23. tammikuuta 2020

Bryggeri Tyrniportteri



Mikä olut?
Tyrniportteri (Bryggeri Helsinki)
Oluttyyppi: portteri
Alkoholia: 6,5 %
Katkeruus: 36 IBU
Väri: 59 EBC
Kantavierre: 16,1 °P
Hinta: 4,48 € Alkossa, hieman päälle 3 € Bryggeri Helsingin myymälässä

Mitä panimo lupaa?
Pehmeän maltainen ja eksoottisen hedelmäinen tumma pintahiivaolut, joka saa makua tyrnimehusta ja aprikoosipyreestä. Se sopii suomalaiseen ruokapöytään tuhtien riistaruokien seuraksi tai sellaisenaan nautittavaksi.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Portteri on englantilainen tumma pintahiivaolut, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Oluen tumma väri ja kevyen paahteinen aromi johtuvat valmistuksessa käytetyistä tummista maltaista. Portteriin käytettyjä maltaita ei paahdeta kuten stoutin maltaita. Maussa on tyypillisesti kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on väriltään hyvin tummanruskea, lähes musta. Beigeä vaahtoa syntyy kaadettaessa runsaasti. Paahteista tuoksua hallitsevat tumma suklaa ja kahvi, siinä on myös hieman aprikoosihilloa. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Jälkimaussa on kahvin lisäksi hieman tyrniä ja aprikoosia. Alkoholiprosenttiin ja tyyliin nähden olut on yllättävän kevyt ja raikas. Kokonaisuus muistuttaa hieman sacherkakkua. Oluen lämmettyä sen makuun tulee enemmän marjaisia ja hedelmäisiä aromeja. Arvosana +.

21. tammikuuta 2020

Blinit ja sopivan punaviinin metsästys

Blinikausi on alkanut, joten raatimme kokoontui perinteiseen tapaan Chez Loppasuille blinien ääreen. Yksi raadistamme on vannoutunut punaviinien ystävä, joten päätimme kokeilla, onnistuisimmeko löytämään blinien kanssa sopivan punaviinin - tai mahdollisesti jotain todella epäsopivaa.


Illan kattaukseen valitsimme seuraavat viinit, jotka maisteltiin tuttuun tapaan sokkona:

Jenkyn Place Brut Cuvée 2010
PDO England, Englanti; 60 % Chardonnay, 32 % Pinot Noir, 8 % Meunier; 34,96 €

Blinien kanssa kuohuviini on aina varma valinta. Tällä kertaa päädyimme valitsemaan viinikaapistamme englantilaista kuohuviiniä, koska Marjut on kantanut niitä kovin innokkaasti Alkosta kotiin ja joskus niitä voisi juoda pois.

Jenkyn Placen viinitila sijaitsee Etelä-Englannissa Hampshiressa. Tilan ensimmäiset viiniköynnökset, klassiset samppanjarypälelajikkeet Chardonnay, Pinot Noir ja Meunier istutettiin vuonna 2004. Illan viini, Chardonnay-vetoinen Brut Cuvée on kypsynyt sakkojensa päällä reilut kolme vuotta.

Kuohuviini on voimakkaan omenainen, sekä sen tuoksussa ja maussa omenaisuus vaihtelee kirpeästä vihreästä omenasta kypsään, hillottuun omenaan ja omenankotaan. Viinin paahteisuus ja pieni suolainen mineraalisuus tuovat mieleen samppanjan. Hapokas kuohuviini toimi hyvin rasvaisten blinien kanssa ja muutenkin se voisi olla mainio ruokaviini tai aperitiivi - tai se voisi maistua ihan sellaisenaan runsaiden kuohuviinien ystäville.

De Bortoli Woodfired Sparkling Shiraz
Heathcote, Victoria, Australia; Shiraz; 16,98 €

Australian erikoisuus, shiraz-kuohuviini on kiinnostanut meitä jo jonkin aikaa. Kun viime syksyn Wine Australiassa (josta pitäisi kirjoittaa katsaus!) maistoimme De Bortoli Woodfired Sparkling Shiraz'ta, aloimme miettiä, että se saattaisi sopia hyvin blinien kanssa hapokkuutensa ansiosta.

