30. joulukuuta 2017

Pelicans Cabernet Sauvignon 2014


Mikä viini?
Pelicans Cabernet Sauvignon 2014 (Maipo/Rapel, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 10,92 €)

Minkä kanssa nautittu?
Naudanlihatäytteiset tortillat

Mitä etiketti lupaa? 
Mustaherukkaa, kanelia ja espressoa sekä häivähdys neilikkaa, robustit tanniinit 

Mitä rypäle lupaa?
Cabernet Sauvignon: kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa, mustaviinimarjaa, seetripuuta; viileillä alueilla myös minttua, eukalyptusta ja vihreää paprikaa

Viini muualla 
Viinin on tuottanut Viña Casas de Bosque. Nyttemmin vaihtuneen Pelicans-etiketin saanut viini on (ilmeisesti) talon edullinen perusviini Casa Viva Cabernet Sauvignon.

Muuta
Lahen Pelicans on jääkiekon ensimmäinen Suomen mestari (1928), tosin silloin seura tunnettiin vielä Viipurin Reippaan nimellä. 

Kommentit

M: Viinin tuoksusta ei saa paljoakaan irti, mutta jotain kuitenkin: siinä on mustaherukkaa, makeita mausteita ja aavistus kumia. Viinin maku on herukkainen ja aluksi vain tanniininen ja tamminen, onneksi ilmaantuminen auttaa ja pahimmat tanniinit katoavat. Mustaherukan lisäksi maussa on etiketin lupaamia kanelia ja neilikkaa sekä mustan kahvin kitkeryyttä. Jälkimaku on lähinnä ikävän kitkerä. Tortillojen kanssa viini meni melko hyvin, mutta varsinkin alkuvaiheen kirpeän tanniinisen vaiheen aikana se kaipasi seurakseen medium-kypsää lihaa (vaikka Kouvolan karhua, eh-heh). Pelsu-fanina olisin halunnut tykätä viinistä enemmän, mutta kun ei, niin ei. Chilestä saa kympillä parempiakin Cab Saveja. Arvosanaksi viini saa fanityttöyden ansiosta 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa on mustaherukkaa, neilikkaa ja lakritsaa. Maku on herukkainen ja hilloinen, hapokkuutta on vähän. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaku on mausteinen ja herukkainen. Tortillojen kanssa viini sopi kohtuullisen hyvin. Viini saattaisi sopia myös vaikka medium plussaksi kypsennetyn entrecôten tai grilliruokien kanssa. Ihan hintansa arvoinen viini, arvosana 0.

27. joulukuuta 2017

Pelicans Sauvignon Blanc

Kymenlaaksolainen kissa paheksuu Sauvignon Blanc -propagandaa ja väärän joukkueen viiniä

Mikä viini?
Pelicans Sauvignon Blanc (Valle de Casablanca, Chile; 100 % Sauvignon Blanc; 10,95 €)

Minkä kanssa nautittu?
Paistettu lohi ja vihreä parsa

Mitä etiketti lupaa? 
Tuoksussa limeä, parsaa ja greippiä, maussa viikunaa, savulohta ja vuorisuolaa, rapsakkaa hapokkuutta

Mitä rypäle lupaa?
Sauvignon Blanc: kuivia ja hapokkaita viinejä, yrttejä, pistävyyttä, nokkosta, karviaista, herukkaa, "kissanpissaa karviaispuskassa", kasvuolosuhteiden mukaan aromeja ruohosta trooppisiin hedelmiin

Muuta
Viinin on tuottanut Viña Casas de Bosque. Pelicans-etiketin saanut viini lienee talon edullinen perusviini Casa Viva Sauvignon Blanc. Alkon sivuilla viinillä on nykyisin uusi etiketti - tämä pullo oli viime vuoden joululahja Marjutin veljeltä.

Kommentit 

M: Voi Pelicans - olisiko pitänyt kannattaa teitä innokkaammin, jotta nimikkovalkkarinne olisi jotakin muuta kuin Sauvignon Blancia?

Viinin tuoksu on runsas, odotetun herukanlehtinen, karviaismarjainen ja ruohoinen, mutta etiketissä luvattua parsaa ei huomaa ainakaan heti, sen sijaan ilmaantumisen myötä tuoksuun tulee nokkosta. Viinin maku on ilahduttavan hedelmäinen ja jopa täyteläisehkö. Ihan kaikkein pahimmasta pistävän hapokkaasta päästä tämä viini ei ole, vaan se on melkeinpä mukava ruokaviini. Maussa on tuoksun mukaisesti herukanlehteä, karviaista ja niiden lisäksi rapsakka sitruksinen hapokkuus. Kun ruokakin (parsa ja savusuolalla maustettu lohi) toistaa viinin aromeja, kokonaisuus on ihan mainio. Sellaisenaan viini ei maistu, kuten eivät Sauvignon Blancit yleensäkään ja lämpiämisen myötä tilanne vain pahenee. Koska ruoan kanssa tarpeeksi viileänä viini toimi kuitenkin yllättävän hyvin, se saa arvosanaksi +.

J: Koska Pelicans oli menneellä liigakaudella kuudes ja KooKoo vasta kolmastoista, oletin viinin olevan katkeraa. Viini on väriltään kirkas, vaalea sitruuna. Tuoksussa on herukanlehteä, karviaista, limeä, valkoherukkaa ja raakaa vihreää parsaa. Maku on kepeän hapokas, siinä on herukanlehteä, vihreää omenaa, yrttisyyttä ja nokkosta. Jälkimaussa on aavistus valkopippuria. Rasvaisen lohen ja parsan kanssa viini sopi hyvin, ehkä joku aasialainen ruokakin voisi käydä viinin seuraksi. Hintaansa nähden hyvä Sauvignon Blanc, arvosanaksi annan +.

KooKoon kannattajille suosittelen joko Viikate Pohjoista Viljaa -lageria tai Viikate Tervaskanto -tervalikööriä.

26. joulukuuta 2017

Shepherd Neame Christmas Ale

Näytepullo / Servaali


Mikä olut?
Christmas Ale (Shepherd Neame)
Oluttyyppi: ale
Alkoholia: 7,0 %
Katkeruus: 31 EBU
Kantavierre: 16,5 °P
Hinta: näytepullo; 4,98 € Alkossa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä valmistaja lupaa?
Täyteläinen, hedelmäinen ja mausteinen ale.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Pintahiivaolut on olut, jonka valmistuksessa käytetty hiiva nousee käymisen aikana oluen pinnalle. Pintahiiva tuo oluisiin yleensä hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Brittityylistä pintahiivaolutta kutsutaan yleensä nimellä ale.

Olut muualla
Shepherd Neame

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Olut on kirkasta ja väriltään kuparista. Tuoksussa on pähkinää, karamellisuutta, kuivahedelmää ja mallasta. Maku myötäilee tuoksun aromeja, katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimaku on karamellinen ja hieman mausteinen. Olut sopii jouluruoan kanssa tai ihan sellaisenaankin kylmänä ja pimeänä talvi-iltana. Shepherd Neamea pidetään Britannin vanhimpana panimona ja pitkän kokemuksen havaitsee tässä oluessa. Hyvä ja tasapainoinen olut, jolle annan arvosanaksi +.

24. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 4. adventti: joulu ja olut (Olutblogisessiot vol. 3)


Olutbloggaajien sessiot ovat edenneet kolmanteen osaan. Sessioiden ideana on, että yksi bloggaaja kirjoittaa alustuksen jostain olueesen liittyvästä aiheesta. Sen jälkeen muut bloggaajat kirjoittavat samasta aiheesta mitä haluavat. Ensimmäisen session aihe oli keskiolut ja toisen olut ja penkkiurheilu. Tällä kertaa aiheena on joulu ja olut.

Session aihe herättää kysymyksen, miksi jouluna juodaan olutta tai ylipäätään alkoholia? Mässäily ja alkoholin juominen eivät kuulosta hartailta kristillisiltä perinteiltä eivätkä ne sellaisia olekaan. Joulu on vain yksi monista talvipäivänseisauksen aikaan vietetyistä juhlista, joita ihmiset ovat kautta aikojen juhlineet.

Saturnaliasta Yuleen

Antiikin roomalaiset juhlivat 17.-23. joulukuuta Saturnalia-juhlaa sadonkorjuun jumala Saturnuksen kunniaksi. Juhlaan kuului lahjojen antamisen lisäksi Saturnukselle uhratun porsaan syöminen ja ruoan kanssa juotiin tietenkin viiniä. Ajankohta merkitsi vuodenkierrossa roomalaisille keskitalven alkamista, jolloin teurastettiin liika karja, jotta sitä tarvitse ruokkia talvella. Samoihin aikoihin uuden sadon viini alkoi olla juotavaa. Vuodesta 274 lähtien roomalaiset juhlivat Saturnalian jatkoksi 25. joulukuuta auringonjumala Sol Invictusta. Kristinuskon tultua Rooman valtionuskonnoksi samaa päivää ryhdyttiin juhlimaan Jeesuksen syntymäpäivänä.

Pohjoisessa asuvien barbaarien mailla juhlittiin myös talvipäivänseisauksen aikaan. Germaaniset kansat viettivät joulukuun loppupuolella kaksi viikkoa kestänyttä keskitalven juhlaa Yulea. Pohjoisessa sadonkorjuujuhlaa vietettiin jo loka-marraskuun vaihteessa. Yulen aikaan juhlittiin auringon paluuta, sillä vaikka edessä oli vielä monta talvikuukautta, päivät alkoivat pidentyä. Juhlallisuuksiin kuuluivat olennaisesti sadonkorjuun jumalalle Freyrille uhrattu villisika sekä vahva olut. 900-luvulla Norjassa määrättiin jopa lailla, kuinka paljon olutta kotitalouksien pitää panna Yulea varten ja millainen rangaistus odottaa niitä, jotka luistavat velvollisuudestaan. Vähimmillään selvisi sakoilla, paatuneiden sarjarikollisten omaisuus saatettiin takavarikoida.

Skandinaavien sana Yule on lainattu suomeen ensin sanaksi juhla ja myöhemmin uudestaan jouluksi. Joulua tärkeämpi perinteinen juhla oli aiemmin syksyllä vietetty kekri, jonka joulu syrjäytti lopullisesti vasta 1900-luvulla. Kekrinä syötiin ja juotiin runsaasti sekä uhrattiin ruokaa ja juomaa, myös olutta. Sillä kiitettiin saadusta sadosta ja pyrittiin varmistamaan hyvä sato seuraavanakin vuonna. Monet nykyiset joulunviettotavat kuten yhdessä syöminen, oluen juominen ja saunominen olivat alkujaan tapoja juhlistaa kekriä.

