Vino Nostrum järjesti toisen Unearthed Wines -tapahtuman Helsingissä Astoria-salissa 17.11.2018. Paikalla oli 25 viinintuottajaa esittelemässä viinejään. Ostimme tapahtumaan Wine Connoisseur -liput (58 €, ennakkoalennuksessa 46 €), jolla sai maistella kaikki tarjolla olleet viinit. Lipun hintaan sisältyi myös maistelulautanen (12 €).
Tänä vuonna ohjelmassa ei ollut tastingeja, mutta lippuja oli kolmenlaisia. Wine Connoisseur -lippun lisäksi saatavilla oli Wine Ambassador -lippu (25 €), joka sisälsi sisäänpääsyn ja viisi lipuketta eli viisi viiniä (lisälipukkeet 2 €) sekä Winery Dinner -lippu (125 €), jolla pääsi osallistumaan tapahtuman jälkeen järjestettyyn illalliseen viinintuottajien kanssa.
Saavuimme tapahtumaan noin klo 16 aikaan, ja täytyy myöntää, että kovinkaan paljon lipukkeita ei näkynyt tapahtumassa iltapäivän ja illan aikana liikkuvan, joten ehkä Ambassadorit olivat käyneet jo aiemmin - tai ehkä suurin osa kävijöistä oli meidän laillamme kyllästynyt lipukkeiden kanssa puljaamiseen ja ostanut suosiolla Connoisseur-lipun. Myönnetään myös, että illallinen olisi kiinnostanut, mutta emme raatsineet investoida edes ennakkoalen aikaan.
Mieleen jäivät seuraavat viinit:
Francesco Guccionen valkoviineistä C on valmistettu Cataratto-rypäleestä ja T puolestaan Trebbiano-rypäleestä. Kumpikaan rypäleistä ei ollut liian tuttu, toki joitakin viinejä olemme maistelleetkin.
C oli sitruksinen, omenainen ja hieman mausteinen. T oli myös sitruksinen, mutta enemmänkin ananaksinen, hedelmäinen ja aavistuksen vaniljainen. Kumpikin lajike on näiden viinien perusteella edelleen tarkemman tutustumisen arvoinen.
Viime vuodesta tutun sardinialaisen Tenute Dettorin viinit olivat jälleen hyviä. Marjutin viime vuoden suurin suosikki, täyteläinen ja runsas Dettori 2012 (Cannonau) maistui myös tänä vuonna oikein hyvin.
Talon helposti lähestyttävät Renosu Bianco ja Renosu Rosso olivat lupauksien mukaisesti helppoja, hedelmäisiä ja hapokkaita. Rossossa on käytetty sardinialaista alkuperäisrypälettä Pascalea Cannonaun ja Monican lisäksi. Cannonauta on muuten tähän saakka pidetty Grenachena, mutta viime aikoina on alettu epäillä, että se olisikin sardinialainen alkuperäislajike.
Pelkästä Pascale-rypäleestä tehty Ottomarzo ja pelkästä Monicasta tehty Chimbanta olivat myös huisia, täynnä makua olevia marjaisia ja mausteisia viinejä.
Emme ilmeisesti saaneet Barolo & Friends -tapahtumassa tarpeeksi tanniinisia ja hapokkaita viinejä, sillä Giuseppe Cortesen Barbera d'Alba, Langhe Nebbiolo ja Barbaresco maistuivat myös. Barbera d'Alba oli tyylikäs ja hedelmäinen, aavistuksen kukkainen ja mausteinen, Langhe Nebbiolo taas tumman marjainen ja nahkainen. Barbarescon voisi ostaa ja jemmata vielä joksikin vuodeksi kypsymään, jotta se pääsisi näyttämään parhaat puolensa.
Calabrialaisen Sergio Arcurin Gagliopposta tehdyt viinit olivat myös tyylikkäitä, marjaisia ja mausteisia. Gaglioppo ei ollut meille entuudestaan tuttu rypäle, mutta näiden viinien jälkeen siihen voisi perehtyä tilaisuuden tullen tarkemminkin.
Macchion dei Lupin Esperienze Toscana (Sangiovese) oli kypsän marjainen, luumuinen ja hieman mausteinen. Erinomainen viini kaipaa kuitenkin vielä kypsytystä päästäkseen täysin oikeuksiinsa. Punamarjainen, kypsän mansikkainen, täyteläinen ja hieman savuinen Esperienze Profeta (Merlot) oli suosikkimme tämän valmistajan viineistä.
Tapahtuman loppupuolella maistoimme vielä Fabio de Beaumontin väkevöityä Don Fa’ -viiniä, joka on maustettu kirsikanlehdillä. Viinin aromimaailma oli makean marjainen, joulumausteinen ja kirsikkainen ja siinä oli myös hieman balsamicomaisia aromeja. Kokonaisuus muistutti hieman tawny portia.
Summa summarum: tapahtuma oli mukava, viinit hyviä ja ranneke kätevä. Maistelulautanenkin oli mukava lisä, tosin siitä kerrottiin ennakkoon, että se sisältää salamia, parmesanjuustoa, oliiveja, hunajamelonia ja patonkia, joten ihan periaatteesta pitääkin kysyä, että missä olivat oliivit? (Hyvä on, ei niiden poisjääminen harmittanut.)
Mutta... Jos tapahtuma järjestetään taas ensi vuonna, sylkykuppien määrää voisi lisätä reilusti niin, että niitä olisi helposti saatavilla. Nyt sylkykuppeja sai etsiä, koska niitä ei ollut lähellekään jokaisen tuottajan kohdalla tai edes jokaisella pöydällä. Tarkoituksena ainakin Connoisseur-lipun ostaneilla kuitenkin kai oli maistella viinejä eikä olla hyvässä tuiskeessa?