Edellisellä kerralla pizzaviineihin perehtynyt raatimme kokoontui selvittämään, millaisia yrityslahjoina annettavia viinejä illan isännän varastoon oli päässyt kertymään. Luvassa oli yllätyksiä, kun viinit maisteltiin tuttuun tapaan sokkona.
Inkerman Bastardo 2016
(Ukraina; 100 % Bastardo Magarach/Bastardo Magarachskii)
Raatimme päätteli yksimielisesti viinin olevan chileläistä, mutta rypäleistä oltiin eri mieltä: Pinot Noir, Carmenere ja Merlot olivat kuitenkin yhtä väärin kuin maakin, sillä viini paljastui ukrainalaiseksi Bastardoksi.
Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2016
(Maipo, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 11,98 €)
Toisen viinin tuoksussa oli mustaherukkaa, hieman pippuria ja paahteisuutta sekä aavistus vihreää paprikaa. Sen maku oli helppo, lempeän tanniininen ja marjainen, jälkimaku oli mausteinen. Tämäkään mukava perusviini ei kirvoittanut suurta kommenttien tulvaa, mutta oli kuitenkin yhden raatilaisen suosikki.
Arvaukset olivat jälleen melkoisen yksimielisiä: muut arvelivat viiniä espanjalaiseksi Tempranilloksi ja yksi Gato Negroksi - toisin sanoen chileläinen Cabernet Sauvignon bongattiin sujuvasti, vaikka valmistaja menikin väärin.
Tommasi Valpolicella Ripasso 2014
(DOC Valpolicella Ripasso Classico Superiore, Italia; Corvina, Rondinella, Corvinone; 19,98 €)
Kolmannen viinin väri oli rusertavin, joten sitä epäiltiin myös sarjan vanhimmaksi. Viinin tuoksu oli aavistuksen makea ja karpaloinen sekä hieman nahkainen. Sen maku oli hapokas ja napakan tanniininen, kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen. Raadista me kaksi pidimme tästä eniten ja saimme mukaan myös kolmannen kannattajan.
Arvaukset jakautuivat kahtia: me arvasimme viiniä italialaiseksi Chiantiksi/Sangioveseksi ja kaksi muuta ranskalaiseksi. Italia osui kohdalleen, mutta Chiantin sijaan viini olikin Ripassoa.
Patardzeuli 2017
(Georgia; Mujuretuli, Saperavi, Alexandrouli)
Viinin alkuperämaa oli Marjutin mielestä helppo paikallistaa Georgiaksi, muut arvelivat esimerkiksi Armeniaa ja Etelä-Pohjanmaata. Rypäleitä ei kukaan edes yrittänyt arvata.
Ruoka sopi viinien kanssa hyvin, suuria eroja viinien kesken ei ollut. "Ei tällä ole nimeä" -alkupalat (uunissa paistetut jauhelihapihvi ja punakaali salaattipedillä) ja rosvopaisti uuniperunan ja lantun kanssa toimivat mainiosti, samoin tummalla rommilla höystetty hedelmäsalaatti. Illan teemabiisikin löytyi lähes itsestään...
Inkerman Bastardo 2016
(Ukraina; 100 % Bastardo Magarach/Bastardo Magarachskii)
Bastardo Magarach/Magarachskii on Bastardon ja Saperavin risteytys. Siitä tehdään sekä kuivia että makeita viinejä ja sen makua pidetään suklaisena.Ensimmäisen viinin tuoksu oli metsämarjainen ja ensituntumalta jopa hieman makea. Mustikkaisen marjaisuuden lisäksi tuoksussa oli myös kumia ja savua sekä aavistus tammea. Myös viinin maku oli marjainen ja hieman mehumainen, mutta kuitenkin kuiva ja rapsakan hapokas. Ihan kiva viini ei kuitenkaan vakuuttanut raatia täysin.
Raatimme päätteli yksimielisesti viinin olevan chileläistä, mutta rypäleistä oltiin eri mieltä: Pinot Noir, Carmenere ja Merlot olivat kuitenkin yhtä väärin kuin maakin, sillä viini paljastui ukrainalaiseksi Bastardoksi.
Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2016
(Maipo, Chile; 100 % Cabernet Sauvignon; 11,98 €)
Toisen viinin tuoksussa oli mustaherukkaa, hieman pippuria ja paahteisuutta sekä aavistus vihreää paprikaa. Sen maku oli helppo, lempeän tanniininen ja marjainen, jälkimaku oli mausteinen. Tämäkään mukava perusviini ei kirvoittanut suurta kommenttien tulvaa, mutta oli kuitenkin yhden raatilaisen suosikki.
Arvaukset olivat jälleen melkoisen yksimielisiä: muut arvelivat viiniä espanjalaiseksi Tempranilloksi ja yksi Gato Negroksi - toisin sanoen chileläinen Cabernet Sauvignon bongattiin sujuvasti, vaikka valmistaja menikin väärin.
Tommasi Valpolicella Ripasso 2014
(DOC Valpolicella Ripasso Classico Superiore, Italia; Corvina, Rondinella, Corvinone; 19,98 €)
Kolmannen viinin väri oli rusertavin, joten sitä epäiltiin myös sarjan vanhimmaksi. Viinin tuoksu oli aavistuksen makea ja karpaloinen sekä hieman nahkainen. Sen maku oli hapokas ja napakan tanniininen, kirsikkainen ja aavistuksen mausteinen. Raadista me kaksi pidimme tästä eniten ja saimme mukaan myös kolmannen kannattajan.
Arvaukset jakautuivat kahtia: me arvasimme viiniä italialaiseksi Chiantiksi/Sangioveseksi ja kaksi muuta ranskalaiseksi. Italia osui kohdalleen, mutta Chiantin sijaan viini olikin Ripassoa.
Patardzeuli 2017
(Georgia; Mujuretuli, Saperavi, Alexandrouli)
Mujuretuli: granaattiomena, pehmeät tanniinit
Saperavi: yrttejä (rosmariini, minttu, laakerinlehteä), marjoja ja kuivattuja marjoja (vadelmaa, luumua, mustaherukkaa) sekä lakritsaa, mustapippuria, tupakkaa ja makeita mausteita.
Alexandrouli: granaattiomena - yhdessä Mujuretulin kanssa Alexandroulista tehdään puolimakeaa Khvanchkara-viiniä tai puolikuivia sekoiteviinejä.Neljäs viini oli... mielenkiintoinen. Sen makea tuoksu sai raadin epäilemään, onko kyseessä ollenkaan rypäleistä tehtyä juomaa vai onko esimerkiksi illan isännän äidin mustaherukkamehu sattunut käymään pullossa. Hilloinen ja makea viini oli... hilloista ja makeaa, mutta kohtalainen hapokkuus ryhdisti makua jonkin verran. Tarkemmin tutkittuna viinin sokerimääräksi paljastui 18-45 g/l. Tämä viini oli illan isännän suosikki.
Viinin alkuperämaa oli Marjutin mielestä helppo paikallistaa Georgiaksi, muut arvelivat esimerkiksi Armeniaa ja Etelä-Pohjanmaata. Rypäleitä ei kukaan edes yrittänyt arvata.
Ruoka sopi viinien kanssa hyvin, suuria eroja viinien kesken ei ollut. "Ei tällä ole nimeä" -alkupalat (uunissa paistetut jauhelihapihvi ja punakaali salaattipedillä) ja rosvopaisti uuniperunan ja lantun kanssa toimivat mainiosti, samoin tummalla rommilla höystetty hedelmäsalaatti. Illan teemabiisikin löytyi lähes itsestään...