23. kesäkuuta 2018

Taste of Helsinki 2018

Sisäänpääsyn tarjosi Taste of Helsinki


Taste of Helsinki järjestettiin tänä vuonna Kansalaispuiston sijaan kivenheiton verran kauempana Töölönlahden puistossa. Se ei ollut ainoa muutos: tänä vuonna maksut suoritettiin markkojen sijaan Taste-maksukortilla. Saimme tapahtumalta ilmaiset pressipassit ja 50 € rahaa, ja poikkesimme paikalla torstaina ja lauantaina.

Lisäksi ostimme lauantaille paikat Laurent-Perrier -samppanjatastingiin ja Whisky Blending Workshopiin.

Laurent-Perrier -samppanjatasting


Laurent-Perrierin samppanjatastingin veti vientipäällikkö Eduard Cossy. Tarjolla oli neljä samppanjaa (30 €).


Vuonna 1981 lanseerattu Ultra Brut (55 % Chardonnay, 45 % Pinot Noir; 67,98 €) oli odotetusti kuiva. Siihen ei ole lisätty sokeria, joten monsieur Cossyn mukaan se edustaa samppanjaa paljaimmillaan. Sitruksinen ja hedelmäinen samppanja oli raikas ja rapsakka ja sen mousse oli pirteä. Kyllä se maistui sellaisenaankin, mutta ruoan kanssa se olisi toiminut vielä paremmin. Jonkin verran paahteisen samppanjan jälkimaussa oli limeä ja aavistus vaniljaa.

La Cuvée (55 % Chardonnay, 35 % Pinot Noir, 10 % Meunier; 48,98 €) ei ollut aivan yhtä rapsakka kuin Ultra Brut, vaan paahteinen ja kypsän hedelmäinen, hieman greippinen ja omenainen. Lisäksi se tarjosi ananasta, valkoherukkaa ja limeä. Oikein kiva samppanja - eikä hintakaan ole paha.


Brut Millésimé 2007 (50 % Chardonnay, 50 % Pinot Noir; 129,98 € / 1,5 l) tarjoiltiin magnum-pullosta. Kevyen paahteinen, mutta raikas ja sitruksinen samppanja oli omenaisen hedelmäinen. Mukavasti kehittyneestä samppanjasta havaitsi kivihedelmien aromeja sekä pientä mineraalisuutta.

Cuvée Rose (100 % Pinot Noir; 78,98 €) oli tastingin viineistä meidän suosikkimme. Sen marjaisessa ja aavistuksen paahteisessa tuoksussa oli karpaloa, mansikkaa ja vadelmaa, samoin maussa. Mukavan hapokas ja raikas viini saa muuten kauniin värinsä kuorikontaktin ansiosta, ei sekoittamalla.



Eikä siinä vielä kaikki! Ehdimme jo torstaina poiketa viiniteltan puolella tutustumassa samppanjoihin ennakkoon. Grand Siècle (n. 55 % Chardonnay, 45 % Pinot Noir; 20 €/lasi) oli tyylikäs, mukavan paahteinen ja kypsän hedelmäinen - ja ihanan kallis. Harmony Demi-Sec (45 % Chardonnay, 40 % Pinot Noir, 15 % Meunier; 9 €/lasi) oli nimensä mukaisesti puolimakea ja maistui Jussille oikein hyvin.

Viskin sekoittamisen jalo taito - Whisky Blending Workshop


Viski-workshopissa (30 €) pääsi maistamaan erilaisia viskejä ja sekoittamaan niistä mieluisensa blendin.


Tarjolla oli neljä erilaista Single Malt -viskiä.

Old Pulteney 12 yo (25,99 € / 0,35 l) oli aromeiltaan makean kuivahedelmäinen, toffeinen ja vaniljainen. Siinä oli myös hieman merisuolaa ja aavistus turvetta. Pari tippaa vettä lisäsi viskiin hedelmäisyyttä.

AnCnoc 12 yo (54,98 €) oli tuoksultaan hedelmäinen, aprikoosinen, mandariininen, karamellinen ja nallekarkkimainen. Makua hallitsivat appelsiini ja kypsä omena. Veden lisääminen toi aromeihin myös savua. Jos sortuisi helppoihin määritelmiin, niin tämä olisi tyttöviski.

Inchmurrin 12 yo (ei vielä Alkossa) oli aromeiltaan aprikoosinen, appelsiininen, pähkinäinen ja mausteinen. Aromimaailmaa verrattiin myös Earl Grey -tyyliseen teehen. Tuoksu ja maku eivät juurikaan muuttuneet, vaikka viskiin lisäsi vähän vettä. Tämä oli Marjutin suosikki.

Inchmurrin Madeira Wood Finish Single Maltissa (49,98 €) huomasi selvästi tynnyrin vaikutuksen. Viski oli makea, kuivahedelmäinen ja marjainen. Tuoksussa ja maussa oli myös hieman vaniljaa. Vesi pehmensi viskiä ja lisäsi sen savuisuutta. Tämä oli viskeistä Jussin suosikki.