Anna, Tuomas ja Nuutti

Perinteisesti jouluolut pantiin perinteisesti joulukuun 15. päivänä eli Annan päivänä. "Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan."

Varsinainen joulunvietto alkoi jo Tuomaan päivänä 21.12. ja jatkui tammikuun alkupuolelle Nuutinpäivään saakka. Tuomaan päivänä sai jo alkaa maistella jouluolutta, mistä juontuvat sanonnat "Tuomas tuleepi tuoppi kainalossa" ja "Tuomaana saa alkaa juomaan". Joulusaunassa oli tapana heittää olutta kiukaalle seuraavan vuoden hyvän sadon varmistamiseksi. Hevosia puolestaan kiitettiin kuluneen vuoden raatamisesta leivällä ja oluella. Hevosia on myös valeltu oluella jouluna. Kun jouluna mentiin nukkumaan, pöydälle jätettiin ruokaa ja olutta tontuille, haltijoille ja suvun vainajien hengille, jotta hekin voisivat juhlia joulua.

Olut (ja sahti) on luultavimmin yksi vanhimpia suomalaiseen jouluun liittyviä elintarvikkeita, joten sille kuuluu kiistattomasti paikka joulupöydässä myös nykyään. Joulukinkku tuli ruokapöytään vasta 1800-luvulla, sitä ennen syötiin lammasta. Suuri osa muistakin nykyisistä jouluruoista kuten riisipuuro ja joulutortut ovat nuorempaa perinnettä. Vaikka ylimystö joi glögiä jo 1500-luvulla, kansanjuoma siitä tuli vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen.

Do They Know It's Christmas?

Itse juon jouluolueksi Mikkellerin Do They Know It's Christmas? -oluen (5,5 %; 3,49 € Alkossa). Etiketissä on kuvattuna joulupukki, joka lienee Leevi and the Leavingsia lainaten jouluaattona kännissä. Väriltään olut on kuparinpunainen. Tuoksussa on karamellisuutta, havua, sitrusta ja hedelmäisyyttä. Maku on katkerahko, greippinen, karamellinen ja mausteinen. Jälkimaku on greippisen katkera. Olut sopinee kinkun seuraksi oikein hyvin.


Tämä blogauksen myötä Loppasuut toivottavat lukijoilleen hyvää joulua!

23. joulukuuta 2017

Finnviini Kaamos

Näytepullo / Finnviini


Mikä viini?
Finnviini Kaamos (Suomi; puolukka, hunaja, glögimausteet; 15,49 €)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Aromatisoitua marjaviiniä, puolukka-hunajaglögiä

Viini muualla 
Finnviini

Muuta
Kaamos valmistetaan käyttämällä puolukoita, minkä jälkeen viini maustetaan hunajalla ja glögimausteilla. Viini sisältää alkoholia 5 % ja sokeria 150 g/l.

Kaamos on menestynyt myös Viini-lehden ja Helsingin Sanomien arvioissa.

Kommentit 

M: Joulua odotellessa glögiä tarjotaan joka puolella vähintäänkin riittävästi. Työpaikalla ei voi välttyä makealta mehuglögiltä ja ravintoloissa on tarjolla omia, enemmän tai vähemmän tuhteja terästettyjä glögejä... Joulukuu kuluu sujuvasti niin, että ensin jäähdytellään höyryävän kuumaa juotavaa sopivan lämpöiseksi ja lopuksi kaivellaan rusinat ja mantelit mukin pohjalta.

Jos (ja kun) perinteinen glögi alkaa kyllästyttää, kannattaa testata Finnviinin Kaamos.

Perinteisistä glögeistä poiketen Kaamos maistuu hyvin sellaisenaan ilman höysteitä ja jopa jääkaappikylmänä. Sen tuoksu on makean glögimausteinen, kanelinen ja kaardemummainen, mutta myös puolukkaisen kirpeä. Maussa glögimausteet tuntuvat miedommin, päällimmäisenä tuntuu raikas puolukkaisuus ja makea hunajaisuus ja niiden lomassa ehkä jopa hieman Jouluomena-limonadista (joka on lemppariani!) muistuttava pienoinen inkiväärin puraisu.

Voimakkaan makuisten, joskus jopa tunkkaisten glögien rinnalla Kaamos on loistavaa vaihtelua. Se on tarpeeksi glögimäinen näin parhaimman glögisesongin aikaan, mutta maistuisi varmasti muulloinkin kuin jouluna, esimerkiksi jälkiruokien kanssa. (Me testasimme sen Cheers, mate! -illastamme tuttujen taateli-riisimuropalojen seurana, mutta miksei jokin puolukkainen herkku kävisi myös.) Arvosanaksi glögi/viini saa ++.

J: Kaamoksen tuoksussa on perinteisiä glögimausteita kuten kanelia ja neilikkaa. Puolukka ei tuoksu yhtä vahvasti kuin glögimausteet, mutta sen erottaa kyllä niiden alta. Maussa puolukka sen sijaan korostuu ja glögimausteet jäävät taka-alalle. Maussa on aluksi myös hunajaista makeutta, mutta se vaihtuu pian puolukan kirpeyteen. Jälkimaku on puolukkainen. Kaamos saattaisi sopia esimerkiksi joulutortun kanssa. Puolukan ansiosta se saattaisi sopia jopa ruokajuomaksi rasvaisen savulohen seuraksi. Arvosanaksi annan ++.

21. joulukuuta 2017

Olvi Xmas IPA



Mikä olut?
Xmas IPA (Olvi)
Oluttyyppi: IPA
Alkoholia: 4,7 %
Katkeruus: 45 EBU
Väri: 45 EBC
Kantavierre: 11 °P
Hinta: 1,84 € Sellon K-Citymarketissa

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa?
Suodattamaton täysmallaspintahiivaolut

Mitä oluttyyppi lupaa?
India pale ale (IPA) on pintahiivaolut, joka kehitettiin Britanniassa 1700-luvulla. Oluen piti kestää 4-5 kuukautta pitkä laivamatka Intiaan, joten siitä tehtiin vahvaa ja voimakkaasti humaloitua. Amerikkalaiset West Coast IPA:t ovat erittäin vahvasti humaloituja ja niissä on yleensä sitrusta sekä trooppisia hedelmiä. East Coast IPA muistuttaa perinteistä brittiläistä IPA:a.

Kommentit

M: Gyyh ipaa.

J: Olvin Xmas IPA on humaloitu humaloitu saksalaisella Opalilla, tshekkiläisellä Kazbekilla ja yhdysvaltalaisella Cometilla. Väriltään olut on punaruskeaa, hieman kuparista. Tuoksussa on greippiä, trooppista hedelmää, appelsiinimarmeladia, karamellisuutta ja maltaisuutta. Maku on aluksi sitruksinen, greippinen ja karamellinen. Makea karamelli taittuu pian kohtuulliseksi katkeruudeksi. Jälkimaussa on häivähdys trooppista hedelmää ja sitruunakarkkia. Olut ei ole mitenkään erityisen jouluinen, mutta sopinee joulupöydässä lohen ja kinkun kanssa. Hyvä IPA, arvosanaksi annan +.

19. joulukuuta 2017

Wolfberger (W)3 2012



Mikä viini?
Wolfberger (W)3 2012 (Alsace, Ranska; 50 % Riesling, 30 % Muscat, 20 % Pinot Gris; 9,98 € Tallinnan Wine Storessa, nyk. Callessa vuonna 2014)

Minkä kanssa nautittu?
Risotto ja paistettu siika

Mitä etiketti lupaa? 
Viiniä, joka yllättää ja sopii melkein kaikkien ruokien kanssa

Mitä rypäleet lupaavat?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta
Muscat: aromikkuutta, kukkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja persikkaa, hunajaa, rusinaa
Pinot Gris: keveyttä, hapokkuutta, sitrusta, vihreää omenaa, kukkaisuutta

Kommentit

M: Viinin väri on kaunis kullankeltainen. Sen tuoksussa on mandariinia, hunajaa, kypsiä trooppisia hedelmiä ja makeita mausteita sekä parfyymisyyttä ja kukkaisuutta, jopa hieman öljyisyyttä. Viinin maku on hedelmäinen, hapokas, pehmeän sitruksinen ja hunajaisen makea, persikkainen ja kypsän omenainen. Se tuntuu kielellä öljyiseltä ja pureskeltavalta. Jälkimaussa on sitrusta, kypsää persikkaa ja makeita mausteita, mieleen tulee myös jouluinen appelsiini, johon on pistelty neilikoita. Ruoan kanssa viini sopi hyvin, hapokkuutensa ansiosta se pärjäsi jopa salaatin punasipulin ja kirsikkatomaattien kanssa ja hyvin viilennettynä se menisi varmasti sellaisenaankin. Parin vuoden jemmaaminen on ilmiselvästi tehnyt viinille hyvää ja kun hintakin oli aikanaan alle kympin, se saa arvosanaksi ++.

J: Viini on kirkasta ja väriltään kultaan vivahtavan keltaista. Tuoksussa on kypsää omenaa, trooppista hedelmää, kukkaisuutta ja limeä. Maku on aluksi kypsän omenainen, jopa hunajainen, mutta muuttuu pian hapokkaaksi ja mukaan tulee vihreää omenaa sekä mineraalisuutta. Jälkimaussa on limeä ja aprikoosia. Risoton ja siian kanssa viini sopi hyvin. Makeuden ansiosta viini sopia myös aasialaisten ruokien kanssa, mutta sopii myös seurustelujuomaksi. Erinomainen viini, arvosana ++.

17. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 3. adventti: joulupukin apurit

Joulu lähestyy, mutta itse joulupukkia ei vielä näy. Tälläkin kertaa joudutaan tyytymään joulupukin apureihin.


Ruosniemen panimon Jouluapulainen (amber ale; 4,7 %; 2,89 € Sellon Prismassa) on väriltään kuparinpunainen. Tuoksussa on karamellisuutta, havua ja karpaloa. Hieman vetinen maku on katkerahko, karamellinen, maltainen ja vähän mausteinen. Jälkimaku on havuinen ja katkera. Tämä olut voisi sopia hyvin kinkun ja laatikoiden kanssa. Ehkä tätä olutta voisi juoda myös lahjoja paketoidessa?

