Maailman viskejä Captain Corvuksessa 16.1.2019

Ison Omenan Captain Corvuksessa järjestettiin Maailman viskejä -tasting, jonka veti Timo McAaltonen. Hintaa tastingilla oli 25 € ja sillä pääsi maistamaan viittä viskiä. Aromien tunnistamisen avuksi Timolla oli mukanaan pieniä tuoksupulloja, jotka laitettiin kiertämään osallistujien keskuudessa. Kun oli ensin haistanut esimerkiksi tuoksupulloa, jossa oli omenaa, oli helpompaa yrittää tunnistaa omena viskin aromeista. Lisäksi skottiviskejä varten kiertämään laitettiin pala kuivattua turvetta.

Ensimmäinen viski oli taiwanilainen Yushan Blended Malt, joka on saanut nimensä Taiwanin korkeimman vuoren Yushanin mukaan. Viskiä valmistaa Nantou-tislaamo, jonka muita viskejä Jussi pääsi maistamaan viime vuonna Uisge 2018:ssa. Yushan on kypsytetty sekä bourbon- että sherrytynnyrissä. Nimen blended malt tarkoittaa, että viski on kahden tai useamman single maltin sekoitus. Viskin aromeissa oli vaniljaa, sitrusta, omenaa, appelsiinia, mausteisuutta ja maltaisuutta. Tilkka vettä muutti viskin hedelmäisemmäksi. Yushan oli melko perusviski, eikä tehnyt samanlaista vaikutusta kuin muut tislaamon viskit aikanaan tekivät.

Toinen viski oli Buffalo Trace Kentucky Straight Bourbon Whiskey. Sen tuoksussa oli vaniljaa, toffeeta, pähkinää, kirsikkaa ja pippuria. Maku toisti tuoksun aromeja, siinä oli lisäksi vähän kahvia. Veden lisääminen toi aromeihin kinuskia. Ihan mainio bourbon.

Loput viskeistä olivatkin sitten Skotlannista. Kolmantena oli vuorossa Auchentoshan Three Wood Single Malt. "Kolme puuta" nimessä tarkoittaa, että viskiä on kypsytetty kolmessa erilaisessa tynnyrissä: bourbon, olorose ja Pedro Ximenez. Turpeisuuden lisäksi viskissä oli vaniljaa, kuivahedelmää, rusinaa, viikunaa ja rusinaa. Tämä oli illan viskeistä Jussin suosikki.

Seuraavana oli vuorossa Naked Grouse Blended Scotch Whisky. Pelkkä blended tarkoittaa, että kyseessä on sekoite, jossa osa viskeistä voi olla single malteja ja osa muista viljoista tuotettua alkoholia. Naked Grouse Blended on kypsytetty bourbon- ja sherrytynnyreissä. Viskin aromeissa oli cocktailkirsikkaa, hieman savuisuutta ja tummaa suklaata. Ei mitenkään erityinen viski, mutta hyvä hinta-laatusuhde.

Viimeinen viski oli bourbontynnyrissä kypsytetty Bowmore No.1. Nimessä oleva numero viittaa siihen, että kyseessä olivat ensimmäisen täytön tynnyrit. Viskin aromeissa oli savua, merilevää, merisuolaa ja jodia. Maun savuisuus muistutti savukinkkua. Tilkka vettä toi aromeihin vaniljaa. Tämä oli illan toiseksi paras viski.

Maistelusessio venähti parin tunnin mittaiseksi, sillä Timo kertoili samalla viskin valmistuksesta ja historiasta ja elävöitti esitystään aiheeseen liittyvillä kuvilla. Aika monta viskimaata jäi vielä käymättä läpi, esimerkiksi Irlanti, Japani ja Suomi. Toiseenkin samanlaiseen tapahtumaan riittäisi siis hyvin materiaalia.

Tammikuun kuukauden klassikko: blinit, riesling & IPA

Tänä vuonna testaamme kerran kuukaudessa jotakin klassikkoruokaa viinin ja oluen kanssa. Ensimmäiseksi kuukauden klassikoksi päätyivät blinit pannarin muodossa ja juomiksi itävaltalainen rapsakka riesling sekä virolainen katkera IPA.