Punainen kuohuviini herätti raadissamme hämmästystä. Yksi raatilainen arveli sitä lambruscoksi ja valkoviinien vastustajamme myönsi, että ei ole koskaan nähnyt punaista kuohuviiniä - ja vaikka se paljastui hänen usein suosimakseen australialaiseksi shiraz'ksi, se ei siitä huolimatta saanut vuolaita kehuja.

Luonteeltaan Woodfired Sparkling Shiraz on viinillinen, enemmänkin pirskahteleva punaviini kuin kuohuviini. Tummasävyinen ja mausteinen viini on todellakin mielenkiintoinen tuttavuus. Jos ulkona olisi lunta ja asunnossamme olisi takka, täyteläinen ja mustaherukkainen sekä pippurinen, talveen sopiva kuohuviini olisi mainiota nautittavaa elävän tulen ääressä. Nyt savuisuudesta sai nauttia vain viinissä.

Blinien kanssa sen tammisuus, mausteisuus ja marjaisuus korostuivat hieman liikaa. Ehkä toisten täytteiden kanssa viini olisi voinut toimia paremmin kuin nyt, joten kuohuviinien vertailussa se hävisi brittiskumpalle. Mainio viini se kuitenkin on.


Laurenz V. Forbidden Grüner Veltliner 2017
Kamptal, Itävalta; Grüner Veltliner; 13,90 € Viking Line (syksy 2019)

Valkoviineiksi valitsimme kaksi melko itsestäänselvää bliniviiniä. Niistä ensimmäinen oli syksyn samppanjaristeilyltä (josta pitäisi myöskin blogata) ostettu grüner veltliner.

Viinissä on jäännössokeria noin 17 g/l, joten ensimmäiset kommentit olivatkin heti sen makeudesta ehkä senkin takia, että viinin tuoksusta ei heti saanut kovinkaan paljon irti. Viinin hapokkuus riittää kuitenkin säilyttämään viinin tasapainoisena, vaikka sitä ei voikaan kutsua kovin hapokkaaksi. Yleisvaikutelma on lempeän omenainen ja myöhemmin myös päärynäinen eikä grüner veltlinereille usein tuttu pippurisuus tunnu kovinkaan vahvasti.

Blinien kanssa Forbidden Grüner Veltliner sopi mukavasti, vaikka raadin mielestä se olisi ennemmin mukava kesälipittelyviini.

Fritz Haag Brauneberger Juffer Riesling Spätlese 2015
Mosel, Saksa; Riesling; 23,00 € Silja Line vuonna 2017

Jos edellinen viini tuntui makealta, Spätlese lupaili vielä jotain makeampaa. Spätlese tarkoittaa myöhäistä sadonkorjuuta eli pitkään kypsyneisiin rypäleisiin on ehtinyt kertyä runsaasti sokeria, mikä tekee myös viineistä makeita. Jäännössokeria viinissä on noin 80 g/l, mikä tekee siitä makean, mutta ei vielä jälkiruokaviinimakean. Rieslingin luontainen hapokkuus tasapainottaa mukavasti makeutta - ja mikä yllättävää, alkoholia viinissä on vain 7,5 %!

Brauneberger Juffer Riesling on persikkainen, kukkainen, hunajainen ja omenahilloinen, kaikkiaan herkullista nektaria. Se toimi hyvin blinien seurana ja pärjäsi melkein jälkiruokana olleen Charlotte Russen makeudelle, mutta kaikki taisivat nautiskella siitä enemmän sellaisenaan. Se oli raadistamme neljän suosikki. (7,5 % alkoholia! Kun meillä nyt vielä on monopoli, niin olisipa maitokaupparaja noussut hieman korkeammalle, niin tätäkin herkkua voisi saada lähimarketista.)


