Pressipassit saatu / Tuska Festival
Kahden koronavuoden jälkeen Tuska järjestettiin Helsingin Suvilahdessa 1.-3.7.2022. Tapahtuma teki tänä vuonna yleisöennätyksen, kun kävijöitä oli kaikkiaan 49 000.
Tänä vuonna alue oli laajempi ja väljempi kuin ennen: rannekkeiden vaihto sujui kokonaan kauppakeskus Redin puolella ja varsinaista festarialuetta oli laajennuksen lisäksi järjestetty uudelleen. Ei siis ihme, että alueelta tuntui löytyvän koko ajan jotain uutta eikä siellä ollut ruuhkaa edes loppuunmyytynä lauantaina, jolloin Tuskassa kävi kaikkiaan 17 500 metallifania.
Ruoka- ja juomatarjontaa riitti edellisen kerran tapaan niin paljon, että
kolmen päivän ajan olisi varmaankin voinut vain syödä itsensä festarien
läpi.
Perjantai
Perjantaina emme harmiksemme ehtineet paikalle kuuntelemaan Northern Kingsiä, mutta siitä saa syyttää vain itseään ja mukamas fiksuun aikaan buukattua työpalaveria. Samaa virhettä ei saa tehdä enää toiste!
Saavuimme festareille energisen Lost Societyn aikaan ja se virittikin mielen nopeasti festaritunnelmaan.
Keikan jälkeen aloitimme alueen kartoittamisen. Ruoka- ja juomatarjontaa oli runsaasti. Melko pian bongasimme Viinitien samppanja-auton, joten päätimme aloittaa festarit pöllösamppanjalla (koska miksi ei) ja kokeilla sen kanssa Casa Moron burgeria.
Casa Moro yhdistää paikallisiin raaka-aineisiin marokkolaisia makuja eli varsin herkullinen ja mehevä burger oli höystetty rusinoilla ja korianterilla! Loistava ajatus.
Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä vähitellen meille alkoi valjeta, että
tapahtuma-alue oli todellakin laajempi kuin mitä osasimme ennakkoon
aavistella. Alueelle jääneen Stadin Panimon terassille ei tosin ollut mitään
mahdollisuuksia ilman sinnikästä jonotusta, joten hylkäsimme ajatuksen. Sen
sijaan haimme samppanja-autosta vielä lasilliset X-Berg Rieslingiä ja Pinot
Noiria.
Ruoan jälkeen suuntasimme päälavalle katsomaan vähintäänkin eeppistä
Beast in Blackiä. Sekä yhtyeen popilla kuorrutettu melodinen hevi että
satunnaisilla karkkiväreillä koristeltu mustanpuhuva metallishow toimivat
hyvin ja festaritunnelma kohosi entisestään.
Välillä piti saada kahvia, jotta jaksoi. Tuskan kahvipuolesta vastasi Lehmus Roastery, jonka tiski sijaitsi Kattilahallissa. Tarjolla oli festarin teemaan sopivia juomia, kuten Deathpresso, Tuscaccino ja Early Grave -tee.
Kattilahallissa ei tänä vuonna ollut aiempien vuosien tapaan bändejä, vaan tila oli varattu Black Dining -ravintolalle, kahvilalle ja Jim Beam -viskibaarille. Se oli varmasti toimiva ratkaisu, sillä ainakin viime kerralla ruuhkaisessa tilassa ja kuumuudessa happi tuntui loppuvan kesken.
Kun arvoimme, suuntaisimmeko seuraavaksi kohti Inferno Stagea ja The Night Flight Orchestraa vai Tent Stagea ja Heilungia, huomasimme, että lavojen lähellä oli vielä reilun kokoinen Viinitien viinibaari!
Alueella kiersi myös Viinitien poljettava Rosecco-myyntikärry -
Rosecco eli roseeprosecco taisikin olla yllättävän suosittua, sillä se
näytti olevan jo sunnuntaina loppuunmyyty.
Päädyimme loppujen lopuksi fiilistelemään häpeilemättömän AOR-henkistä The Night Flight Orchestraa. Yhtyeen perustivat Soilworkissa soittavat Björn Strid ja David Andersson vuonna 2007. (Myös Soilwork esiintyi Tuskassa, mutta se jäi näkemättä.)
The Night Flight Orchestra oli panostanut show-puoleen, sillä solistilla oli lentäjän univormu ja taustalaulajat olivat pukeutuneet lentoemänniksi. Loppupuolella keikka yhtye yllytti katsojat tanssimaan congaa eli suomalaisittain letkajenkkaa. Kultaisella kasarilla bändiä olisi taatusti fanittanut täysillä (tai ehkä salaa, koska AOR oli joissakin piireissä lähes kirosana).