Ruokana (reseptit alempana)
blinipannari, täytteenä lohimousse, sillikaviaari, siianmäti ja graavilohi



Salomon Undhof Kögl Riesling 2014 
DAC Kremstal, Itävalta; 100 % Riesling; 14,90 € Silja Line vuonna 2015
Tuottaja Salomon Undhof
Etiketin mukaan perinteitä ja laatua
Rypäleen mukaan sitrusta (sitruuna, lime, greippi), omenaa, persikkaa ja aprikoosia, trooppisia hedelmiä, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Valitsimme blinien seuraksi rapsakkaan rieslingin, koska blinien ja niiden täytteiden rasvaisuus vaatii viiniltä riittävästi hapokkuutta. Olemme bloganneet tästä viinistä aiemmin vuonna 2017, joten nyt oli mielenkiintoista nähdä, kuinka viini on kehittynyt.

Salomon Undhof Kögl Riesling 2014:n tuoksussa on kypsää omenaa, sitrusta sekä petroolia ja pientä kukkaisuutta. Viinin maku on runsas, hapokas ja kypsän hedelmäinen, sitruksen lisäksi maussa on persikkaa ja mukavaa mineraalisuutta. Suutuntuma on öljyinen. Viini on mehevän herkullinen ja sen hinta-laatusuhde on hyvä. Ikääntyminen on tehnyt viinille hyvää.

Ruoan kanssa viini toimi hyvin, sen sitruksisuus ja hapokkuus leikkasivat mukavasti blinien ja lohen rasvaisuutta eikä viini riidellyt sillin ja kananmunienkaan kanssa. Kaiken kaikkiaan mainio yhdistelmä, ja rieslingiin voi aina luottaa.

Pühaste Sume
Viro; IPA, 8 %; 45 IBU; hinta 3,70 € Tallinnan Kaubamajassa
Tuottaja Pühaste
Etiketin mukaan massiivisesti humaloitu, pehmeä ja mehuisa IPA
Oluttyypin mukaan IPA on vahva ja voimakkaasti humaloitu olut

Yleensä blineille suositellaan lageria tai pilsiä, mutta päätimme kokeilla jotain muuta. Oluttyyliksi valikoitui siten Jussin suuri suosikki IPA, koska se sopii katkeruutensa ansiosta rasvaisten ruokien seuraksi.

Sumen tuoksussa on trooppista hedelmää, sitrusta, ananasta ja greippiä. Maku toistaa samoja aromeja. Katkeruutta on kohtuullisesti, sillä 45 IBU:a on IPA:lle vielä melko vähän.

Oluen trooppiset aromit saivat ensin pohtimaan, oliko tämä sittenkään oikea valinta. Sume kävi kuitenkin mainiosti blinien kanssa ja pärjäsi myös suolaiselle sillikaviaarille. Se oli hyvä olut myös sellaisenaan.

Summa summarum: juomavalinnat olivat onnistuneita.

Reseptit

Blinipannukakku (uunipellillinen eli n. 12-16 palaa tai 15-16 bliniä pannulla paistettuna)

0,5 l vettä
0,5 l täysmaitoa
25 g hiivaa
1,5 rkl suolaa
500 g tattarijauhoja
100 g vehnäjauhoja
50 g ruisjauhoja
4 kananmunaa
* (ainakin) 25 g voita sulatettuna

Lämmitä vesi ja maito kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva sekaan. Lisää suola ja jauhot vähitellen sekoittaen. Anna taikinan käydä huoneenlämmössä kahdeksan tuntia (tai pidempäänkin). Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää taikinaan ensin keltuaiset, kääntele sitten valkuaisvaahto osissa taikinan sekaan. Lisää lopuksi voisula.

Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 25-30 minuutin ajan tai kunnes blinipannari on kauniin kullanruskea. Jos pannari tuntuu liian kuivalta, voitele sitä voisulalla.

* Jos paistat blinit pannulla voissa, jätä taikinasta voisula pois.

(Ohje voita lukuunottamatta ravintola Bellevuen reseptin mukaan.)