Arpepe Nebbiolo Rosso di Valtellina 2016
DOC Rosso di Valtellina, Italia; Nebbiolo; 34,30 €

Arpepe Nebbiolo Rosso di Valtellinan bongasimme viime lokakuussa ravintola Murun viini-illassa. Sen hyvin pinotnoirmaiset piirteet saivat sen päätymään blinipöytään ensin suunnittelemamme pinot noirin sijaan, koska veikkailimme, että raatimme ei sitä aivan heti nebbioloksi tunnistaisi.

Viini oli pitkälti sellainen kuin muistimmekin: hapokas ja kirpeän marjainen, puolukkainen ja karpaloinen ja tällä kertaa rypäleelle tyypillisesti myös ruusuinen ja tervainen. Tanniinit eivät tuntuneet kovinkaan voimakkaasti ja yleisvaikutelma oli kevyt. Pitää myöntää, että viinin olisi voinut avata ajoissa ilmaantumaan, sillä seuraavana päivänä se maistui vieläkin lempeämmälle.

Blinien kanssa viini ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin kuin valkoviinit, mutta kohtalaisen hyvin kuitenkin. Täytteillä asiaan pystyi vaikuttamaan jonkin verran, poron kanssa viini maistui paremmin kuin kalan kanssa, joten lihainen täyte, esimerkiksi paahtopaisti, olisi voinut auttaa asiaa. Valtavan hieno viini se edelleen oli, toisen ruoan kanssa varmasti aivan taivaallista.

Buffalo Barrel Bourbon Barrel Aged Zinfandel 2016
Kalifornia, USA; Zinfandel; 7,99 € Calle, Tallinna (kesä 2019) tai 12,98 € (vuosikerta 2017)

Illan viimeisen viinin valitsimme puhtaasti kieli poskessa valkoviinin vastustajamme viinimakua ajatellen ja samalla pohdimme, että se nyt ainakaan ei maistu blinien kanssa. Mehevä ja hilloinen bourbontynnyrissä kypsynyt zinfandel tarttui mukaan Tallinnasta viime kesänä, mutta näköjään sitä saa myös Alkosta.

Jenkki-zinfandelin maku on tumman marjainen, jopa hilloinen ja mausteinen, bourbontynnyri tuo viinin makuun vaniljaa ja lakritsaa, ehkä jopa vaniljalakritsaa. Alkoholi tuntuu jonkin verran. Omassa luokassaan se on ihan mainio zinfandel, juuri sellainen kuin sen odottikin olevan eikä se todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kesällä grillatessa se voisi olla oikein mainio.

Blinien kanssa viini on liian mehevä ja hilloinen, mutta toisaalta ei kuitenkaan niin suuri katastrofi kuin epäilimme. Pullo päätyikin loppuillaksi odotettuun kohteeseen ja me muut jatkoimme muiden viinien parissa, toisin sanoen Buffalo Barrel Bourbon Aged Zinfandel oli raadistamme yhden suosikki.

Summa summarum

Ainakaan vielä emme löytäneet punaviiniä, joka sopisi blinien kanssa yhtä hyvin kuin valkoviinit tai kuohuviini. Lieneekö syynä sitten mausteisuus ja marjaisuus, vaikka hapokkuus voisikin riittää leikkaamaan rasvaisuutta? Vinkkejä blinipunkuista otetaan mielellään vastaan!



