Edellisellä kerralla GSM-viineihin perehtynyt raatimme kokoontui viettämään itäeurooppalaista iltaa - tai lähes itäeurooppalaista iltaa, sillä aiheeseen suhtauduttiin perinteiseen tapaan joustavasti.
Abrau-Durso Demi-Sec 2011
(Venäjä; Pinot Blanc, Pinot Noir, Chardonnay, Aligoté, Riesling; 12,42 €)
Iltaa ei aloittanut suinkaan Sovetskoje Shampanskoje, vaan toinen venäläinen kuohuviini Abrau-Durso Demi-Sec. Hedelmäinen kuohuviini kosiskeli mukavasti makeudellaan ja persikkaisuudellaan ja oli ihan miellyttävä yllätys. Illan isäntä tykästyi viiniin kovasti.
Tóth Ferenc Egri Pinot Noir 2015
(Unkari; 100 % Pinot Noir; 17,90 €)
Illan ensimmäinen viini oli melkeinpä perinteiseen tapaan Pinot Noir, ja melko helposti Pinot Noiriksi tunnistettava sellainen. Sen tuoksussa oli hapokasta ja aavistuksen hilloista punaista marjaa, karpaloa, puolukkaa ja punaherukkaa sekä niiden lisäksi hieman kumia ja savua. Tuoksun lailla myös maku oli hieman mehumainen ja puolukkaisen hapokas, tanniineja ei kuivassa ja hapankirsikkaisessa viinissä ollut oikeastaan yhtään.
Viini oli tyylikäs, tosin hieman kallis niin kuin ne paremmat unkarilaiset viinit muutenkin tuntuvat Alkossa olevan. Marjut piti tätä ensin suosikkinaan, mutta muutti sitten mieltään.
Verus Pinot Noir 2013
(Slovenia, 100 % Pinot Noir; 23,94 €)
Seuraavakin viini paljastui Pinot Noiriksi. Sen tuoksu oli mieto eikä siitä
saanut ensin mitään irti, hieman enemmän tutkiskellessa paljastui hieman makeita
mausteita, pippuria ja vadelmaa. Viinin maku oli hapokas, melkeinpä hapan
puolukkainen, raikkaan marjainen ja suussa natisevan kuiva.
Raatimme ei oikein lämmennyt tälle viinille varsinkaan sen hinnan kuultuaan.
Viini olisi vaatinut sopivan aterian seurakseen ja tarpeeksi perehtymisaikaa,
jotta se olisi näyttänyt parhaat puolensa.
Telus Plavac Mali 2013
(Dalmatia, Kroatia; 100 % Plavac Mali; 14,94 €)
Illan kolmannen viinin tuoksu oli kypsän marjainen ja hieman hilloinen, karhunvatukkainen ja herukkahyytelöinen. Marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli vaniljaa, alkoholi tuntui pienenä pistävyytenä. Viinin maku tuntui aluksi hieman mehumaiselta, mutta kääntyi sitten yrttiseen ja pippuriseenkin marjaisuuteen ja hedelmäisyyteen.
Kroatian viljellyimmästä rypäleestä tehty mukava kroatialainen perusviini oli loppujen lopuksi kaikkien suosikki.
Tbilvino Mukuzani 2014
(Georgia; 100 % Saperavi; 14,99 €)
Illan viimeisestä viinistä oli vaikea keksiä mitään. Georgiasta vastaan tulleet punaviinit ovat tähän saakka olleet makeita tai puolimakeita punaviinejä eikä tämäkään viini ollut poikkeus. Sen tuoksussa oli mustaherukkahilloa, luumua ja aavistus savua. Maussa oli hieman happoja tasapainottamassa makeutta, mutta kyllähän tämä makeaksi marjaksi ja kuivatuiksi hedelmiksi kuitenkin meni.
Pitää myöntää, että jos muistiinpanoja ei olisi, tästä viinistä ei muistaisi oikeastaan mitään. Ei se pahaa ollut, se ei vain onnistunut jättämään minkäänlaista muistikuvaa. Pitänee yrittää joskus uudelleen.
|
| Alkupaloina nautimme punajuurta, vorschmackia ja suolakurkkuja, pääruokana gulassikeittoa |
Summa summarum: itäeurooppalaiset viinit olivat kiinnostavia ja yllättivät sekä positiivisesti että negatiivisesti - ainakin Unkarista tuntuu jo tulevan paljon muutakin kiinnostavaa kuin Tokaji.