinijuomaksi määritelty ja Alkossa aromatisoitujen viinien osastolle sijoitettu roseeriesling

Kommentit 

Roseeriesling on ollut tämän kevään ilmiö - tätä kirjoittaessa se on loppunut Alkon verkkokaupasta ja myymäläsaatavuuskin on hieman heikkoa. Me jäimme pöhinän alkaessa pohtimaan, ostaisiko sitä vai ei, mutta ongelma ratkesi toukokuisessa etätastingissa, kun toinen vieraamme toi yllättäen mukanaan pullollisen.

Roseerieslingin taustasta ei tarvitse tässä varmaan puhua sen tarkemmin, sen voi lukea Winestaten sivuilta tai katsoa Tuomas Meriluodon videolta. Mikään uusi keksintö puna- ja valkoviinin sekoittaminen ei ole, mutta pitää myöntää, että roseesamppanjoita lukuunottamatta sekoittamalla valmistettuja roseeviinejä ei ole kovinkaan usein tullut vastaan - eikä roseerieslingiä koskaan.

Jos viini(juoma)n tarinan tiivistäisi, niin se syntyi onnekkaan sattuman myötä sekoittuneista rieslingistä ja pinot noirista ja kelpasi Saksan viranomaisille sen jälkeen, kun sekoitukseen lisättiin vielä tilkka vettä. Saksan lainsäädännön mukaan puna- ja valkoviinin sekoitusta ei saa myydä viininä, mutta veden lisäämisen myötä siitä tuli weinhaltiges Getränk eli viinijuoma. (Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmasti, että etiketissäkin mainitaan vesi eli H2O.) Alkossakin kannattaa siis suunnata muiden viinien osastolle, kunhan hyllyihin saapuu täydennystä.

Millainen roseeriesling sitten oli?

Melko mielenkiintoinen. Sen hennon lohenpunainen väri sai hakemaan tuoksusta mansikkaa ja vadelmaa ja ehkä jotain yrttistä Provencen roseiden tapaan, mutta lähes turhaan. Toki viinin tuoksussa oli jotain marjaista ja häivähdys punaisia hedelmiä, mutta rieslingin sitruksisuus ja raikas omenaisuus tuntuivat kuitenkin voimakkaimmin. Maussa tuntui rieslingin raikasta hapokkuutta, mutta myös sitä pehmentäviä punaista marjaisuutta. Kokonaisuus oli raikas ja miellyttävä, ja neljän hengen raatimme päätyi siihen, että roseeriesling on oikein mukava ja monikäyttöinen kesäjuoma.

Mielenkiintoista, mitä vain tilkkanen punaviiniä voikaan tehdä... Äkkiä ajatellen sillä ei luulisi olevan suurta merkitystä, mutta pitihän se myös testata itse, kun etätastingin viineistä oli jäljellä vielä rieslingiä ja spätburgunderia (eli pinot noiria). Jo pieni, melko sattumanvarainen määrä spätburgunderia värjäsi rieslingin kauniin vaaleanpunaiseksi ja pyöristi sen makua marjaisuudellaan. Onnistunut yhdistelmä siis.