Reseptit


Blinit perinteisesti ravintola Bellevuen reseptillä (puolikkaalla ohjeella saa noin 16 bliniä)

Täytteinä
  • porotahnaa (savuporoa, piparjuurituorejuustoa, punasipulia, persiljaa)
  • lohitahnaa (lämminsavulohta, ruohosipulituorejuustoa, punasipulia, tilliä)
  • graavilohta
  • omena-punajuurisalaattia (Granny Smith -omenaa viipaleina ja punajuurikuutioita, loraus balsamicoa)
  • vegaanista lasimestarinsilliä Eckerö Linen reseptillä (illan yllättäjä, tätä kehuttiin!)
  • kirjolohenmätiä
  • smetanaa, suolakurkkuja, punasipulia (ja hunajaa)

Jälkiruokana Charlotte Russe Myllyn parhaiden reseptillä (valmis kääretorttu, täytteessä korvasimme osan persikasta tuoreella persimonilla, lisäsimme suklaahippuja ja käytimme vahingossa vain kuusi liivatelehteä kahdeksan sijaan)

18. tammikuuta 2020

Ravintola Basen viiniklubi 14.1.2020: uusi vuosikymmen, uuden maailman punaviinejä

Ravintola Basen uusi viiniklubivuosi(kymmen) alkoi ravintolan oman sommelierin Elijah Nelsonin ja uuden maailman tyypillisten punaviinien kanssa.


Yali Wetland Reserva Carménère 2018 
Valle de Colchagua, Rapel, Chile; Carménère; 10,98 € vuosikerta 2017

Illan ja vuoden ensimmäisen viinin oli tarkoitus edustaa stereotyyppistä chileläistä carménèrea. Vaikka carménère yhdistetään nykyisin useimmiten Chileen, rypälelajike on tuotu sinne Ranskan Bordeaux'sta. Tilanne ei kuitenkaan aina ole ollut sama: Chilessä pidettiin carmenérèa pitkään Merlot'na, ja vasta vuonna 1998 se tunnustettiin omaksi lajikkeekseen.

Hieman hämmennystä herätti se, että etiketin mukaan viini oli tuoretta vuosikertaa 2018, mutta reserva-viinin pitäisi Wikipedian mukaan olla kypsynyt vähintään neljän vuoden ajan - toisaalta toisaalla taas kerrotaan, että viiniltä ei vaadita tiettyä ikää, vaan vähintään 12 % alkoholia. Myös carménèren osuus viinissä saattaa vaihdella - sääntöjen mukaan viinistä vähintään 85 % on oltava carménerèa, ja loput 15 % voivat olla mitä rypäleitä tahansa eikä niitä tarvitse ilmoittaa.

Oli miten oli, viini oli tummanpunaista, lähes läpinäkymätöntä, ja sen nuoresta iästä kertoi lasin reunoilla havaittavissa oleva pieni sinerrys. Viini tuoksui ensin yrttiselle, mutta nopeasti rypäleelle tyypillinen vihreä paprika tunki esiin (eikä se ole Marjutin mielestä kovinkaan miellyttävää). Lisäksi tuoksussa oli tummia marjoja, mustaherukkaa ja hieman pippuria, jopa aavistus kumia. Viinin maku oli hedelmäinen, mausteinen ja marjainen, mutta ei kovinkaan tanniininen. Jälkimaussa maistui pippuri.

Maistelulautaselta viinin kanssa sopi parhaiten gouda-juusto. Yali Wetland Reserva Carménère oli seurueessamme yhden suosikki.

Navarro Correas Reserve Malbec 2017
Mendoza, Argentiina; Malbec; 16,38 €

Carménèren tavoin alunperin Ranskan Bordeaux'sta oleva Malbec, omaa sukua Côt, on saavuttanut Argentiinassa lähes kansallisrypäleen aseman. Useat malbecit ovat pehmeitä ja hilloisia ja petollisen helppoa juotavaa - ja rypäleelle voi kuulemma olla allerginen, sillä mikäpä muu seuraavan aamun olon aiheuttaisikaan kuin allergia?

Myös tämä viini oli väriltään tummanpunaista, läpinäkymätöntä ja reunoiltaan sinertävää. Se tuoksui odotetusti luumulle ja punaisille marjoille, kuten karhunvatukalle ja vadelmalle, ja niiden lisäksi tuoksussa oli mausteita, pippuria ja aavistus mokkaa. Kuivahkon viinin tanniinit olivat rapsakat, mutta miellyttävät. Hedelmäinen, mukavan moniulotteinen maku mukaili tuoksua, ja kaikkiaan bordeaux-henkinen viini paljastui oikein herkulliseksi ja ryhdikkääksi malbeciksi hillopommin sijaan. Hilloa tuntui ennemminkin vasta jälkimaussa pippurin lisäksi.