Joulupukin esikuva on 200- ja 300-lukujen vaihteessa elänyt Pyhä Nikolaos, joka kävi salaa jättämässä lahjoja köyhille lapsille. On siis luontevaa, että häntä avustaa joulunaikaan toinen pyhimys. Pyhä Olavi oli 1000-luvulla elänyt Norjan kuningas, joka vakiinnutti kristinuskon aseman Norjassa. Olavi lähti nuorena ryöstöretkelle Suomeen, mutta joutui suomalaisten väijyttämäksi ja pääsi hädin tuskin hengissä pakoon takaisin Norjaan.

Mustan virran panimon Santa Olaf (brown ale; 4,7 %; 3,39 € Sellon Prismassa) on väriltään tummanruskea, lähes musta. Tuoksussa on paahteisuutta, kahvia, kuivahedelmiä ja luumua. Maku on kahvisen paahteinen, jopa espressomainen. Tästä huolimatta olut on hieman vetinen. Jälkimakukin on paahteinen, mutta siinä on mukana myös luumua ja hieman havuisuutta. Tälle paras ruokaseura olisi joulutorttu tai juustot.

Tästä parivaljakosta sekä Jussi että Marjut valitsi Santa Olafin paremmaksi. Jouluapulainen on tasaisen varma esitys Ruosniemen panimolta, mutta Santa Olafin kahvin ja luumun aromit sopivat paremmin jouluun.

16. joulukuuta 2017

Stellar Winery Running Duck Shiraz 2015

Näytepullo / Norex Selected Brands

Sitting Cat & Running Duck

Mikä viini?
Stellar Winery Running Duck Shiraz 2015 (WO Western Cape, Etelä-Afrikka; 100 % Shiraz; 11,50 €. Luomu!)

Minkä kanssa nautittu?
Karjalanpaisti

Mitä etiketti lupaa? 
Tuoksussa pippuria ja metsänpohjaa, maussa tummaa marjaa ja tammisia tanniineja, mausteinen jälkimaku

Mitä rypäle lupaa?
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua

Viini muualla 
Stellar Winery
Norex Selected Brands

Kommentit 

M: Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi tummia marjoja ja pippuria sekä hieman nahkaa, tummaa suklaata ja mausteisuutta. Ilmaantumisen myötä tuoksun marjaisuus korostuu ja mausteisuus muuttuu yrttiseksi ja hieman savuisaksi. Viinin maku on kypsän marjainen ja herukkainen. Tummien marjojen ja kahvin lisäksi maussa on lempeää yrttisyyttä ja pirteää pippuria. Mehukas viini on helppoa juotavaa; kohtalaiset, mutta pehmeät tanniinit jäävät lopuksi ikeniin kutittelemaan. Jälkimaussa on marjaa, pippuria, tummaa suklaata ja kahvia.

Karjalanpaistin kanssa viini sopi kohtalaisesti, varsinkin lisukesuolakurkkujen kanssa se toimi hyvin. Myös grilliruoka voisi sopia viinin kanssa ja mikseivät muutkin rasvaiset ja suolaiset liharuoat, esimerkiksi entrecôte tai rasvakerroksen mehevöittämä ankanrinta - tai jos olisi kesä ja ystävämme Kallion kirjeenvaihtaja grillaisi kokonaista picanhaa ulkona, voisimme viedä tätä mukanamme. Mukava ja maukas perusviini saa arvosanakseen 0.

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Heti avaamisen jälkeen tuoksussa oli lähinnä vain nahkaa ja puolukkaa, mutta hetken ilmaantumisen jälkeen niiden aromit heikkenivät ja tuoksuun tuli tummaa marjaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta, luumua ja aavistus savua. Maku on mustaherukkainen, hilloinen, mausteinen ja luumuinen. Tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaku on pippurinen, mustaherukkainen ja hieman kahvinen.

Karjalanpaistin kanssa viini ei ollut täydellisen sopiva valinta. Viini sopisi paremmin grillatun, hieman rasvaisen ruoan kanssa. Esimerkiksi ribsit voisivat olla hyvä valinta viini seuraksi. Myös hampurilainen saattaisi sopia viinin kanssa. Perushyvä Shiraz, joka ei petä, mutta ei yllätä. Arvosana 0 eli laatu vastaa hintaa.

14. joulukuuta 2017

Alkoholittomat oluet joulupöytään

Näin joulun lähestyessä ostimme Sellon K-Citymarketista alkoholittomia oluita aikomuksena kokeilla, sopisiko jokin niistä jouluruoan kanssa. Koska perinteisessä joulupöydässä on vähän kaikenlaista syötävää, myös oluiksi valikoitui erilaisia tyylejä edustavia oluita. Alkoholittomien oluiden määrä oli niin suuri, että valinta tehtiin  lopulta Stetson-Harrisonin menetelmällä. Tummia oluita ostimme kaksi, koska tumma olut on perinteinen joulukinkun kumppani.





Klaus Störtebeker oli 1300-luvun lopulla elänyt saksalainen merirosvo, joka legendan mukaan pystyi juomaan neljän litran tuopin yhdellä siemauksella. Ei siis ihme, että hänen nimellään myydään olutta. Störtebeker Bernstein-Weizen Alkoholfrei (Störtebeker Braumanufaktur, Saksa; 2,89 € / 0,5 l) on samea, oljenkeltainen vehnäolut. Tuoksussa on vehnää, banaania, rautaa ja hiivaa. Makeassa maussa on banaaniesanssia ja karamellisuutta. Myös jälkimaku on makean banaaninen. Jos banaanilimonadia on olemassa, se maistunee tällaiselta. Störtebeker vetäisi varmaan kölin ali, jos hänelle tällaista tarjoaisi oluena. Ei tämä olut oikein minkään jouluruoan kanssa toimisi, mutta saattaisi mennä hätätilassa janojuomana kesällä.

Ukko-Pekka täyteläinen alkoholiton olut (Finnspring, Suomi; 1,20 € / 0,5 l) on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on paahtoleipää, ruisleipää ja hieman sitrusta. Maku on vahvan paahtoleipäinen, siinä on myös vähän maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Sama aromipaletti jatkuu myös jälkimaussa. Ei tätä olutta kyllä sellaisenaan kovin suurta määrää joisi, mutta käynee yleisolueksi ruokapöytään.



Innis & None Pale Ale (Innis & Gunn, Skotlanti; 2,10 € / 0,33 l) on humaloitu kuudella eri humalalla ja katkeruutta on 45 IBU:n verran, joten makua pitäisi ainakin löytyä. Väriltään olut on kuparinpunainen. Makeassa tuoksussa on karamellisuutta, toffeeta, appelsiinimarmeladia ja vähän havua. Maku on karamellisen makea ja appelsiininen, siinä on mukana aavistus greippiä. Katkeruus potkaisee vasta jälkimaussa, silloinkin kuivahedelmillä kuorrutettuna. Parin hörpyn jälkeen makeus ei enää häiritse kovin pahasti. Ihan mainio olut, joka sopisi varmaan kalan tai jopa kinkunkin kanssa.

Alkoholittomat Nikolai-oluet on brändätty tänä vuonna uudelleen KOFF Crisp-oluiksi. Crisp Tumma Lager (Sinebrychoff, Suomi; 0,85 € / 0,33 l) on tummanruskeaa, lähes mustaa. Tuoksussa on ruisleipää, paahteisuutta ja luumua. Hieman vetinen maku myötäilee tuoksun aromeja. Jälkimaku on kahvisen katkera. Tämä olut sopisi varmaan hyvin kinkun seuraksi.

Lapin Kulta Alkoholiton Arctic Malt Tumma (Hartwall, Suomi; 1,10 € / 0,33 l) on väriltään tummanruskea. Tuoksussa on paahteisuutta, karamellisuutta ja märkää viljaa. Kevyt, hieman vetinen maku on ruisleipäinen, karamellinen ja paahteinen. Jälkimaku on hieman katkera. Ehkä tämäkin olut sopisi kinkun kanssa.

Mikään maistetuista oluista ei osoittautunut erityisen hyväksi. Ilmeisesti maukkaan alkoholittoman oluen valmistaminen ei ole helppoa, koska harva siinä on onnistunut. Tästä kattauksesta paras oli Innis & None Pale Ale. Crisp Tumma ja Lapin Kulta Arctic Malt Tumma pääsivät jaetulle kakkossijalle. Ukko-Pekka saattaa mennä ruokajuomana, mutta Störtebekerin alkoholittoman version voisi upottaa merenpohjaan.

12. joulukuuta 2017

Finnviini Sointu 2015

Näytepullo / Finnviini


Mikä viini?
Finnviini Sointu 2015 (Suomi; hunaja, lakka; 34,00 €)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Hienostunut samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini

Viini muualla 
Finnviini

Kommentit 

M: Myös Finnviinin kuohuviiniä olen odottanut innokkaasti - ja tässä se viimein on!

Ensituntumalta Soinnun tuoksussa hallitsee lakka. Hunajaa ei huomaa aivan heti, mutta tarkemmin tutkittuna se on hienovaraisesti mukana. Marjaviineille tyypillisesti raaka-aineiden aromit toistuvat myös maussa. Vaikka viini on extra dry (Finnviinin mukaan sokeria 15 g/l, Alkon mukaan 19 g/l), hunajan makeus ja lakan marjaisuus saavat sen tuntumaan makeammalta kuin mitä se onkaan - itse asiassa hunaja sopii hyvin yhteen kirpeän lakan kanssa. Soinnun maku onkin tasapainoinen ja tyylikäs. Lakan ystävien kannattaa kokeilla tätä viiniä vaikkapa aperitiivina tai kovien juustojen ja lakkahillon seurana. Hinta on (luonnollisesti) päätynyt korkeaksi, joten arvosanaksi Sointu saa 0.

J: Viinin makeassa tuoksussa on voimakkaasti lakkaa ja hieman hunajaa sekä appelsiinimarmeladia. Maku on makeuden sijaan kohtuullisen hapokas ja hieman sitruksinen. Myös maussa on lakkaa, joka tulee parhaiten esille jälkimaussa. Viini voisi sopia jälkiruokaviiniksi lakkahillon ja leipäjuuston kanssa. Arvosanaksi annan 0 eli laatu vastaa hintaa.

10. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 2. adventti: pahojen tonttujen paraati

Tonttujoukko huomio ja katse oikeaan! Toisen adventin teemana on tonttuparaati.

Ridgeway Brewing valmistaa tällä hetkellä yli kymmentä erilaista jouluolutta. Ensimmäinen tonttuolut Bad Elf valmistettiin vuonna 2003 ja sen jälkeen tonttuilu on jatkunut joka vuosi. Vertailuun löysivät tiensä Bad Elf Winter's Ale (pale ale 4,5 %;  4,45 € Sellon K-Citymarketissa), Black Elf (black pale ale 4,5 %; 4,45 € Sellon K-Citymarketissa) ja Insanely Bad Elf (imperial red ale 11,2 %; 4,49 € Alkossa).



Bad Elf Winter's Ale on väriltään kullankeltainen. Sen tuoksussa on sitrusta, appelsiinia, maltaisuutta ja vähän karamellisuutta. Maku toistaa tuoksun aromeja ja siinä on myös hieman greippiä Katkeruutta ei kovin paljoa. Jälkimaku on greippinen ja maltainen. Raikas olut sopisi joulupöydässä lohen seuraksi, tai sen voisi nauttia joulusaunan yhteydessä. Vaikka tätä myydäänkin jouluoluena, niin tämä sopisi nautittavaksi myös kesällä.

Black Elf on väriltään tummanruskeaa, lähes mustaa. Miedossa tuoksussa on taatelia sekä hieman kahvia ja paahteisuutta. Katkerahko maku on kahvinen ja taatelinen. Jälkimaussa on roimasti paahteisuutta ja tummaa suklaata. Kokonaisuus on hieman vetinen. Tämä olut voisi käydä joulutorttujen seuraksi.

Insanely Bad Elf on väriltään kuparinpunainen. Makeassa tuoksussa on kuivahedelmiä, hunajaa ja rusinaa. Maku on makea, siinä on toffeeta, hunajaa ja rusinaa. Alkoholi lämmittää ja tuntuu maussa. Jälkimaku on maltainen, toffeinen ja pähkinäinen. Tämä sopisi jälkiruoaksi sellaisenaan.

Hinta-laatusuhde oli kaikissa oluissa kohdallaan. Oluista Black Elf  päätyi Marjutin suosikiksi. Jussi valitsi suosikikseen Insanely Bad Elfin ja kakkossijalle pääsi Black Elf. Kolmanneksi jäänyt Bad Elf Winter's Ale oli sinänsä ihan hyvä olut, mutta siinä ei ollut oikein mitään jouluista.

9. joulukuuta 2017

Prinz von Hessen Winkeler Hasensprung 2009


Mikä viini?
Prinz von Hessen Winkeler Hasensprung 2009 (Rheingau, Saksa; 100 % Riesling; 40,50 € Alkossa vuonna 2015)

Minkä kanssa nautittu?
Paistettu lohi, sitruunainen perunasalaatti

Mitä etiketti lupaa? 
800-vuotista perinnettä ja voimakasta, luonteikasta ja erottuvaa viiniä

Mitä rypäle lupaa?
Riesling: omenaa, persikkaa, jalohomeen mineraalintäyteistä tai hunajaista vivahdetta, petrolia, kukkaisuutta, hapokkuutta

Viini muualla 
Prinz von Hessen

Katso myös
Prinz von Hessen Riesling Kabinett Royal Trocken 2013
Prinz von Hessen Riesling Johannisberger Klaus VDP Großes Gewächs 2013
Itsenäisyyspäivän viinit 2015
Prinz von Hessen Rheingau Riesling Classic 2011

Kommentit 

M: Itsenäisyyspäivän ruokajuomaksi valitsimme perinteisesti Suomen kuninkaan eli Prinz von Hessenin Rieslingin, tällä kertaa vuosikertaa 2009 olevan Winkeler Hasensprungin.

Viini on väriltään voimakkaan kullankeltainen. Sen tuoksussa on päällimmäisenä petroolia ja sen alla kypsiä hedelmiä, kuten persikkaa ja ananasta, ja lisäksi hunajaa, sitrusta huomaa vasta hetken kuluttua. Viinin maku on hedelmäinen ja hapokas, mutta kohtalainen jäännössokerin määrä (13 g/l) tasoittaa hyvin hapokkuutta. Kypsän ananaksen lisäksi maussa on pirteää sitruksisuutta, persikkaa ja hunajaa, suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Herkullinen, nektaria muistuttava, hyvin kehittynyt Riesling sopii hyvin rasvaisen lohen seuraksi ja saa arvosanaksi ++.

J: Viini on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on petroolia, limeä, hunajaa ja kypsiä hedelmiä - omenaa, ananasta sekä persikkaa. Makeahko maku myötäilee tuoksun aromeja. Makeus taittuu jälkimaussa raikkaan sitruksiseksi hapokkuudeksi, jossa on hieman mineraalisuutta. Viini sopi hyvin rasvaisen lohen seuraksi ja kesti myös perunasalaatin sitruksisuuden. Voisi sopia hyvin myös äyriäisten kanssa. Hyvin ikääntynyt, erinomainen Riesling, jolle annan arvosanaksi +.

7. joulukuuta 2017

The Flying Dutchman Hello Darkness My Old Friend


Mikä olut?
Hello Darkness My Old Friend (The Flying Dutchman, pantu De Proefbrouwerijssa)
Oluttyyppi: black IPA
Alkoholia: 4,5 %
Katkeruus: 45  EBU
Hinta: 3,85 € K-Citymarket Sellossa

Minkä kanssa nautittu?
Disturbedin The Sound Of Silence coverin

Mitä etiketti lupaa?
Amarilloa, Centennialia ja Citraa humalissa sekä kardemummaa ja appelsiininkuorta

Mitä oluttyyppi lupaa?
IPA:n tyylistä katkeruutta ja paahteista tummaa maltaisuutta

Kommentit

M: Maistuu ensin oluelle ja sitten gyyh.

J: Tämä olut päätyi ostoskoriin, koska sen nimi vetosi synkkään kymenlaaksolaiseen sieluuni. Hello Darkness My Old Friend on väriltään tummanruskeaa ja sen vaahto on vaaleaa. Tuoksussa on paahteisuutta, lakritsaa, greippiä ja kardemummaa. Maku on paahteinen ja kahvinen, kardemumma erottuu selvemmin kuin tuoksussa. Maussa on myös hieman greippiä ja appelsiinia. Katkeruutta on kohtuullisesti. Jälkimaku on kahvinen ja paahteinen. Kai tämä olut sopisi esimerkiksi suklaakakun seuraksi, mutta sen voi nauttia sellaisenaankin katsellen talviyöhön ja kuunnellen hiljaisuuden ääniä. Arvosanaksi annan +.


5. joulukuuta 2017

Brinkhall's Suomi 100 Sparkling Brut 2016



Mikä viini?
Brinkhall's Suomi 100 Sparkling Brut 2016 (Suomi; omena; 30,00 €)

Minkä kanssa nautittu?
Sellaisenaan

Mitä etiketti lupaa? 
Perinteisellä samppanjamenetelmällä tehtyä, sakkojen päällä kypsytettyä omenakuohuviiniä

Viini muualla 
Brinkhall Sparkling

Muuta
Vuonna 2015 perustettu Brinkhall Sparkling avasi viime maaliskuussa Naantaliin tehtaan ja myymälän. Yritys valmistaa omenoista kuohuviinin lisäksi jääviiniä ja väkevöityä viiniä.

Kommentit 

M: Tätä omenakuohuviiniä olen halunnut maistaa sen jälkeen, kun siitä alunperin kuulin. Palkitaanko odotus?

Viinin väri on kaunis, pronssiin vivahtava tummahko kullankeltainen. Sen tuoksu on houkutteleva: vastapuristettua tuoretta omenamehua (ei mitään kaupan tusinaomenajuomaa) ja vastakeitettyä omenasosetta, hieman sitrusta ja pieni aavistus paahtoleipää. Raaka-aineena käytetyt omenat ovat säilyttäneet hyvin arominsa.

Viinin maku on nimen mukaisesti kuiva, ehkä jopa hieman hapan, eikä - ikävä kyllä - vastaa täysin tuoksun luomia odotuksia, tuoksun lupaama runsas, herkullinen omenaisuus jää puuttumaan. (Jään myös miettimään, olisiko ehkä hitusen enemmän sokeria kuin nykyiset 14 g/l sittenkin paikallaan pyöristämässä makua vai onko juuri tällainen rutikuiva tyyli sittenkin parempi.) Vaikka maku onkin pieni pettymys, Brinkhall Sparkling on kuitenkin parempaa kuin monet herukkapohjaiset marjakuohuviinit, ja omena tuntuu varsin potentiaaliselta vakavastiotettavan hedelmäkuohuviinin raaka-aineelta. Jälkimaku on joka tapauksessa omenainen ja siinä lisäksi hieman hiivaisuutta. Vaikka Brinkhall Sparkling on kotimaista ja käsityönä tehtyä, 30 € hinta tuntuu jokseenkin tyyriiltä, joten arvosanaksi viini saa 0.

J: Viini on väriltään kullankeltainen. Tuoksussa on kypsää omenaa, omenahilloa, hunajaa ja hieman sitrusta. Kuivassa maussa on vihreää omenaa ja sitrusta. Jälkimaussa on omenaisuuden lisäksi hieman hunajaa ja hiivaa. Kokonaisuus muistuttaa brittiläistä kuivaa omenasiideriä. Viini sopinee parhaiten aperitiiviksi, mutta se voisi käydä myös kylmän joulukinkkusiivun tai pehmeiden juustojen seuraksi. Korkeahkon hinnan vuoksi annan arvosanaksi 0.

3. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri - 1. adventti: Ravintola Perhon kausioluet

Perinteisen joulukalenterin sijasta Loppasuilla on tänä vuonna adventtikalenteri, jossa vertaillaan sunnuntaisin kahta tai useampaa olutta keskenään. Ensimmäisenä adventtina vertailussa ovat ravintola Perhon panimon kausioluet, joihin Jussi pääsi tutustumaan samalla uusien Wasted-oluiden kanssa.

Molemmat Perhon oluet ovat pintahiivaoluita.