Sillikaviaari

2 sillifileetä (n. 180 g)
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 sipuli
1 purkki crème fraîchea (150 g)
mustapippuria
tilliä ja/tai ruohosipulia

Pilko silli, kananmunat ja sipuli. Sekoita ainekset crème fraîcheen tilli- ja/tai ruohosipulisilpun kera, mausta mustapippurilla.

Lohimousse

200 g lämminsavulohta
2 viipaletta graavilohta
1 purkki crème fraîchea
tilliä ja ruohosipulia
mustapippuria

Pilko lohet ja yrtit, sekoita crème fraîcheen ja mausta mustapippurilla.

Lisäksi 
(siian)mätiä ja kylmäsavulohiviipaleita, vaahdotettua smetanaa, punasipulia ja suolakurkkua

Craft Beer Winter Wonderland 2019

Viime kesän tunnelmallisimman oluttapahtuman Craft Beer Garden Festivalin taustavoimat CoolHead Brew ja Kulttuuritehdas Korjaamo järjestivät nyt talven ihmemaan Craft Beer Winter Wonderlandin tammikuun keskelle.

Kävimme paikalla lauantaina 12.1. Neljän aikaan jono ei ollut vielä pitkä, jouduimme odottamaan vain muutaman minuutin. Yhden päivän lippu tapahtumaan oli 7 €, lasipantti 3 € ja maistelulipukkeet 3 €/kpl. Yhdellä lipukkeella sai aina yhden maisteluannoksen (15 cl) eli kesän hinnoittelusta poiketen kaikki oluet olivat nyt saman hintaisia sourista porteriin ja IPAsta meadiin.

Paikkana ollut Vaunusali toimi hyvin: tila ei ollut suuren suuri, mutta riittävä. Taustalla soinut hypnoottinen disco toimi myös hyvin - osan biiseistä tunnisti, mutta mieleen jäi vain komppi. Hetken aikaa tuntui siltä, että lavalla pitäisi olla Laibach lausumassa "Der Mensch ist ein Seil, eine Brücke", koska viimeksi olimme käyneet Vaunusalissa Laibachin keikalla toissa vuonna.

Paikalla oli 11 panimoa, joista osa oli sellaisia, joita ei kovinkaan usein Suomessa olutfestareilla näe: ulkomailta AF Brew (Venäjä), Alefarm Brewing (Tanska), Brew By Numbers (Iso-Britannia), Brew Your Mind (Unkari), Furst Wiacek (Saksa), Lervig (Norja) ja Malmö Brewing Co (Ruotsi) sekä Suomesta CoolHead Brew, Etko Brewing, Panimoyhtiö Tuju ja Sonnisaari Panimo.

Tässä muutamia Marjutin mieleen jääneitä oluita - ja yksi mead:

Malmö Meaderyn Here's Honey! (6,9 %) oli tahmean makea ja mustaherukkainen mead, josta tuli mieleen mummon marjamehu - tosin jos mummo olisi tarjoillut tällaista mehua, ehkä mummolassa olisi käynyt vähän useammin... Herukoista mustaherukka ei ole suuri suosikkini, mutta kyllä se tässä toimi ehkä juuri riittävän makeutuksen ansiosta.

Sokerisen raskaan mustaherukkameadin vastapainoksi piti testata Sonnisaaren Kurantti (blackcurrant sour, 5,7 %). Sekin oli herukkainen, mutta ei kovinkaan hapan ja hämmentävästi sen tuoksussa ja maussa tuntui kahvia. Jos lasissa olisi ollut tätä ennen stoutia, sillä olisi voinut selittää jotain, mutta stoutien vuoro oli tulossa vasta myöhemmin.

Seuraavana parivaljakkona olivat passionhedelmällä maustetut oluet. Niistä AF Brew'n Passion is My Confession (berliner weisse, 5,3 %) oli raikas ja kevyt, ehkä myös hieman pihlajanmarjainen ja Lervigin Passion Tang Sour (7 %) puolestaan makeahko, hitusen limonadimainen. Jotain lapsuusajoista tuttua tuli siitäkin mieleen, mutta vielä ei sytyttänyt, mitä. Pommac? Mehukatin jo lopetettu hedelmämehutiiviste?