Maistelulautaselta viinin kanssa maistuivat salami ja gouda. Navarro Correas Reserve Malbec oli Marjutin suosikki, ja sai seurueeltamme yhteensä kaksi ääntä.

Maistelulautasella Keisarinna-goudaa, salamia ja ankankoipirilletteä briossileivällä
...

Garzon Tannat Reserva 2018
Uruguay; Tannat; 15,48 € vuosikerta 2017

Uruguayn viineistä puhuttaessa mieleen tulee ensimmäisenä Tannat, ja Tannatista tulevat mieleen tiukan tanniiniset, tummanpuhuvat viinit. Myös Tannatia on alkujaan kasvatettu Ranskassa, tarkemmin sanottuna luoteis-Ranskan Gascognessa, missä se tunnetaan myös nimellä Madiran. Ranskalaiset ja uruguaylaiset viinit kuitenkin eroavat toisistaan: uruguaylaiset tannatit ovat yleensä keveämpiä ja vähätanniinisempia kuin ranskalaiset madiranit. Koskahan sen oppisi muistamaan? Myös pari vuotta sitten lempeät tanniinit yllättivät meidät.

Tämä(kin) viini oli tumma, läpinäkymätön ja hieman sinertävä punainen. Sen tuoksu oli hedelmäinen ja marjainen, punaisten marjojen ja luumun lisäksi siitä erottui pehmeää vaniljaa ja hieman paprikaa ja/tai yrttisyyttä. Viinin maku oli tuoksun tapaan hedelmäinen ja sen tanniinit olivat yllättävän pehmeät, mutta silti pippuriset. Maanläheisestä viinistä bongailtiin monenlaisia makuja punajuuresta lakritsaan.

Maistelulautaselta viinin seuraksi sopivat gouda ja ankkarillette. Garzon Tannat Reserva sai seurueeltamme yhden äänen, ja se pääsi koko klubin äänestyksessä jaetulle ykkössijalle.

Pillitteri Cabernet-Merlot 2014
VQA Niagara Peninsula, Kanada; Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc; 14,99 € vuosikerta 2015

Kanadalaiset viinit ovat Marjutin heikko kohta ja olikin mukavaa, että tämä perinteisistä Bordeaux'n alueen rypäleistä tehty viini oli päässyt mukaan kattaukseen. Pikaisen muistin virkistyksen jälkeen totesimme, että olimme maistaneet samaa vuosikertaa parisen vuotta sitten ja että sitä on vielä pullollinen odottamassa. Nyt oli kiinnostavaa pohtia, kuinka viini on ehtinyt parin vuoden aikana kehittyä.

Viinin väri ei ollut niin tumma ja läpinäkymätön kuin edellisten viinien ja muutamaa vuotta vanhemman iän huomasi siitä, että sen väri alkoi taittua rusertavaan suuntaan. Tuoksua hallitsevan mustaherukan lisäksi marjakimaraa täydensivät kirsikka, vadelma, mustikka ja karhunvatukka, joiden seurana tuoksussa oli yrttejä - naapuripöydästä huudeltiin jostain syystä tilliä. Kevyehkö maku myötäili tuoksua, ja viinin tanniinit olivat kypsät. Kaiken kaikkiaan viini oli tasapainoista, helppoa juotavaa. Toisaalta pieni ikääntyminen ei ollut muuttanut viiniä suuresti, ehkä sen suurin pippurisuus oli vuosien varrella hieman pehmentynyt.

Maistelulautaselta sen kanssa sopivat parhaiten salami ja ankkarillette. Pillitteri Cabernet-Merlot sai seurueeltamme yhden äänen.