Ensimmäinen olut on Perhon Joulu (5,7 %), joka on maustettu piparkakkumausteilla, katajanmarjalla ja hunajalla. Väriltään olut on syvän tummanruskea, lähes musta. Tuoksussa on piparkakkumausteita, erityisesti neilikkaa sekä tummaa suklaata. Myös maussa on piparkakkumausteita, joista korostuu kaneli. Maku on myös luumuinen, ruisleipäinen ja kahvisen paahteinen.

Toinen olut on Perhon Kataja-karpalo (5,8 %), joka on nimensä mukaisesti maustettu katajalla ja karpalolla. Tuoksu on lähinnä havuinen, karpaloa on mukana vain vähän. Niiden lisäksi tuoksussa on aavistus greippiä. Katkerahkossa maussa karpalo maistuu sen sijaan enemmän havun jäädessä sivuosaan.

Näistä kahdesta oluesta Perhon Joulu oli Jussin suosikki, vaikka aluksi oluen piparkakkumausteisuus tuntui hieman liian voimakkaalta. Perhon Joulu sopii vaikka sellaisenaan jälkiruoaksi, Kataja-karpalo käy puolestaan paremmin ruokajuomaksi. Molempia oluita saa ravintola Perhosta sekä 0,5 l tuoppeina (7,5 €) että 0,25 l maisteluannoksina (3,75 €).

2. joulukuuta 2017

Cheers, mate!

Itäeurooppalaisesta illasta kotiutunut raatimme suuntasi viikko sitten henkisesti kohti Australiaa, fyysisesti taas Casa Loppasuille suomalais-australialaishenkisten ja hieman jouluisten tarjoiluiden ääreen.



Bird in Hand Sparkling Pinot Noir Rosé 2017
(Adelaide Hills, Australia; 100 % Pinot Noir; 17,89 €)

Alkumaljaksi tarjosimme australialaista kuohuvaa. Bird in Hand Sparkling Pinot Noir Rosé oli väriltään hyvin vaalea persikanpunainen. Tuoksultaan ja maultaan se oli kuitenkin voimakkaampi kuin väriltään: punaiset marjat (mansikka ja kirsikka) yhdistyivät pirteisiin kupliin ja sitruksisuuteen ja jopa pieneen mausteisuuteen ja mineraalisuuteen. Kiva, yllättävän ryhdikäs skumppa tuntui kuitenkin hieman kalliinpuoleiselta.




Hewitson Baby Bush Mourvèdre 2014 ja 2009
(Barossa, Australia; 100 % Mourvèdre; 2009 14,84 € ja 2014 14,99 €)
Mourvedre: maanläheistä makua, aluskasvillisuutta, nahkaa, eläimellisyyttä, pehmeitä punaisia hedelmiä, kypsiä puutarhamarjoja ja marjojen kuoria, yrttejä, suklaata, kahvia, minttua, tryffeliä
Ensimmäisenä parina tarjosimme Baby Bush Mourvèdren kahta eri vuosikertaa: 2009 on tarttunut mukaan jostain jo unohtuneesta paikasta, ja viisi vuotta tuoreempi 2014 ostettiin tätä iltaa varten Alkosta aivan äskettäin - tosin nyt Alkon nettisivujen mukaan myynnissä on jo vuosikerta 2015.

2014 oli tuoksultaan hedelmäinen, jopa makeahko, mansikkainen ja herukkainen, lisäksi tuoksussa oli mausteisuutta, vaniljaa ja jonkin verran kumia. Sen maku oli pehmeä, mausteinen ja marjainen pienellä eukalyptus-höysteellä. Yksi raatilainen äänesti mehevän ja monikäyttöiseltä tuntuvan viinin suosikikseen.

2009 oli ehtinyt kehittää savuisia ja kumisia aromeja ja sen marjaisuus muuttunut kypsemmäksi ja tummemmaksi, boysenmarjaiseksi ja herukkahilloiseksi. Kypsyminen oli tehnyt viinille hyvää - toisaalta myös nuorempi vuosikerta oli maukasta ja oli hankala päättää, kumpi olisi parempaa.



Hewitson Ned & Henry's Shiraz 2006 ja 2016
(Barossa, Australia; 2016 100 % Shiraz / 2006 92 % Shiraz, 8 % Mourvèdre; 2016 14,25 € Viking Grace tai 18,98 € Alko)
Shiraz: tanniineja, marjoja (kirsikkaa, vadelmaa, luumua, karhunvatukkaa; kuumilla alueilla jopa hillomaista marjaisuutta), mausteita (neilikkaa, pippuria, valkopippuria), suklaata, kahvia, nahkaa, tupakkaa ja savua
Tästä se ajatus oikeastaan lähti: vuoden 2006 Ned and Henry's Shiraz -pullo alkoi kuumotella kaapissa, sillä kierrekorkkiviinejä ei oikeastaan ole tarkoitettu säilytettäväksi kovin pitkään. Kun viime kesän Viking Grace -risteilyltä sen pariksi löytyi vuosikymmenen verran nuorempi, aivan juuri myyntiin tullut vuosikerta 2016, tastingin teema oli päätetty.

2016 oli odotusten mukaisesti nuori ja napakka, ja sen aromit kiteytyivät pienen vitsailun jälkeen sanoihin "pistävä taateli". Tuoksun tummat marjat (herukka ja mustikka) yhdistyivät Shiraz'lle tyypilliseen nahkaan ja pippurisuuteen, luumuun ja tummaan suklaaseen. Roteva maku jatkoi tuoksun linjoilla, ja tanniinit olivat vielä nuoret ja tiukat. Ilmeisesti nuoruus vetosi ihmisiin, sillä kaksi raatilaista äänesti tämän suosikikseen.

2006 oli iloksemme vielä juotavassa kunnossa, tosin ei sitä kovin pitkään olisi enää kannattanut säilyttää. Myös tämä viini oli kehittänyt ikääntyessään enemmän savuisia ja kumisia aromeja, jotka jättivät hedelmäisyyden ja marjaisat aromit taka-alalle. Ajan myötä tanniinit olivat myös pyöristyneet miellyttävästi. Kaksi raatilaista piti tästä viinistä eniten.

Kannattiko viinejä sitten säilyttää useita vuosia? Viinit olivat toki kehittyneet ikääntymisen myötä, mutta sokkona maistettuna vanhemmat vuosikerrat eivät erottuneet olennaisesti parempina tai kovin erilaisina - toki 2016 oli värinsä ja tiukahkon makunsa puolesta selvästi nuorin. Vuosikausien jemmaaminen ei siis automaattisesti paranna viiniä, vaan varastoitavat viinit kannattaa valita tarkemmin kuin "hupsis, unohtui kaappiin" -menetelmällä.

Vertailu oli toki mielenkiintoista sen jälkeen, kun vuosikerrat olivat tiedossa. Harvemmin meidän nuoresta viinivarastostamme pääsee maistamaan viinistä kahta vuosikertaa, joilla on vuosikymmenen verran eroa, joten siinä mielessä säilyttäminen kannatti. Jos nyt jotain tekisimme toisin, niin vuoden 2016 Ned and Henry'sin laittaisimme vielä hetkeksi säilöön, ja vuoden 2006 viinin olisimme voineet juoda aiemminkin.


Alkuruokana tarjosimme ruissipsejä ja kaupasta ostettua savulohitahnaa sekä mango-currykatkarapuja.

Pääruokana tarjosimme vaahterasiirapilla glaseerattua kinkkua (ilman neilikoita), avokado-mangosalsaa (kuvassa), chiliporkkanoita (kuori porkkanat, kierittele öljyssä, ripottele päälle chilijauhetta ja paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia) ja bataattilohkoja.

Jälkiruoaksi kokkasimme MasterChef Australian inspiroimina taateli-riisimuropaloja.

Taateli-riisimuropalat

125 g kivettömiä taateleita
125 g sokeria
90 g voita
125 g riisimuroja
kookosrouhetta

Voideltu tai leivinpaperilla vuorattu vuoka (noin 25 x 25 cm)

Lisää taatelit, sokeri ja voi kattilaan ja hauduta ne miedolla lämmöllä rauhallisesti sekoittaen tasaiseksi massaksi (noin 10 minuuttia). Varo, ettei massa pala pohjaan! Ota kattila liedeltä ja sekoita riisimurot mukaan. Taputtele massa vuokaan noin 3-4 cm paksuksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Leikkaa paloiksi ja ripottele palojen päälle kookosrouhetta.

30. marraskuuta 2017

Wasted-hävikkiolut - missä mennään?

Hävikkileivästä valmistetusta Wasted-oluesta on jatkokehitetty kaksi uutta versiota, joita Jussi kävi maistamassa ravintola Perhossa 29.11.2017. Ensimmäinen joukkorahoitettu versio tuli tutuksi jo keväällä.

Brewniversen kehittämät uudet versiot esiteltiin nimillä A ja B. Ensimmäisessä versiossa oli käytetty pelkkää hävikkileipää, mutta näissä uusissa versioissa oli käytetty puolet leipää ja puolet mallasta.


Versio A:han on käytetty leipänä vain hävikkiin päätyneitä Vaasan ruispaloja. Oluessa on alkoholia enemmän kuin ensimmäisessä versiossa, 4,6 %, ja sen maku on maltainen, hedelmäinen ja hieman karamellinen. Maussa on katkeruutta kohtalaisesti. Ruista mausta ei löytynyt, mutta se toi pientä sahtimaista vivahdetta. Vaikka kokonaisuus toi mieleen tsekkiläisen tai saksalaisen Pils-oluen, kyseessä on pintahiivaolut.


Versio B:hen käytetty leipä on Perhon lounaalta ylijäänyttä leipää. Oluessa on alkoholia 3,8 %, ja siinä on käytetty Cascade-humalaa. Ehkä juuri humalan vuoksi B toi mieleen APA:n. Aromeissa oli hedelmäisyyttä, greippiä ja persikkaa, ja oluen maku oli versio A:ta katkerampi. Kokonaisuus oli yllättävän tuhti ja maukas alhaiseen alkoholiprosenttiin verrattuna. Myös tämä olut on pintahiivaolut.

Tastingissä olleet saivat äänestää suosikkiaan pullonkorkeilla. Tulos oli tasainen, mutta versio B vei voiton. Se oli myös Jussin suosikki. Keväällä maistetusta versiosta ollaan tultu pitkä matka oikeaan suuntaan, sillä molemmat oluet olivat hyviä. Tosin joukkorahoitetusta versiosta oli pakko tehdä alkoholilainsäädännön vuoksi ykkösoluen vahvuista, joten vertailu on hieman epäreilua.

