Grape Tasting Room 🤍 Outi Jakovirta 3.3.2022: uusiseelantilaisia pinot noireja



Grape Wine Bar on kolmen naisen, Minnan, Ninnin ja Pilvin, loppukeväällä 2021 avaama viinibaari Helsingin Uudenmaankadulla. Nyt viinibaari on avannut Grape Tasting Roomin vain pari oven päähän. 

Tasting Roomin tastingit alkoivat suomalaisissa merkeissä, kun Three Barrel Projectin Outi Jakovirta saapui paikalle esittelemään uusiseelantilaisia pinot noirejaan Aatami-vertikaalitastingin merkeissä (65 €). Tarjolla olivat Aatamin vuosikerrat 2013, -14, -15 ja -17 (vuonna 2016 Aatamia ei tehty kuten ei sen jälkeenkään).



Outi Jakovirta on viinialan moniottelija: hän on Three Barrel Projectin viinintekijä sekä freelancer-viinikonsultti ja maahantuoja. Pisimpään hän on toiminut Uudessa-Seelannissa.

Aatami Pinot Noir on Outin kummipojalle tehty viini, jota on tehty neljä vuosikertaa. Viinejä yhdistää se, että niiden rypäleet ovat peräisin Uuden-Seelannin Martinborough'n alueelta, muuten vuosikerrat ovat erilaisia ja eri tavoin kokeellisiakin. Aatami-pojan isä, taiteilija Jani Leinonen on puolestaan suunnitellut jokaiselle vuosikerralle oman etiketin. 



Suvi Roséwein 2020
AOC Schaffhausen, Sveitsi; Pinot Noir; 23,25 €

Tasting alkoi Outin siskon mukaan nimetyllä roseeviinillä. Sitä on tehty aiemmin Ranskassa (Suvi Rosé) ja Espanjassa (Suvi Rosado), tämänkertainen Suvi taas oli tehty Sveitsissä tastingin teemaan sopivasti Pinot Noir -rypäleistä.

Viinin tuoksu ja maku olivat täyteläisiä ja punaisen marjaisia, hapokkaassa ja kuivassa viinissä maistui vadelmaa, karpaloa ja mansikkaa sekä häivähdys pähkinää tai mantelia ja kukkaisuutta. Suvi oli oikein mukava hedelmäinen roseeviini - ja sveitsiläiseksi sitä ei olisi heti arvannut, vaikka kuinka olisi luetellut Euroopan maita.



Aatami 2013 

2013 oli hyvä ja poutainen vuosi, ja erinomaisen vuosikerran rypäleet ovat peräisin Outin silloiselta työnantajalta Julicherilta. Viini on tehty käsin poimituista ja jaloin murskatuista rypäleistä, joista 66 % on käynyt rankojensa kanssa. Se kypsyi vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja muutenkin sen kanssa noudatettiin minimaalisen puuttumisen periaatteita. Viiniä on valmistettu kaikkiaan 900 pulloa.

Olimme maistelleet tätä vuosikertaa jo vuonna 2016, joten oli kiinnostavaa palata sen pariin uudelleen.

Viinin etiketissä on hieman tatuointimainen kuva.

Edelleen miellyttävän raikkaassa ja hedelmäisessä tuoksussa oli tummia marjoja, kypsää kirsikkaa ja luumua sekä hieman varpuja ja metsänpohjaa. Maku oli hapokas ja hieman mausteinen, mutta kuitenkin pehmeä. Vuodet olivat kohdelleet viiniä hyvin, lähes kymmenen vuoden iästään huolimatta se oli edelleen varsin nuorekas ja kestäisi varmasti säilytystä vielä hyvän aikaa.

2013 oli Marjutin suosikki.

Aatami 2014

Vuoden 2013 tapaan myös vuosi 2014 oli hyvä, ja tämän vuosikerran rypäleet ovat edellisen tapaan peräisin Julicherilta. Viinin teossa on kokeiltu beaujolais nouveau -viineistä tuttua hiilihappokäymistä (rypäleet ja noin 30 % rankoja laitettiin hapettomaan astiaan kokonaisina ja ne murskaantuivat oman painonsa alla), minkä jälkeen viini kävi normaalisti loppuun. Sen pitäisi tuoda viiniin hedelmäisyyttä.

Viinin etiketissä on jo pieneksi vintiöksi kasvanut Aatami, joka on onnistunut hajottamaan ikkunan. Arvatkaapa vain, mitä Suomen viranomaiset siitä sanoivat...

Viinin tuoksussa oli punaisia marjoja, mutta muuten sen marjaisuus ei tuntunut yhtä voimakkaalta kuin edellisen vuosikerran, toisaalta 2014 maistui hapokkaammalta kuin 2013. Se oli ikääntynyt ehkä hieman nopeammin, sillä sen tertiääriset aromit tuntuivat voimakkaammilta kuin edellisen ja sen maussa oli jopa hieman sienimäisiä aromeja ja yrttejä.

2014 oli Jussin suosikki.



Aatami 2015

Vuoden 2015 viinin rypäleet eivät enää tulleet Julicherilta, vaan sen naapurista Cobblestone-tarhalta. Vuosi oli kuuma ja sato oli pieni, lisäksi kuumuus toi viineihin hieman rusinaista makua. Rypäleet ovat käyneet ilman rankoja, ja kolmannes viinistä on kypsynyt uudehkossa eli vuoden vanhassa tammitynnyrissä, loput vanhoissa tynnyreissä yhteensä puolentoista vuoden ajan.

Viinin etiketissä on Aatamin omasta toiveesta lohikäärmettä vastaan taisteleva uljas Aatami.

Viinistä huomaa uuden tammen vaikutuksen, vaikka sitä ei olekaan käytetty kovinkaan runsaasti. Sen tuoksussa on tummia marjoja ja nahkaa ja sen maku on täyteläinen ja marjainen. Tämä viini on sarjan täyteläisin ja pehmein, kun tammikypsytys oli tuonut makuun pyöreyttä. Yleensä alamme automaattisesti bongailla vaniljaa, kun kuulemme sanat "uusi tammi", mutta tässä vaniljaa ei tuntunut laisinkaan.

Aatami 2017

2017 on ainoa Alkossa (34,96 € ) myynnissä oleva vuosikerta.

Rypäleet ovat peräisin Martinboroughin kylästä. Vuosi 2017 ei ollut kovinkaan hyvä vuosi. Se oli sateinen ja sadonkorjuu jouduttiin aloittamaan ehkä hieman liian aikaisin. Viinistä tuli kuitenkin sen takia hapokas ja vaikeuksista huolimatta tyylikäs pinot noir.

Viinin etiketissä on taitelijan näkemyksen mukainen lippua pystyttävä hahmo. Toisaalta se tuo etäisesti mieleen valokuvan Iwo Jiman lipunnostosta ja toisaalta jatkaa myös edellisen viinin ritariteemaa.

Viinin tuoksussa oli karpaloa ja muita punaisia ja tummia marjoja sekä hieman savuisuutta. Viini oli muihin verrattuna ehkä hieman kevyempi. Sen hapokkaassa, mutta pehmeässä maussa tuntui marjojen lisäksi hieman mausteita, tanniineja oli vain aavistus. Kaikkiaan se on hieno ja puhdaspiirteinen pinot noir - vaikea sanoa, onko se tyypillisesti uusiseelantilainen, mutta oikein mukava pinot noir kuitenkin.

Ruokia ei ollut erityisesti paritettu viinien kanssa. Kaikki vuosikerrat toimivat kaikkien ruokien kanssa, mutta muutama yhdistelmä nousi silti toisten yli (vaikkakin toisena päivänä olisi varmaankin voinut valita toisin).

Punajuuricarpaccio, saksanpähkinää ja ricottaa

Lounaaksi olleen borssikeiton jälkeen punajuuricarpaccio maistui hyvin, ja saksanpähkinä toi siihen mukavaa rapsakkuutta. Viineistä sen kanssa parhaiten sopi vuosikerta 2013.

Karitsan paahtopaistia, kirsikkaa ja timjamia

Vaikka yritämme fleksata eli painottaa kasvis- ja kalapainotteista ruokavaliota pääsiäiseen saakka, päätimme mennä säätämisen välttämiseksi valmiin menun mukaan emmekä pyytäneet lihatonta versiota. Se kannatti, sillä karitsan paahtopaisti oli oikein mureaa ja lisukkeena ollut kirsikka mehukkaan makeaa. 

Vuosikerroista karitsan kanssa sopivat parhaiten 2013, 2015 ja 2017, vaikka ei 2014:ssakaan mitään valittamista ollut. Annos oli siis todellinen pinot noirin ystävä.

Metsäsienignocchit

Gnoccheissa tatit olivat saaneet seurakseen kantarelleja. Vaikka emme ole erityisesti sienien ystäviä, gnocchit maistuivat hyvin ja varsinkin kastike oli erinomaista. 

Vuosikerroista gnocchien kanssa sopi parhaiten 2014, 2015 tuli hyvänä kakkosena.

Juustoja ja viikunahilloa

Jälkiruokajuustoina tarjoiltiin cheddaria ja livarot-juustoa sekä viikunahilloa. Jos jotain olisi saanut näin pienenä sokeriporsaana toivoa, niin viikunahilloa olisi voinut olla enemmän. Livarot oli varsin jees ja cheddar on aina yhtä herkullista.

Vuosikerroista 2015 maistui hyvin cheddarin kanssa.

Summa summarum

Vertikaalitasting on aina mielenkiintoinen tapa tutustua viinitaloon tai viinintekijään. Kaikkien Aatami-viinien rypäleet eivät ole samalta tilalta, mutta kuitenkin lähekkäisiltä tarhoilta. Valmistus- ja kypsytysmenetelmissäkin on eroa. Eniten eroa viineihin vaikuttivat kuitenkin tuovan valmistusvuosien sääolosuhteet ja käytetyt menetelmät, esimerkiksi tammitynnyrikypsytys.