21. maaliskuuta 2019

Tulossa 22.-23.3. 2019: Helsinki Natural Wine

Viinit ja ruoka tarjottu lehdistötilaisuudessa


Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestetään tulevana viikonloppuna 22.-23.3.2019 Helsinki Natural Wine -tapahtuma. Sen teemana ovat alkuviinit eli viinit, joihin käytetyt rypäleet kasvatetaan ja valmistetaan viiniksi luonnonmukaisin menetelmin ilman synteettisiä lannoitteita tai torjunta-aineita. Viinit myös käytetään villihiivoilla eikä niihin yleensä lisätä rikkidioksidia eli sulfiitteja.

Meidät kutsuttiin Winoon kuulemaan tapahtumasta lisää.


Helsinki Natural Winessa on maistettavissa yli 200 viiniä ja siideriä sekä kolmen suomalaisen pienpanimon - Kakolan, Kimiton ja Stadin panimon - oluita. Lasillinen viiniä maksaa 6 - 8 € ja pieniä maisteluannoksia saa 2,5 - 4 € hintaan. Jos sattuu löytämään oikein hyvän viinin, sitä voi ostaa pullollisen paikan päällä nautittavaksi.

Tapahtuman ohjelmassa on myös tastingeja, ja lisäksi Korjaamon leffateatterissa esitetään Sideways molempina päivinä.


Ruokapuolesta vastaavat Winon & Pleinin yhteiskeittiö, Way Bakery and Winebar sekä Sicapelle. Wino & Pleinin listalta löytyy esimerkiksi siikaa, kyssäkaalia ja misoa sisältävä herkullinen annos, jota pääsimme maistamaan etukäteen. Muista annoksista kiinnostavalta kuulosti esimerkiksi Way Bakeryn Reuben-leipä... ja monet muut.


Saimme maistaa kolmea tapahtumassa tarjolla olevaa viiniä. Kaikki olivat kreikkalaisen Kamara Wineryn, ja niitä esitteli Dimitrios Kioutsoukis, jonka perhe pyörittää viinitilaa. Viineistä suosikkimme oli Xinomavro-Merlot-Syrah -sekoitus Nimbus Russus. Todella mielenkiintoinen taas oli oranssi retsina Nimbus Ritinitis, jonka pihkaisuus oli miellyttävän lempeää.

Muista näytteilleasettajista kiinnostavia ovat mm. Fiskarsissa vaikuttava Noita Winery ja ruotsalainen siiderimö Fruktstereo, jonka etiketit iskevät suoraan huumorisuoneen.

* * *
Helsinki Natural Wine 2019
Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 A–B
Avoinna pe 22.3. klo 16-23 ja la 23.3. klo 14-23.
Pääsyliput & tastingliput

Lisää alkuviineistä voit lukea Viini-lehden tai Alkon sivuilta.

19. maaliskuuta 2019

Ravintola Basen viiniklubi 12.3.2019: Argentiina

Ravintola Basen maaliskuun viiniklubissa tutustuttiin argentiinalaisiin viineihin Antti Uusitalon johdolla. Jussi ei päässyt paikalle, joten Marjut tutustui viineihin muun viiniklubiseurueen kanssa.

Maistelulautasella lohi-katkarapucevicheä, chorizo-makkaraa ja patata brava

...
Zuccardi Serie A Torrontés 2017
Salta, Argentiina; Torrontés; 14,49 €

Torrontés on lempihömppärypälelajikkeitani eikä tämäkään Zuccardin viini pettänyt odotuksia. Sen tuoksu oli makea ja aromaattinen, kukkaiseen parfyymisuuteen yhdistyi persikkaa ja litsiluumua sekä kepeää sitrusta. Tuoksun aromeja toistava maku oli kevyt eikä kovinkaan hapokas. Yleisvaikutelma oli mukava ja kesäinen, sopivan viileänä tämä viini sopisi mainiosti kauniiseen kesäpäivään.

Maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten patata brava, sen jälkeen ceviche ja chorizo. Muuten viini voisi sopia vaikkapa mausteisen thairuoan kanssa.

Tämä oli seurueestamme yhden suosikki - tai jos viimeistä viiniä ei lasketa, Torrontés oli Marjutin suosikki.