Wasted-olutta saa tällä hetkellä vain ravintola Loopissa, mutta ensi vuonna sitä pitäisi olla saatavilla kaupoissakin.

28. marraskuuta 2017

Viinipostin Tommasi-tasting 20.11.2017


Ehdimme pitkästä aikaa Viinipostin tastingiin. Tällä kertaa aiheena olivat italialaiset Tommasin viinitilan viinit, ja tastingin (15 €) piti tilan kolmannen sukupolven edustaja Pierangelo Tommasi.


Tommasi Pinot Grigio Le Rosse 2016
(IGT Delle Venezie; 100 % Pinot Grigio; 12,45 € / Viiniposti)

Illan aloitti tastingin ainoa valkoviini, trooppisen hedelmäinen ja pirteä Pinot Grigio Le Rosse. Le Rosse -nimisen tarhan rypäleistä tehty viini on tarkoitettu juotavaksi nuorena, ja se onkin helppoa kulauteltavaa.

Helppoudestaan huolimatta viini ei ollut yksinkertainen, vaan sen aromaattisessa tuoksussa oli miellyttävästi greippistä sitruksisuutta ja yrttisyyttä, jotka yhdistyivät kypsiin hedelmiin, kuten päärynään ja ananakseen. Viinin ryhdikkäässä ja runsaahkossa maussa toistuivat tuoksun aromit, ja mukava hapokkuus lupaili, että viini voisi olla hyvä myös ruokapöydässä keveiden ruokien seurana. Kielelle jäi lopuksi hieman sitruksisuutta ja valkopippurisuutta.

Tommasi Poggio al Tufo Rompicollo 2015
(IGT Toscana; 60 % Sangiovese, 40 % Cabernet Sauvignon; 11,99 € / Viiniposti)

Etelä-Toscanasta Rompicollo-nimiseltä ("niskanmurtaja") tarhalta peräisin oleva hieman makea ja marjainen punaviini oli myöskin helppo, mutta ei kuitenkaan yksinkertainen punaviini, jota ei ole hinnalla pilattu. Tarhan viiniköynnökset kasvavat jyrkillä rinteillä vulkaanisessa maaperässä, ja viiniä on kypsytetty slovenialaisessa tammessa 12 kk ajan.

Rompicollon tuoksu on makeahko ja kypsän marjainen (kirsikkaa, punaherukkaa ja mustikkaa), marjaisuuden lisäksi siitä erottuu mausteisuutta. Sen maku jatkaa tuoksun linjoilla, tanniinit ovat pehmeät ja päällimmäisin vaikutelma herukkahilloinen. Jälkimaku on mausteinen.

Tommasi Casisano Brunello di Montalcino 2011
(DOCG Toscana; 100 % Sangiovese; 44,99 €Viiniposti)

Viinille!-tapahtumasta tuttu Casisano Brunello di Montalcino on peräisin keski-Toscanasta ja se tehdään Sangiovese-rypäleen Grosso-variantista. Perus-Sangioveseen verrattuna Grosson rypäleet ovat isommat, mutta niiden kuori paksumpi, jolloin rypäleistä saadaan vähemmän mehua ja laadukkaampia viinejä.

Casisanon tuoksu oli odotetun mausteinen ja marjainen, kypsään tummaan marjaisuuteen sekoittui jotain makeaa, melkeinpä karkkista tai marmeladista ja toisaalta myös nahkaa. Pehmeät, mutta napakat tanniinit täydensivät hyvin tuoksun mukaista marjaista ja mausteista makua, jälkimaku oli mausteinen ja tanniininen. Casisano oli edelleen herkullinen viini.


Tommasi Crearo della Conca d'Oro 2014
(IGT Rosso Veronese; 50 % Corvina Veronese, 35 % Cabernet Franc, 15 % Oseleta; 18,98 € / Viiniposti)

Toisen sarjan aloitti Viini-lehden juuri vuoden punaviiniksi valitsema Crearo. Sen rypäleet ovat peräisin Conca d'Oron tarhalta, ja viiniä on kypsytetty ensin 6 kk ranskalaisessa tammessa, jotta se kehittyy nopeasti ja sen jälkeen 12 kk slovenialaisessa tammessa, jossa se saa kehittyä rauhassa.

Tällä kertaa viini ei tarjonnut aivan yhtä eläimellistä tuoksua kuin Viini ja ruoka -tapahtuman Vuoden viinit -tastingissa, esiin nousi ennemminkin runsasta mausteisuutta, hedelmäisyyttä ja punaista marjaisuutta, karpaloa ja punaherukkaa, sekä niiden lisäksi nahkaa, yrttejä ja vaniljaa. Crearon pehmeät tanniinit ja raikas hapokkuus komppasivat hyvin runsasta, tuoksun mukaista makua ja pieni jäännössokeri (7 g/l) pyöristi makua suunmukaiseen suuntaan. Crearo oli oikein maukas viini tälläkin kertaa.

Tommasi Ripasso Valpolicella 2014
(DOC Valpolicella Classico Superiore; 70 % Corvina Veronese, 25 % Rondinella, 5 % Corvinone; 19,99 € / Viiniposti)

Lopuksi pääsimme Italian klassisten Ripasso Valpolicellan ja Amaronen pariin. Amaronen valmistuksesta jääneen kuorimäskin kanssa uudelleen käyneen Ripasso Valpolicellan tuoksu oli runsas ja hieman rusinainen, sen mausteisuus kallistui pieneen pippurisuuteen ja marjaisuus taas vadelman ja kirsikan suuntaan. Samat aromit toistuivat täyteläisessä ja runsaassa maussa, tanniinit olivat pehmeät. Viini oli odotetusti hyvää.

Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2012
(DOCG Valpolicella Classico; 50 % Corvina Veronese, 30 % Rondinella, 15 % Corvinone, 5 % Oseleta; 39,98 € / Viiniposti)

Tommasin Amarone edustaa perinteistä Amarone-tyyliä eli viini kypsytetään hitaasti isoissa tynnyreissä - itse asiassa Tommasin viinitilalla on Guinnessin ennätysten kirjaan päätynyt maailman isoin tammitynnyri, 33 300 litran vetoinen La Magnifica, jossa osa tästäkin Amarone-viinistä on kypsynyt.

Amaronen tuoksu on runsas ja herkullinen, mausteiden ja marjaisuuden lisäksi siinä on hieman mustetta ja taatelia. Maku on samoin runsas ja herkullinen, tummaa marjaa ja mausteisuutta, kirsikkaa ja luumua. Aromikas, pehmeä ja tyylikäs viini oli molempien suosikki.

25. marraskuuta 2017

Unearthed Wines 18.11.2017

Vino Nostrum järjesti 18.11.2017 ensimmäisen Unearthed Wines -tapahtuman, jossa 30 italialaista pientuottajaa esitteli viinejään. Yhdellä lipukkeella (1 €) sai kokeilla yhden tuottajan koko valikoiman eli 2-5 viiniä. Kävimme myös Giuseppe Cortesen Barbaresco-viinien tastingissa (sisäänpääsy + tasting yht. 79 €).


Piemontelaisen Cascina 'Tavijnin tarjonnasta löytyy Teresa, joka on tehty paikallisesta erikoisuudesta Ruché-rypäleestä. Viini oli mausteinen, tumman marjainen ja mukavan tanniininen.


Dell'Angelon Greco di Tufo on valmistettu samannimisestä rypäleestä. Viinitarha sijaitsee alueella, jonka maaperässä on kalkkikiveä ja savea. Viini oli mineraalinen, sitruksinen ja yrttinen.


Masieron Lazaro 2015 oli sitruksinen, mineraalinen ja hedelmäinen. Garganegasta pystytään tekemään muutakin hyvää viiniä kuin Soavea.


Venetolaisen Monteversan viineistä parhaiten jäivät mieleen suodattamaton kuohuviini Primaversa ja makea, mutta silti raikas Moscato Fior d'Arancio.


Suodattamattomista kuohuviineistä puheenollen: Bele Caselin Prosecco Colfòndo oli myös oikein mainiota.


Marjutin suosikkeja olivat sardinialaisen Tenute Dettorin maukkaat punaviinit, varsinkin runsas, mutta ei kuitenkaan raskas Tuderi 2012 sekä intensiivinen Dettori 2012. Dettori oli Marjutin mielestä koko tapahtuman paras punaviini - ainakin ennen tastingia.


Barbaresco-tastingissa pääsimme vertaamaan Giuseppe Cortese Barbaresco Rabajà Riservan kuutta eri vuosikertaa.

Giuseppe Cortesen perheen viinitilalla on tehty Barbaresco-viinejä vuodesta 1971 alkaen, ja tila on suurin Rabajàn alueen seitsemästä tuottajasta.
Barbaresco-viini valmistetaan Nebbiolo-rypäleestä. Perus-Barbarescoa kypsytetään vähintään kaksi vuotta (josta vuosi tammitynnyrissä), Riservaa taas vähintään neljä vuotta. DOC-laatuluokituksen Barbaresco sai vuonna 1966 ja DOCG-laatuluokituksen vuonna 1980.

Edessä 1996 ja 1999, taustalla 2006


2008 ja 2006

2008: lämpimän vuoden tyylikäs, ryhdikäs viini
2006: tanniinisia viinejä, jotka sopivat varastoitaviksi

Ensimmäisenä pääsimme vertailemaan kahta tuoreinta vuosikertaa. 2008 oli karpaloinen ja mausteinen, kun taas 2006:n maussa oli ennemminkin kuivattua hedelmää ja kirsikkaa. Näistä ensivaikutelmien perusteella suosikkimme oli nuorempi, mutta pehmeämpi 2008, tosin näistä kahdesta hieman hapokkaampi ja pippurisempi 2006 avautui hyvin lasissa tastingin aikana.

2004 ja 2001

2004: raikas, tasapainoinen
2001: aromaattinen, ryhdikäs

Tästä parista robusti 2001 oli Marjutin suosikki. Maanläheisessä viinissä oli myös hilloisia punaisia marjoja mansikasta puolukkaan, nahkaa ja mausteita. Jussin mielestä taas 2004 oli parempi ja koko tastingin paras vuosikerta. Samoja aromeja tässäkin vuosikerrassa oli, mutta sen tanniinit olivat pirteämmät ja maku pehmeämpi ja kuivempi kuin 2001:n.

