-->

29. lokakuuta 2020

Nokian panimo Keisari Talvi 2020-2021 ja Sauvin Sour

 Näyte Nokian panimolta



Mitkä oluet?

Nokian panimolta tuli näytepaketti, jossa oli Sauvin Sour -uutuusolut ja Keisari Talvi, jonka reseptiä on muutettu.

Keisari Sauvin Sour (Nokian panimo)
Oluttyyppi: hapanolut
Alkoholia: 5,0 %
Katkeruus:  10 IBU
Väri: 16 EBC 
Kantavierre: 12,4 °P
Hinta: esim. 2,99 € K-Citymarket Iso Omenassa (0,5 l)

Keisari Talvi (Nokian panimo)
Oluttyyppi: tumma lager
Alkoholia: 5,5 %
Katkeruus:  25 IBU
Väri: 35 EBC 
Kantavierre: 12,8 °P
Hinta: esim. 3,39 € K-Citymarket Sellossa (0,5 l)

Panimomestari Riitta Sulkaman kuvaus oluista:

Keisari Sauvin Sour: Ryhdyin ensimmäisen sour-oluen kehittelyyn saamani toiveen pohjalta. Siitä pitäisi tulla helposti lähestyttävä, "entry level" souri kuluttajille, jotka maistavat kenties ensimmäistä kertaa hapanolutta. Päätin, että siihen tulee kevyehkö mallasrunko ja single hop-humalointi. Humalaksi valikoitui Nelson Sauvin, sillä halusin aromiin valkoviinimäistä rypälettä ja greippisyyttä. Tölkin väri kuvaa pirteää happamuutta.

Keisari Talvi: Lukuisia pyyntöjä kuunneltuani muokkasin Talvioluen reseptiä viime vuotisesta vaaleampaan ja kevyempään suuntaan. Pohjana on edesmennyt Münchener Strong, jota monen pitkäaikaisen asiakkaamme on ollut ikävä. Tänä vuonna syntyi mutkaton sekä perinteisten että modernimpienkin jouluruokien kyytipoika, maltainen ja perinteisesti saksalaisittain humaloitu tumma lager. Katkeroita ei ole Pihtiputaan mummonkaan suuhun liikaa, mutta sopivan napakasti myös 0-sukupolven Jonneille. Tölkissä on tuttu, tyylikäs jää lauttoja kuvaava design.

Sauvin Sour

Olut on sameahkoa ja väriltään vaaleaa kuparia. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, yrttisyyttä, keksiä, karviaismarjaista happamuutta ja hieman herukanlehteä. Maku on kevyen hapan, siinä on kirpeää marjaisuutta, punaherukkaa ja appelsiinia. Jälkimaussa on sitrusta ja greippiä. Nelson Sauvin -humala on saanut nimensä Sauvignon Blancilta, koska siinä on samoja aromeja. Jotain valkoviinimäistä oluessa kieltämättä on, se on hieman samantyylinen kuin Fiskarsin Panimon Foeder One Grape Saison, vaikka Sauvin Sourissa ei olekaan käytetty rypäleitä. Jos ei ole aikaisemmin maistanut hapanoluita, niin tästä voi aloittaa, sillä happamuus ei ole liian voimakasta. Arvosanaksi annan +.

Keisari Talvi

Olut on sameahkoa ja väriltään tumman kuparinen. Tuoksussa on kypsää hedelmäisuuttä, kevyen paahteista maltaisuutta, karamellisuutta ja jopa aavistus siirappisuutta. Kohtuullisen katkera maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on lisäksi hieman yrttisyyttä. Jälkimaussa on kuivahedelmää, vaahterasiirappia ja aavistus mausteisuutta. Münchener-perinnön tästä kyllä huomaa. Aikaisempi versio Talvi-oluesta ei oikein ollut omaan makuuni, uudesta versiosta pidän enemmän. Tämä sopii varmaan hyvin joulupöydän juomaksi. Arvosanaksi annan tällekin +.

27. lokakuuta 2020

Bulgarian laatuviinit Wine Storiesissa 28.9.2020

Suomen Sommelierit ry. järjesti kannatusjäsenilleen Bulgarian laatuviinit -tapahtuman (25 €) Wine Stories -viinibaarissa 28.9.2020. Iltaa emännöi viinibaarin omistaja Snejana Eskelinen, ja tarjolla oli perinteisistä bulgarialaisista rypälelajikkeista tehtyjä viinejä.