Santa Julia Orgánica Viognier 2017
Mendoza, Argentiina; Viognier; 9,98 €

Illan toisen valkoviinin ujossa tuoksussa oli öljyinen vivahde, persikkaista hedelmäisyyttä, sitrusta ja kukkaisuutta. Viinin maku oli hedelmäinen ja maukas, mutta ei kovinkaan hapokas. Suutuntuma oli öljyinen. Hyvällä perusviinillä on mainio hinta-laatusuhde. Maistelulautaselta sen kanssa sopi parhaiten patata brava, sitten ceviche ja chorzo - sama järjestys päti myös loppujen viinien kanssa.

Luomu-viognier voisi myös sopia mausteisen ruoan kanssa tai vaikkapa erilaisten merenelävien seuraksi. Se oli seurueestamme yhden suosikki.

Trapiche Malbec Bonarda Oak Cask 2015
Mendoza, Argentiina; Malbec, Bonarda; 9,52 €

Muutaman vuoden takaa Mikä viini! -tapahtumista ja Malbec World Daysta entuudestaan tuttu viini oli juuri sellainen kuin muistinkin. Sen tuoksu oli makean marjainen ja pehmeän mausteinen, lisäksi siinä oli aavistus nahkaa. Viinin maku oli myös mehumainen eikä kovinkaan tanniininen. Malbec Bonarda Oak Cask ei ole mikään suuri ja haastava viini, mutta ei sen tarvitsekaan olla, sen sijaan se on helppo arkiviini, jolla on hyvä hinta-laatusuhde.


Kaiken Estate Malbec 2017
Mendoza, Argentiina; Malbec; 10,98 €

Myös Kaikenin eri malbecit ovat entuudestaan tuttuja, tämänkin viinin paria vuosikertaa olemme maistaneet aiemmin, samoin Ultra Malbecia. Toisaalta tämä viini ei ollut tuoreessa muistissa, joten oli kiinnostavaa palata sen pariin.

Perusmalbecin tuoksussa oli tummia marjoja, kuten boysenmarjaa ja karhunvatukkaa, kirsikkaa, mausteita ja tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa. Viinin maku oli kuivempi kuin tuoksu, mutta samalla tavalla marjainen ja pehmeä. Tanniinit tuntuivat vasta jälkimaussa. Kaiken Estate Malbec oli helppoa ja miellyttävää juotavaa niin kuin malbecit yleensä ovat.

Tämä oli seurueestamme yhden suosikki.

Kaiken (tai caiquén) on muuten villihanhi, joka lentää Andien vuoriston yli Chilen ja Argentiinan välillä - aivan kuin Kaikenin viinintekijä, joka perusti ensin Chileen Bodega Montesin viinitilan ja asettui sen jälkeen Argentiinan Mendozaan.

Catena Zapata Nicolás 2008
65 % Malbec, 35 % Cabernet Sauvignon; Uniq Drinksin viinikellarista

Illan viimeinen viini oli yllätys Uniq Drinksin viinikellarista - ja oikein herkullinen yllätys, sillä Catena Zapatan malbecit ovat aina olleet hyviä. Viinin tuoksu oli malbeceille tuttuun tapaan makean marjainen, tummien marjojen ja luumun lisäksi tuoksussa oli vaniljaa ja suklaata. Viinin runsas ja täyteläinen maku jatkoi tuoksun linjoilla, tanniinit olivat samettisen pehmeät.

Tämä oli Marjutin ykkössuosikki ja seurueestamme kahden suosikki.

16. maaliskuuta 2019

Maaliskuun kuukauden klassikko: oopperaleipä, Pinot Noir ja porter

Maaliskuun kuukauden klassikkona on tukholmalaisen Operakällaren-ravintolan kokin Tore Wretmanin 1950-luvulla kehittämä oopperaleipä: paahtoleipäviipaleen, jauhelihapihvin ja paistetun kananmunan yhdistelmä erilaisine höysteineen on yksinkertainen, mutta toimiva.


Pisano Río de los Pájaros Pinot Noir 2016
Progreso, Uruguay; 100 % Pinot Noir; 13,99 €
Tuottaja Cesar Pisano
Etiketin mukaan heijastelee maaperää ja ilmastoa
Rypäleen mukaan kirsikkaa, raparperia ja herukkaa, kukkaista hedelmäisyyttä, vähän happoja ja tanniineja; nuorena mansikkaa ja vadelmaa sekä ruusua, orvokkia ja minttua, kypsytyksen myötä mausteita, paahtoleipää, vaniljaa sekä nahkaa

Uruguaylainen pinot noir oli meille uusi tuttavuus, joten otimme riskin ja päätimme kokeilla, kuinka se toimii oopperaleivän kanssa. Annoksessa on mukana paljon viinin kannalta haasteellisia elementtejä: punasipulia, etikkakurkkuja, kananmunaa ja tomaattia, joten valinta olisi voinut mennä pahasti pieleen. Toisaalta oletimme, että viinin hapokkuus ja hedelmäisyys saattaisivat toimia ruoan kanssa.

Viinin tuoksussa on pinot noirille tyypillisiä kirpeitä punaisia marjoja, kuten karpaloa, kirsikkaa ja punaherukkaa, sekä savua ja hieman yrttejä. Savu ja punaiset marjat maistuvat myös maussa. Viini on hapokas ja keskitäyteläinen, hitusen pippurinen ja mukavan hedelmäinen, mutta onneksi ei kuitenkaan hillomaisen makea. Tanniinit tuntuvat lopussa ja jälkimaku taittuu bitteriseen suuntaan. Pitkän ilmaantumisen myötä viinin marjaisuus muuttuu kypsemmäksi ja aromeihin ilmaantuu mustaherukkaa sekä aavistus viikunaa.

Arvauksemme kannatti: hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä ansiosta viini toimi ruoan kanssa. Se ei pahemmin hätkähtänyt tomaattien hapokkuuden, sipulin tai kananmunan edessä, komppasi jauhelihapihviä oikein hyvin ja taittoi paistetun leivän rasvaisuutta. Ei se aivan napakymppi ollut, mutta varsin passeli.



Koff Porter
Suomi; porter, 7,2 %, 39 EBU, kantavierre 17.5 °P; 3,22 €
Tuottaja Sinebrychoff
Valmistajan mukaan paahtuneisuutta, suklaata, kahvia ja lakritsaa
Oluttyypin mukaan kahvia, lakritsaa, suklaata, toffeeta ja karamellisuutta

Koff Porter valikoitui olueksi, koska se on myös klassikko ja sitä käytetään usein tuhtien liharuokien marinadeissa sekä antamassa pataruoille makua.

Sysimustan oluen tuoksussa on paahteisuutta, lakritsaa, kahvia ja hieman luumuista makeutta. Maussa on paahteista mallasta, kahvia, luumua ja ruisleipää.

Olut sopi täydellisesti yhteen oopperaleivän kanssa. Sen paahteisuus täydensi paistetun lihan ja kananmunan sekä paahdetun leivän aromeja, ja samalla oluen kahvinen kitkeryys tasapainotti ruoan rasvaisuutta. Yhdistelmää voi kuvata Spinal Tapin sanoilla This one goes to eleven.


Reseptit 


Oopperaleipä (6 kpl)

6 siivua paahtoleipää
600 g naudan paistijauhelihaa
7 kananmunaa (1 taikinaan, 6 paistetaan erikseen)
suolaa, pippuria, savupaprikaa

Lisukkeiksi esimerkiksi salaattia, kirsikkatomaattia, suolakurkkua, paistettua punasipulia (tai marinoitua punasipulia)
Salaatin sinappikastike esim. Marttojen ohjetta mukaillen Dijon-sinapista, oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta, pippurista ja sokerista

Sekoita jauhelihaan yksi kananmuna ja mausta suolalla, pippurilla ja savupaprikalla. Muotoile taikina pihveiksi ja paista. Paista kananmunat ja punasipulisuikaleet. Pidä pihvit ja kananmunat lämpimässä ja paista lopuksi paahtoleipäviipaleet jauhelihapihveistä irronneessa rasvassa. Kokoa leivät, tarjoa lisukkeena salaattia, kirsikkatomaatteja, punasipulia ja suolakurkkuviipaleita.

Testaa myös tämä: voitele leipä sinappikastikkeella ja päällystä salaatilla ennen kuin kasaat sen päälle jauhelihapihvin ja kananmunan.

14. maaliskuuta 2019

Smokers x Bryggeri 6.3.2019

Sellon Smokers Beer & BBQ järjesti 4.3 tastingin, jossa maisteltiin Bryggeri Helsingin oluita panimon edustajan Jarkko Ikosen sekä Smokersin edustajan JP Matilaisen johdolla.