1999 ja 1996

1996: hyvä rakenne ja hedelmäisyys
1998: kypsiä, kehittyneitä, pehmeitä viinejä

Nytkin mielipiteemme jakautuivat. Jussin mielestä kypsän hedelmäinen, mutta ikänsä nähden tiukka ja hapokas 1996 oli parempi, Marjutista taas hyvin kehittynyt 1999 oli helpommin nautittava herkkuviini pehmeiden tanniiniensa ansiosta ja muutenkin koko tastingin paras vuosikerta. Molemmissa oli tuttuun tapaan punaisten hilloistenkin marjojen aromeja, mausteisuutta ja kuivattua hedelmää.

(Vuosikertojen luonnehdinnat Wine Spectator)

23. marraskuuta 2017

Nordic Brewery Havu


Mikä olut?
Havu (Nordic Brewery)
Oluttyyppi: Nordic ale
Valmistusaineet: Havuja, perkele!
Alkoholia: 6,0 %
Katkeruus: 25 EBU
Väri: 49 EBC
Saatavuus: Tampereen Gastropub-ravintoloista sekä joistakin muista olutravintoloista

Mitä valmistaja lupaa?
Tummahko ale, joka on maustettu tuoreilla männyn-, kuusen- ja katajanhavuilla.

Mitä oluttyyppi lupaa?
Nordic ale ei ole vielä vakiintunut oluttyyli. Nordic Breweryn tavoitteena on luoda siitä yleisesti käytetty oluttyyli, jonka kantavana ajatuksena on pohjoismainen luonto.

Kommentit

M: Maistuu oluelle.

J: Nordic Breweryn Havu on yksi harvoista oluista, jotka ovat saaneet luvan käyttää Valtioneuvoston kanslian myöntämää Suomi 100 -juhlavuoden virallista logoa.  Väriltään olut on kuparinruskea. Tuoksu on karamellinen, yrttinen ja maltainen. Tuoksussa havuisuutta ei ole kovin paljoa, se tulee paremmin esille maussa. Havuisuuden lisäksi maussa on tuoksun aromeja sekä aavistus rusinaa. Jälkimaku on bitterisen katkera. Kokonaisuus tuo hieman mieleen tumman sahdin ja kyllä tässä oluessa kieltämättä jotain perisuomalaista on.

21. marraskuuta 2017

Ravintola Basen viiniklubi 14.11.2017: Suomi 100 -viinit

Ravintola Basen tämän vuoden viimeisessä viiniklubissa Juha Berglund esitteli meille Château Carsinin Suomi 100 -viinejä ja niiden lisäksi muutamia yllätyksiä. Pari viineistä on saatavilla Alkosta, loput Carsinin omasta verkkokaupasta.


Blanc de Carsin 2016
(AC Bordeaux; Sémillon, Sauvignon Blanc; 12,49 €)

Väriltään hyvin vaalean Blanc de Carsinin tuoksu oli sitruksisen raikas sekä kirpeän karviaismarjainen ja herukkainen. Lisäksi tuoksussa oli vihreää omenaa ja ananasta. Pirteän hapokas, mutta melko mieto maku oli tuoksun mukainen: sitrusta, herukanlehteä, vihreää omenaa ja nokkosmaista yrttisyyttä.

L'Etiquette Grise 2016
(AC Bordeaux; Sauvignon Gris, Sauvignon Blanc)

Toinen valkoviini oli tehty melko harvoin eteen tulevasta Sauvignon Gris -rypäleestä. Sen tuoksu oli edelliseen verrattuna öljyisempi ja raskaampi, mutta samalla myös sitruksinen ja valkoherukkainen. Aromaattisessa tuoksussa oli myös yrttistä mausteisuutta. Viinin suutuntuma oli hieman öljyinen ja tuoksun kanssa samalla linjalla jatkavassa maussa oli lisäksi pähkinää ja mausteisuutta.


Tynnyrinäytteet vuodelta 2016

Valkoviinien jälkeen meidät yllätettiin vuodelta 2016 peräisin olevilla tynnyrinäytteillä.

Merlot 2 - Bio oli peräisin Carsinin ensimmäiseltä biodynaamiselta palstalta ja sattumalta myös tankista numero 2. 25-vuotiaiden köynnöksien rypäleistä tehty viini on kypsynyt puolen vuoden ajan vanhoissa tammitynnyreissä. Melkoisen rapsakka ja mehevä viini oli tumman marjainen (vadelmaa, mustikkaa, mansikkaa, karhunvatukkaa). Lisäksi tummasta ja tuhdista viinistä havaitsi mausteita ja nahkaa, kahvia ja multaisuutta.

Merlot 3 - Barriques puolestaan oli tehty 45-vuotiaiden köynnösten rypäleistä ja kypsytetty tammitynnyreissä. Se tuntui valmiimmalta kuin nuoremmista köynnöksistä peräisin oleva Merlot: viinin marjaisuus oli raikkaampaa ja kypsempää kuin edellisen viinin, lisäksi siinä oli tammikypsytyksen tuomaa vaniljaa ja yleistuntuma oli muutenkin makeampi ja kevyempi kuin Merlot 2:n.

Cabernet Sauvignon oli tiukka, ryhdikäs ja tanniininen: makea mustaherukkainen marjaisuus, karhunvatukka, pippuri ja nahka yhdistyivät vaniljaiseen mausteisuuteen.

Cabernet Franc oli tuhti, mutta kuitenkin raikas ja pirteä. Hieman savuisessa ja hedelmäisessä viinissä oli punaisia ja tummia marjoja (mustaherukkaa, mansikkaa ja kirsikkaa), mausteisuutta, pienellä viiveellä tuntuvia pirteitä tanniineja ja mukava hapokkuus.

Petit Verdot oli makeahko ja vaniljainen, roteva ja robusti. Mustapippurisen mausteisuuden lisäksi viinissä oli mustikkahilloista marjaisuutta ja viipyilevät tanniinit. Petit Verdot'a viljellään Carsinin tilalla melko vähän, vain noin 500-600 köynnöksen verran.

Carmenere ei oikein sytyttänyt yrttisyydellään. Hieman kitkerässä viinissä tuntui vihreää paprikaa, pippuria, puolukkaa ja neilikkaa.

Tynnyrinäytteiden jälkeen saimme kokeilla pikaisesti Carsin-tyylisen eli Merlot-vetoisen viinin sekoittamista. Päädyimme molemmat käyttämään noin puolet Merlot'a ja noin 1/4 Cabernet Sauvignonia ja 1/4 Petit Verdot'a, mutta Marjut valitsi Merlot 2:n ja Jussi Merlot 3:n. Viinien sekoittamista olisi mielenkiintoista testailla enemmänkin, sillä jo näin lyhyen kokeilun jälkeenkin huomasi, kuinka viini voi olla enemmän kuin osiensa summa.


Cuvée Noire 2014
(AC Cadillac Côtes de Bordeaux; 90 % Merlot, 3 % Carmenere, 3 % Petit Verdot, 2 % Cabernet Franc, 1 % Cabernet Sauvignon, 1 % Malbec)

Ensimmäisen varsinaisen punaviinin maanläheisessä tuoksussa oli pippurista mausteisuutta sekä kypsää tummaa marjaa, luumua ja nahkaa. Samat aromit toistuivat hilloisen marjaisessa ja mausteisessa maussa.

Rouge de Carsin
(AC Cadillac Côtes de Bordeaux; Merlot, Cabernet Franc, Malbec, Cabernet Sauvignon; 14,96 €)

Toisen punaviinin marjaisuus oli hieman keveämpää, vaikka sen tuoksu oli myös mausteinen ja hieman pippurinen. Maussa tuntuivat mausteisuuden lisäksi vadelma, puolukka ja punaherukka.

Terroir 2015
(AC Bordeaux; 100 % Merlot)

Tynnyrinäytteitä maistellessamme meidän käskettiin painaa mieleen Merlot 2 ja nyt selvisi, miksi: tämä viini on tehty saman palstan rypäleistä, mutta se on ehtinyt kypsyä vuoden pidempään. Terroir 2015 -viini oli notkea ja helppo. Sen tuoksussa oli kuningatarhilloa, nahkaa ja vaniljaa, maussa taas mustikkaa, karpaloa ja pippurista mausteisuutta.


Doux de Carsin 2010
(AC Cadillac; Semillon)

Ilta päättyi makeaan viiniin. Sen tuoksussa oli aprikoosia, rusinaa ja hunajaa, mukava hapokkuus taas tasapainotti appelsiininkuorista ja marmeladista makeutta. Viini oli hyvää niin kuin aina, mitäpä muuta tästä voisikaan sanoa.

***
Château Carsinin viinit ovat vanhoja tuttuja, mutta aina niistä löytää jotakin uutta. Katso myös:

18. marraskuuta 2017

Barolo & Friends 7.11.2017 ja The Great Grapes of Piemonte -tasting

Barolo & Friends -tapahtuma järjestettiin toisen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 7.11.2017. Viime vuonna emme päässeet mukaan, joten tänä vuonna tapahtumaa ei voinut jättää väliin. Varasimme myös paikat Sandro Minellan vetämään The Great Grapes of Piemonte -tastingiin.


Costa Catterina Roero Arneis Spumante Ma Brut 2015
(DOCG Roero Arneis Spumante; 100 % Arneis)

Tastingin ensimmäisenä viininä oli selkeä ja tyylikäs kuohuviini. Sen pirteän sitruksisen tuoksun lime ja lemon curd -tahna yhdistyivät vihreään omenaan, persikkaan ja hunajameloniin. Kuohuviinin mousse oli mukavan kermainen ja maku raikas, kuiva ja hapokas. Sitruksen lisäksi maussa oli tuoksun tavoin omenaa, limeä ja niiden lisäksi hieman mausteita ja ruohoa. Sitruksisuus toistui myös jälkimaussa, joka oli myös yrttinen ja pähkinäinen.

Giacomo Vico Roero Arneis 2016
(DOCG Roero Arneis; 100 % Arneis)

Tastingin toinen viini oli myös tehty Arneis-rypäleestä. Sen tuoksussa oli kypsähköjä vaaleita hedelmiä, sitrusta, omenaa, persikkaa ja ananasta, ja niiden lisäksi kukkaisuutta, ruohoa, valkoherukkaa ja herukanlehteä. Viinin selkeä maku oli täyteläinen ja hedelmäinen, havaittavissa olivat tuoksusta tutut sitrus, omena, päärynä ja persikka. Jälkimaku oli yrttinen.