Maistelulautasella oli juustopiirasta (banitsa), viininlehtikääryle (dolmades), patonkia ja valkosipulikastiketta



Wine Stories juhli juuri yksivuotispäiväänsä, ja ensimmäisen vuotensa aikana se on ehtinyt saavuttaa paljon: elokuun lopussa sille myönnettiin Star Wine Listin Special Jury Prize -palkinto bulgarialaisiin viineihin keskittyvän viinilistan ansiosta.

Vaikka sitä ei heti ajattelisi, Bulgaria on vanha viinimaa: siellä viljeltiin viiniä jo traakialaisten aikaan 6 000 vuotta sitten. 1980-luvulla Bulgaria oli jopa maailman toiseksi suurin viinintuottaja ja neljänneksi suurin viininviejä, mutta kommunismin romahtamisen myötä myös viinin tuotanto romahti.

Viimeisen 20 vuoden aikana viinintuotanto on lähtenyt uuteen kasvuun ja painotus on siirtynyt halvasta hinnasta laatuun. Viiniä viljellään viidellä alueella: lounaassa Strumajoen laaksossa, etelässä Traakian alangolla, jossa sijaitsee 75 % viinitarhoista, Balkan-vuoren eteläpuolen Ruusulaaksossa, idässä Mustanmeren alueella ja pohjoisessa Tonavan tasangolla. Yleisimmät lajikkeet ovat Cabernet Sauvignon ja Merlot, mutta kansainvälisten rypälelajikkeiden lisäksi Bulgariassa kasvaa noin 40 paikallista rypälelajiketta, joista kaikkia ei kuitenkaan hyödynnetä aktiivisesti. Viiniä viljellään noin 63 000 hehtaarin alueella ja vuosituotanto on noin 130 miljoonaa litraa.

Georgiev / Milkov Pet Nat Funky Mavrud 2019
PGI Thracian Valley; Mavrud

Mavrud on Balkanin alueella kasvava punainen rypälelajike, josta saadaan tanniinisia ja mausteisia viinejä. Sen nimi tulee kreikan kielen sanasta mavro, joka tarkoittaa mustaa, ja se viittaa rypäleiden tummaan väriin. Viinin aromeissa on myös tummia marjoja ja luumua sekä yrttejä.

Ensimmäisenä viininä oli Mavrudista tehty kuohuviini. Sen väri oli vaalea ja hieman utuinen tai samea, mutta tuoksu oli raikas. Viini ei ollut ollenkaan funky, vaan varsin hedelmäinen ja puhdaspiirteinen. Sen tuoksussa ja maussa oli sitrusta, omenaa ja jonkin verran myös mansikkaa. Kesäinen ja kevyehkö kuohuviini oli oikein kiva, tykkäsimme.

Bendida Winery Misket Vrachanski 2019
Thracian Valley; Misket Vrachanski

Misket-perheeseen kuuluu kolme rypälelajiketta, joilla ei nimeä lukuunottamatta ole paljoakaan tekemistä keskenään. Yleisin niistä on Misket Cherven eli punainen Misket/Muscat, josta nimestään huolimatta tehdään kukkaisia ja raikkaita valkoviinejä. Muita lajikkeita ovat Misket Varnenski ja (meille nyt tarjoiltu) Misket Vrachanski. 

Bendida Winery Misket Vrachanski on natural-viini, jota on tuotettu vain 600 pulloa. 

Viinin väri oli edellisen viinin tavoin utuinen ja vaalea kullankeltainen. Tuoksussa oli sitrusta, persikkaa, omenaa ja päärynää sekä herukanlehteä, jopa hieman hunajaa, samoin maussa. Viini oli kuiva, raikas ja hedelmäinen, myöskin oikein kiva. Jälkimaussa jäi tuntumaan pientä mausteisuutta.

Bononia Estate Gomotartzi Gamza 2019
PGI Danubian Plain; Gamza

Gamzaa viljellään Luoteis-Bulgarian lisäksi myös muissa Balkanin maissa, ja esimerkiksi Unkarissa Kadarka-nimellä tunnetusta rypäleestä valmistettiin aiemmin mm. Egri Bikavér -punaviiniä. Viineissä on lempeät tanniinit ja punaisia marjoja, kuten vadelmaa ja mansikkaa.