Château Tanunda Grand Barossa Cabernet Sauvignon 2012
Barossa Valley, Australia; Cabernet Sauvignon; 19,98 € vuosikerta 2011

Vaikka Barossan laakso tunnetaan parhaiten Shiraz-viineistään, illan viimeinen viini oli kuitenkin cabernet sauvignon. Alueella sijaitsee monia Australian suurimmista ja merkittävimmistä viinitaloista, mutta tämän viinin tuottaja Château Tanunda ei ollut entuudestaan niin tuttu kuin vaikkapa Penfolds tai Yalumba.

Viinin väri oli jälleen tumma ja läpinäkymätön punainen, ja se rusersi jonkin verran.

Siihen yksimieliset havainnot jäivät, sillä koko klubin kesken huomattiin pullokohtaisia eroja. Meidän laseissamme viinin tuoksu oli yrttinen ja marjainen, melko kuivan oloinen, mutta toisilla se oli ehkä jopa hieman oksidoitunut ja sherrymäinen. Viereisessä pöydässä viini tuoksui makealle, meillä ei. Pilalle se ei ollut vielä mennyt, mutta sen paras aika oli ehtinyt mennä jo ohi. Tuoksu oli joka tapauksessa moniulotteinen, joskus siinä tuntui omenaa, joskus herukkaa ja joskus lakritsaa. Viinin maku oli vielä tiukka ja sen tanniinit olivat rapsakat, ja tuoksusta tuttu tumma marjaisuus ja yrttisyys jatkuivat myös maussa. Jälkimaku oli mausteinen ja herukkainen.

Maistelulautaselta viinin kanssa toimivat salami ja gouda. Grand Barossa Cabernet Sauvignon oli Jussin suosikki ja sai seurueeltamme yhteensä kaksi ääntä. Lisäksi se oli koko klubin äänestyksessä jaetulla ykkössijalla.

16. tammikuuta 2020

Craft Beer Winter Wonderland 2020

CoolHead Brew ja Kulttuuritehdas Korjaamo järjestivät jälleen talven ihmemaan Craft Beer Winter Wonderlandin 10.-11.1.2020. Me kävimme paikalla lauantaina.


Saapuessamme hieman neljän jälkeen ovella oli lappu, että ennakkoliput oli myyty loppuun ja ovelta ryhdyttäisiin myymään lippuja klo 18.30 alkaen. Olimme viisaasti ostaneet 25 € maksaneen ennakkolipun, johon sisältyi sisäänpääsyn lisäksi 15 € saldoa. Jonoa ei vielä ollut, joten sisään pääsi nopeasti.

Maisteluannokset maksoivat enimmäkseen 3-4 €. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna ei ollut lasipanttia ja lasin sai mukaansa. Tapahtumapaikka oli tänäkin vuonna Vaunusali. Oluttarjonnan oli kuratoinut CoolHead Brew ja panimoita oli paikalla kaksitoista:
  1. AFBrew (Venäjä)
  2. Bakunin (Venäjä)
  3. Brouwerij de Moersleutel (Alankomaat)
  4. CoolHead Brew (Suomi)
  5. Gamma Brewing Company (Tanska)
  6. O/O Brewing (Ruotsi)
  7. Panimoyhtiö Tuju (Suomi)
  8. Nudist (Viro)
  9. Stamm Brewing (Venäjä)
  10. Sudden Death Brewing Co. (Saksa)
  11. To Øl (Tanska)
  12. Wild Lab (Venäjä)

Jussi maistoi venäläisiltä panimoilta vahvoja IPA-oluita. Oluiden nimissä oleva DIPA tarkoittaa vahvaa Double IPA:a ja TIPA vielä vahvempaa Triple IPA:a. Stamm Brewingin Limit Break TIPA (9,5 %) ja Wild Lab Cream Armada TIPA (10 %) olivat molemmat trooppisen hedelmäisiä. Edellinen toi mieleen hedelmämehun ja jälkimmäisessä oli myös ananasta ja sitrusta. Bakunin Brewing Co.:n Fibonacci DIPA (8 %) oli katkeran lisäksi vahvan maltainen. AF Brewn Eat the Dust! DDH Citra DIPA (8 %) oli myös maltainen, sen aromeissa oli myös sitrusta ja trooppista hedelmää. Citra-humalan lisäksi olueeseen on laitettu lupuliinijauhetta. Humalan hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomut erittävät lupuliinia, joka antaa oluelle katkeruutta.