Alkumaistelun jälkeen vuorossa oli blendaaminen. Marjutin mielestä paras sekoitussuhde oli (Jussin mielestä bourbonmaisen lopputuloksen aikaansaanut) 3 x Inchmurrin 12 yo tuomaan ryhtiä, 2 x AnCnoc 12 yo pehmentämään ja 1 x Inchmurrin Madeira Wood Finish, koska vaan tuntui siltä.

Jussin mielestä maukkain blendi oli 2 x Inchmurrin Madeira Wood Finish, 2 x Inchmurrin 12 yo, 1 x Old Pulteney 12 yo ja 1 x AnCnoc 12 yo. Lopputulos oli hedelmäinen, tosin vaikka sekoitteet ovatkin kiinnostavia, mielummin single malteja juo sellaisenaan ennemmin kuin keskenään sekoitettuna.

Muita havaintoja



Marjutin mielestä huisin ruoan ja viinin yhdistelmä oli Tbilvino Qvevris Saperavi 2015 ja Olon härkätataki. Viini päätyi lasiin sattumalta vanhan kunnon "mitä sulla olisi" -menetelmän perusteella - ihan mahtavaa, että Amkan osastolla suositeltiin ennakkoluulottomasti viiniä eikä vedetty varman päälle. Vaikka Olon tatakista tuli ennemminkin mieleen tartar, se oli maistuvaa ja viinin kanssa loistava yhdistelmä. Varsinkin savustettu majoneesi toi tatakiin hyvän säväyksen.


Savustetuista ruoista puheenollen... Latvan luomu Charolais-härkä ja savustettu munavoi oli niin herkullista, että söimme sen kaksi kertaa. Savuisissa ruoissa on vain sitä jotain. Myös bonuksena tarjoiltu alkoholiton Bloody Mary oli maukasta.


Esperanton kananpojan munaa ja hiillostettua hollandaisea piti kärkkyä kolmeen kertaan: torstaina kananmunat ehtivät loppua ensin ja sen jälkeen hollandaise, mutta lauantaina tärppäsi viimein. Ikävä kyllä Marjut ei osaa arvostaa löysiä kananmunia, joten odotus oli turhaa, mutta Jussin mielestä hollandaise ja kananmuna olivat maukas yhdistelmä.


Myös Wino tarjosi tartaria pirteän hollandaise-kastikkeen kanssa sekä rasvaista ja hieman savuista kampelarilletteä, joka sopi erinomaisesti Grüner Veltlinerin seuraksi.



Mainitsemisen arvoisia valkoviinejä olivat pirteän hapokas ja hedelmäinen Schloss Schönborn Hattenheim Pfaffenberg Riesling 2013 (16,99 €)  € sekä sitruksinen ja viheromenainen Sighardt Donabaum Grüner Veltliner 2016 (18,39 €). Riesling sopi hyvin Olon yuzumarinoidun siian kanssa ja Grüner Veltliner puolestaan oli hyvä valinta kampelarilletten seuraksi.

Punaviinien puolelta mieleen jäivät makean marjainen, mausteinen ja keskitanniininen Barbazul 2016 (14,99 €) sekä kypsän marjainen, kirsikkainen ja hieman paahteinen Kalfu Kuda Pinot Noir 2016 (13,98 €). Molempia suositeltiin meille, eikä suosittelu pettänyt kummankaan kohdalla.


Viihdyimme myös Stoli-cocktailbaarissa muutaman drinkin verran. Moscow Mule maistui sekä kinuskisena Salted Caramel- että appelsiinisena Ohranj-versiona. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli sveitsiläinen mansikoiden kanssa valmistettu Ginuine-gini, josta sai kesäisen mansikkaisia GT:itä.

Summa summarum


Jälleen kerran tapahtuma oli viihtyisä varsinkin, kun sää suosi ja ilma oli aurinkoinen. Vanhan paikan nurmikkoa tuli ikävä, muuten uudessa paikassa ei ollut valittamista.

Uusi maksujärjestelmä oli kätevä, tosin jälleen yksi kokoelmiin jäänyt Seamchip-kortti tuntui turhalta. (Kehtaisikohan joskus tuoda jonkun muun tapahtuman kortin mukaansa, ettei aina tarvitsisi hankkia uutta?) Kännykkäsovellus oli erittäin näppärä: siitä näki kartan, ravintoloiden menut ja sen kautta sai tarkistettua saldon ja ladattua kortille (vähän turhankin helposti) lisää rahaa. Vielä kun jossakin tapahtumassa maksut saisi tehtyä omalla NFC-sirullisella kännykällä...

Jälleen kerran paljon hyviä annoksia jäi syömättä, varsinkin jälkiruokia, joten ensi vuonna taas uudelleen!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti