Mysteeriviinin arvoitus

Tämä postaus on osa viinibloggareiden yhteistä sokkopullotempausta. Sokkopullon tarjoaa Vindirekt Finland. Vindirekt on lähettänyt pullot ilman etikettiä, joten kukaan osallistujista ei tiedä, mitä viiniä on saanut eikä tieto pääse vaikuttamaan viinistä tehtävään arvioon. Julkaisemme arviot samaan aikaan ja arvaamme, mistä viinistä/rypäleestä/maasta/alueesta/tjsp. on kyse. Oikea vastaus paljastetaan pari päivää postausten julkaisun jälkeen. Linkit muihin osallistujiin ovat postauksen lopussa.

Eräänä päivänä Loppasuiden ovelle ilmestyi salaperäinen mies, jolla oli mukanaan salaperäinen pussi ja pussin sisällä salaperäinen pullo. Pullon kaulan ympärille kiedottuun teippiin oli kirjoitettu salaperäinen koodi "ÄLÄ KURKI".

"Your mission, should you choose to accept it..."

Sherlockmaisen nerokkaasti tiiraamme suurennuslaseillamme viitat liehuen ja toteamme, että olemme saaneet punaviiniä Burgundi-tyyppisessä matalaharteisessa pullossa, mikä viittaa todennäköisesti Pinot Noiriin, Shiraz/Syrahiin tai Grenacheen.

Aseistaudumme WSET-lomakkeilla. Jussi taittelee omastaan Thorin vasaran ja Marjut nunchakut. Avaamme pullon varovasti, ettei korkkiin asetettu ansa laukea, koska se saattaisi vaarantaa tehtävän onnistumisen.

Kaadamme viiniä lasiin. Väri on tumman sinipunainen, mikä viittaa elinkaarensa alkupuolella olevaan viiniin. Lasissa pyöritellessä reunaan jää jonkin verran kyyneleitä, joten viini saattaa olla kohtalaisen täyteläistä.

On aika kalibroida nenät. Viinin tuoksu on vahva, täyteläinen, makea ja runsaan marjainen. Siinä on tummia marjoja, mustikkaa, mustaherukkaa, luumua ja vaniljaa, aavistus nahkaa tai savua, jonkin verran eukalyptusta, ilmaantumisen myötä myös pippuria. Marjutille tulee ensimmäisenä mieleen yhdysvaltalainen zinfandel-sekoiteviini samankaltaisen mustikkaisuuden takia. Jussin ajatukset karkaavat maanläheisen tuoksun myötä Italiaan.

Insinöörimäinen pikkutarkkuus ja humanistis-hermeneuttinen lähestymistapa kohtaavat viiniä maistaessa. Hillomaisen marjainen maku myötäilee tuoksua. Melko täyteläisessä maussa on mausteita, vaniljaa (viitannee tammitynnyrikypsytykseen), viikunaa ja pippuria. Alkoholi tuntuu hieman, tanniinit ovat kohtalaiset. Jälkimaku on pitkä, marjainen ja pippurinen. Ilmaantumisen myötä ärhäkkä pippurisuus katoaa ja tilalle tulee makeutta. Särvimme viiniä aterian äärellä ja pohdimme ankarasti, mitä lasissa saattaisi olla.

Mietimme, että viini on juotavaa jo nyt, mutta saattaisi parantua entisestään, jos sen antaisi kypsyä pari vuotta. Se saattaisi sopia grilliruoan tai pataruoan kanssa ja mennä ehkä jopa hieman kypsemmän pihvin seurana. Viini on sen verran pippurinen, että seurustelujuomaksi se ei olisi ensimmäinen valinta, mutta ruoan jälkeen loppupullo menee sellaisenaan.

Arvaamme vuosikerraksi 2012-13 ja toteamme, että viini on yleisesti ottaen melkoisen mukava eikä ihan tusinapunkkua. Sen jälkeen tiimimme lähes hajoaa sisäisiin ristiriitoihin. Jussin mielestä viini antaa eteläamerikkalaisia viboja ja on noin 12 euron hintainen argentiinalainen Malbec. Marjutin mielestä hilloinen ja pippurinen viini on noin 15 euron hintainen australialainen Shiraz.

Mitä käy tehtävälle? Ovatko Loppasuut onnistuneet ratkaisemaan ongelman? Palaako dynaaminen duo yhteen? Mitä oli pussissa? Se paljastuu sopivaan Loppa-aikaan tällä Loppa-kanavalla. Stay tuned!

Muut osallistujat
Blanc de Blancs
Copatinto
Pullon henki
Rypäleistä viis!
Veni vidi viini
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Viiniministeri

***

Päivitys 11.12.2015

So we meet again... Mysteeripullon arvoitus on ratkennut. Se oli - tadaa! - vanha tuttavamme Leyda Single Vineyard Canelo Syrah (Alko / Vindirekt), chileläinen Syrah vuosikertaa 2013. Täytyy todeta, että iloksemme olimme suunnilleen samalla hehtaarilla: Jussi arvasi mantereen oikein ja Marjut rypäleen.

Kuva: Alko

Hupaisintahan tässä on, että olemme kohdanneet saman viinin aiemman vuosikerran 2012 jo kaksi kertaa aiemmin Shiraztastingissa ja Mannerten välisessä pihviviinitaistelussa. Aina vain tuo kameleonttimainen nemesiksemme onnistuu naamioitumaan niin, että sitä ei tunnista. Ehkä ensi kerralla - voin luvata, että tämä ei jää viimekseksi kohtaamiseksemme.