Smokersin keittiöpäällikkö Kimmo Tero oli laatinut oluiden seuraksi neljän maun tasting-lautasen, jolla oli vuohenjuustosalaattia, Soft Shell Taco savustetulla nieriällä, Black Pepper Brisket ja Magic Dust -porsaan ribsit, jälkiruoaksi oli vielä savustout-siirapilla maustettu suklaafondant. Tastingin hinta oli 28 €.


Ensimmäinen olut Bryggeri Test Brew #003 Bohemian Raspberry Gose (4,3 %) oli maustettu mustikalla, vadelmalla ja vuorisuolalla. Tuoksua ja makua hallitsi mehevä marjaisuus, suola maistui lähinnä jälkimaussa. Oluen happamuus oli lempeää, joten se oli helppoa juotavaa ja sitä mainostettiinkin oluena ihmisille, jotka eivät pidä oluesta. Olut oli parhaimmillaan sellaisenaan, se ei ollut varsinainen ruokaolut. Se oli Marjutin suosikki illan oluista.  

Bohemian Raspberry Gose on Bryggerin ensimmäinen hapanolut. Nimen numero 003 tarkoittaa, että kyseessä on Bryggerin kolmas tuhannen litran tankissa tehty kokeiluolut. Jatkossa tällaisia kokeilueriä on tulossa lisää ja joku niistä saattaa päätyä vakiovalikoimaankin. Nimensä olut sai mustikka-vadelmahillosta eli kuningatarhillosta erääseen kaikkien aikojen suurimpaan rockyhtyeeseen kulkeneiden assosiaatioiden kautta.

Kiinanruusu- eli hibiscusteellä ja rypälemehutiivisteellä maustettu sekä osittain valkoviinihiivalla käytetty Bryggeri Rosé (erikoisolut; 8,8 %) oli kauniin punertavan värinen ja aromeiltaan hapokas, mansikkainen, greippinen ja marjainen. Olut lanseerattiin vuonna 2016, jolloin se herätti jonkin verran pöhinää - ja olihan se edelleen maukasta ja pöhinän arvoista.

Jussin mielestä Bryggeri Rosé muistutti hedelmäistä belgiolutta, Marjutia taas miellytti sen pieni happamuus. Olut oli viinimäinen, ja kuohuviinilasi toi vielä normituoppia tai -lasia juhlavamman fiiliksen.

Maistelulautasen vuohenjuusto oli maultaan jo valmiiksi mietoa ja olut pehmensi sitä entisestään, joten makuyhdistelmäkin toimi hyvin.



Loput illan oluet olivatkin taattua klassikkolaatua. Spezial (savuolut; 5,2 %) oli aromeiltaan kevyen savuinen ja maltainen. Savuisuus on miedompaa kuin esimerkiksi Schlenkerla Rauchbierissä. Hieman tulisten ribsien ja murean brisketin kanssa olut sopi hyvin. Nieriän kanssa se ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä yhdistelmä, sillä oluen ja nieriän savuisuudet tuntuivat hieman neutralisoivan toisiaan sen sijaan, että olisivat tuoneet yhdistelmään jotain lisää.

Appelsiininen, hedelmäinen, karamellinen ja hieman havuinen Bryggeri IPA (5,5 %) kävi liharuokien ja lohen kanssa, mutta ei vuohenjuuston kanssa. Jälkimaun greippisyys huuhtoi mukavasti suusta ruoan rasvaisuutta. Marjutin mielestä olut oli yllättävän vähän gyyh IPA:ksi eli katkeruutta ei ollut kovin paljon, ruokajuomana se oli jo melkein miellyttävä.

Paahteinen, kahvinen, ruisleipäinen ja hieman viikunainen Bryggeri Dunkel (5,3 %) oli tastingin yleisolut, joka sopi kaikkien ruokien kanssa. Jos et osaa päättää, mitä olutta joisit ruoan kanssa, kokeile Dunkelia.



Viimeinen olut Sofia Imperial Stout (9 %) oli tuoksultaan paahteinen, vaniljainen ja luumuinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi siirappisuutta ja kahvisuutta, joten se sopi hyvin jälkiruoan kanssa. Ratebeerin mukaan Sofia on tällä hetkellä Suomen neljänneksi paras olut. Sijoitus on ansaittu, sillä olut oli todella hyvää ja se oli myös Jussin suosikki tastingin oluista.

Seuraava tasting Smokersissa on 8.5., jolloin iltaa isännöi Olarin panimo. Bryggeri-tastingin oluet ja ruoat olivat erinomaisia, joten mekin tulemme paikalle - Marjut ihan pelkästään maistelulautasen takia.