Oli vaikea valita, kumpi olisi parempi, sillä molemmat olivat hyviä omalla tavallaan - ehkä Passion is My Confessionin raikkaus vetosi tällä kertaa aavistuksen enemmän.

Happamien jälkeen oli stoutien vuoro. Niistä unkarilaisen Brew Your Mindin Luckies Oatmeal Stout (6,2 %) oli täyteläistä herkkua, ihan kuin olisi suklaapirtelöä juonut - tai vaniljalla maustettua kahvia, jossa on runsaasti maitovaahtoa. Runsas oatmeal stout olisi toiminut hyvin jälkiruokana ja erinomaisena lopetuksena, mutta poislähtiessä bongasin vielä AF Brew'n tiskiltä aiemmin puuttuneen Sweat, Tears and Swamp Dew'n (imperial gose with salt and cloudberry, 7 %) ja pitihän se käydä maistamassa.

AF Breweryn ja Lovecraft Weird Breweryn yhteistyöolut oli odotetusti lakkainen, hitusen suolainen ja hapan - ja hei, Lovecraft, sillä saa aina meikäläisen huomion! Eiköhän tämä olut kelpaisi suurille muinaisillekin.

Jussin mieleen jäivät seuraavat oluet:

ETKO Brewing Brutus WTF Brut IPA (6,7 %) oli kuiva, leipäinen ja hieman sitruksinen. Katkeruutta oluessa oli kohtuullisesti. Panimoyhtiö Tujun Vermont Ravit 1/19 IPA:n (7,2 %) aromimaailmassa oli puolestaan trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, ananasta, appelsiinia ja mangoa. Melkoinen hedelmäpommi siis.

Molemmat oluet tuli totta puhuen valittua hassun nimen ja etiketin perusteella, mutta kumpikaan ei jäänyt pelkäksi vitsiksi. Näiden juominen peräjälkeen osoitti hyvin, kuinka monipuolinen oluttyyli IPA on.

AF Brewn Old Sparky Triple IPA (10 %) on saanut nimensä sähkötuolin lempinimen mukaan. Voltteja oluessa olikin paljon, mutta alkoholi ei maistunut läpi. Sekä oluen tuoksussa että maussa oli sitrusta, ananasta, havua ja hedelmäisyyttä. Katkeruutta oli jonkin verran.

Sähkötuolin jälkeen edessä oli tapaaminen Vihtahousun kanssa. Tämä Panimoyhtiö Tujun stout (12 %) oli vaniljainen, kahvinen ja hieman yllättäen mustaherukkainen. Vanilja oli peräisin kypsytykseen käytetystä bourbontynnyristä.

Lervigin Dark Orbit Porter (7,0 %) oli tuoksultaan kahvinen ja paahteinen. Maussa oli niiden lisäksi myös tummaa suklaata ja lakritsaa. Illan viimeiseksi olueksi valikoitui Lervigin ja espanjalaisen Basqueland Brewingin yhteistyö Pepper Johnson Stout (11,5 %). Sen aromeissa oli pippuria, vaniljaa, lakritsaa ja luumua, ja se oli Jussin mielestä tapahtuman paras olut.

Summa summarum: mukava pienimuotoinen tapahtuma, vaikka Korjaamon kesäistä terassia tuli ikävä. Jos jotain haluaisi marista, niin ruokatarjonta olisi voinut olla hieman napostelulautasia monipuolisempaa ja runsaampaa.

Ravintola Basen viiniklubi 8.1.2019: viiden vuoden Rieslingejä

Ravintola Basen uusi viiniklubivuosi käynnistyi ravintolan oman sommelierin Elijah Nelsonin vetämällä Riesling-tastingilla, jossa perehdyttiin siihen, kuinka vuosikerta ja sää vaikuttavat viinin makuun. Saman viinin eri vuosikertojen vertailu olisi ollut mielenkiintoista, mutta se ei valitettavasti nyt onnistunut.