Kaipuu synkästä, sateisesta Suomesta jonnekin lämpimään saattoi olla syy siihen, miksi seuraavatkin maistetut oluet olivat trooppisen hedelmäisiä. Panimoyhtiö Tujun Loraus Curacaoa TIPA (10,5 %) oli illan vahvin IPA, mutta alkoholi ei silti maistunut läpi. Gamma Brewing Companyn Big Doink DIPA:sa (8,0 %) oli trooppisen hedelmän lisäksi myös appelsiinia ja Sudden Death Brewing Co.:n Sir Barks-A-Lot NEIPA:n (6,8 %) aromeissa oli trooppisen hedelmän lisäksi greippiä. IPA-oluet olivat kaikki erinomaisia. Parhaaksi valikoitui hyvin pienellä marginaalilla Limit Break TIPA.


Hieman kevyempi väliolut ennen tummiin oluisiin siirtymistä oli kahvinen ja maltainen To Øl Shot In the Dark Stout (4,7 %). Myös Panimoyhtiö Tujun Överileso kahvistout (10,5 %) oli vahvan kahvinen. Brouwerij de Moersleutelin savuolut Smoke Screen (8 %) oli aromeiltaan savuisen lisäksi kahvinen ja kaakaoinen. Makeampaa makumaailmaa edusti tuhdin keksinen ja rusinainen To Øl 9057 Kilometres Barleywine (9,1 %), joka oli näistä oluista paras. Yhteistyöoluista maistoin maltaisen makeaa Zymologic & O/O Brewing #7 - Hoppy Rye Alea (7 %) ja pähkinäistä sekä vaniljaista Wild Lab & XP Brew Peanut Planet Imperial Stoutia (14 %). Näistä jälkimmäinen miellytti enemmän.


Marjut päätyi tuttuun tapaan hapanoluiden pariin. Aivan ensimmäisenä piti lasiin hakea (ihan nimenkin takia) Stamm Brewingin Daenerys (6 %), joka osoittautuikin miellyttävän hedelmäiseksi. Mangolla, passionhedelmällä ja guavalla maustettu olut toi mieleen appelsiinisen Jaffan. Sen jälkeen lasiin päätyi toinen mangolla ja passionhedelmällä sekä tällä kertaa ananaksella maustettu hapanolut, AF Brewin Sour Diesel Therapy (6 %). Makumaailmaltaan se oli ehkä hieman mangoisempi kuin edeltäjänsä eikä näistä kahdesta oikein osannut sanoa, kumpi olisi parempi.


Hedelmäinen linja jatkui parista aiemmasta tapahtumasta tutun Nudist Drinksin tiskillä, jossa lasiin päätyi cocktail. Persikkapyreellä ja Cointreau-liköörillä maustettu Rabarbra-vadelmakuohuviiniin pohjautuva drinkki oli maukas ja mukavan makea - salin sinisessä valossa siitä ei vain tahtonut saada edustavaa kuvaa, jossa oranssi persikka ja vadelmanpunainen kuohuviini olisivat näyttäneet yhtä herkullisilta kuin drinksu.


Huisia makuelämyksiä tarjosivat Panimoyhtiö Tujun Agony of Blue (6,6 %), punaviinitynnyreissä kypsynyt ja maitohappobakteereilla käytetyillä mustikoilla maustettu farmhouse ale. Sen funky maku toi mieleen Rodenbachin hieman miedompana (mikä ei ole ollenkaan huono asia), toisaalta se oli jo niin huisaa, että 1,5 dl maisteluannos oli oikein riittävä. Siitä hieman kesympi huisa olut oli Bakuninin Took a Wild (6 %), joka puolestaan sai makunsa marjaisan osuuden kirsikoista.