Jäljellä oli vielä illan pääesiintyjä, nu metalin uranuurtaja Korn. Olisimmepa kuulleet vielä Twisted Transistorin, niin ilta olisi ollut parempi kuin loistava.
Lauantai
Lauantain aluksi pääsimme lehdistökierrokselle tutustumaan alueeseen tarkemmin festivaalijohtaja Eeka Mäkysen opastuksella. Kattilahallista alkanut kierros jatkui Tuska Expoon ja Tuska Forumiin (josta lisää myöhemmin).
Tuska Expossa oli myynnissä vaatteita, koruja, juomasarvia, nahka-asusteita, okkulttista kirjallisuutta, tatuointeja ja kosmetiikkaa eli lähes kaikkea, mitä festivaalikävijä voi tarvita. Kierroksen päätteeksi pääsimme vielä kurkkaamaan telttalavan taakse, mitä kaikkea keikkaan valmistautumiseen kuuluu.
Kierroksen jälkeen siirryimme Inferno Stagelle katsomaan Joe Lynn Turneria, mm. Rainbow'n ja Deep Purplen entistä vokalistia. Settiin kuuluikin komeasti vedettyjä hittibiisejä kummankin bändin ajoilta sekä sokerina pohjalla Rising Force Ynkän ajoilta.
Onnistuimme löytämään vapaat löhötuolit HDC:n myyntivaunun luota, joten seurasimme keikkaa Tuska Spritzin ja Ancient G&T -drinkkien kanssa. Tarjolla olisi ollut myös Mariner G&T, joten Jussi alkoi pohtia Iron Maiden -henkistä Ancient Mariner G&T:tä...
Seuraavaksi vuorossa oli Reckless Love. Bändi ei kosiskellut yleisöä soittamalla vanhoja hittejään (mikä kieltämättä harmitti), vaan soitti lähes kaikki uuden Turborider-levynsä kappaleet - toki uusi synthwave-henkinen Reckless Love toimii yhtä hyvin kuin Sonny Crockettin Ferrari.
Setti päättyi sopivasti
kappaleeseen Hot, sillä lämpötila alkoi olla jo kolmenkymmenen
kuumemmalla puolella ja sen huomasi. Yleisöä muistutettiin juomaan vettä, ja
vesipisteitä olikin kiitettävän paljon.
Sen jälkeen alkoi olla jo nälkä. Olimme ennakoineet ja tehneet pöytävarauksen Black Diningiin. Black Dining on kahdeksan vuotta sitten Tuskaan kehitetty fine diningin suuntaan kallistuva konsepti - ihan alkumetreillä suunnitelmissa oli tarjota vain mustaa ruokaa, mutta se ei osoittautunut toimivaksi ideaksi.
Muuten konsepti oli heti menestys: kahdeksan vuotta sitten salin sata paikkaa myytiin heti loppuun, nyt paikkoja oli 300. Ympäristöön oli muutenkin panostettu, sillä ruokasalin ja Kattilahallin sisustus oli käsityötä. Mustilla pöytäliinoilla katettujen pöytien äärellä sai nautiskella burgerista tai halutessaan jopa kolmen ruokalajin aterian.
Otimme alkuun antipaston, joka oli hyvä ja runsas.
Jussi valitsi pääruoaksi teriyaki-lohta ja varhaisperunoita, Marjut taas iberico-possua ja luumusalsaa. Chilillä maustettu lohi maistui hyvin makeahkon kastikkeen kanssa, possu taas oli mureaa ja annos oli vähintäänkin riittävän kokoinen.
Lohelle suositeltu Xanadu Exmoor Sauvignon Blanc Semillon (jota maistoimme viimeksi Thirsty Bear x Viinitie Takeover @BUD:issa) toimi ruoan kanssa erinomaisesti, samoin possulle suositeltu X-Berg Pinot Noir.
Jälkiruoaksi Marjut otti Chocolate & Currantin, jossa oli suklaata, herukkaa ja karamellikristalleja. Mmm, suklaata! Jälkiruoan kanssa viinivalinta oli makea ja marjainen Brachetto Fosso della Rosa. Jussi valitsi kahvin ja kallosuklaan eli viskivaahdolla täytetyn suklaakallon.
Black Diningin ruoka oli maukasta ja pidimme mahdollisuudesta päästä auringonpaisteesta hetkeksi istumaan viileään ja hämärään tilaan.
Ruoan jälkeen poikkesimme vielä Black Diningin viereen pystytetyssä viskibaarissa virkistävillä viskidrinksuilla Blind Channelin keikkaa odotellessamme. Jussi joi Jim Beam Mulen ja Marjut Fast Track Mint Julepin.