Deep Roots Riesling Trocken 2018
Qualitätswein Rheinhessen; 12,89 €

2018: Lämmin huhtikuu jatkui kuivana ja kuumana kesänä, minkä ansiosta rypäleet kerättiin aikaisin, jo elokuun alussa, ja rypälemehua saatiin 20 % kymmenen vuoden keskiarvoa enemmän.

Vuosi 2018 oli lämmin, ja sadonkorjuu ja viininteko päästiin aloittamaan aikaisin. Meillä olikin ensimmäisenä maisteltavana hyvin tuoretta viiniä eli Alkon mukaan vuosikertaa 2018. Maahantuojan mukaan viini kypsyy ennen myyntiin tuloaan 4 kk terästankeissa ja 2 kk pullossa, mutta jos tästä laskee taaksepäin, niin elokuun alusta on vasta 5 kk... Ei nyt kuitenkaan takerruta pikkuseikkoihin. (Oliko etiketissä muuten vuosilukua? Emme huomanneet.)

Deep Roots oli illan viineistä haalein, sen väri oli lähes olematon. Sen tuoksussa oli odotetusti sitrusta ja trooppista hedelmää sekä kivihedelmiä, varsinkin aprikoosia, sekä hieman mausteita. Pienen ilmaantumisen jälkeen tuoksuun tuli myös kukkaisuutta ja päärynää. Viinin maku oli hapokas ja sitruksinen, jopa hieman hapan, mutta ei kuitenkaan viinin nuoruutta alleviivaavalla tavalla kireä. Viinin maku oli miellyttävä, mutta hieman yksioikoinen, ja tuoksun aromien lisäksi siinä oli aavistus mineraalisuutta. Jälkimaussa tuntui omenaa ja limeä. Jos tätä ostaisi nyt jemmaan, vuoden tai parin päästä siitä voisi saada enemmän irti.

Illan nuorin viini oli Marjutin suosikki, koko viiniklubin suosikkiäänestyksessä se sai muutaman hajaäänen.

Ruppertsberger Imperial Riesling 2017
Pfalz; 12,98 €

2017: Keväällä kuoli kukkia, mikä ei luvannut hyvää sadon kannalta. Sen ja märän kesän jälkeen sadon pelasti ideaalinen päivisin lämmin ja öisin viileä syksy, ja sato oli vain 1,2 % kymmenen vuoden keskiarvoa pienempi.

Ruppertsberger Imperial Rieslingin tuoksu oli aromaattinen ja hedelmäinen ehkä rajoitetun sadon ansiosta. Selvästi edellistä viiniä täyteläisemmässä tuoksussa oli kypsää keltaista omenaa ja persikkaa. Myös viinin maku oli makeampi ja täyteläisempi kuin edellisen sekä tuoksun lailla kypsän omenainen ja yrttinen. Jälkimaussa maistui hunaja.

Perushyvä viini sai myös muutaman hajaäänen koko klubin äänestyksessä. Kukaan seurueestamme ei äänestänyt sitä ykkössuosikikseen.

Graf von Schönborn Riesling Trocken 2016
Qualitätswein Rheingau, Rheingau; 12,98 €

2016: Kuivan kevään ja kuuman kesän jälkeen loppukesä ja syksy olivat sateisia, ja rypälemehua saatiin 10 % kymmenen vuoden keskiarvoa vähemmän.

Kolmannen viinin tuoksussa tuntui vihreää omenaa. Viinin maku oli lempeän limettinen, hedelmäinen ja kohtalaisen täyteläinen sekä hieman mineraalinen. Jälkimaku oli mausteinen ja omenainen.

Tiukalle menneessä äänestyksessä viini valittiin koko klubin suosikiksi ja se oli myös seurueemme jaetulla ykkössijalla.

Dr. H. Thanisch Riesling Kabinett Trocken 2015
Feurscher Prädikatswein Kabinett Trocken, Mosel; 21,00 €

2015: Kuivan kevään ja kuuman kesän jälkeen syksy oli sopivan sateinen, ja vuotta 2015 onkin kehuttu erinomaiseksi.