Viinin väri on vaalea, lähes läpinäkyvän punainen. Sen tuoksu on pinotnoirmaisen hapokas ja puolukkainen, lisäksi siinä tuoksuvat puolukanvarvut ja yrtit. Viinin maku tuo puolestaan mieleen pinot noirin lisäksi gamayn. Maku ei kuitenkaan ole kovinkaan hapokas, vaan ennemminkin kevyt ja punamarjainen. Viinin valmistuksessa ei ole käytetty tammea, joten viini on raikas ja helppoa juotavaa, lisäksi pieni jäännössokeri pehmentää sitä hieman.

Bendida Mavrud 2018
PGI Thracian Valley; Mavrud

Mavrud-punaviinin valmistuksessa ei ole käytetty tammea, ja kaikkiaan sitä on tehty 1130 pulloa. 

Rypäleet ovat kasvaneet 65 vuotta vanhoissa köynnöksissä. Viini on väriltään tummanpunainen ja hieman sinertävä. Sen tuoksussa on tummia marjoja, vadelmaa ja mausteita, samoin maussa. Viini on mehukas ja hapokas eikä kovin tanniininen, ja pippurinen mausteisuus pitää vaikutelman pirteänä.

Georgiev / Milkov Rubin 2018
PGI Thracian Valley; Rubin

Rubin on Plevenissä, Bulgariassa vuonna 1944 kehitetty Syrah'n ja Nebbiolon risteytys. Siitä saadaan täyteläisiä, tanniinisia, pippurisia ja tumman marjaisia viinejä, tammikypsytettynä jopa hilloisia viinejä.

Viini on käsin puristettu ja sitä on tuotettu vain 2174 pulloa.

Tummanpunaisen viinin tuoksu on marjaisen makea ja sen mausteisuus kallistuu pippurin ja piparkakun suuntaan - bulgarialainen tammi kuulemma tuo viiniin piparkakkumaisia aromeja, ja 40 % viinistä on kypsynyt bulgarialaisissa tammitynnyreissä. Tuoksun tavoin viinin maku on tumman marjainen ja makeahko sekä pippurisen mausteinen, lisäksi sen maussa on suklaata, kahvia ja savua. Pehmeässä ja lämpimässä viinissä ei ole mitenkään runsaasti tanniineja, mutta ne pienetkin tanniinit tuntuvat pirteinä. 

Pidimme tästä, kuten aiemmistakin punaviineistä - oikeastaan kaikki illan viinit olivat (niin kuin aina Wine Storiesissa) erinomaisia.

25. lokakuuta 2020

Tulossa: Saksan Spätburgunder/Pinot Noir -viikko 26.10.–1.11.2020

Kutsu / Saksan Viinitiedotus
Reseptit keittiöpäällikkö Ari Ruoho / ravintola Nokka

Saksan Viinitiedotus järjestää tänä syksynä ensimmäisen Pinot Noir -viikon 26.10-1.11.2020. Mukana on yhdeksän ravintolaa: Helsingissä ravintola Nokka ja Zinnkeller, Tampereella ravintola Tampella, Gastropub Tuulensuu, Henriks ja ravitsemisliike Aisti sekä Turussa ravintola Ludu, Kakolanruusu ja viinibaari Vinho.

Ravintola Nokassa on teemaviikon aikana tarjolla syksyinen riistamenu, jossa pääruoka vaihtuu jopa päivittäin sen mukaan, mitä riistaa on saatavilla. Saksan Viinitiedotus kutsui meidät tutustumaan menuun ja valikoituihin viineihin.

Pinot Noirin historia on pitkä: alunperin Ranskan Burgundista peräisin olevaa lajiketta on viljelty Saksassa jo 800-luvulla, mutta voimakkaasti se levisi Burgundista 1200-luvulla sistersiläisten munkkien mukana. Saksassa lajike sai nimekseen Spätburgunder (spät viittaa myöhäiseen kypsymiseen, burgunder taas Burgundista kotoisin olevaan). Tällä hetkellä Saksa on maailman kolmanneksi suurin pinot noirin tuottajamaa Ranskan ja USA:n jälkeen. (Lue lisää Saksan Viinitiedotuksen sivuilta.)

Pinot Noir viihtyy parhaiten viileillä alueilla ja heijastelee hyvin kasvualueensa maaperää ja ilmastoa. Rypäleiden kuoret ovat ohuita, joten viinit ovat useimmiten väriltään vaaleita eivätkä kovinkaan tanniinisia, hapokkuutta sen sijaan saattaa olla hyvinkin runsaasti. Maultaan viinit vaihtelevat kevyistä ja hapokkaista runsaan marjaisiin ja täyteläisiin. Tyypillisiä nuorten viinien aromeja ovat punaiset marjat, puolukka ja kirsikka, yrtit ja mausteet, ja viinien vanhetessa ne saavat myös maanläheisiä sävyjä. Lisäksi maussa saattaa olla kukkaisuutta ja joskus jopa savua.