Myönnetään: Blind Channel oli loistava ja täynnä energiaa. Omissa biiseissä on hittipotentiaalia - ja onhan se nyt mahtavaa, kun viime vuoden euroviisukutonen coveroi Anastacian Left Outside Alonea ja mosh pitissa yleisö on täysillä mukana! Ennen menestystään Blind Channel esiintyi Tuskassa vuonna 2018 Kattilahallissa noin parillesadalle ihmiselle, nyt yleisöä oli huomattavasti enemmän. Jos Marjutilta kysytään, bändi on suosionsa ansainnut. Keikka oli ehdottomasti festarien mieleenjäävimpien keikkojen joukossa.
Seuraavan oli vuorossa Amorphis. Näimme yhtyeen tänä kesänä jo Rockfestissä, jossa se esiintyi deadlinerina eli puoliltaöin festarien viimeisenä pääesiintyjä Iron Maidenin jälkeen. Rockfestissä oli hyisen kylmä, tällä kertaa oli paahtava helle. Millaisissahan äärioloissa näemme bändin seuraavan kerran?
Ennen kuin päätimme päivämme Mercyful Fatella, kävimme istuskelemassa vielä hetken viinibaarissa Baronessin keikan aikana ja katsastamassa Kirsi Vahteran Kruunajaiset-taidenäyttelyn. Sen lisäksi ympäri festivaalialuetta oli eri taiteilijoiden tekemiä taideteoksia.
Illan pääsiintyjä oli King Diamondin ja Hank Shermannin luotsaama Mercyful Fate. Bändin aloittaessa alkoi olla jo niin hämärää, että lavashow pääsi kunnolla oikeuksiinsa.
Sunnuntai
Sunnuntai alkoi suomalaisten konkarien parissa, kun Sonata Arctica soitti Tent Stagella ja Stratovarius Inferno Stagella.
Tent Stage oli kätevästi viinibaarin vieressä, joten jatkoimme viinilistan läpikäymistä Flors Blanques -cavan ja X-Berg Silvanerin merkeissä ja seurasimme Sonata Arcticaa mukavasti istumapaikoilta.
Koska Sonata Arctican lopetusbiisi ja yleisönlaulatus sai jostain kumman syystä haluamaan vodkaa, siirryimme Absolut Vodkan kautta syömään jotain pientä: Marjutille Bloody Mary (joka kuulemma oli päivän suosituin drinkki) ja Jussille Absolut Mule. Värikäs kiska sopi myös hyvin ympäröivien graffitien värimaailmaan!
Drinksujen kanssa jaoimme annoksen Pretty Boy Wingeryn sopivan tulisia siipiä. Samalla kuuntelimme Devin Townsendin progehtavaa melodista metallia.
Musiikin lisäksi tarjolla oli myös puheohjelmaa. Yhdessä Helsingin Sanomien kanssa järjestetty Tuska Forum by HS käsitteli erilaisia sananvapautta, totuutta ja tasa-arvoa käsitteleviä teemoja. Kävimme sunnuntaina katsomassa, kun HS:n Jussi Ahlroth haastatteli iranilaisen Confess-yhtyeen Nikan Khosravia, joka elää nyt maanpaossa Norjassa musiikkinsa takia.
Tuska Forumin logot on muuten suunnitellut Lord of the Logos Christophe Szpajdel, jonka käsialaa ovat useiden metallibändien logot.
Keskustelut lähetettiin suorana HS:n nettisivujen kautta, ja tallenteet ovat nyt HS:n tilaajien katsottavissa.
Tuskassa oli myös edustava kattaus kasvisruokaa. Niistä testiin pääsivät Just Vegen hampurilainen ja meze-salaatti Hampurilainen oli mehevä ja hyvin maustettu ja meze-salaatti halloumi-juustoineen varsin runsas, joten annoksen lopun kanssa saikin kirmata suosiolla lavan luo, kun keikka ehti alkaa ennen kuin salaatti loppua.
Ukrainalainen Jinjer veti odotetusti Tent Stagen täpötäyteen, joten myöhään paikalle saapuneina jäimme suosiolla suuren yleisön taakse viinibaarin puutarhakeinuun istumaan (ja syömään salaattia loppuun) siihen saakka, kunnes keinuun ripustettiin Ukrainan lippu. Se oli kannatettava ele, joten siirryimme suosiolla syrjemmälle.
Deftonesin aikaan Jussi onnistui viimein ostamaan kauan kaivatun oluen eli Brooklyn Breweryn NEIPA:n. Marjut taas kaipasi vain tanakoita bassokuvioita samalla, kun aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea festarialueen yllä.
Jalkoja särkee, univelkaa kertyi ja olo on väsynyt, mutta onnellinen. Ohjelmaa (ja ruokaa) riitti taas runsaasti, esimerkiksi uusien bändien areena Tuska KVLT Stage jäi kokonaan kokematta.
Tuska järjestetään jälleen Suvilahdessa 30.6.-2.7.2023. Sitä ennen näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Katso myös musiikista paremmin tietävien raportit: