Viimeksi halloweenina scifistisiä viinejä maistellut raati kokoontui sokkotastingiin lyhyen ja ytimekkään Sika!-teeman merkeissä.
Alkumalja oli vuodenaikaan sopivasti oranssinpunertava ja tuoksui glögimausteiselle. Sen mousse oli hetken aikaa runsas, mutta katosi nopeasti. Glögihenkinen kuohujuoma ei arvailuista huolimatta ollut syksyn uutuutta Glöetiä, vaan illan emännän oma sekoitus.
Kuplivan glögidrinksun resepti oli yksinkertainen. Mionetto Prosecco Brut (Italia; 9,99 €) oli sellaisenaan kuiva, mieto, omenainen ja persikkainen perusskumppa. Kun sen yhdisti makeaan Blossa-glögiin (Ruotsi; 13,99 €), lopputuloksena oli jouluinen alkumalja eikä kylmä glöginmakuinen juoma ollut ollenkaan niin omituinen ajatus kuin miltä aluksi tuntui. Drinkki ei ollut liian makea, proseccon kuplat riittivät tuomaan siihen ryhtiä ja Blossan mausteena käytetty Earl Grey -tee komppasi mukavasti glögimausteita.
Alkumaljan jälkeen siirryttiin ruokapöytään. Alkupalojen kanssa oli tarjolla kaksi valkoviiniä, pääruoan kanssa kaksi punaviiniä.
Ensimmäisen valkoviinin tuoksu oli makeahko ja etäisesti mausteinen. Maku oli sitruksinen/limettinen, päärynäinen, hapokas ja mineraalinen. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että viini on rieslingiä.
Toinen valkoviini oli voimakkaan petroolinen ja öljyinen, hedelmäisen makeahko, sitruksinen ja aprikoosinen, täyteläisemmän makuinen kuin ensimmäinen viini. Voimakas petrooli yhdessä leveän hedelmän kanssa sai Marjutin arvaamaan, että tämäkin olisi riesling, Jussi taas kallistui makeuden takia gewürztraminerin suuntaan.
Kuinka kävi? Riesling-nenä ei pettänyt, sillä ensimmäinen viini oli Villa Huesgen by the glass Riesling 2013 (Saksa; 11,99 €). Toinen viini oli täysi yllätys, Vinho Verde Aphros Ten 2013 (100 % Loureiro, Portugali; 17,62 €). Emmepä osanneet arvata! Vinho verdeltä odottaisi pirskahtelevuutta, nuorta keveyttä ja hapokkuutta, ei rieslingiä lähentelevää petroolia ja hedelmäisyyttä. Mielenkiintoinen tuttavuus todellakin.
Molempien valkoviinien hapokkuus oli hyvä ja tasapainoinen, joten ne sopivat alkupaloina olleiden graavilohen ja mädin kanssa mainiosti yhteen.
Valkoviinien jälkeen oli punaviinien aika. Ensimmäinen niistä oli makea, mausteinen ja puolukkainen ja sen maku oli mehumainen ja hapokas. Ilmiselvä pinot noir.
Toinen punaviini oli makeahko, pippurinen ja hieman mausteinen. Maku oli mehumainen, marjainen, puolukkainen, karpaloinen, hieman hapokas, mutta kuitenkin täyteläisempi kuin ensimmäisen viinin maku ja aavistuksen lihaisa - mieleen tulivat myös BBQ-maustetut perunalastut. Marjut epäili tätäkin pinot noiriksi, Jussi cabernet sauvignoniksi.
Mitä laseissa sitten oli? Ensimmäinen viini oli jo tuttu, hätäisesti Mikä Viini! -tapahtumassa maisteltu Trapiche Pinot Noir Oak Cask 2014 (Argentiina; 9,99 €). Se oli edelleen varsin kiva perus-pinot ja toimisi hyvin joulupöydässä kinkun ja laatikoiden seurana.
Yllätykset jatkuivat toisen punaviinin kanssa: se oli ranskalainen syrah Chapoutier Les Meysonniers 2013 (Ranska; 22,90 €), tuttu myös Rhône- ja Burgundi-tastingista. Joulupöydän viinejä valitessa syrah ei tule ensimmäisenä mieleen, mutta tämä viini menisi jouluruokien kanssa keveytensä ansiosta. Toisaalta parin vuoden varastointi voisi tehdä sille hyvää, nyt se tuntui hieman nuorelta ja pliisulta eikä hintansa arvoiselta.
Molemmat punaviinit noudattivat hyvin joulupöydän viinien periaatteita: ne eivät olleet muhkeita, voimakkaita, tanniinisia ja täyteläisiä, vaan ennemminkin kevyitä, marjaisia ja hapokkaita. Tarjolla olleiden kinkun, viskiglaseerattujen porkkanoiden ja hunajaglaseerattujen lanttujen kanssa ne olivat varsin herkullinen yhdistelmä.
Kaiken kaikkiaan viinit olivat onnistuneita valintoja eikä ylivoimaista suosikkia ollut. Jussi piti eniten Les Meysonniersista, Marjut äänesti suosikikseen Villa Huesgenia (ja toteaa, että Aphros Ten hävisi hyvin niukasti). Villa Huesgen keräsi raadilta toisenkin äänen ja voitti äänestyksen, kun muut viinit saivat yhden äänen jokainen. Loppasuut kiittävät illan emäntää ja isäntää!