Raumland Cuvée Marie-Luise Brut
Rheinhessen; 34,25 €

Raumlandin kuohuviini (Sekt) on saanut nimensä viinitilallisten tyttären mukaan. Kuohuviinin kuplat olivat pienet, ja hedelmäisen viinin täyteläisessä maussa oli kypsää sitrusta, valkoherukkaa ja punaisia marjoja. Viini oli kuiva (sokeria 6 g/l) ja pirteän hapokas.

Toni Jost Wallufer Spätburgunder 2015
Rheingau; 34,95 €

Ensimmäinen Spätburgunder oli kevyt, raikas ja kohtalaisen hapokas. Kypsien punaisten marjojen ja yrttien lisäksi viinissä oli kukkaista orvokkisuutta. Vaikka viini olikin kevyt, se sopi illan menun ruokien kanssa hyvin, varsinkin peuratartarin kanssa se maistui erinomaisesti. Se oli Marjutin suosikki.

Adeneuer Spätburgunder No 2 2017
Ahr; 29,74 €

Toisen Spätburgunderin tuoksussa oli paahteisuutta ja makeaa mausteisuutta sekä hitusen toffeeta ja vaniljaa. Viini onkin kypsynyt 12 kuukauden ajan isoissa tammisammioissa. Sen hapot tuntuivat kohtalaisen napakoina, mutta eivät kovinkaan voimakkaina. Punaisten marjojen, kuten karpalon, lisäksi viinissä oli kanelista mausteisuutta. Tämä viini oli yleisön suurin suosikki.

Thörle Saulheim Spätburgunder Kalkstein 2016
Rheinhessen; 19,98 €

Kolmas viini oli mausteinen. Sen aromeissa oli hennosti tammitynnyrikypsytyksen tuomia pyöreyttä (10 kk vanhoissa tammitynnyreissä), ja kirpeitä marjoja, kuten vadelmaa. Lempeät tanniinit tuntuivat hieman, ja kaikkiaan viini oli hedelmäinen ja tasapainoinen. Juuri hieman alle 20 € maksavan viinin hinta-laatusuhde on loistava.

Nokka Pinot Noir Karl Schaefer 2016
Pfalz

Ravintola Nokan nimikko- pinot noir on käynyt villihiivoilla ja kypsynyt vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Sen tuoksu oli kypsän marjainen, vaniljainen ja yrttinen, jopa jonkin verran havuinen. Kypsän punaherukan ja puolukan marjaisuus kallistui hieman herukkahillon suuntaan. Viini oli kevyehkö, hapokas ja tasapainoinen. Nokan omaksi viiniksi se on onnistunut valinta, sillä se toimi erinomaisesti koko menun ajan ja sopii varmasti myös Nokan muiden riistaruokien kanssa.

J2 Gau-Odernheimer Spätburgunder Becker Landgraf 2017
Rheinhessen

Tuottajiensa nimistä (Julia ja Johannes) nimensä saanut J2 Gau-Odernheimer Spätburgunder on myös ravintola Nokan valikoimissa. Se oli kypsän marjainen, ehkä jossain määrin jopa hieman liian tammea saaneen vaniljainen, mutta myös puolukkainen, mustikkainen ja yrttinen sekä maustepippurinen. Jos rapsakka hapokkuus ei ole mieleen, tämä viini oli edellistä pehmeämpi ja lempeämpi Spätburgunder.

Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Reserve 2016
Pfalz; 24,90 €

Viimeisessä Spätburgunderissa oli paljon kaikkea: se oli paahteinen ja runsaan marjainen, tällä kertaa ennemminkin tumman marjainen, karhunvatukkainen ja puolukkainen kuin pelkästään kirpeän punamarjainen. Mehukas ja herkullinen viini oli Jussin suosikki ja monen muun kakkossuosikki.

Saimme illalliselta mukaan Nokan keittiöpäällikön Ari Ruohon riistamenun reseptejä, joten ruokia voi kokeilla myös kotona. Emme ole (vielä) testanneet reseptejä, joten emme voi jakaa tarkempia kokemuksia, mutta raaka-aineiden määriä kannattaa ainakin skaalata sopivaksi. Raaka-aineita voi tilata Suomen Pientuottajatukun eli kotitila.fi:n kautta, ja ruoan seuraksi Alkossa on tällä hetkellä saatavilla varsin mukava määrä spätburgundereita.

Amuse-bouche

Keittiön tervehdyksenä tarjoiltiin savuhauella maustettua perunapyrettä ja rakkolevää. Savuhauki toi perunapyreeseen mukavasti makua ja päälle ripoteltu rakkolevä poksui hauskasti hampaissa. (Amuse-bouchen astia on muuten tehty varta vasten Nokkaa varten.)

Peuratartar

Peuratartar oli koristeltu suolaheinältä (!) maistuvilla ruusubegonian kukilla, kuusimajoneesilla ja keltuaiskreemillä. Ruusubegonia oli mielenkiintoinen yllätys - pinot noirien yrttisyys sopi hyvin yhteen kuusimajoneesin havuisuuden kanssa ja muutenkin tartar oli kovin maukasta. Hapokkaammat pinot noirit kävivät tartarin kanssa parhaiten.

Peuratartar

  • 400 g peuran sisäpaistia
  • mustapippuria myllystä
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • 2 tl suolaa

Leikkaa peuranpaistista näkyvät kalvot pois. Leikkaa paisti poikkisyin noin puolen sentin viipaleiksi. Leikkaa viipaleet suikaleiksi ja siitä edelleen kuutioiksi. Mausta tartarlihat kulhossa. Pikkelöidyt metsäsienet sopivat lisäkkeeksi hyvin.

Kuusimajoneesi

  • 2 keltuaista
  • 15 g väkevää Auran sinappia
  • 0,5 l kuusenkerkkä-rypsiöljyä
  • 15 g omena-viinietikkaa
  • suolaa

Laita keltuaiset, sinappi ja etikka kulhoon. Lisää öljy tipoittain samalla voimakkaasti sekoittaen.

Keltuaiskreemi

  • 20 kpl keltuaisia

Vakumoi keltuaiset. Kypsennä 65 °C höyryssä l h 15 min. Jäähdytä, paseeraa siivilän läpi, sekoita tasaiseksi ja mausta.

Emmervehnää ja metsäsieniä

Metsäsieni-emmer oli risottomaista ja herkullista. Emmervehnän - tai riisin - suutuntuma oli mukavan rapsakka. Se pysyy keitettäessä pitkään jämäkkänä eikä muutu liian puuromaiseksi. Metsäsienet sopivat hyvin emmerin höysteeksi ja vuohen gruyere-juusto toi annokseen sopivaa suolaisuutta.

Metsäsieni-emmer

  • 2 dl emmer-riisiä

Huuhdo jyvät ja keitä suolalla maustetussa vedessä 15-20 min. Huuhdo keittämisen jälkeen kylmällä vedellä.

  • l kpl sipulia
  • 3 dl metsäsieniä
  • 3 dl kasvislientä
  • timjaminoksa
  • sherryetikkaa / valkoviinietikkaa / valkoviiniä
  • 50 g voita
  • suolaa
  • 2 dl kermaa
  • 50 g Juustoportin vuohen gruyere

Leikkaa sipuli pieniksi paloiksi. Leikkaa sienet myös paloiksi. Anna sienten paahtua pannulla niin, että nesteet haihtuvat. Lisää voi ja sipulit. Anna hautua hetki. Lisää timjaminoksa ja emmer-riisi.
Lisää vettä tai kasvislientä vähän kerrallaan, kunnes on puuromaista. Lisää kermaa ja juustoa. Tarkista maku.

Kurpitsaa ja sorsankoipea

Tälle ruoalle ei ole reseptiä eikä se näytä kuvassa kovin erikoiselta, mutta kurpitsapyreen pinnan alle kätkeytyi herkullinen sorsaliemi ja niin mureaa sorsankoipea, että sen pystyi hyvin syömään lusikalla. Täyteläisemmät pinot noirit sopivat parhaiten sorsaruokien seuraksi.

Savustettua villisorsanrintaa ja karviaista

    Sorsankoiven jälkeen oli tarjolla lisää sorsaa, tällä kertaa savustettuna. Sen seurana oli uunikurpitsaa sekä selleriä, muita kasviksia ja kirpeitä karpaloita käärössä. Sorsa oli todella hyvää, hieman kuin ankkaa makurasvan kanssa, mutta hieman riistaisamman makuista. Savuisuus toimi erittäin hyvin viinien kanssa.

    Savustettua villisorsanrintaa ja karviaista

    • 2 kpl sorsaa
    • timjamia
    • rosmariinia
    • hunajaa
    • kylmäpuristettua karviaismehua

    Ota rintalihat ja savusta niitä noin neljä minuuttia. Paista lihat sen jälkeen pannulla. Mausta hunaja karviaismehulla, kylmäpuristetulla jos mahdollista. Sivele kypsät sorsanrinnat karviaishunajalla. Laita rintapalat hetkeksi 160-asteiseen uuniin paistomittarin kanssa, kunnes niiden sisälämpö on 42 astetta. Anna lihojen vetäytyä rauhassa peitettynä kymmenisen minuuttia. Sorsaa voi lämmittää kevyesti juuri ennen tarjoilua uunissa, pari minuuttia alle sadassa asteessa niin, että liha on lämmintä.

    Uunikurpitsaa

    • 2 myskikurpitsaa
    • suolaa
    • rypsiöljyä

    Kuori ja leikkaa kurpitsat paloiksi. Kypsennä uunissa 180 °C noin 20 min. niin, että kurpitsanpalat ovat täysin kypsiä ja vähän paahtuneita.

    Punaviinikastike

    • 1/2 dl punaviinietikkaa
    • 5 dl punaviiniä
    • 1 l riistalientä (sorsa)
    • 1 kpl sipuli
    • 1 kpl valkosipulin kynsi
    • 1 kpl porkkana
    • suolaa
    • mustapippuria
    • 1 dl kylmäpuristettua karviaismehua

    Kuori ja pilko kasvikset pieneksi kuutioksi. Kuullota kasviksia kattilassa, kunnes ne hieman ruskistuvat. Lisää punaviinietikka ja haihduta lähes kokonaan. Lisää punaviini ja keitä, kunnes 1/4 viinistä on jäljellä. Seuraavaksi lisää riistaliemi. Anna kastikkeen kiehua kasaan ja saostua. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Mausta karviaismehulla juuri ennen tarjoilua.

    Puolukkasorbetti

    Ennen jälkiruokaa tarjoiltiin virkistävä sorbetti. Puolukan hapokkuus puhdisti hyvin suun ja kokemus oli muutenkin... varsin hapokas ja rapsakka.

    Puolukka-kossu-sorbetti

    • 3 kg puolukkapyrettä
    • 3 kg puolukkamehua
    • 500 g glukoosia
    • 400 g inverttisokeria
    • 500 g sokeria
    • 500 g kossua
    • 10 g katajanmarjoja

    Kiehauta kaikki paitsi kossu ja pyre. Anna massan jäähtyä 70-asteiseksi ja lisää kossu sekä pyre. Jäähdytä, siivilöi ja pakkaa pacopurkkeihin.

    Korvapuustia, kardemummarahkajäätelöä ja omenaa

    Korvapuusti on aina hyvää varsinkin, jos sen seurana on kirpeänmakeaa omenaa. Pinot noiria ei sen kanssa enää yhdistäisi, sillä pulla maistuu sellaisenaankin.

    Korvapuusti

    • 500 g maitoa
    • 50 g hiivaa
    • 1 kananmuna
    • 1 tl suolaa
    • 200 g sokeria
    • 1 kg vehnäjauhoja
    • 200 g voita

    [Ei tarkempaa ohjetta.]

    Maustevoi

    • 500 g voita
    • 20 g kanelia (Sri Lanka)
    • 10 g vihreää kardemummaa
    • 60 g sokeria

    [Ei tarkempaa ohjetta.]

    Kardemummarahkajäätelö

    • 1 l kermaa
    • 5 dl maitoa
    • 400 g keltuaisia
    • 220 g sokeria
    • 40 g glukoosia
    • 15 g vihreää kardemummaa murskattuna
    • 400 g rahkaa

    Kypsennä massa 82 °C ja jäähdytä anna maustua yön yli. Siivilöi. Lisää rahka sekoita tasaiseksi. Pyöräytä jäätelökoneessa jäätelöksi.

    Uuniomenahilloke

    • omenoita
    • tummaa siirappia

    Paista uunissa 180 °C 15 min, soseuta ja siivilöi. Lisää sekaan calvadosta ja tuoretta omenaa.

    PS. Instagramissa tunnelmat kannattaa tägätä #saksanPN2020kilpailu, sillä kuvakilpailussa on hyvät palkinnot.

    22. lokakuuta 2020

    Sinebrychoffin kausihanaoluet talvikaudella 2020-21

    Kutsu / Sinebrychoff



    Kävimme tutustumassa Sinebrychoffin olutvalikoiman kausihanauutuuksiin ravintola Buenos Airesissa perjantaina 16.10. Maisteltavina olivat myös uusi Karhu Laku Portteri ja Grimbergen Belgian Pale Ale. Oluet esitteli Sinebrychoffin asiakaskoulutuspäällikkö Jukka Kahri. Oluiden kanssa tarjottiin tapaksia - kasvispizzapuustia, miniburgereita, nyhtöpossuslidereita, suklaakakkua ja lakritsaa. Tapahtuma järjestettiin THL:n suositusten mukaisesti eli paikalla oli alle 20 henkeä ja pöytien väliin oli jätetty turvavälit.

    Vasemmalta: Jacobsen Yakima IPA, Jacobsen Brown Ale, Grimbergen Double Ambrée


    Jacobsen Yakima IPA (6,5 %) on nyt ensimmäistä kertaa saatavilla Suomessa. Se on tyyliltään West Coast IPA eli amerikkalaishumaloitu India Pale Ale. Nimensä olut on saanut Yakima-laaksosta, josta siihen käytetyt humalat ovat peräisin. Täyteläisen ja runsaan oluen aromeissa oli havua, greippiä, trooppista hedelmäisyyttä ja ripaus sitrusta. Se kävi erittäin hyvin nyhtöpossusliderien kanssa.

    Jacobsen Brown Ale (6 %) oli kausihanoissa edellisen kerran 2018 ja se teki paluun kovan kysynnän vuoksi. Oluen tuoksu oli karamellinen, siinä oli tummaa mallasta, suklaata ja ruisleipää. Paahteisessa maussa oli tuoksun aromien lisäksi hedelmäisyyttä ja rusinaa. Jälkimakua hallitsivat kahvi ja siirappisuus. Marjutin mielestä maussa oli myös jotain ruismarjapuuroista. Jacobsen Brown Ale sopi parhaiten kasvispizzapuustin kanssa.



    Grimbergenin luostari perustettiin vuonna 1128 samannimiseen kylään. Luostari on tuhoutunut ja jälleenrakennettu monta kertaa, minkä symbolina Grimbergenin oluiden etiketissä on tuhkasta nouseva feenikslintu. Grimbergen Double Ambrée (6,5 %) oli toffeinen, rusinainen, paahteinen ja maltainen. Sen aromeissa oli myös mausteisuutta jälkimaun ollessa makeahko. Makeutta ei kuitenkaan ollut yhtä paljon kuin Jacobsen Brown Alessa. Se sopi hyvin nyhtöpossun ja suklaakakun seuraksi.

    Näitä kolmea hanaolutta saa talvikauden 2020-21 ajan pääkaupunkiseudulla Buenos Airesin lisäksi noin 50 ravintolasta. Hanaoluista Jacobsen Brown Ale oli Marjutin suosikki, Jussi taas piti eniten Grimbergen Double Ambréesta.



    Pullo-olut Grimbergen Belgian Pale Ale (5,5 %) oli yrttinen ja hedelmäinen, sen aromeissa oli banaania, aprikoosia, korianteria ja paahtoleipää. Hieman makea maku toisti tuoksun aromeja, siinä oli myös valkopippuria. Olut kävi parhaiten suklaakakun kanssa. Tämä menisi myös sellaisenaan vaikka saunaoluena.

    Tölkkiolut Karhu Laku Portteri (5,5 %) on maustettu lakritsiuutteella ja etiketin karhun on suunnitellut Mikko Viljakainen, taiteilijanimeltään Vilunki 3000. Karhu Laku Portteri on kausituote, joka on saatavilla vain talven 2020-21 ajan. Oluen tuoksu oli porterille ominainen eli siinä oli kahvia ja paahteisuutta. Lakritsi tuli esiin hieman makeassa maussa tuoksun aromien seurassa. Jälkimaku oli vahvan lakritsinen ja nokikahvinen. Hieman yllättäen Karhu Laku Portteri kävi hyvin lakritsan kanssa. Jos pitää lakritsasta, niin tämä olut on varma valinta.

    20. lokakuuta 2020

    Ravintola Murun viinibaarin tasting 26.9.2020: Harvinaiset rypälelajikkeet

    Ravintola Murun viinibaarin tastingissa perehdyimme harvinaisiin rypälelajikkeisiin Taneli Lehtosen ohjauksessa. Viinien seuraksi tilasimme maa-artisokkarisottoa.