Mainitaan vielä To Ølin Shot in the Dark (4,7 %), kuiva stout, josta tuli ilahduttavasti mieleen kestosuosikkini Guinness ja Cool Head Brewin Salted Licorice Raspberry Sour (5 %), jossa maistui ensin vadelma ja lakritsi hiipi esiin jälkimaussa.


Illan paras olut oli kuitenkin - tadaa! - Wild Labin Tripleberry Pleasure Centre (6 %), eri marjoilla maustettu gose, joka oli samaan aikaan sekä hurmaavan hapan että messevän marjainen. Sitä olisi voinut maistella maisteluannosta enemmänkin.

Summa summarum

Tapahtuma oli sopivan kokoinen, jokaiselta panimolta ehti hyvin maistaa oluita. Tunnelma oli hieman bilemäinen, sillä DJ soitti koko ajan taustamusiikkia, jonka volyymi oli sopiva. Tungosta alkoi olla vasta siinä vaiheessa, kun jonosta alettiin päästää ennakkoliputtomia ihmisiä sisään.

Ruokaa oli tarjolla (vain) Korjaamon puolella, tapahtumapaikalla Vaunuhallissa oli myynnissä juustolajitelma, dijonwurstia ja seitania - sekä perunalastuja, jotka jäivätkin ainoiksi tapahtuman aikana nautituiksi eväiksi. Ruoan lisäksi missasimme myös oheisohjelman, olutbingon ja tastingit, mutta toisaalta tapahtumassa törmäsi ilahduttavan moneen tuttuun.

14. tammikuuta 2020

The Quiet Man -viskit

Viskit maistettu Amkan valikoimatastingissa viime vuonna. 

The Quiet Man on irlantilainen viskibrändi, jonka on luonut Ciaran Mulgrew. Viskin nimi on kunnianosoitus Ciaranin isälle John Mulgrewille, joka toimi baarimikkona 50 vuotta. Vaikka hän kuuli uransa aikana paljon tarinoita asiakkailtaan, hän ei koskaan kertonut niitä eteenpäin.

The Quiet Man on yli sataan vuoteen ensimmäinen Derryssä pullotettu viski. Irlantilaiseen tapaan viski on tislattu kolme kertaa, ja kaikki sarjan viskit ovat kypsyneet aluksi bourbontynnyreissä.




The Quiet Man Superior Oak Cask Matured (37,90 €) on aromeiltaan kypsän sitruksinen, hedelmäinen, hunajainen, vaniljainen ja kevyen mausteinen. Jälkimaussa on hieman kanelia.

The Quiet Man 12 Year Old Single Malt (70,90 €) on tuoksultaan keksinen ja hunajainen. Maussa on tuoksun aromien lisäksi appelsiininkuorta, mausteisuutta ja suklaata. Jälkimakua hallitsevat hunaja ja vanilja.

The Quiet Man 8 Year Old Single Maltin (50,90 €) tuoksussa on kypsää omenaa, vaniljaa ja toffeeta. Maku toistaa tuoksun aromeja, mukana on myös appelsiininkuorta ja päärynää. Tämä oli Marjutin suosikki maistetuista viskeistä.

The Quiet Man 12 Year Old Sherry Cask Single Malt (80,98 €) on imenyt sherrytynnyreistä aromeihinsa pähkinää, kuivahedelmää ja rusinaa. Niiden lisäksi tuoksussa ja maussa on vaniljaa sekä kypsää marjaisuutta. Tämä oli Jussin suosikki maistetuista viskeistä.

Oak Cask Matured oli mainio perusviski, joka ei kylläkään herättänyt kovin suuria tunteita. Kauemmin kypsytetyt versiot olivat parempia ja niiden hinta-laatusuhde on kohdallaan.