Tämä viini oli Jussin suosikki.

Malvirá Vigna Renesio 2016
(DOCG Roero Arneis; 100 % Arneis)

Arneis-viinit vain paranivat! Kolmas viini oli tuoksultaan aromaattisempi ja kypsemmän hedelmäinen kuin edellinen: omenan ja persikan lisäksi tuoksussa oli kukkaisuutta ja vaniljaa. Runsas maku oli hapokas ja kuivahko, tuoksun aromien lisäksi siinä oli yrttejä, hunajaa ja pähkinää. Jälkimaku oli yrttinen.

Silvia Castagnero Ferlingot 2016
(DOC Grignolino d'Asti; 100 % Grignolino)

Ensimmäinen punaviini oli kevyt ja hapokas. Sen tuoksussa oli punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa sekä pippurista mausteisuutta. Maku mukaili tuoksua, tanniineja oli vain vähän. Viinin hieman pinotnoirmainen hapokas marjaisuus oli varsin piristävää.

Tämä viini oli Marjutin suosikki.


Grasso Fratelli Barbera d'Alba 2013
(DOC Barbera d'Alba; 100 % Barbera)

Toinen punaviini oli myöskin suhteellisen kevyt ja hapokas, mutta kuitenkin aromikas. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, kuten mustikkaa, sekä kypsiä punaisia marjoja, mausteita, mustetta ja aavistus nahkaa. Mehukas maku jatkoi samoilla linjoilla, tanniinit olivat kevyet ja jälkimaku mausteinen.

Olivero Mario Dolcetto d'Alba 2016
(DOC Dolcetto d'Alba; 100 % Dolcetto)

Dolcetto on makeaan (dolce) viittaavasta nimestään huolimatta kuiva viini. Sen tuoksussa oli tummia marjoja, mustikkaa ja kirsikkaa, sekä jonkin verran orvokkia ja karvasmantelia. Viinin intensiivinen maku oli kohtalaisen hapokas ja marjainen, mansikan ja mustikan lisäksi siinä oli havaittavissa mausteita ja mustetta. Jälkimaussa oli mustaherukkaa ja pippuria.

Tämä viini oli Jussin kakkossuosikki.

Casa E. di Mirafiore Barolo 2013
(DOCG Barolo; 100 % Nebbiolo)

Viimein päästiin illan pääasiaan eli Baroloon! Sen moniulotteinen tuoksu oli aiempien viinien tapaan mausteinen ja marjainen, mutta hapokkaiden punaisten marjojen, kuten karpalon ja puolukan, lisäksi tuoksussa oli myös kukkaisuutta, tupakkaa, nahkaa ja tummaa suklaata. Samat aromit toistuivat myös hapokkaassa ja herkullisessa maussa, jossa tanniinit hiipivät pienellä viiveellä, ja karpalo sekä pippuri jäivät vielä jälkimakuun.

Tämä viini oli Marjutin kakkossuosikki.

Travaglini Gattinara 2012
(DOCG Gattinara; 100 % Nebbiolo)

Travaglini Gattinaran edellinen vuosikerta olikin jo tuttu viinibloggaajien edellisestä yhteispostauksesta, mutta tämä seuraava vuosikerta oli vielä maistamatta - ja maukas sekin oli. Viinin tuoksu oli robusti, maanläheinen ja marjainen, karpalon lisäksi siinä oli havaittavissa taatelia ja pippuria. Maku oli kevyehkö ja tuttuun tapaan hapokas ja pirteän tanniininen sekä tuoksun lailla marjainen, karpaloinen ja taatelinen. Tämäkin vuosikerta oli varsin miellyttävä tuttavuus, tosin viinin voisi myös varastoida muutamaksi vuodeksi ja palata sitten asiaan.

16. marraskuuta 2017

Beaujolais Nouveau 2017

Marraskuun kolmas torstai on taas koittanut ja sen myötä le Beaujolais Nouveau est arrivé! Millaisia ovat Alkoon saapuneet uuden sadon viinit tänä vuonna?



Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017
(AC Beaujolais; 100 % Gamay; 9,98 €)

Viinin tuoksussa on punaisia marjoja, vadelmaa ja mansikkaa sekä niiden alla raa'ahkoa banaania. Viinin maku on pirskahteleva ja yllättävän roteva, kirsikkainen ja karpaloinen. Jussi piti tästä viinistä enemmän, samoin loput raadistamme.

Albert Bichot Beaujolais-Villages Nouveau 2017
(AC Beaujolais-Villages; 100 % Gamay; 10,45 €)

Viinin tuoksussa on päällimmäisenä kypsä banaani, sen alla vadelmainen marjaisuus yhdistyy pieneen makeaan mausteisuuteen ja kirsikkaisuuteen. Viinin maku on hapokas ja marjaisa, mutta silti pehmeä, vadelmainen ja banaaninen. Tämä viini oli Marjutin suosikki.

Summa summarum

Tämä vuosi tuntuu ihan mukavalta Beaujolais Nouveau -vuodelta, mitään pahinta banaanimehua viinit eivät ole - toisaalta ei niitä tämän illan jälkeen jää suuremmin kaipaamaankaan.

15. marraskuuta 2017

Harakanpesän olutklubi 30.10.2017: Olarin panimo

Ravintola Harakanpesän olutklubin aiheena olivat tällä kertaa paikallisen Olarin panimon oluet (25 €). Illan isäntänä toimi Olarin panimon edustaja Niko Isotalo. Jussi edusti loppasuita tastingissa.


Oluiden kanssa sai maistelulautasen, jossa oli bratwurstia, mozzarellaa tomaattikastikkeessa, suolakurkkua ja tonnikalachilimoussea saaristolaisleivän päällä.

Ensimmäinen olut oli Area 21 Pilsner (5,5 %). Aromeiltaan maltainen, sitruksinen ja hieman ruohoinen olut oli hyvä peruspilsner, joka ei tuottanut pettymystä, mutta ei toisaalta myöskään tarjonnut mitään säväyttävää. Suolakurkku oli ainoa maistelulautasen ruoka, jonka kanssa olut ei sopinut.


Area 21 American Pale Ale (5,2 %) oli tuoksultaan sitruksinen, hedelmäinen ja hieman havuinen. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi hunajaisuutta, joka tasoitti hieman katkeruutta. Tämä olut sopi parhaiten bratwurstin ja tonnikalaleivän kanssa. Mukavan raikas APA.

Esponator Dunkles Bock (6,7 %) valittiin tänä vuonna Espoon nimikko-olueksi. Sen etiketin on piirtänyt 9-vuotias taiteilijanalku. Oluen tuoksussa oli karamellisuutta, taatelia ja paahteisuutta ja samat aromit toistuivat myös maussa. Vaikka maku oli karamellinen, jälkimaku oli hieman katkera. Esponator päätyi Jussin suosikiksi tastingin oluista.


Seuraavaksi oli vuorossa SMaSH Galaxy Pale Ale (5,9 %). SMaSH tulee sanoista Single Malt and Single Hop ja on nimensä mukaisesti oluttyyli, jossa käytetään vain yhtä mallasta ja yhtä humalaa. Olarin panimon versiossa on käytetty Maris Otter -mallasta ja australialaista Galaxy-humalaa. Oluen tuoksussa oli sitrusta, appelsiinia ja mandariinia. Maussa oli niiden lisäksi myös maltaisuutta. Suurin osa tastingiin osallistuneista valitsi tämän suosikikseen. SMaSH-oluita ei ole tullut aikaisemmin maistettua, mutta tämän perusteella niihin kannattaa tutustua paremmin.

Viimeinen olut MC Taakibörsta IPA 2017 (6,5 %) oli kaikista tuoreinta, sillä se oli pullotettu vain tuntia ennen tastingia. Nimensä olut on saanut samannimiseltä espoolaiselta underground-hiphopyhtyeeltä. Olut on maustettu mangolla, joka olikin hallitsevin elementti sekä maussa että tuoksussa. Mangon lisäksi aromeissa oli sitrusta ja appelsiinia. Tämä olut sopisi parhaiten kesäjuomaksi.

11. marraskuuta 2017

Viinilinna Rosso Toscano 2016

Näytepullo / Viinilinna


Mikä viini?
Viinilinna Rosso Toscano (IGT Rosso Toscano, Italia; 90 % Sangiovese, 10 % Merlot; 14,99 €)

Minkä kanssa nautittu?
Lasagne ja insalata caprese

Mitä etiketti lupaa? 
Hedelmäisyyttä ja täyteläisyyttä

Mitä rypäle lupaa?
Sangiovese: luumua, kirsikkaa, mansikkaa, vadelmaa, omenaa, orvokkia, kanelia, vaniljaa, paahtoleipää, joskus yrttejä, tomaatin lehtiä ja navettaa
Merlot: luumua, hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, mansikkaa, pehmeyttä; joskus myös kahvia, tupakkaa ja savua, yrttejä

Viini muualla 
Viinilinna

Muuta
Viinilinnan (Solera Finland) nimikkopunaviinin on tuottanut Cantina La Selva ja se on saatavilla Alkon tilausvalikoimassa.

Kommentit

J: Viini on väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa oli heti avaamisen jälkeen nahkaa, punaista marjaa ja kirsikkaa. Ilmaantumisen myötä tuoksuun tuli luumua, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Maku on marjainen sekä kirsikkainen ja tanniineja on kohtalaisesti. Jälkimaussa on mausteisuutta ja hilloisuutta. Lasagnen kanssa viini ei ollut ihan täydellinen valinta, mutta sopi kohtuullisen hyvin. Pizza olisi voinut sopia viinin kanssa paremmin. Arvosana 0.

M: Viinin tuoksu on kypsän marjainen ja kirsikkainen, jopa hieman makea, nahkainen ja hapokas ja hieman kukkainen. Sen maku on keskitäyteläinen, hapokas, kirsikkainen ja jonkin verran tanniininen, jälkimaussa on makeaa mausteisuutta, kirpeää marjaisuutta ja pippuria. Viini on edukseen ruoan kanssa: balsamicolla höystetyn insalata capresen seurana se on oikein mainio, mutta lasagnen parina ei aivan täydellinen valinta. Joka tapauksessa se on juuri sitä, mitä tämän hintaluokan Sangioveselta odottaakin - heti ensimmäisten kulausten jälkeen alkaa tehdä mieli pizzaa. Arvosanaksi viini saa 0.