    Fogt Siefersheimer Scheurebe Trocken 2018
    Rheinhessen, Saksa

    Scheurebe on pääosin Saksassa ja Itävallassa viljelty valkoinen rypälelajike. Sen kehitti saksalainen viininviljelijä ja -tutkija tohtori Georg Scheu Rheinhessenissä vuonna 1916 risteyttämällä Rieslingin toisen viinilajikkeen kanssa. Pitkään oletettiin, että mysteerilajike olisi ollut Silvaner, mutta se ei pitänyt paikkaansa, vaan toinen käytetty lajike on Bouquet Blanc (Bukettraube), Silvanerin ja Schiava Grossan risteytys. Scheurebe tunnettiin aluksi järjestysnumeronsa mukaan nimellä Sämling 88 ja nimettiin kehittäjänsä kunniaksi Scheurebeksi vuonna 1945 (Scheu + Rebe, "viiniköynnös"). Lajikkeesta saadaan aromaattisia, voimakkaasti mustaherukkaisia, yrttisiä ja greippisiä viinejä. Viime aikoina suuntaus on ollut kuiviin viineihin päin, kun aiemmin siitä on tehty makeita, jopa jalohomeisia ja hunajaisia viinejä.

    Fogtin Siefersheimin kylästä tuleva viini oli väriltään kirkas ja vaalea sitruunankeltainen. Sen kevyen ja raikkaan tuoksun herukanlehti, karviainen, yrtit ja sitrus toivat mieleen mieleen sauvignon blancin. Myös viinin maku oli kevyt ja raikas, siinä oli tuoksusta tuttua herukkaa, karviaista ja yrttisyyttä sekä vihreää omenaa. Viini oli pirteän hapokas ja aromikas, oikein kiva.

    Domaine des Carlines Poulsard 2018
    AOP Côtes du Jura, Ranska

    Poulsard on Itä-Ranskan Juran alueen alkuperäislajike, jota viljellään edelleen enimmäkseen Juran alueella. Vaikka se onkin punainen lajike, ohuiden kuorensa ansiosta siitä voidaan tehdä helposti myös valkoviinejä (blanc de noir) tai vaaleita roseeviinejä. Sitä sekoitetaan myös muiden punaisten lajikkeiden kanssa tai siitä valmistetaan cremant-kuohuviinejä. Viinit ovat tyypillisesti kevyitä, vaaleita ja parfyymisia.

    Haaleanpunainen ja läpinäkyvä viini oli hieman utuinen ja se paljastuikin natuviiniksi. Sen tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, puolukkaa, karpaloa ja punaherukkaa sekä natuviineistä tuttuja maanläheisiä sävyjä, niiden lisäksi tuoksussa häivähti myös tummaa suklaata ja mansikkaa. Myös viinin maku oli kirpeän marjainen ja hapokas, ja se muistutti useita muita kevyitä viinejä: tuoksusta tuli ensin mieleen pinot noir, mausta taas gamay, lisäksi mieleen tulivat zweigelt, blaufränkisch ja jopa kevyt chianti. 

    Kevyt ja raikas viini oli Marjutin suosikki.

    Feudi di San Gregorio Basilisco Aglianico del Vulture 2011
    DOCG Aglianico del Vulture Superiore, Italia

    Aglianico on todennäköisesti eteläitalialainen alkuperäislajike. Sitä viljellään enimmäkseen Campanian ja Basilicatan alueilla ja jonkin verran myös Australiassa, Kaliforniassa ja jopa Kanadassa. Lajikkeesta saadaan voimakkaita marjaisia ja tanniinisia viinejä, ja joskus sitä kutsutaankin "etelän Baroloksi" (il Barolo del Sud). Joidenkin tutkijoiden mukaan Aglianicolla on pitkä historia, esimerkiksi enologi Denis Dubourdieun mukaan siitä saatettiin valmistaa jo muinaisten roomalaisten juomaa falernolaista viiniä (Falernum).

    Viinin väri oli hyvin tummanpunainen ja lähes läpinäkymätön. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, luumua, mustikkaa ja mustaherukkaa sekä mausteita ja nahkaisuuden tuoma pieni maanläheinen tai rustiikkinen vivahde. Viinin maku oli roteva, samaan aikaan hapokas ja tanniininen ja tuoksun tavoin marjainen ja mausteinen. Tämä viini oli selvästi ruokaviini ja sillä oli myös säilytyspotentiaalia, muutama vuosi jemmassa voisi jo pehmentää sitä mukavasti. 

    Ryhdikäs ja täyteläinen viini oli Jussin suosikki.