Neljännen viinin herkullisessa tuoksussa oli myös petroolia sekä sitruksen lisäksi kypsää makeaa hedelmää, persikkaa ja aprikoosia. Myös viinin maku oli hedelmäinen ja hapokas, ehkä jopa hieman öljyinen ja mineraalinen. Jälkimaussa oli hunajaa ja kypsiä hedelmiä.

Tämä viini oli Jussin suosikki ja seurueemme jaetulla ykkössijalla, koko klubin äänestyksessä se oli täpärästi kakkonen.

Korrell Kreuznacher Paradies Riesling 2014
Nahe; 36,59 €

2014: Liian lämmin talvi, kuiva alkukesä ja märkä kesä- ja heinäkuu tekivät vuodesta huonoimman 20 vuoteen.

Illan viimeisen viinin tuoksussa oli sitrusta, hieman petroolia, aprikoosia ja kypsää omenaa. Samat aromit toistuivat hillityssä ja hapokkaassa maussa, jälkimaussa oli puolestaan aprikoosia. Tämä viini muistutti kolmatta viiniä, joten ehkä sateiden määrä vaikutti viinin makuun. Ei se huono kuitenkaan ollut, vaikka vuosi oli huono, ennemminkin vain vähäeleinen.

Myös tämä viini sai klubin äänestyksessä hajaääniä, seurueessamme se oli yhden ykkössuosikki.

Summa summarum

Näin äkkiä on vaikea sanoa, kuinka vuosikerta vaikutti viiniin, koska mukana oli muitakin muuttujia, kuten tuottaja ja alue. Joka tapauksessa rieslingit olivat hyviä (koska ne eivät olisi?) ja sopivat hyvin maistelulautasen makkaran ja juustojen seuraksi. Aiheena eri vuosikertojen vertailu on mielenkiintoista, siihen voisi perehtyä enemmänkin.

Olarin Panimo Dibs On the Sachertorte (2019)

Mikä olut?
Dibs On the Sachertorte (2019) (Olarin Panimo)
Oluttyyppi: imperial stout
Valmistusaineet: mäskissä oikeita sacherkakkuja
Alkoholia: 10,4 %
Hinta: 10 € Olarin panimon panimokaupassa Otaniemessä

Mitä etiketti lupaa?
Laitettiin tähän börstaa oikeaa sacherkakkua, koska MIKSEI!

Mitä oluttyyppi lupaa?
Imperial stout -tyylin oluissa on yleensä paahdettua mallasta, kahvia, tummaa suklaata ja palanutta tuoksua, usein myös karamellisuutta, luumua, taatelia tai rusinaa. Ikääntymisen myötä imperial stout saattaa alkaa muistuttaa portviiniä. Imperial stoutin alkuperäinen nimitys oli Imperial Russian Stout. Oluttyyli sai nimensä siitä, että Venäjän keisarinna Katariina II Suuri (hallitsijana 1762–1796) halusi hoviinsa brittiläistä stoutia ja panimoiden piti kehittää olut, joka kesti kuljetuksen Venäjälle.

Kommentit

M: Olutsiirappia. Kyllä tästä erottaa myös sachertortussa (oletettavasti) käytetyn aprikoosihillon ja hitusen kahvia.

J: Nyt on kyseessä tuore tapaus, sillä Dibs On the Sachertorte (2019) julkaistiin 4. tammikuuta. Olut on väriltään tummanruskea, lähes musta. Beigeä vaahtoa muodostuu kaadettaessa jonkin verran. Tuoksussa on kahvia, suklaakakkua, taatelia ja aprikoosia. Makua hallitsevat espresso ja tumma suklaa, myös aprikoosia on hieman. Kahvisessa ja paahteisessa jälkimaussa aprikoosisuus kallistuu jo hilloisuuden puolelle.

Olarin Panimon Save the Date imperial stoutiin verrattuna tämä on paahteisempaa ja vähemmän makeaa. Jos vertailua jatkaisi, niin Save the Date toimi hyvin burgerin seurana, kun taas tämä sopisi kahvisuutensa takia tummasta suklaasta tehdyn suklaakakun kanssa. Todella hyvä imperial stout saa arvosanaksi ++.