Viimeksi lahjaviineihin tutustunut raatimme päätti laajentaa reviiriään ja poiketa Tallinnassa yön yli. Ruokapaikaksi valikoitui vanhan kaupungin laitamilla oleva ravintola Pegasus. Rataskaevu 16:n sisarravintolaa suositeltiin meille jo pari vuotta sitten, joten nyt oli viimein aika käydä testaamassa kaihertamaan jäänyt ravintola.
Ravintola Pegasus / Restoran Pegasus
Harju tn 1, Tallinna
Ravintola Pegasus on perustettu vuonna 1962, tosin se ei aina ole toiminut Pegasus-nimellä. Sitä ovat suosineet boheemit tallinnalaiset, muusikot ja punkkarit, ja Iltasanomien jutussa sen tunnelmaa kutsuttiin jopa nihilistiseksi. (Nietzche vai Big Lebowski, sitä sopii pohtia.)
Ravintola sijaitsee Tallinnan kirjailijatalossa eli yhteydet kreikkalaisen mytologian siivekkääseen hevoseen, runoratsu Pegasokseen eivät ole kaukaa haettuja. Kirjailijatalon historia näkyy myös siinä, että lasku tuodaan kirjan välissä - mutta puhutaan ensin hetki ruoasta ja viinistä ennen laskua.
Aluksi päätimme kilistellä Tori Siidritalun perinteisellä samppanjamenetelmällä tehdyllä Rabarber-raparperikuohuviinillä (31 €), sillä pitäähän sitä kokeilla paikallisia erikoisuuksia varsinkin, kun niitä ei ole hinnalla pilattu. Raparperiskumppa oli kieltämättä mielenkiintoinen kokemus! Kuiva kuohuviini maistui nimensä mukaisesti raparperille, raaka-aineen maku oli säilynyt viinissä hyvin. Vaikka tästä ei tullut suurta suosikkiamme, se on kokeilemisen arvoinen varsinkin, jos tykkää raparperista. (Kyllä, tykkäämme.)
Marjut tilasi alkupalaksi mustaherukalla marinoitua lohta (8,90 €), jonka kanssa tarjoiltiin raejuusto-piparjuurikreemiä, pikkelöityä sipulia, fenkolia, sahramituhkaa ja pinaatti-mangoldisalaattia - ja salaattiahan riitti. Pitää myöntää, että mustaherukkamarinadissa värjäytynyt lohi ei ole kovinkaan kaunista, mutta ei sitä silti tarvitsisi haudata ylitsepursuvan runsaan salaattikeon alle. Hyvää se kuitenkin oli, ja se on kaikkein tärkeintä.
Jussin alkupalassa (9,70 €) oli mozzarellaa, pikkelöityjä punajuuriviipaleita, salaattia, krutonkeja, kuivattuja oliiveja, marjoja ja basilikatahnaa. Punajuuri oli ehkä hieman liian voimakasta lempeään mozzarellaan verrattuna, mutta muuten alkupala oli runsas ja maukas.
Pääruoaksi valitsimme molemmat entrecôten (20,80 €). Sen seuraksi päätyi Famiglia Bianchi Malbec (32 €), joka olikin varsin mainio pihviviini.
Annos oli jälleen runsas ja rönsyilevä. Entrecôten lisukkeena oli karviaisia, punasalaattia, sipulia pikkelöitynä ja paistettuna sekä rakuunalla maustettuja voipapuja, ja koko komeus oli kruunattu punaviinikastikkeella. Murean pihvin paistopinta oli herkullinen, mutta vähemmilläkin komponenteilla ja krumeluureilla olisi pärjännyt oikein hyvin.
Jälkiruokaksi Marjut valitsi raparperipavlovan (5,50 €) ja sen seuraksi Põltsamaa Kuldne -omenaviiniä (4 €), Jussi tyytyi olueen.
Ympyrä sulkeutui, kun alun raparperista ja virolaisesta viinistä päädyttiin taas raparperiin ja virolaiseen viiniin. Minipavlovan höysteenä ollut, trendikkäästi lautaselle läästitty ginillä maustettu mascarponevaahto ei maistunut kovinkaan giniselle - tai sitten Marjut ei vain kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota, sillä myöskin pavlovaa tilannut vierustoveri sanoi kyllä löytäneensä ginin maun. Myös pieninä tiploina tarjoiltu minttuvaahto jakoi mielipiteet: se oli mintun ystävän Marjutin mielestä tosi hyvää, vierustoverin mielestä turhaa.
Põltsamaa Kuldne oli sopivan makeaa ja herkullisen omenaista, kyllä naapurissa osataan hedelmäviinejä tehdä. Kaiken kaikkiaan viini ja pavlova oli erinomainen aterian lopetus, vaikka marenkia olisi voinut syödä tuplamäärän.
Pegasus sijoittuu kolmeen kerrokseen, mutta emme päässeet tutustumaan siihen kovinkaan kattavasti, koska oma pöytämme oli katutasolla heti pääoven ja terassin läheisyydessä. Ei huono paikka laisinkaan, näköala oli Nigulisten kirkon ja Harju-kadun suuntaan ja isot ikkunat toivat avaran ja valoisan vaikutelman. Lämpimänä iltana arvostimme myös hyvää ilmanvaihtoa.
Ennakkotiedoista poiketen tunnelma ei ollut nihilistinen, vaan rento. Pelkistetty retrohenkinen sisustus henki menneiden vuosikymmenien tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan ollut jämähtänyt 60-luvulle - kuinkahan paljon alkuperäistä ravintolassa on vielä jäljellä? Tarjoilijamme oli ystävällinen, tosin pientä hapuilua oli esimerkiksi pääruoan viinisuosituksen kanssa, mutta nopeasti hän selvitti kahdesta vaihtoehdosta sopivamman, vaikka ei osannutkaan sanoa sitä suoraan.
Annokset olivat runsaita ja jos nyt jotain haluaisi mainita, niin erilaisia vaahtoja riitti. Netissä ruokalista oli englanniksi, samoin palvelu sujui englanniksi, mutta ruokalistamme oli kuitenkin suomeksi. Niin, ja se lasku! Vierustoverimme lasku tuli 60-lukulaisen saksan kielioppikirjan välissä, oma laskumme oli puolestaan Minevik ja tänapäev -kirjan välissä. Kirja kertoi ilmeisesti II maailmansodan tapahtumista Virossa.
Kaiken kaikkiaan ravintola Pegasus oli mukava kokemus. Jos haluat jotain uutta ja jotain vanhaa, suosittelemme.