12. maaliskuuta 2019

Helsinki Drink Festival 2019


Helsinki Drink Festival järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 1.-2.3.2019. Kävimme paikalla lauantaina. Kaikki drinkit maksoivat 5 € ja sisäänpääsy oli 10 € (sisälsi narikan), joten tapahtuma oli erittäin lompakkoystävällinen. Maksaminen hoitui tuttuun tapaan Seamchip-kortilla.

Yläkuvassa ovat aloitusdrinkkimme, St-Germain-seljankukkalikööristä tehdyt Marjutin The Parisien Daiquiri (St-Germain, Bacardi, limemehu, sokerisiirappi) ja Jussin St-Germain Tonic (St-Germain, kuiva vermutti, tonic). Marjut on viime aikoina tykästynyt kovasti seljankukkaan ja saattaa olla, että ensi kesän drinksu on St-Germain Spritz viime kesän Aperol Spritzin tapaan.

Home Bar



Ei tapahtuma pelkkää valmiiden drinksujen siemailua ollut. Lavalla olleessa Home Barissa rullasi noin puolen tunnin mittaisia drinkkityöpajoja, joissa pääsi opettelemaan drinkin valmistusta ammattilaisen ohjauksessa. Tarkempaa drinkkilistaa ei kuitenkaan tainnut olla missään (tai emme ainakaan huomanneet) eli seuraavan työpajan drinkki oli aina pieni arvoitus. Itse menimme paikalle sattumanvaraisesti varaamaan paikat seuraavaan vapaaseen sessioon ja päädyimme valmistamaan Gin Basil Smashin Tanqueray-ginistä.


Gin Basil Smash

3 cl sitruunamehua
2 cl sokerisiirappia
4 cl giniä
noin 6 basilikanlehteä drinkin mausteeksi + yksi lehti koristeeksi
jäitä

Ravista aineet jäiden kanssa sekaisin. Siivilöi lasiin, lisää jäitä ja koristele basilikanlehdellä.

Yläkerta - drinkkibaarit ja ravintolat


Kämp! Palace! Grotesk! Goldfish! Missä muualla pääsee maistamaan huippubaarien ja -ravintoloiden drinkkejä vitosella? Suuntasimmekin Home Bar -treenin jälkeen yläkertaan ammattilaisten pariin.


Ensimmäisenä päädyimme Palacen tiskille ja työnjako oli selvä: Jussi tilasi Old Fashionedin (The Macallan Double Cask 12 yo, angostuuraa, sokerisiirappia, soodavettä), Marjut taas Yaman (Roku Gin, inkivääri, sencha, macha, yuzu ja tonic). Yama oli oikein hyvä ja raikas, tosin pikku hiljaa Marjutin alkoi parin ginipohjaisen drinkin jälkeen tehdä mieli muutakin. Old Fashionedissä angostuuran katkero tasapainotti mukavasti viskin makeaa aromimaailmaa.


Siispä naapurihuoneeseen ja Kämp Collection Hotelsin tiskille: Aperol Belliniä ei tarvinnut kauan pohtia (G.H. Mummin samppanjaa, Aperolia, rooibosta, valkoista persikkaa) eikä katua valintaa. Jussi taas halusi "jotain makeaa", joten lasiin päätyi suosituksesta Hotel Havenin listalta varsin paksu Chuck. E. Cheeze (rommia, valkosuklaa-agavea ja vadelmaa). Makeutta oli kieltämättä tarpeeksi. Täytyy vielä sanoa, että palvelu oli loistavaa, Marjut tunsi olonsa hetken aika prinsessaksi drinkkejä hakiessaan.


Pienen luksuselämähetken jälkeen siirryimme erilaisiin tunnelmiin: Marjut arpoi Bar Cónin tiskiltä Sangre de Pedron (Bulleit Bourbon, PX Sherry,  veriappelsiini, punajuuri) ja Jussi taas Cartel Roomin tiskiltä Mexican Mulen (Olmeca Altos, inkivääriolut, chili, lime). Myönnetään, että loistavalla ja tyylikkäällä palvelulla meidät saa puolelleen, mutta niin saa myös ilmaisilla nachoilla... Olemme helppoja varsinkin, kun tarjolla on guacamolea.

