Barolo & Friends -tapahtuma järjestettiin kolmannen kerran Vanhalla ylioppilastalolla 30.10.2018. Poikkesimme viime vuoden tapaan aikatauluumme paremmin sopivassa kuluttajatapahtumassa (15 €) tutustumassa piemontelaisiin viineihin. Paikalla oli neljätoista viinintuottajaa esittelemässä tarjontaansa.
Sukulalta ei tänä vuonna ollut tarjolla baroloa, vaan Langhe Nebbiolo Meriame 2014 ja Barbera d'Alba 2016. Kumpikin viini on vielä hieman liian nuorta nautittavaksi, vaikkakin toki maukkaita. Ne kannattaa ostaa nyt ja jättää kellariin kypsymään muutamaksi vuodeksi.
Iloksemme vanha tuttumme Icardi oli hyvin edustettuna. Suosikkimme oli Parej Barolo 2014, vaikka tasaista sarjaa oli vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Näistä viineistä vain Montubert Barbaresco oli meille entuudestaan tuttu, joten oli todella kiinnostavaa päästä maistelemaan uusia viinejä - ja toki myös Montubertin kymmenen vuotta tuoreempaa vuosikertaa.
Poderi Ruggeri Corsini tarjosi tuhteja viinejä ja kiinnostavia tarinoita etikettien takaa. Marjutin suosikkeja olivat pehmeän tanniininen Pinot Nero 2015, kypsän marjainen ja luumuinen Barolo Bussia Corsini 2014 DOCG sekä täyteläinen ja pehmeän tanniininen Vutenzio Piemonte DOC Albarossa 2015. Pinot Nerossa viehätti myös sen etiketin tarina: kuvassa on viinitilan omistajan Venäjältä Italiaan paennut esi-isä.
Jussi puolestaan piti Bussian sijaan enemmän täyteläisestä Barolo Bricco San Pietro DOCG 2013:sta, jonka aromeissa oli vaniljaa, tummaa suklaata ja lakritsaa. Muuten suosikit olivat samoja kuin Marjutilla.
Boerin kuohuviinit olivat mukavaa vaihtelua tuhtien ja tanniinisten punaviinien keskellä. Spumante Brut oli kuiva, sitruksinen ja paahteinen, kun taas Brut Rosè Metodo Classico oli aromeiltaan enemmän marjainen.
Talon punaviineistä miellytti eniten tumman marjainen, paahteinen ja hieman vaniljainen Pörlapà Barbera d'Asti. Viinin nimi "Pörlapà" tarkoittaa paikallisella murteella tyrmäävän hyvää. Nimi onkin osuvasti valittu.
Cantina Scarpalta oli Barbera d'Astin ja Barbarescon lisäksi tarjolla mielenkiintoisia viinejä: La Selva di Moirano Monferrato Freisa Secco (Freisa), Rouchet (eli Ruche) ja Vino Rosso eli kuiva Brachetto d'Aqui.
Freisa oli uusi rypäletuttavuus ja varsin mukava sellainen. Se on Nebbiolon rustiikkinen vanhempi, ja tavalla se oli sekä tanniininen että hapokas ja tumman marjainen. Rouchet johti tuttuun tapaan harhaan: sen melkeinpä makean, rusinaisen ja kuivahedelmäisen tuoksun jälkeen ei välttämättä osaisi odottaa rapsakan kuivaa ja napakkaa makua.
Kuivaan Brachetto d'Aquihin ehdimme tutustua jo alkuvuonna Selezione Italiassa eri valmistajan tiskillä. Se oli edelleen mielenkiintoinen viinityyli, kun kukkainen ja vadelmainen tuoksu vie ajatukset makeisiin viineihin, vaikka samaan aikaan tietää, että lasissa on kuivaa viiniä.
Tapahtuman lopuksi ehdimme vielä L'Annunziatan tiskille. Jussi testasi Moscato d'Astin ja Marjut pääsi viimein maistamaan grappaa. 1960-luvulla istutettujen viiniköynnösten sadosta valmistettu Grappa Monovitigno Barbera L'Audace oli hyvää ja pehmeää. Kevyt ja makea Moscato d'Asti D.O.C.G oli sopiva lopetus illalle.
Kokonaisuutena tilaisuus oli italialaisten viinien ystäville antoisa, koska siellä pystyi maistamaan useiden eri tuottajien viinejä ilman lipukkeiden tai maksukortin kanssa pelaamista ja juttelemaan viinin tuottajien kanssa. Ainoa "haittapuoli" oli se, että viinit saivat haluamaan italialaista ruokaa, jota ei valitettavasti ollut tarjolla.
Barolot, barbarescot ja langhe nebbiolot olivat niin tuhteja, tanniinisia ja hapokkaita, että hetken päästä niiden eri vivahteiden erottaminen oli haastavaa. Siksi niitä hedelmäisemmät barbera d'albat/d'astit kuten myös moscato d'astit sekä roero arneisit maistuivat hyvin välissä - toisaalta taas mitä tuhdimpi ja kehittyneempi barolo, sitä parempi se oli.