Ravintola Basen syksyn ensimmäisessä viiniklubissa Elijah Nelson esitteli meille Rhônen alueen viinejä.
Guigal Côtes-du-Rhône Blanc 2015
(AC Côtes-du-Rhône; 70 % Viognier, 10 % Roussanne, 9 % Marsanne, 8 %
Clairette, 3 % Bourboulenc)
Ilta alkoi Etelä-Rhônen viineillä, ja ensimmäisenä vuorossa oli sarjan ainoa valkoviini. Sen tuoksu oli aromaattinen, jopa parfyyminen ja karkkinen. Päällimmäiseksi jäävän parfyymisuuden alla oli havaittavissa myös raikasta valkoista (kivi)hedelmää: aprikoosia, persikkaa, valkoherukkaa ja päärynää.
Viinin maku oli miedompi ja kuivempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Se oli jonkin verran mineraalinen ja kirpeän sitruksinen. Limen ja greipin lisäksi maussa oli muita hapokkaita hedelmiä ja marjoja, kuten karviaismarjaa ja vihreää omenaa, sekä niitä pehmentämässä aavistus päärynää. Jälkimaku oli hapokas ja sitruksinen. Viini sopisi hyvin monikäyttöiseksi ruokajuomaksi ja miksei sopivan viileänä sellaisenaankin.
Guigal Côtes-du-Rhône Rouge 2013
(AC Côtes-du-Rhône; 50 % Syrah, 40 % Grenache, 10 % Mourvèdre; 14,49 €)
Illan ensimmäinen punaviini oli melko perussettiä, ensimmäisenä maistellun valkoviinin punainen vastike. Sen tuoksu oli runsas, makeahko ja mausteinen, tammikypsytyksen tuoman vaniljan lisäksi siinä oli mustetta, mustaherukkaa ja puolukkaa.
Viinin maku oli tanniininen ja tuoksun mukaisesti puolukkainen, mustaherukkainen ja mausteinen. Se sopi parhaiten maistelulautasella olleen ylikypsän karitsan seuraksi.
Gigondas La Cave L'Hallali Grande Réserve 2014
(AC Gigondas; Grenache, Syrah, Mourvèdre;
16,36 €)
Illan viineistä yksikään ei ollut Rhônen alueen ehkä tunnetuimmasta appellaatiosta Châteauneuf-du-Papesta, mutta puutetta kompensoi illan ainoa ei-Guigalin viinitalon viini.
Sen kuivahkossa ja melkeinpä maanläheisessä tuoksussa oli mustetta ja mausteita, tummaa marjaa ja nahkaa. Viinin maku oli pehmeä, Jussin mielestä jopa aavistuksen mehumainen. Siinä oli illan aikana jo tutuksi tulleita mausteita ja marjaa ja jälkimaussa karpaloa.
Mukavan robusti viini toimi parhaiten juuston kanssa, ja seurueen kasvissyöjä mainitsi sen sopivan myös munakoison ja kesäkurpitsan seuraksi.
Guigal Crozes-Hermitage 2013
(AC Crozes-Hermitage; 100% Syrah)
Illan lopuksi tarjolla oli vielä kaksi Pohjois-Rhônen Syrah-viiniä. Niistä ensimmäinen tuoksua kuvailtiin naapuripöydässä "mordormaiseksi" - mitä ikinä se sitten tarkoittikaan... Tuoksu oli joka tapauksessa runsas: vaniljaa, mausteita ja tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa, mustetta, nahkaa ja pippuria.
Viinin täyteläinen ja pehmeän tanniininen maku myötäili tuoksua: tummia marjoja, mustikkaa, mausteita ja mustetta. Jälkimaku oli pippurisen mausteinen. Hyvä viini, mutta parempaa oli vielä tulossa.
Guigal Hermitage 2007
(AC Hermitage; 100 % Syrah)
Edellinen viini lupasi jo hyvää, mutta viimeinen viini räjäytti pankin. Se oli
yksimielisesti seurueemme suosikki, samoin lähes koko salin (valkoviini taisi
saada muutaman hajaäänen suosikkiäänestyksessä).
Jo viinin tuoksu oli hurmaava: runsas ja maanläheinen, jopa hieman eläimellinen, punaherukkainen, luumuinen, pippurinen ja nahkainen. Viinin täyteläinen maku ei myöskään pettänyt, sen rapsakat tanniinit olivat pehmentyneet mukavasti. Tämäkin viini oli mausteinen ja marjainen, samoin pippurinen, mutta moniulotteisemmalla ja rotevammalla tavalla kuin illan aiemmat viinit. Herkullinen viini jätti lähes sanattomaksi ja viiniklubin jälkeen saimme (onneksi) kärkyttyä sitä vielä lasilliset ruoan kanssa.