Vaikka Meksikon muulin chili ei juurikaan potkinut, niin muuten tequila-pohjainen drinkki maistui hyvin nachojen kanssa. Samoin PX-sherryn makeus sai Sangre de Pedron bourbonistakin varsin juotavaa, vaikkakin pieni tequila-kateus nosti päätään.


Yläkerrasta Jussi testasi vielä Groteskin Holy Smoken (Lagavulin 16 yo, Cocchi Torino, chocolate bitters) ja Marjut Goldfishin Goldfish Punchin (Absolut, becherovka, mango). Goldfish Punch oli melkoinen mangosmoothie. Holy Smoke oli taas nimensä mukaan savuinen, ja sen suklaakatkerot tuntuivat jälkimaussa. Lisäpisteitä juoma saa eeppisen kokoisesta jääpalasta.

Alakerta - maahantuojat, tuottajat



Marjut tilasi Kyrö Distilleryn tiskillä raikkaan Pale & Lemonaden (Kyrö Pale Rye Bitter, sitruunalimonadi, sitruuna), joka tuli söpössä purkissa. Jussi päätti kokeilla, onko konjakkipohjaisista drinkeistä mihinkään ja päätyi Monnet Cognacin tiskillä Sazeraciin (V.S.O.P. ja X.O.-konjakkia, katkeroita, sokerisiirappia, lasi huuhtaistaan absinttitipalla). Konjakin ja katkeron yhdistelmä toimi hyvin, absinttia ei maussa juurikaan ollut.


Viskidrinkkejä oli myös alakerrassa: Jussi tilasi Naked Grousen tiskillä vanhan kunnon Whisky Sourin. Marjut ei voinut vastustaa Russki Standardia eikä Russian Mulea (vaikka drinkkiin ei tainnutkaan päätyä Platinumia). Naked Grouse toi Whisky Souriin makean hedelmäisen vivahteen, Russian Mule taas oli hieman pliisu ja olisi ehkä kaivannut hieman lisää inkiväärin ja limen potkua.


Jussin mielestä alakerran paras drinkki oli Plantation Rumin tiskin Champagne Colada (Plantation Pineapple, kookossorbetti, ananasmehu, sitruuna, Leclerc-Briant -samppanja). Kuiva ja hapokas samppanja toimi hyvin vastaparina kookoksen makeudelle.

Samaan aikaan myös Marjut päätyi rommipohjaiseen drinkkiin, Rhum Negrita -rommista tehtyyn Old Fashionediin. Ei huono sekään.


Alakerran mielenkiintoisin drinkki Marjutin mielestä oli Koskenkorvan tiskillä ollut White Rabbit's Breakfast, tosin se ei selvinnyt, oliko kyseessä Ihmemaan Liisan kani vaiko mahdollisesti Jefferson Airplanen valkoinen jänis - vai ehkä The Matrixin jänis... Bloody Mary -henkisessä drinkissä oli vodkan lisäksi porkkanamehua (koska tomaattimehu on kuulemma monien mielestä pahaa), appelsiinimehua, sitruunamehua, sokerisiirappia, Tabascoa, Worcestershire-kastiketta, valkoista balsamiviinietikkaa, suolaa ja pippuria. Se oli varsin ruokaisa ja hyvin mielenkiintoinen. Melkein teki mieli hakea (kuulemma tapahtuman paras - ja ainoa) Bloody Mary viereen vertailun vuoksi.

Jussin Lignell & Piispasen upouudesta Metsä Ginistä tehty Lingonberry Bramble (Metsä Gin, Gustav Lingonberry Liqueur, sitruunamehu, greippikatkero, lime) oli hyvin metsäinen, sen aromeissa oli katajanmarjaa, havua ja puolukkaa.


Summa summarum


Hieno tapahtuma! Miksi emme käyneet täällä jo viime vuonna?

Drinkkitarjonta oli monipuolista, tosin melko pitkälti klassikoihin pohjautuvaa, mutta kaikkia ei todellakaan ehtinyt testata, vaikka drinkkien koko olikin kohtuullinen. Home Bar oli kiinnostava, siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Myös ruokatarjonta oli hyvää. Jussi söi Groteskin sliderin ja Marjut The Bull and the Firmin keltajuuririsoton, joiden kanssa sai myös Brooklyn Breweryn (vapauttavan) oluen tai Soil Wine Groupin viinejä. Hieman jäimme katselemaan myös Groteskin leikkelelautasta sillä silmällä, mutta emme sortuneet. Ensi vuonna uudestaan!